Matkan aikana matkasuunnitelmamme oli sen verran muuttunut, että olimme päättäneet jättää menemättä Berliiniin, jossa olemme aikaisemmin jo käyneetkin ja jossa käymiseen pitäisi varata useita päiviä ja sinne pääsee käymään helposti lentämälläkin. Seuraava hotellimme Helenenhof oli varattu pienestä, rauhallisesta Tietzowin kylästä läheltä Berliiniä. Hotelli Helenenhofilla on mielenkiintoinen historia, jonka hotellin nykyinen omistaja Maria Schuppan kertoo hotellikirjassa. Hotellirakennuksen ovat vuonna 1883 rakentaneet Marian isovanhempien vanhemmat. Heidän kuoltuaan Marian isovanhemmat ryhtyivät pitämään siinä majataloa, isoisä hoiti tiluksia ja isoäiti majataloa. Isoäidin ponnisteluiden ansiosta majatalosta tuli tunnettu Tietzowin ulkopuolellakin. Majataloon tuli myös vaeltavia taiteilijoita muun muassa jonglöörejä, taitovoimistelijoita ja klovneja ja isoäiti otti yhteyden myös Berliinin teatteriseurueisiin ja kutsui heitä esiintymään Tietzowiin. Näin majatalosta tuli eräänlainen alueen kulttuurikeskus.

Toisen maailmansodan ja Saksan jaon jälkeen majatalon tilanne huononi oleellisesti ja paikka sosialisoitiin. Paikan johtaja otti haltuunsa Marian isovanhempien rakennuksessa olevan huoneiston ja kun Marian isoisä oli kuollut, Marian isoäiti joutui muuttamaan pesularakennuksessa olevaan pieneen huoneeseen. Marian isä asui Länsi-Saksan puolella, ja kun isän äiti kuoli, isästä tuli paikan omistaja, mutta hänellä ei ollut oikeutta mitenkään hyödyntää Itä-Saksassa olevaa omaisuuttaan. Vuosittain hän kuitenkin sai viisumin vierailuun Itä-Saksassa ja hän kävi katsomassa paikkaa, vaikka käynnit olivatkin nöyryyttäviä ja jopa pelottavia.

Kun Saksat jälleen yhdistyivät Maria päätti tehdä osuutensa Saksan itäosan palauttamiseksi entiseen kukoistukseensa ja kunnostaa täysin rappeutunut ja tuhottu paikan hotelliksi. Nykyään hotelli on erittäin hyväkuntoinen ja sen ravintolassa on erinomainen ruoka.

Haikaroita hautomassa Linumin haikarakylässä.

Tietzowista on hieman toistakymmentä kilometriä Linumin haikarakylään, jossa kymmenkunta haikaraparia pesii pylväiden päissä ja talojen katoilla olevissa pesissä. Kävimme katsomassa ja kuvaamassa haikaroita ja ostimme paikallisesta pienestä herkkukaupasta hieman makkaraa ja juustoa. Alueella on myös laajoja parsaviljelmiä, joissa valkoista parsaa viljellään maan sisässä kohopenkeissä. Eräs paikallinen parsanviljelijä näytti myyvän suoraan pellolta kahdeksan euron hintaan kaksi kiloa parsaa. Illalliseksi otimme hotellin ravintolassa annoksen parsaa ja toisen annoksen paistettua forellia ja jaoimme annokset. Ruoka oli oikein maukasta ja sen raaka-aineet tuoreita.

Parsaa kasvamassa kohopenkeissä.