Ylioppilaiden valmistujaispäivä oli eilen lauantaina hyvin erilainen kuin viime vuonna tai vaikkapa viisikymmentäyksi vuotta sitten, jolloin minä pääsin ylioppilaaksi. Aamupäivällä katselin Linnankosken lukiosta Porvoosta livelähetettyä virtuaalista ylioppilasjuhlaa, joka alkoi soitetulla suvivirrellä, minkä jälkeen rehtori puhui ja lukiolaiset; viisi laulajaa ja viisi jousisoittajaa, esittivät Karjalan kunnailla -laulun. Rehtori luki stipendinsaajien nimet ja kaikkien Linnankosken lukiosta ylioppilaaksi päässeiden nimet. Heitä oli kaikkiaan 166, joukossa Jarnon vanhin lapsi Sesse. Sen jälkeen rehtori julisti nämä ylioppilaiksi, jonka merkiksi he saivat luvan painaa päähänsä ylioppilaslakin. Myös luokanvalvojat esiintyivät ja lähettivät terveisensä uusille ylioppilaille ja lopuksi ohjelmassa oli vielä uuden ylioppilaan puhe.

 

Lippu liehuu Jarkon ja Gian pihassa. (kuva: Jarno)

Iltapäiväksi Jarkko, Gia, Corinne ja Riana järjestivät terassillaan pienimuotoisen ylioppilasjuhlan Sesselle. Söimme raclettea, josta on Sveitsissä asuvan Hilkka-siskon ansiosta tullut meidän perheemme juhlaruokaa. Raclette-juusto oli tosi maukasta, vaikka se olikin ranskalaista eikä sveitsiläistä. Sää oli mitä suosiollisin; aurinko paistoi ja Suomen lippu liehui komeasti välillä aika reippaassakin tuulessa. Sesse oli ajatellut hankkia ylioppilaslakin vasta elokuussa pidettävään ylioppilasjuhlaan. Lauantaina hän oli sitten kuitenkin lähtenyt lakkiostoksille, mutta ne oli myyty loppuun Porvoossa, joten valkolakin sijaan Sessellä oli päässään musta lippis.

 

(kuva: Jarno)

Illalla katselin Club For Five -lauluyhtyeen Kesän laulut -livekonserttia istv:stä. Konsertti kesti yli kaksi tuntia ja siinä kuultiin lauluja yhtyeen kaksikymmenvuotisen uran varrelta. Yleisö sai esittää kysymyksiä yhtyeelle ja myös laulutoivomuksia. Olipa taas hieno, monipuolinen ja korkeatasoinen konsertti niin kuin Club For Fiven konsertit aina ovat.

 

 

Sunnuntaina Kimmo tuli poikansa kanssa meille ja toi tullessaan itse tekemänsä telkänpöntön, jonka he ripustivat etupihalle kahden jo aikaisemmin ripustetun pöntön seuraksi. Tämä minulle syntymäpäivälahjaksi annettu pönttö pantiin tarkoituksella sen verran matalalle, että minäkin uskallan kiivetä tikkailla sinne seuraamaan telkän pesintäpuuhia. Pöntön ripustaminen tässä vaiheessa oli tärkeää, koska nuoret telkkänaaraat etsivät juhannuksen tienoille asti pesäpönttöjä ensi kevääksi ja joku telkkä voi kiinnostua tästäkin pöntöstä.

Pöntön ripustuksen jälkeen istuttiin terassilla ja juotiin kahvit ja syötiin voileipiä ja Ellen Svinhufvud -kakkua, jota jäi eilisistä ylioppilasjuhlista. Sunnuntainkin sää oli kaunis, aurinkoinen, lämmin ja tuulinen.