Tiistaina oli Antin syntymäpäivä, tein pannukakkua ja illalliseksi paistoin blinejä, joiden kanssa syötiin mateenmätiä.

Suomen taiteen kultakaudeksi kutsutaan vuosikymmeniä 1800- ja 1900-luvun vaihteen molemmilla puolilla, jolloin Suomessa elettiin sortokausia ja kansallisen heräämisen aikaa. Aika on Suomen historiassa ja taiteessa erittäin kiinnostava, ja ajattelinkin tänä vuonna tutustua erityisesti tämän ajan suomalaisten naistaiteilijoiden elämään ja taiteeseen.

 

 

Muistan vieläkin, kuinka Elin Danielson-Gambogi Italian valossa -näyttely vuoden 2007 kesäkuussa Didrichsenin taidemuseossa teki minuun suuren vaikutuksen. Kävin katsomassa näyttelyn sen viimeisenä aukiolopäivänä, onneksi kävin. Pari viikkoa sitten luin samannimisen näyttelyjulkaisun (2006, 261 s.), joka perustuu Virve Heinisen pro gradu -tutkimukseen Elin Danielson-Gambogin Italian kauden maalauksista ja jonka hän teki professori Riitta Konttisen ohjauksessa Helsingin yliopistossa. Kirjassa oli paljon kiinnostavaa tietoa taiteilijan ja hänen italialaisen miehensä taidemaalari Raffaello Gambogin elämästä ja taiteesta.

 

 

Sammon takojattaret - Helmi Biese, Elin Danielson, Anna Sahlstén ja Venny Soldan-Brofeldt (2004, 71 s.) on Hämeenlinnan Taidemuseon julkaisu Hämeenlinnan Taidemuseon peruskorjatun Engel-rakennuksen ensimmäisestä erikoisnäyttelystä, joka esitteli vuonna 2004 suomalaiskansallista taidetta 1890-luvulla.

 

 

Nyt vasta luin kunnolla Helsingin Sanomien Teema-lehden Helene Schjerfbeck -numeron 4/18 (100 s.), jossa taiteilijaa tarkastellaan eri näkökulmista. Teemassa useat henkilöt kertovat suhteestaan Helene Schjerfbeckiin ja hänen taiteeseensa, käydään läpi taiteilijan elämää ja rakkauksia, opiskelua ja maalausmatkoja Pariisiin, esitellään neljä kiinnostavaa maalausta, kerrotaan taideteosten puhdistamisesta ja Helenen taideteosten korkeista myyntihinnoista sekä hänen teostensa väärennöksistä. Lehdessä on myös Helsingfors-Journalen-lehden toimittajan syksyllä 1937 juuri 75 vuotta täyttäneestä Helene Schjerfbeckistä tekemä haastattelu.

Helsingin Sanomien Kulttuuriosasto-podcastissa HS:n kulttuuritoimittajat Arla Kanerva ja Juho Typpö käsittelevät ajankohtaisia kulttuuriasioita, ja uusimman podcastin aiheena on taidemaalari Helene Schjerfbeck, joka "on juuri nyt kaikkialla", kuten podcastissa todetaan; Helene-elokuvaa esitetään elokuvateattereissa, Ateneumissa on vielä muutaman päivän ajan Schjerfbeckin matkavuosiin keskittyvä näyttely "Maailmalta löysin itseni" ja viime syksynä ilmestyi taiteilijan nuoruusvuosista kertova sarjakuva Maalarisiskot. Podcastissa pohditaan, "mikä Suomen kalleimmassa taiteilijassa viehättää vuosikymmenestä toiseen."

Jari Tervon toimittama ja Marjo Vilkon käsikirjoittama kahdeksanosainen dokumenttisarja Koivisto kertoo presidentti Koiviston tarinan kahdeksassa puolen tunnin jaksossa. Sarja alkoi tapaninpäivänä Ylen TV1:ssä. Samaan aikaan alkoi radiossa kahdeksanosainen sarja Erittäin salainen, Mauno Koivisto. Yle Areenassa näyttää vielä olevan myös Jari Tervon kahdeksanosainen sarja Kekkonen, joka ilmestymisaikanaan vuoden 2017 lopussa jäi katsomatta. Siitä katsottiin juuri ensimmäiset kaksi jaksoa.

Brittisarjassa Kotirintaman naiset eletään toisen maailmansodan aikaa ja nuoret miehet on komennettu aseisiin. Jotta asiat sujuisivat kotirintamalla, nuoret naiset joutuvat palvelemaan maataan kotirintamalla. Heidän elämästään kertoo kolmen tuotantokauden, viidentoista jakson, mittainen Kotirintaman naiset -sarja. Katsoimme tämän palkitun sarjan, joka, niin kuin monet muutkin sarjat, osoittautui katsomisen arvoiseksi vasta muutaman katsotun jakson jälkeen.

Netflixin The Crown -sarjan kolmannen tuotantokauden, joka kuvaa kuningasperheen elämää vuosina 1964 - 1976, viimeistä eli kymmenettä jaksoa säästettiin meillä pitkään, koska neljättä kautta joudutaan sitten taas odottamaan ennusteiden mukaan tämän vuoden marras-joulukuuhun asti. Sarja on kyllä niin hyvin tehty ja kiinnostava, että sitä olisi kiva katsoa yhteen menoon.