Tänä vuonna mustikkasato on uutisten mukaan jäänyt paikoin hyvinkin heikoksi ja samaa on kertonut söderkullalaisrouva, jolta jo viime vuonna ostin mustikoita. Sain kuitenkin ostetuksi häneltä kolme viiden kilon mustikkalaatikkoa, joista vein yhden Jarkolle. Mustikat olivat erittäin hyvälaatuisia ja hyvin puhdistettuja. Yhden mustikkapiirakan olen jo tehnyt netistä löytämän Sikke Sumarin mustikkapiirakkaohjeen mukaan. Sikke sanoo tästä ohjeesta, että "Tässä on maailman helpoin ja paras mustikkapiirakka!” Ja kyllä, sen valmistus on tosi helppoa ja nopeaa, sen pohja on rapea ja koko piirakka herkullinen.

 

P1240514 (3).JPG

 

Vantaan Pyhän Laurin kirkko.

 

Perjantaina käytiin Antin kanssa katsomassa Vantaan Pyhän Laurin kirkkoa, joka on valmistunut vuonna 1452 ja joka on saman saksalaisen rakennusmestarin suunnittelema ja rakennuttama kuin sitä kaksi vuotta nuorempi Sipoon vanha kirkko. Vantaan kirkko paloi vuonna 1893, jolloin sen puuosat tuhoutuivat täysin. Kirkko kunnostettiin, mutta sitä ei palautettu alkuperäiseen keskiaikaiseen asuunsa. Päältä kirkko näyttää samanlaiselta kuin muutkin keskiajan harmaakivikirkot, mutta sisältä se on sekoitus vanhaa ja uutta. Kaunis kirkko se on kuitenkin ja paikalla olleen oppaan kertoman mukaan taitaa olla Suomen suosituin vihkikirkko. Viime vuoden kesä - elokuussa siellä vihittiin tai siunattiin avioliittoon 76 paria.

 

Lauantaina olin taas opasvuorossa Sipoon vanhassa kirkossa. Vuoro alkoi kahdeltatoista, ja kun tulin kirkolle, sen ovi oli lukossa. Suntio tai suntion kesälomasijainen oli unohtanut avata oven. Soitin Kaarinalle, joka lähti tuomaan avainta. Ensimmäiset kirkkoon tutustujat, ranskalainen pariskunta, tulivat, kun ovi oli vielä kiinni, joten avainta odotellessamme keskustelimme kirkosta ja sen vaiheista ulkona. Vaikka päivä oli erittäin helteinen, kävijöitä oli kirkossa koko nelituntisen opasvuoron ajan mukavasti. Kirkko ei vieläkään ollut kuumentunut sisältä, vaan siellä oli mukavan viileää, mutta kuumuus aiheutti sen, että kellotapulin katon tervaus suli ja tervaa tipahteli maahan.

 

Amerikkalainen pariskunta tuli suomalaisten ystäviensä kanssa tutustumaan kirkkoon. He olivat suorastaan haltioissaan kaikesta, mitä he näkivät kirkossa, ja he tutkivat kaikkia yksityiskohtiakin tarkkaan. Heillä kun ei näin vanhoja kirkkoja ole. Eräs nuori kirkkoon tutustuja huomasi kirkon vieressä olevassa pensasaidassa räpistelevän naakanpoikasen, joka oli jäänyt siivestään kiinni oksiin. Kun me siinä joukolla mietimme, että mitenkähän saisimme sen irrotetuksi, eräs tomera vanhahko rouva tunkeutui pensaiden sisään ja irrotti linnun, joka tyytyväisenä lähti lentämään vapauteen.

 

P1240543.JPG

 

Camilla Mobergin lasiteos.

 

Sunnuntaina ajettiin Gumbostrandiin katsomaan Gumbostrand Konst & Formin kesänäyttelyä. Helteisestä säästä huolimatta sielläkin oli väkeä runsaasti ja parkkipaikka oli lähes täynnä. Näyttely oli kiinnostava, erityisesti Camilla Mobergin lasiteokset ja Ryhmänäyttely “Himmelblau goes to Gumbostrand” olivat kiinnostavia. Näyttelyn jälkeen ajateltiin pysähtyä lounaalle N'avetan Laiturille, mutta kun kuulimme, että lounasta joutuu odottamaan noin 45 minuuttia, ostimme Söder Pippurista lounaspizzan, jonka sitten söimme kotona.

 

Sunnuntaina juotiin myös Jarkon syntymäpäiväkahvit Porvoossa. Tarjolla oli kananmunaleipiä ja mustikka-vadelmapiirakkaa, johon vadelmat oli poimittu omasta pihasta. Istuttiin terassilla, lämpötila oli reilusti yli 30 astetta ja markiisin allakin oli kuuma. Hieman tuuli kuitenkin puhalteli ja vähitellen illan mittaan lämpötila alkoi laskea, illalla kahdeksalta kotona oli enää 22 astetta sekä ulkona että sisällä. Keväällä asennetun ilmalämpöpumpun ansiosta meillä on koko kesän ajan ollut tasainen sisälämpötila.