Tiistaina Antti lähti aamulla Stralsundin vanhaan kaupunkiin pikkubussikierrokselle, jonka minä tein jo maanantaina. Sillä aikaa minä kävin katsomassa kahta Stralsundin museota, jotka ovat osittain samassa rakennuksessa, keskiaikaisessa Katariinanluostarissa. Saksan merenkulkumuseo on Pohjois-Saksan suosituin museo, joka mielestäni soveltuu erityisesti lapsiperheille ja Kulttuurihistoriallinen museo on Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltion vanhin museo. Merenkulkumuseossa on tietoa Stralsundin ja alueen merenkulun historiasta sekä suuri akvaario. Kulttuurihistoriallisessa museossa on näyttelyitä alueen historiasta.

Purjevene Stralsundin merenkulkumuseossa.

Maailman ympäri -nettisivuilla muistutettiin, että koska Suomi ja Stralsund olivat kahden vuosisadan ajan molemmat osana Ruotsin valtakuntaa, Stralsund on meille suomalaisille lähestulkoon kotimaan matkakohde.

Stralsundista lähdimme ajamaan kohti Travemündea ja matkalla poikkesimme ostamaan mansikoita suoraan tilalta ja kun näimme tilan myynnissä olevat jumboparsat, ostimme myös niitä. Päätimme myös poiketa edellisellä viikolla avattuun Bothmerin linnaan Klützissä Wismarin ja Lübeckin välillä. Linna valmistui 1700-luvun alkupuolella ja se on seitsemän viime vuoden aikana pantu hienoon kuntoon siitä rappiosta, johon se saatettiin Saksan jaon aikana, jolloin se kuului Itä-Saksan alueeseen. Kunnostustyö on vieläkin jonkin verran kesken, mutta jo nyt linna näyttää hienolta.

Bothmerin linna.

Linnaan tutustumisen jälkeen ajoimme valtaisan kokoiseen Citti Märkte -ostoskekukseen, jossa tarkoituksemme oli ostaa muun muassa saksalaisia valkoviinejä ja kahvinpapuja, jotka ovat siellä huomattavasti Suomessa myytäviä vastaavia tuotteita halvempia. Ostimme kaikkiaan kolme kuuden pullon laatikkoa saksalaisia Riesling-viinejä ja neljä kilon kahvipapupussia sekä paljon kaikkea muutakin.

Ajoimme alkuillasta laivasatamaan, jossa odottelimme laivan lähtöä useita tunteja. Juuri ennen puoliyötä pääsimme ajamaan laivaan. Laiva lähti yöllä kolmen aikaan keskiviikon puolella, mutta siitä emme tienneet mitään, koska olimme jo unessa.

Keskiviikon ohjelmaan laivalla kuului lukemista, television katselua ja syömistä. Televisiosta tuli ihan kiinnostavaa ohjelmaa, kun muun muassa kolmen ässän joukkue kertoi tulevan neljän vuoden hallitusohjelman strategian ja puolueiden puheenjohtajien tulevat ministeritehtävät. Myöhemmin päivän aikana kuultiin myös Kokoomuksen ja Perussuomalaisten tulevien ministerien nimet,

Teemalta tuli kiinnostava dokumenttiohjelma Baletin harvat ja valitut, jossa Tanskan kuninkaallisen baletin uusi tähti valmistautuu ensimmäiseen päärooliinsa ja 40-vuotias tähtiballerina tanssii jäähyväisnäytöksensä vaativassa Prinsessa Ruususen roolissa. Baletin maailmassa kilpailu tähtirooleista on ilmeisesti hirveän kovaa. Tanskan kuninkaallisen baletin miestanssija kertoo ohjelmassa, kuinka hänen tanssikenkiinsä oli laitettu nastat, jotka hän kuitenkin havaitsi ennen kuin veti kengät jalkaansa. Kerrottiin myös tapauksista, että tanssikenkiin oli laitettu lasinpalasia. Yhdysvaltalainen elokuva Black Swan (2010), jonka olen nähnyt parikin kertaa, kertoo myös baletin kovasta maailmasta.

Tänään laiva saapui aurinkoiseen Helsinkiin yhdeksän aikaan. Kotona nurmikko oli kasvanut aika pitkäksi ja puiden lehdet olivat myös kasvaneet. Voikukat kukkivat kaikkialla pelloilla keltaisenaan, mutta meidän metsäisellä kalliotontillamme ne eivät onneksi viihdy.

Iltapäiväksi olimme järjestäneet ohjelmaa jo ennen Saksan matkalle lähtöä. Järvenpään Ainolassa oli tänään tilaisuus, jossa ruokakirjailija Ritva Lehmusoksa kertoi hänen ja miehensä Risto Lehmusoksan yhdessä kirjoittamasta kirjasta Jean Sibeliuksen pöydässä (2014). Ritva Lehmusoksa kertoi kirjan tekemisen vaiheista, sen tekemisessä käytetyistä lähteistä ja kirjan sisällöstä eli Sibeliusten elämästä ja siitä mitä Sibeliukset söivät Ainolassa ja mitä Sibelius söi ulkomailla matkaillessaan. Ritva Lehmusoksan esityksen jälkeen Ainolan museonjohtaja Hilkka Helminen esitteli Ainolan astiastoja ja kattaustekstiilejä.

Näillä kannuilla Sibeliuksille haettiin maitoa naapuritilalta.

Illalla keitimme jumboparsat ja söimme ne valmiin hollandaisekastikkeen ja kylmäsavustetun saksalaisen kinkun kanssa. Jumboparsat olivat paljon parempia ja napakampia, kuin ne parsat, joita söimme Saksan matkamme aikana ja Riesling-viini oli erinomainen parsaviini.