Torstai 31.10. Halloween

Halloween on Yhdysvalloissa lokakuun viimeisenä päivänä (31.10.) vietettävä  juhlapäivä. Alkujaan se ei ole amerikkalainen perinne vaan on tullut Yhdysvaltoihin irlantilaisten ja skotlantilaisten siirtolaisten mukana. Halloweenin tärkein tunnus on kurpitsalyhty, ja niitä näkyi tänä iltana runsaasti. Kaija ja Matti olivat kutsuneet meidät illaksi kotiinsa omakotialueelle seuraamaan Halloween-illan tapahtumia. Heidän pihaansa valaisi suuri kurpitsalyhty ja sisällä oli kaikenlaista hilpeää halloween-rekvisiittaa.

Heti auringon laskettua kuului Kaijan ja Matin kodin ovelta kolkutus ja kuului huuto: ”Trick or treat” (karkki vai kepponen), ja sitten niitä kolkutuksia kuului ihan jatkuvasti. Kymmeniä lapsia ja nuoria ilmestyi erisuuruisina ryhminä pihaan pukeutuneina mitä mielikuvituksellisimpiin naamiaisasuihin. Pienimmät lapset tulivat vanhempiensa seurassa. Mukanaan kaikilla oli joko tyynyliinat tai muoviset kurpitsat, joihin he keräsivät karamellejä. Näin he etenivät talolta talolle. Kaijalla ja Matilla oli runsaasti varattuna karkkeja ja mekin toimme niitä mukaamme, mutta kun me parin tunnin kuluttua lähdimme kotiin, lähes kaikki karkit oli jaettu. Olipa mielenkiintoinen kokemus, josta me täällä Floridassa kerrostalossa asuvat emme tienneet aikaisemmin mitään.

Keskiviikko 30.10.

Koko aamupäivän televisio lähetti ohjelmaa, jossa Kongressi esitti kysymyksiä Amerikan sairausvakuutusprojektista vastaavalle Kathleen Sebeliukselle siitä, miksi sairausvakuutuksen hankkimista varten rakennettu tietojärjestelmä on tukkeutunut eivätkä kansalaiset saa tehdyksi vertailuja vakuutusyhtiöiden välillä eivätkä pysty hankkimaan itselleen sairausvakuutusta. Sebelius pysyi ihailtavan rauhallisena koko monen tunnin tilaisuuden ajan ja ilmoitti, että hän on vastuussa ongelmasta, ei presidentti Obama. Hän myös lupasi, että järjestelmä toimii 30.11. Ohjelmassa näytettiin samanaikaisesti kuvakaappauksia, kun tietokoneella oli yritetty päästä kirjautumaan sairausvakuutusjärjestelmän sivuille ja järjestelmä ilmoitti, että pääsy sinne oli tilapäisesti estetty.

Kävimme kuntosalilla ja sen jälkeen otin altaalla aurinkoa puolen tunnin ajan, vielä eivät rusketusraidat juurikaan ole näkyvissä.

Tiistai 29.10.

Uima-allas oli suljettu veden epäpuhtauden takia, joten emme päässeet tänään aamu-uinnille. Huomenna asian pitäisi olla kunnossa ja päästään taas uimaan.

Asioiden hoito on täällä joskus, kuten jo aikaisemminkin on todettu, työlästä ja aikaa vievää. Esimerkiksi sähköyhtiöllä ei ole toimistoa, jossa voisi asioida eikä sähköpostiosoitetta, johon voisi lähettää sähköpostia. On siis soitettava, kun on asiaa ja lähetettävä telefax, kun lähettää kirjallista materiaalia. Onneksi tuosta muutaman kilometrin päästä löytyy yritys, joka lähettää dollarin maksusta telefaxeja. Ja sähkölasku maksetaan niin, että kirjoitetaan shekki, joka lähetetään postin välityksellä sähköyhtiölle.

Aamiaisen sijasta menimme kahville Suomi-leipomoon, jossa kaikki ulkona olevat kahvilapöydät olivat täynnä suomalaisia. Kahvila on erityisesti suomalaisten miesten ajatustenvaihtopaikka. Sisältä kannettiin lisätuoleja, jotta mahduimme istumaan. Kahvilasta saa hyviä lohi- ja muna-anjovisleipiä, otimme sellaiset kahvin kanssa.

Illalliseksi ajettiin Kaijan ja Matin kanssa West Palm Beachiin japanilaiseen Osaka-ravintolaan. Monipuolinen sushi-valikoima ja muut japanilaiset ruoat olivat tosi tuoreita ja herkullisia.

Maanantai 28.10.

Amerikkalainen jalkapallo on Amerikan kansallisurheilulaji. NFL-ammattilaisliigan (National Football League, kansallinen jalkapalloliiga) toiminta perustuu siihen, että jalkapallovalmennus liigaan alkaa lukioissa ja jatkuu collegeissa ja yliopistoissa. Pelissä on suuri, erityisesti päähän kohdistuva, loukkaantumisen riski. Amerikkalaisessa jalkapallossa saadun aivotärähdyksen tai muiden pään vammojen seurauksena voi olla muun muassa depressiota ja varhaista dementiaa.

Palm Beach Postin (27.10.2013) mukaan NFL:n tulevaisuus on nyt äitien käsissä Floridassa, Teksasissa ja muissa tulevaisuuden jalkapallotähtiä kasvattavissa osavaltioissa. Monissa perheissä pohditaan, annetaanko pojan pelata jalkapalloa vai ei.

NFL:llä on vahva asema Amerikan taloudessa ja kymmenet miljoonat amerikkalaiset seuraavat sitä. Liiga on vapautettu maksamasta tuloistaan veroja ja kuitenkin veronmaksajien rahoilla rakennetaan uusia, hienoja jalkapallostadioneja ja liput otteluihin ovat kalliita. Nyt liigan on ollut pakko alkaa kiinnittää huomiota myös pelin aiheuttamien vammojen ehkäisyyn ja hoitoon.

Mekin kävimme viime vuonna katsomassa Miami Dolphinsin ottelua Miami Gardensissa. Mielenkiintoisinta pelissä oli seurata muiden katsojien reaktioita ja käyttäytymistä. Tunteet kuumenivat välillä niin, että joitakin katsojia ohjattiin pois katsomosta kesken pelin. Itse pelitapahtumien seuraaminen olikin sitten paljon vaativampaa, vaikka olinkin opiskellut lyhyen oppimäärän pelin kulusta.

Illalliseksi Antti valmisti uunissa ruijanpallasta, jota söimme amerikkalaisen kaalisalaatin coleslaw’n kanssa. Coleslaw-nimi on peräisin New Yorkin alueen alkuperäisiltä alankomaalaisilta siirtolaisilta.

Sunnuntai 27.10.

Aamulla oli vain 21 astetta lämmintä ja aluksi uima-altaan vesi tuntui kovasti viileältä, mutta pian siihen tottui. Olen lukenut tabletilta kirjoja sen verran huolettomasti, että tabletin laturin piuha oli vioittunut eikä se enää ladannut, joten piti ruveta Amazonilta tilaamaan uutta. Nettitilaaminen on täällä tosi helppoa ja toimivaa ja tilatut tavarat kannetaan kotiovelle. Minäkin olen jo tilannut kaksi uimapukua, toisen uimiseen ja toisen auringonottoon. Auringonottoa en juurikaan harrasta, mutta joskus käyn altaalla lukemassa puolisen tuntia. Antti ei ota aurinkoa senkään vertaa.

Naapurikaupungin Lake Worthin Playhouse-teatterissa  esitettiin vielä tänään Elviksen lauluihin perustuva musiikkinäytelmä All shook up, jota esitti joukko nuoria, innokkaita näyttelijöitä ja näyttelijäopiskelijoita. Kävimme katsomassa esityksen, se oli mukavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Siinä esitettiin kaksikymmentäviisi Elviksen laulua, joista minulle tutuimpia olivat Love Me Tender, Can’t Help Falling in Love ja It’s Now or Never. Pääosan esittäjä oli 16-vuotias Cara Young, jonka tähänastisen uran suurin yleisö oli vuoden 2012 syksyllä, jolloin hän esitti Yhdysvaltain kansallislaulun Yhdysvaltain presidentille ja yhdeksälletuhannelle kuulijalle Delray Beachin Tenniskeskuksessa. Kyseessä oli Barack Obaman vaalikampanjaan kuuluva tilaisuus.

Lauantai 26.10.

Tuuli oli jäähdyttänyt uima-altaan veden poikkeuksellisen viileäksi, mutta eiväthän suomalaiset kylmää vettä pelkää. Useimmiten saamme aamulla kahdeksan aikoihin uida ihan kahdestaan ja erityisesti tällaisina hieman viileämpinä aamuina edes muita suomalaisia ei juuri koskaan ole aamu-uinnilla. Päivisin altaalla kyllä on väkeä runsaastikin.

Aamutoimien jälkeen ajelimme Delray Beachiin, joka on runsaan parinkymmenen kilometrin päässä oleva pikkukaupunki. Siellä oli orkideanäyttely, jossa oli esillä satoja erilaisia, toinen toistaan kauniimpia orkideoja. Ostimme kotiimme viisivartisen orkidean, jossa on niin paljon nuppuja, että jos ne kaikki aukeavat, se kukkii vielä monta kuukautta. Annamme sen sitten täällä asuville ystävillemme, kun lähdemme Suomeen. Osallistuimme myös ”kaunein orkidea-asetelma” -äänestyskilpailuun.

Talollamme on kuntosali, jonne menimme tänään iltapäivällä ensimmäisen kerran kuntoilemaan. Laitteet ovat vanhoja ja niitä on aika vähän, mutta kyllä ne ihan toimivia tuntuivat olevan.

Perjantai 25.10.

Sain tänään luetuksi Tuula Levon luekirja.fi-romaanin Tuulenajama, joka kertoo kirjailija Teuvo Pakkalasta. Pakkala syntyi vuonna 1862 eli vuotta myöhemmin kuin ihailemansa Juhani Aho. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen hän toimi kirjailijatyönsä ohella muun muassa lehtimiehenä, kääntäjänä, kustannustoimittajana, opettajana ja jopa köysitehtaan myyntiedustajana. Hän eli monien muiden taiteilija-aikalaistensa tavoin jatkuvassa rahapulassa ja vekselikierteessä. Pakkala kirjoitti romaaneja, näytelmiä ja muun muassa aapisen. Hänen tunnetuin teoksensa on näytelmä Tukkijoella, josta on tehty kolme elokuvaversiota, toistaiseksi viimeiseksi tehdyssä elokuvassa vuodelta 1951 esiintyy muun muassa Tauno Palo.

Presidentti Barack Obaman sairausvakuutusuudistus, jota kutsutaan täällä Obama Careksi, vaatii, että jokaisella amerikkalaisella tulee olla sairausvakuutus. Ne, joilla ei ole työpaikkansa kautta vakuutusta, joutuvat sen nyt hankkimaan. Liittovaltio avustaa niitä, joilla ei ole varaa vakuutukseen. Amerikan republikaanien jyrkkä siipi on yrittänyt  erilaisin keinoin viivästyttää Obaman ajamaa sairausvakuutusuudistusta, mutta uudistus tulee voimaan. Tietotekniset vaikeudet ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että takarajaa, jolloin kaikilla amerikkalaisilla on oltava sairausvakuutus, on siirretty maaliskuun loppuun. Niitä, jotka eivät siihen mennessä ole sitä hankkineet, uhkaa sakko. Netissä on laskureita, joiden avulla voi laskea tulevan vakuutuksen suuruuden. Floridan Palm Beach -piirikunnassa pariskunnan, joiden lapset eivät enää asu samassa taloudessa, kuukaudessa maksama sairausvakuutusmaksu on keskimäärin 800 dollaria (noin 580 euroa).

Illalliseksi teimme höyrytettyjä littleneck clamseja (vapaasti suomennettuna lyhytkaulasimpukoita). Simpukoita höyrytettiin nelisen minuuttia pienessä nestemäärässä, jossa oli olutta ja voita sekä tuoretta rosmariinia, niin kauan, että kaikki kuoret olivat auenneet. Paahdoimme voideltuja ruisleivän viipaleita uunissa ja sekoitimme kastikkeeksi majoneesia, ranskankermaa ja valkosipulia. Tämä oli meille aivan uusi mereneläväkokemus.

Torstai 24.10.

Tänään oli pitkästä aikaa pilvinen päivä, mutta oli kuitenkin niin lämmintä, että hyvin tarkeni käydä uimassa ja lyhythihaisella paidalla pärjäsi ulkona ja parvekkeella.

Vaikuttaa siltä, että asuntojen hinnat ovat alkaneet nousta Floridassa. Kun tulimme tänne ensimmäisen kerran vuonna 2010, asunnonvälittäjät kannustivat kovasti ihmisiä  ostamaan täältä asunnon, koska hintojen uskottiin lähtevän pian nousuun. Joillakin alueilla, erityisesti rannikon lähellä olevissa kaupungeissa, useiden asuntojen hinnat ovat nyt vihdoinkin selvästi korkeammalla kuin kolme vuotta sitten.

Torstain Palm Beach Postissa kerrotaan aina Palm Beachin piirikunnan alueella toteutuneet asuntokaupat. Siitä näkee, mihin hintaan eri postinumeroalueilla kauppoja on tehty, milloin asunnon myyjät ovat ostaneet nyt myymänsä asunnon ja mihin hintaan. Tästä pystyy seuraamaan asuntojen hintakehitystä. Hintojen noususta huolimatta vieläkin näkee kuitenkin tapauksia, joissa asunto on saatettu ostaa joitakin vuosia sitten ja nyt se on myyty huomattavasti ostohintaa halvemmalla, joskus jopa puoleen hintaan.

Illalliseksi teimme munakoisovuokaa. Uunivuokaan viipaloitiin munakoisoa ja paistettua jauhelihaa kerroksittain ja päälle kaadettiin tomaattibasilikamurskaa, johon oli sekoitettu pestoa. Päällimmäiseksi juustoraastetta ja vuoka uuniin kypsymään.

Keskiviikko 23.10.

Aamun Palm Beach Postin keskiviikon ruokaosiossa oli mielenkiintoista tietoa vihreän teen terveellisyydestä, sillä terveellistä se on, vaikka tutkimusten mukaan ei aina sisälläkään ilmoitettuja määriä terveellisiä ainesosia. Myös stone crabeista oli pitkä artikkeli, jossa näitä rapuja kutsuttiin Floridan aarteeksi. Halloween lähestyy ja myös kurpitsaohjeita annetaan paitsi lehdessä, myös television ruokakanavalla. Terveellinen naposteltava tulee kuulemma paahdetuista kikherneistä, kurpitsansiemenistä, pähkinöistä ja kuivatuista karpaloista.

Lähdimme katsomaan Enough said (suomeksi käännettynä: selvä tai ymmärrän) -elokuvaa päivänäytökseen Boynton Beachiin. Kyseessä oli romanttinen komedia, joka oli ihan mukavaa katseltavaa. Sen jälkeen poikkesimme kiinalaiseen ravintolaan lounaalle.

Illalla oli Suomi Talolla Finlandia Foundation Floridan järjestämä illanvietto, jossa juotiin pullakahvit, kuultiin järjestön varapresidentti Merja Koskisen esitys ympäristönsuojelusta Suomessa (Go Green with Nature) ja kuultiin myös trubaduurin esityksiä. Finlandia Foundation on suurin yksityinen suomalaista kulttuuria edistävä organisaatio Yhdysvalloissa. Finlandia Foundation Florida Chapter on sen yhteydessä toimiva itsenäinen organisaatio.

Tiistai 22.10.

Täällä Floridassa on tullut ikävä suomalaista kulttuuritarjontaa. Meillä on Suomessa Kansallisooppera, jolla on joka ilta ooppera- tai balettiesitys, useita teattereita, joilla on monipuolinen ohjelmisto, konsertteja, taidenäyttelyitä ja kaikkea, mitä ikinä saattaa toivoa. Olen etsinyt netin kautta baletti- ja oopperaesityksiä Floridasta ja joutunut pettymään, kun esimerkiksi tällä hetkellä ei ole lähitienoillakaan eikä edes kauampanakaan tarjolla ensimmäistäkään kokoillan balettia. Joitakin balettigaaloja, joissa esitetään otteita useista eri baleteista, on tulossa lähiviikkojen aikana, mutta olemme kuitenkin enemmän kiinnostuneita baletin keinoin kerrotuista kokonaisista tarinoista. Pähkinänsärkijäkin esitetään vasta sitten, kun olemme jo palanneet Suomeen.

Floridassa kuten pääosin koko Amerikassa kaikki taidelaitokset toimivat yksityisin varoin, ja tästä syystä niillä ei ole mahdollisuutta päivittäisiin esityksiin, vaan vain muutamaan esitykseen kuukaudessa. Musikaaleja esitetään hieman enemmän ja elokuvatarjonta on erittäin runsasta, uutuuselokuvia esitetään puolesta päivästä lähes puoleen yöhön, lisäksi televisiosta on mahdollista katsoa myös aika uusia elokuvia joko ilmaiseksi tai muutaman euron maksusta.

Maanantai 21.10.

Reiman ja Catherinen viikon Floridan matka päättyi tänään, ja he lähtivät iltapäivällä Miamiin ja sieltä Zurichin kautta Dubaihin. Pyysimme heidät vielä lounaalle meille ennen lähtöä lentokentälle.

Illalla katsoimme TVkaistalta sunnuntaina tulleen suomalaisenTanssii tähtien kanssa -lähetyksen ja myöhemmin vielä televisiosta Amerikan vastaavan Dancing with the Stars -lähetyksen. Oli mielenkiintoista verrata näitä kahta ohjelmaa. Puitteet amerikkalaisessa ohjelmassa ovat runsaammat, paikka, lavastukset ja show ovat paljon näyttävämmät, katsojia on iso teatteri täynnä useassa kerroksessa, tuomarit ovat äänekkäitä ja välillä melkein hyppivät pöydällä innoissaan. Tähdet ja opettajat ovat hyviä molemmissa. Amerikan ohjelmassa tuomarien arviointiasteikko on paljon suomalaisia korkeampi ja yhdeksikköjä ja kymppejäkin jaetaan, vaikka kilpailu on suurin piirtein samassa vaiheessa molemmissa maissa. Suomalainen Tanssii tähtien kanssa -ohjelma miellyttää minua tässä vertailussa hillityllä tyylikkyydellään.

Sunnuntai 20.10.

Aamun Palm Beach Postista huomasin, että tänään on Boca Ratonissa The Wick Theatre -teatterissa Sound of Music -musikaalin viimeinen esitys, joten päätimme  ruveta tilaamaan lippuja netin kautta. Onneksi saatiin liput iltapäivän näytökseen, vaikka jouduttiinkin istumaan Antin kanssa eri rivillä. Kyseinen teatteri on erikoistunut klassisten musikaalien esittämiseen. Esityksen aluksi teatterin edustaja kertoi yleisölle, että klassisten musikaalien esittäminen on kovin kallista, ja siksi monet teatterit ovat lopettaneet niiden esittämisen ja siksi myös The Wick-teatteri toivoo yleisön joukosta toiminnalleen uusia tukijoita. Kaikki tukisummat dollarin ja miljoonien dollarien väliltä ovat kuulemma tervetulleita. Amerikassa on hyvin yleistä, että kansalaiset sponsoroivat teatteri- tai muita kulttuuriesityksiä ja esityksen aluksi aina osoitetaan suosiota näille nimeltä mainituille tukijoille. Sound of Music -esitys oli aivan iki-ihana ja koskettava. Esiintyjät olivat hurmaavia, erityisesti nuorinta Trappin seitsemästä lapsesta esittänyt noin neljävuotias tyttö oli oikea tulevaisuuden lupaus.

Pian sen jälkeen, kun palasimme esityksestä kotiin, puhelin soi, ja Reima kutsui meidät naapuriin viinilasilliselle. Catherine ja Reima kertoivat, että he todennäköisesti ostavat toisen asunnon samasta talosta, jossa heillä on jo yksi asunto, siis siitä meidän naapuristamme. He aikovat laittaa sen vuokralle.

Illalliseksi Antti valmisti eilen maalaismarkkinoilta hankitut snapperin fileet ja papuja, hyvää oli.

Lauantai 19.10.

Naapurikaupungissa Lake Worthissa on lokakuun puolivälistä lähtien lauantaisin Farmers Market eli maalaismarkkinat, ja olemme usein käyneet sieltä ostamassa tuoretta, paikallista kalaa. Tällä kertaa ostimme ahvenkalojen heimoon kuuluvan snapperin fileitä. Lisäksi ostimme auringonkukkaleivän sekä suklaa-pähkinäleivonnaisen, joka oli niin iso, että jopa meillekin riitti yksi leivonnainen jaettavaksi.

Olin ennen matkaamme Floridaan hankkinut lukuoikeuden kuukaudeksi luekirja.fi-sivustolle. Olen jo lukenut täällä Tuija Lehtisen Lumiruusun ja tänään sain luetuksi Tuula Levon kirjan Neiti Soldan vuodelta 2000. Se kertoo Juhani Ahon, Venny Soldan-Brofeldtin ja Tilly Soldanin tarinan Tillyn näkökulmasta. Teksti on sekoitus sekä faktaa että fiktiota. Aikaisemmin kolmiodraamaa ei ole tarkasteltu Tillyn kannalta, mikä tekee tästä kertomuksesta erityisen kiinnostavan.

Illalliseksi söimme vasikankyljyksiä, parsaa ja tomaatti-kurkku-paprikasalaattia.

Perjantai 18.10.

Hedelmä- ja vihannesvarasto oli huvennut, joten kävimme täydentämässä sitä. Antti halusi myös ostaa ison basilikan ruukussa, joten siitä riittää mausteeksi pitkäksi aikaa. Tänään Reima ja Catherine kutsuivat meidät illalliselle läheiseen Riggin’s Crabhouse -ravintolaan, joka on erikoistunut mereneläviin. Söimme stone crabeja, suuria floridalaisia rapuja, joiden pyyntikausi alkoi 15.10. ja jatkuu 15.5. saakka. Ravun sakset ovat suuret ja niin vahvat, että rapu pystyy niillä rikkomaan jopa osterin kuoren, kun se pyydystää ostereita ravinnokseen. Ravusta syödään vain saksissa oleva liha, jota on melko runsaasti ja joka on tosi maukasta. Rapuja ei saa pyytää kokonaan, joten ravun pyytäjät katkaisevat tavallisesti toisen tai molemmat ravun saksista ja päästävät ravun vapaaksi, jolloin se kasvattaa kahdeksassatoista kuukaudessa uudet, usein aikaisempaa suuremmat sakset. Joskus tosin ravut kuolevat tällaisen toimenpiteet seurauksena.

Torstai 17.10.

Kaija ja Matti kävivät iltapäivällä kahvilla ja illalla Reima soitti ja kutsui piipahtamaan viinilasilliselle ja raportille päivän asunnonkatsastuksista. Olemme seuranneet mielenkiinnolla Reiman ja Catherinen asunnonhankintaprojektia. He ovat suunnitelleet ostavansa naapuritalossamme olevan asuntonsa lisäksi toisen jostain lähistöltä ja ovat nyt katsastaneet kahden päivän aikana parikymmentä myynnissä olevaa huoneistoa.

Keskiviikko 16.10.

Eilen tiistaina kävimme hoidoissa Scandia Salonissa, Antti kävi suomen kielellä parturissa ja minä englannin kielellä käsi- ja jalkahoidossa. Illalla kävelimme naapuritaloon Reiman ja Catherinen luokse aperitiiveille. Tänään Reima ja Catherine puolestaan tulivat meille illalla visiitille.

Maanantai 14.10.

Columbus-päivä (Columbus Day) on amerikkalaisten pyhäpäivä, jota vietetään Columbuksen Amerikan löytämisen muistoksi. Virallisesti Columbus Day on 12.10., mutta nykyään sitä vietetään vuosittain lokakuun toisena maanantaina. Vuonna 1492 Columbus purjehti kohti länttä löytääkseen Intian, mutta löysikin Amerikan. Tosin skandinaaviset viikingit olivat löytäneet Amerikan jo paljon aikaisemmin.

Kävimme suomalaisomisteisessa Lantana Pharmacyssa ottamassa influenssarokotukset ja kävimme myös Suomi-leipomossa hakemassa ruisleipää ja croissanteja, jotka veimme muiden aamiaistarvikkeiden kanssa Reiman ja Catherinen asuntoon. R ja C saapuivat iltamyöhäisellä Dubaista Floridaan. Kahvilassa tapasimme suomalaiset  tuttavamme Harryn ja Hennan, jotka ovat muutaman viikon lomalla Floridassa. Macy’ oli mainostanut Columbuksen päivän alennusmyyntiään, joten kävimme sielläkin, mutta ainoa ostos oli kahdeksanvuotiaan Levi’s-farkut.

Sunnuntai 13.10.

Tilaamamme paikallislehti Palm Beach Post kannettiin aamuvarhaisella ovemme ulkopuolelle. Ensin luettiin paikallislehti ja sen jälkeen Helsingin Sanomat tabletilta, sitten mentiin puolen tunnin uinnille ja aamiaiseksi syötiin hedelmiä ja jugurttia. Näin meidän Floridan aamumme ovat taas asettuneet perinteisiin uomiinsa.

Antti innostuu aina täällä Floridassa elokuvissa käymisestä ja niinpä sitten menimme päivänäytökseen katsomaan elokuvaa Gravity. Elokuva on 3D scifi- ja draamaelokuva, jossa esiintyy vain kaksi näyttelijää: astronautteja vaurioituneella avaruusasmalla näyttelevät Sandra Bullock ja George Clooney. Elokuva tuotti USA:ssa ensimmäisenä esitysviikonloppunaan lokakuun alussa yli 55 miljoonaa dollaria, mikä on syksyn avausviikonloppujen ennätys. Elokuvasta on sanottu, että se on paras avaruuselokuva koskaan ja että se on täysin tajunnanräjäyttävä. Minä sanoisin Jorma Uotisen sanoin, että ei huono.

Illalliseksi syötiin pihviä, ei huonoa sekään.

Lauantai 12.10.

Lauantain hedelmäaamiainen koostui tuoreista hedelmistä: ananaksesta, hunajamelonista, papaijasta ja mansikoista. Aamiaisen jälkeen lähdimme hoitamaan asioita ja kävimme jälleen pankissa, joka on täällä auki lauantaisinkin.

Ajoimme Boynton Beachiin elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa Captain Phillips, joka kertoo vuonna 2009 tapahtuneesta neljän somalialaisen merirosvon hyökkäyksestä amerikkalaista rahtialusta Maersk Alabamaa vastaan lähellä Somalian rannikkoa. Elokuva oli jännittävä ja erittäin kiinnostava kuvaus merirosvojen toiminnasta. Sen pääosissa laivan kapteenia Richard Phillipsiä esittänyt Tom Hanks ja somalialaisen rosvojoukon johtajaa Musea esittänyt Barkhad Abdi olivat vakuuttavia ja uskottavia, vaikka merirosvoa esittänyt Barkhad Abdi on alle kaksikymmentävuotias eikä ole aikaisemmin ollut tekemässä elokuvaa. Captain Phillips -elokuvan ensi-ilta oli eilen perjantaina ja perjantain Palm Beach Post -lehdessä oli Tom Hanksin haastattelu, jossa hän kertoi muun muassa tapaamisistaan oikean kapteeni Phillipsin kanssa.

Illalliseksi Antti paistoi tuoretta tonnikalaa ja keitti papuja.

Perjantai 11.10.

Aamu-uinnin jälkeen ajoimme aamiaiselle Lantanan rantaan Dune Deck Cafe -ravintolaan, josta on kaunis näköala merelle. Aamiaiset siellä ovat aika tukevia, munakkaan kanssa tuli paistettuja perunoita, verkkomelonin viipale ja paahtoleipää. Tällaisia aamiaisia syömme kuitenkin vain kerran tai korkeintaan pari täällä olon aikana. Aamiaispaikan vieressä on Manalapanin ostosalue, jossa on useita butiikkeja, ja heti piti päästä ostoksille, kun yhdessäkin butiikissa oli viidenkymmenen prosentin alennus kaikista vaatteista. Miehiä varten liikkeessä oli isot ja mukavat nojatuolit, jotta eivät turhaan pitäisi kiirettä pois. Anttikin siellä ihan tyynesti istui ja näppäili puhelintaan.

Kävimme myös Suomi-leipomo-kahvilassa ostamassa ruisleipää ja omenastruudelin sekä varaamassa läheisestä suomalaisen rouvan kampaamo-kauneushoitolasta Antille tukanleikkuun ja minulle käsi- ja jalkahoidon. Tuntui mukavalta, kun joka paikassa meidät toivotettiin lämpimästä tervetulleiksi taas Floridaan. Sitten olikin jo taas iltapäivälevon aika. Illalliseksi syötiin grillattuja tiikerirapuja ja juotiin Sauvignon Blanc -valkoviiniä.

Torstai 10.10.

Aamukuudelta heräsimme lyhyiden ja hieman katkonaisten yöunien jälkeen. Kävimme 20 minuutin aamu-uinnilla, se tuntui riittävän näin ensimmäisellä kerralla. Meillä oli ruokakaapissa avaamaton kahvipurkki, kookosmaitotölkki, kokojyvävehnäjauhoja, suolaa ja oliiviöljyä, joten teimme niistä meidän perinteisen ensimmäisen aamun aamiaisemme: kahvia ja vohveleita. Aamiaisen söimme parvekkeella 23 asteen miellyttävässä lämpötilassa.

Antin aamu kului siihen, että hän soitti Comcastille ja yritti saada Internet-yhteyden avatuksi, koska se oli ollut suljettuna, kun olimme Suomessa. Taisi olla lähestulkoon kymmenes henkilö, jonka kanssa hän keskusteli ja joka sai yhteyden viimein avatuksi. Tämä on melko tyypillistä amerikkalaista palvelun tasoa. Minä kävin hakemassa avaimen klubitalomme saunaan, jota on remontoitu ja siksi sen ovet ovat nyt aina lukossa.

Haimme myös vuokra-automme K.K. Car -autovuokraamosta, joka on melkein naapurissa oleva suomalaisten omistama yritys. Wells Fargo -pankissa asioimme suomalaisen Sinikan kanssa ja päivittelimme amerikkalaisten vanhanaikaista pankkijärjestelmää. Shekeistä amerikkalaiset eivät kuulemma halua millään luopua ja esimerkiksi tilisiirrot tililtä toiselle täytyy aivan pieniä summia lukuun ottamatta hoitaa pankissa eli niitä ei voi tehdä verkkopankissa.

Tyhjään jääkaappiin piti saada syötävää, ja niin menimme tuttuun vihanneskauppaan, josta ostimme hedelmiä ja vihanneksia sekä Costcoon, jossa ostimme muita ruokatavaroita. Costcossa on aina myös lukuisia maistiaisia, joita on kiva maistella. Kaupasta tultuamme menimme päiväunille.

Halloween lähestyy, ja niinpä television ruokakanavallakin näytettiin kilpailu, jossa kolmen hengen ryhmät suunnittelivat ja tekivät Halloween-aiheisia hirviökakkuja. Illalliseksi söimme parvekkeella rapusalaattia.

Keskiviikko 9.10.

Hieman ennen puoltapäivää tilasimme taksin viemään meidät Söderkullasta lentokentälle. Lento New Yorkiin lähti kahden jälkeen ja vajaan yhdeksän tunnin kuluttua kone laskeutui New Yorkiin. Matka sujui mukavasti dekkaria lukiessa. Ehdin myös katsoa elokuvan The Great Gatsby – Kultahattu. Elokuva on valmistunut tämän vuoden keväällä ja se on jo neljäs elokuvaversio F. Scott Fitzgeraldin vuonna 1925 ilmestyneestä romaanista Kultahattu. Pääosaa siinä esittää Leonardo diCaprio, joka on vakuuttava roolissaan. Elokuva oli viihdyttävä mutta ei mikään suuri elämys.

New Yorkissa vaihdoimme terminaalia ja jatkoimme toisella lennolla Fort Lauderdaleen. Lento kesti kolmisen tuntia. Amerikassa jo yli kolmekymmentä vuotta asuneet ystävämme Kaija ja Matti olivat meitä autolla vastassa Fort Lauderdalessa, ja noin viidenkymmenen kilometrin matka Lantanaan sujui mukavasti. Puolen yön aikoihin auton lämpömittari näytti 27 Celcius-astetta (80 Fahrenheit-astetta), oli kuulemma hieman aikaisempia iltoja viileämpää. Perillä oltiin yhdeksäntoista tunnin kuluttua siitä, kun lähdettiin kotoa. Matkalaukkujen purkaminen jätettiin seuraavaan päivään, sen verran väsytti.

Sunnuntai 6.10.

Matka Amerikkaan lähestyy, ja niinpä teimme alustavan pakkaamisen jo tänään, jotta näkisimme, että jos jotain puuttuu, niin ehdimme vielä tehdä ostoksia. Pakkaamisen päätteeksi söimme Jarnon kanssa Kalkkirannan Kievarista haetut pizzat. Pizza di Tomasi, jossa on parmesanjuustoa, ilmakuivattua kinkkua, pinjansiemeniä, balsamicosiirappia ja rucolaa, oli erityisen maukas.

Illan vietin Porvoossa Corinnen ja Rianan seurana, kun Jarkko ja Gia menivät Finlandia-talolle kuuntelemaan ranskalaista pianistia Richard Claydermania. Corinnella oli pyjamapäivä, ja Riana puolestaan halusi askarrella. Välillä hän hulasi kolmella hulavanteella samanaikaisesti niin, että hiki valui päästä. Katsoimme myös televisiosta The Voice Kids -laulukilpailua.

Lauantai 5.10.2013

Aamupäivällä kävimme Ritvan ja Penan luona kahvilla. Suklaamuffinit olivat tosi suklaisia ja herkullisia. Samalla selvittelimme kuvakirjan tekemisen vaiheita.

Iltapäiväksi olimme varanneet opastuksen Malmgårdin linnaan Loviisassa. Malmgårdin linna oli meidän kartanon kiertäjien ryhmämme toinen kartanokohde Mäntsälän Alikartanon jälkeen. Meidän joukkoamme oli paikalla kuusi henkeä: Kaija, Merja, Keijo, Liisa, Matti ja Helena.

Malmgårdin tila on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa vuodesta 1622, ja nykyinen kartanon isäntä on järjestyksessä kolmastoista, sukupolven vaihdos tapahtui pari kuukautta sitten. Meidän oppaanamme toimi kreivi Johan Creutz, kartanon kahdestoista isäntä, joka mielenkiintoisella tavalla esitteli meille sekä suvun että tilan ja rakennuksen historiaa ja nykyisyyttä. Malmgårdin tila on alun alkaen ollut lypsykarjatila, jonkin aikaa se toimi myös lihakarjatilana, jolloin se erikoistui limousin-lihakarjaan. Nykyisin tila on viljatila, se on erikoistunut vanhojen viljakasvien, kuten speltin ja emmer-vehnän viljelyyn luonnonmukaisesti. Tilalla on myös panimo, jossa valmistetaan erityyppisiä oluita käsityönä. Linnan puodissa myydään tilan tuotteita. Linnan toiminta on hyvin vireää ja nykyaikaista. Uusia toimintamuotoja kehitetään jatkuvasti.

Nykyinen kartanolinna valmistui vuonna 1885, ja se sähköistettiin jo vuonna 1892. Oppaamme kertoi, että linnassa on huoneita yhtä paljon kuin on vuodessa viikkoja ja ikkunaruutuja yhtä paljon kuin on vuodessa päiviä. Pinta-alaa linnassa on 3 000 neliömetriä, joista 2 000 on asuntopinta-alaa. Kreivi Johan Creutzilla ja hänen vaimollaan on asuinhuoneet linnassa. Rakennuksessa on öljylämmitys, ja öljyä kuluu noin 50 000 litraa vuodessa. Linna on avoinna vieraille toukokuusta syyskuun loppuun, ja siellä vierailee vuosittain noin 12 000 henkeä.

Perjantai 4.10.

Oli mukavan lämmin syyspäivä. Valvontakamera saatiin kuntoon, kun uusi tietotekniikka-asiantuntija teki sen kanssa tunnin töitä. Nyt sitten pesukone yllättäen rupesi vuotamaan, kun pesin pyykkiä. Kone ei ole edes kovin vanha. Myös hälytyslaitteeseen ilmestyi trouble-valo, eli siinäkin on jotain vikaa. Toivottavasti saadaan viat korjatuksi ennen matkaa.

Torstai 3.10.

Menin tänään isän kanssa Tilkan silmäsairaala Coronariaan, jossa hänen silmänsä viipalekuvattiin, ja kuvien perusteella määrättiin jatkotoimenpiteet. Olen nyt parina päivänä päässyt tutustumaan terveydenhoitoon kahdessa erilaisessa hoitolaitoksessa ja kahden eri-ikäisen, työikäisen sekä vanhuksen, osalta. Hoito on kummassakin tapauksessa ollut ensiluokkaista ja potilaan kohtelu ystävällistä ja huomaavaista. Oma kokemukseni runsaan parin viikon takaa päivystyspotilaana oli ihan samanlainen.

Meidän pieneltä metsäpalstaltamme Pohjois-Paippisissa on kuuset kaadettu. Kirjanpainajatuholaiset aiheuttavat Etelä-Suomen kuusimetsissä tuhojaan, ja siksi kuusipuut on kaadettava, ennen kuin kirjanpainajat pilaavat ne. Metsä näyttää nyt itse asiassa paljon aikaisempaa kauniimmalta, kun sammaloitunut kallio näkyy hyvin ja koko tienoo näyttää valoisammalta, kun synkät kuuset ovat poissa.

Keskiviikko 2.10.

Aamulla oli kaksi pakkasastetta, ja ilma tuntuikin tosi viileältä, vaikka olikin tyyntä. Jarnon polvi operoitiin päiväkirurgiana sairaalassa Porvoossa. Vein hänet aamulla sairaalaan ja hain iltapäivällä kotiinsa. Leikkaus onnistui hyvin, ja Jarno kiitteli kovasti leikkaavan kirurgin ammattitaitoa ja sairaalan henkilökunnan ystävällisyyttä.

Kotimme valvontakamera on jostain syystä lakannut toimimasta. Vielä keväällä, kun olimme Floridassa, se toimi moitteettomasti, mutta nyt kameran ja tietokoneen yhteys ei toimi, ja jo ensi viikolla olemme lähdössä Floridaan. Paikalle kutsuttu lähitukiasiantuntija yritti yli kolmen tunnin ajan saada vian korjatuksi mutta ei onnistunut. Perjantaina tulee joku erityisosaaja katsomaan kameraa, toivottavasti hän onnistuu paremmin.

Tiistai 1.10..

Kävin Pasilassa tapaamassa ohjattavaani, jonka kanssa vierähtikin yli puolitoista tuntia. Sen jälkeen poikkesin kotimatkalla Ritvan ja Penan luona kahvilla. Kävimme myös läpi kuvakirjan tekemisen vaiheita. Talvirenkaatkin vaihdatettiin autoihin jo tänään, jotta ne ovat valmiina, kun tulemme Floridasta kotiin joulukuussa.

Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen on tällä hetkellä suosittua. Siitä järjestetään kursseja ja julkaistaan kirjoja ja oppaita. Helsingin Sanomien uusin Teema-lehti 3/2013 esittelee ”99 näkemystä siitä, miten kirjoittaa paremmin.” Parhaillaan luen Merete Mazzarellan tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa Elämä sanoiksi, joka on ”innostava opaskirja jokaiselle, joka tahtoo kertoa jotain tärkeätä itsestään.”

Kun tein kesällä kuvakirjaa äidin ja isän tähän mennessä 65 vuotta kestäneestä avioliitosta ja liitin siihen mukaan molempien itse kirjoittamat tarinat heidän lapsuudestaan, nuoruudestaan ja yhteisestä elämästään, tuli hyvä mieli siitä, että saimme nämä tarinat kerrotuksi ja tallennetuksi. Olen skannannut ja tallentanut kuvia omasta lapsuudestani ja nuoruudestani ja ajatuksena on saada niistäkin aikaiseksi kuvakirja. Ehkä saan kirjoitetuksi mukaan myös tarinan. Täytyy varmaan haastatella äitiä, hän kun muistaa niin paljon paremmin asioita minunkin nuoruudestani kuin mitä itse muistan.