Lauantaiaamuna lähdimme teatterimatkalle Turun Logomoon katsomaan Tamara-musiikkinäytelmää, joka kertoo rakastetusta operettitähdestä Tamara Lundista. Teatterin aulatiloissa oli hieno näyttely, jossa oli esillä vuonna 2005 syöpään kuolleen Tamara Lundin esiintymis- ja rooliasuja ja runsaasti henkilökohtaisia esineitä, muun muassa villapaita ja hääpuku, jonka Tamara oli teettänyt vihkiäisiinsä Rami Sarmaston kanssa, mutta jossa hänet vihittiin joitakin vuosia myöhemmin Aatos Tapalan kanssa. Rami Sarmasto kuoli juuri ennen hänen ja Tamaran vihkiäisiä autokolarissa, jossa Tamara loukkaantui lievästi. Vitriineissä oli esillä Tamaran kihla- ja vihkisormuksia, muita koruja, lapsuuden muistokirjoja, kouluvuosien papereita, kuten lukujärjestyksiä, teatterikoulun pääsyilmoitus, todistus teatterikoulusta ja kansakoulun todistus.

Tamara-musiikkinäytelmä oli tarina turkulaisen äidin ja venäläisen isän lahjakkaasta tyttärestä, joka pienestä pitäen halusi esiintyä ja jota koulunkäynti ei niinkään kiinnostanut. Jo 11-vuotiaana Tamara Lund näytteli Turun Lapsiteatterissa. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Tamara lähti Helsinkiin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan ja Suomen Teatterikouluun. Hänet kiinnitettiin Turun Kaupunginteatteriin, minkä jälkeen hän oli seitsemän vuoden ajan kiinnitettynä Kansallisoopperaan. Vuonna 1972 hän sai ensimmäisen ulkomaisen oopperaroolin Linzissä Itävallassa, jossa hän lauloi Lulu-oopperan nimiroolissa. Sen jälkeen hän sai kiinnityksen Saksaan, ja hän esiintyi opereteissa, oopperoissa ja musikaaleissa eri puolilla Eurooppaa, kunnes palasi Suomeen 1990-luvulla. Tamara Lund suunnitteli kehittävänsä Turusta Suomen operettipääkaupungin ja aloitti Turun Operettipäivät, jotka järjestettiin kahtena vuotena, mutta lopetettiin, koska ne tuottivat tappiota. 2000-luvun alkupuolella Tamara sairastui vatsasyöpään, joka parani leikkauksella mutta uusiutui kesällä 2005.

Tamara-musiikkinäytelmässä Tamaraa esitti neljä eri-ikäistä näyttelijää pikku-Tamarasta syöpädiagnoosin saaneeseen ja kuolemaa pelkäävään Tamaraan. Näytelmä oli kauniisti tehty ja koskettava kertomus rohkeasta ja kunnianhimoisesta taiteilijasta. Esityksen oli käsikirjoittanut ja ohjannut ohjaaja ja näytelmäkirjailija Satu Rasila. Näytelmän käsiohjelma oli hienosti tehty ja siinä oli myös paljon tietoa Tamara Lundin elämästä. Olen ihaillut Tamara Lundia siitä lähtien, kun hän alkoi esiintyä 1960-luvulla ja olen aikanaan käynyt myös hänen konserteissaan.

Esityksen jälkeen kirjoittauduimme hotelliin ja menimme illalliselle hotellin viereisessä korttelissa olevaan vietnamilaiseen ravintolaan Pho Ngoniin, joka eat.fi-arvostelujen mukaan oli saanut ruoan laadusta sekä hinta/laatusuhteesta 4,8 pistettä viidestä mahdollisesta. Ravintola on hyvin pieni, siellä on viisi pöytää ja 22 asiakaspaikkaa. Ruoka oli niin maukasta, että harvoin sellaista saa ravintolassa. Minä söin cashew-kanaa ja Antti sitruunaruoho-pihvilihaa. Myös palvelu oli erittäin ystävällistä.

Sunnuntaiaamuna ajoimme Ruissaloon katsomaan vesilintuja, mutta sumu oli niin tiheä, ettei lintuja paljonkaan näkynyt. Turusta ajoimme lounaalle Paippisiin, jossa Mikko, Anniina ja Amelia olivat viettämässä viikonloppua mummin ja papan luona. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa suvun nuorta väkeä.

Illansuussa kävin vielä kävelemässä Hangelby-järvellä, josta jäät olivat vihdoin lähteneet. Useita telkkäpareja uiskenteli järvellä. Toivottavasti niitä riittää järven rannassa olevien telkänpönttöjen lisäksi myös meidän pihapönttöihimme.