Lauantai 30.11.

Aamupäivällä satoi kaatamalla, kun lähdimme tapaamispaikalle, josta kuudenkymmenen hengen ryhmämme lähti bussilla Fort Lauderdaleen. Sieltä alkoi risteilymatka Crown Princess -laivalla kohti ensimmäistä pysähdyssatamaamme Bahaman Princess Caysia. Sinne tullaan huomisaamuna. Hytti on mukava, siinä on riittävästi tilaa ja oma parveke, josta voi katsella auringon nousuja menomatkalla ja auringonlaskuja, kun palataan takaisin päin.

Laivalla söimme buffet-lounaan, sen jälkeen oli pelastusharjoitus, ja sitten laiva lähti. Sää oli tuulinen ja keinutti laivaa, kun olimme illallisella. Antti söi pihvin, minä pastaa. Illallisen jälkeen kuuntelimme Matin ja Sirkan kanssa musiikkia laivan piazzalla ja otimme herkulliset hedelmäiset juomat, no-jitossa oli sitruunaa, limeä, tuoretta minttua, grapemehua ja soodavettä, sunshine daiquirissa oli tuoreita mansikoita, lime- ja sitruunamehua sekä mangonektaria. Iltakymmeneltä katsoimme vielä shown laivan teatterissa. Käänsimme kellot tunnin eteenpäin ja kävimme nukkumaan.

Perjantai 29.11.

Päivä kului huomenna lauantaina alkavan Karibian risteilyn valmisteluihin. Pestiin pyykkiä, silitettiin ja pakattiin laukut. Iltapäivällä vedet katkaistiin yllättäen ja etukäteen ilmoittamatta meidänkin talosta, kun naapuritalossa ollutta putkivuotoa korjattiin. Onneksi vesikatko päättyi illan aikana.

Valokuvakerhon kuvakisan tämänkertainen kuvausaihe on ollut sen verran haastava, että vasta viime hetkellä, kun aika alkoi käydä umpeen, sain otetuksi kuvan, jonka lähetin kerhon vetäjälle, kun en ole vieläkään opetellut kuvien tallentamista kerhon omille sivuille. Lupaankin tässä julkisesti opetella ensi vuonna käyttämään tietotekniikkaa ja sen uusia sovelluksia nykyistä monipuolisemmin.

Torstai 28.11. Kiitospäivä

Aamu oli poikkeuksellisen viileä, vain 11 Celcius-astetta, joten emme lähteneet uimaan, vaan söimme varhaisen aamiaisen ja katsoimme televisiosta kiitospäivän paraatia New Yorkista. Kävimme kävelemässä läheisessä Hypoluxon puistossa ja kiitospäivän lounaalla Lantanan rannan ravintolassa  Dune Deck Cafessa. Juhlan kunniaksi otimme aperitiiviksi pina colada -drinkin, jossa on vaaleaa rommia, kookoskermaa ja ananasmehua.

Minä otin perinteisen kiitospäivän menun, johon kuului alkuruokasalaatti, pääruoaksi kalkkunaa, riisiä, karpalohilloa, vihreitä papuja ja bataattilohkoja sekä jälkiruoaksi kurpitsapiirakkaa ja kahvia. Antti söi friteerattua mustekalaa ja maisteli minun annokseni ruokia. Ilma oli lämmennyt mukavasti ja ulkona oli miellyttävä syödä, kun tuuli kevyesti ja meren aallot loiskivat vieressä.

Keskiviikko 27.11.

Eilen illalla myöhään esitetyn Amerikan Tanssii Tähtien Kanssa -finaalin voitti Amber tanssinopettajansa Derekin kanssa. Voittolausunnossaan Amber totesi, että hän halusi näyttää kaikenkokoisille ja -värisille naisille, että he pystyvät siihen, mihin päättävät pystyä. Amber on ensimmäinen afroamerikkalainen nainen, joka voitti tämän kilpailun ja huomattavasta ylipainostaan huolimatta varmaan myös upeimmin koskaan tanssinut kilpailija. Amber ja Derek saivat finaalin kaikista osioista kaikilta tuomareilta kymmenen pistettä.

Aamulla satoi ja tuuli. Uimaan menokaan ei houkutellut, joten pitkästä aikaa jätimme menemättä. Ennen puoltapäivää sää oli jo kirkastunut ja aurinko paistoi. Aamupäivällä meillä oli molemmilla aika tilattuna Heinin kampaamo/hoitolaan. Televisiosta tuli koko aamupäivän suorana lähetyksenä ohjelmaa, jossa joukko kokkeja valmisti kiitospäivän ateriavaihtoehtoja, kalkkunaa sekä sille erilaisia lisäkkeitä sekä jälkiruokapiiraita. Kiitospäivänä Amerikassa syödään noin 48 miljoonaa kalkkunaa. Keskimäärin amerikkalainen syö vuoden aikana 17 paunaa eli lähes kahdeksan kiloa kalkkunan lihaa.

Olimme kutsuneet Lean ja Eskon naapurista meille kahville ja katsomaan Lantanan komeinta joulukuusta. He toivat kauniin lasilinnun koristeeksi kuuseemme. On ollut mukava tutustua heihin täällä Floridassa.

Tiistai 26.11.

Tuuli oli jäähdyttänyt uima-altaan veden ja se oli aamulla vain 29-asteista. Taivas oli paksussa pilvessä, välillä sateli ja tuuli reippaasti, kun olimme uimassa. Amerikan lippu uima-altaan luona olevassa lipputangossa on rispaantunut kovassa tuulessa ja suikaleista ommellun lipun ompeleet ovat alkaneet repeillä, kun liput täällä liehuvat tangoissa yötä päivää ja myrskyissäkin.

Amerikassa julkaistaan lehdissä kuvia rikoksista epäillyistä henkilöistä jo ennen kuin heidät on todettu syyllisiksi epäiltyihin rikoksiin. Tänään Palm Beach Postissa oli kuva ja kirjoitus 28-vuotiaasta naisesta, jonka epäillään varastaneen yli 4000 dollaria 83-vuotiaalta dementiaa sairastavalta  isoäidiltään.

Kiitospäivä lähestyy ja kalkkunan hinta laskee. Sitä saa jopa kuudenkymmenen eurosentin kilohintaan.Valmistusohjeita annetaan lehdissä ja televisiossa. Kiitospäivä on täällä juhla, johon kuuluu runsaasti erilaisia perinteitä kuten meidän suomalaisten jouluun. Kävimme ostamassa rusetin joulukuusemme latvaan, koska niin amerikkalaisetkin tekevät emmekä ole nähneet täällä latvatähtiä.

Arja ja Raimokin ovat saapuneet Kauhajoelta Floridaan ja he poikkesivat katsomaan meidän joulukuustamme. Maistoimme myös Beaujolais Nouveau -viiniä.

Maanantai 25.11.

Aamulla skypeteltiin ja sähköpostiteltiin syntymäpäivä- ja nimipäiväonnitteluja Suomeen ja Floridaan. Iltapäiväksi olimme kutsuneet ystävämme Matin ja Sirkan kahville. Matti ja Sirkka ovat olleet samoilla risteilyillä Karibialla kuin mekin ja nytkin olemme lauantaina lähdössä samalle matkalle. Mukavaa, kun matkalla on tuttua seuraa.

Kova myrsky uhkaa kiitospäivän viettoon lähtijöitä erityisesti Amerikan itärannikolla, joka on Amerikan tiheimmin asuttua aluetta. Luvassa on pakkasta, lunta, jäätä ja myrskytuulta. Noin 44 miljoonaa amerikkalaista lähtee kiitospäiväksi mummolaan tai muualle sukulaisten tai ystävien luo yli viidenkymmenen mailin (80 kilometrin) päähän kotoa, joten huono sää aiheuttaa ongelmia sekä maa- että lentoliikenteessä. Tällä hetkellä myrsky riehuu pahimmin Atlantassa, jossa on Amerikan vilkkain lentokenttä. Lukuisia lentoja on jo peruutettu ja monet lennot ovat tuntikausia myöhässä. Huomenna myrskyn ennustetaan saapuvan New Yorkiin. Etelä-Floridaan saapuu myös paljon kiitospäivän viettäjiä ja erityisesti silloin, kun muissa Amerikan osissa on huono sää.

Illalliseksi Antti valmisti hummerinpyrstöjä, jotka keitettiin ja sen jälkeen grillattiin uunissa. Amerikan tanssii tähtien kanssa -kisassa oli vielä neljä paria mukana. Näistä yksi pari putosi tänään ja huomiseen finaaliin pääsi kolme paria. Finaaliin päässeiden tähtitanssijoiden taso on tosi korkea.

Sunnuntai 24.11.

Amerikan viidestäkymmenestä osavaltiosta neljässäkymmenessäkuudessa on voimassa niin sanottu ”stand your ground” -itsepuolustuslaki, joka oikeuttaa käyttämään väkivaltaa ja jopa surmaamaan toisen ihmisen puolustaessaan itseään ja perhettään esimerkiksi kotiinsa, pihaansa tai autoonsa tunkeutuvaa vastaan. Helmikuussa 2012 Floridassa musta nuori mies oli vierailemassa eräällä  omakotialueella ja samalla alueella asuva ja alueen vapaaehtoisena vartijana toiminut meksikolainen mies ampui tämän aseettoman nuoren miehen. Meksikolaismies väitti nuorukaisen käyttäytyneen uhkaavasti ja hän epäili tällä olleen aseen, joka kuitenkin osoittautui suklaapatukaksi. Meksikolaismies sai vapauttavan tuomion, mutta siitä on valitettu, joten tapauksen käsittely jatkuu. Meksikolaismies on ollut ongelmissa virkavallan kanssa useita kertoja, nyt hän on lehtikirjoitusten mukaan uhkaillut avioeropaperit toimittanutta vaimoaan ja uutta tyttöystäväänsä.

Yllättäen huomasimme, että marraskuun kolmas torstai oli ja meni jo monta päivää sitten. Perinteisesti olemme silloin käyneet ostamassa pullon Beaujolais nouveau -viiniä, joka on valmistettu  kuluvan vuoden sadosta Ranskassa Beaujolaisin alueella. Pullot leviävät vuorokaudessa lentorahtina ja tapausta juhlitaan ympäri maailman. Maultaan viini on kevyttä ja mehumaista. Lähdimme siis Boynton Beachiin ostamaan tätä viiniä Total Wine -viinikaupasta. Siellä oli kahta erilaista laatua, ostimme molempia ja ostimme taas myös Pandan lakritsaa.

Antti halusi mennä elokuviin, joten kävimme katsomassa elokuvan Delivery Man. (Mies joka antoi). Se on ”komedia miehestä, joka on tehnyt luovutuksen spermapankkiin ja saa vuosien jälkeen yllättäen tietää olevansa yli 500 lapsen isä. Lapset ovat haastaneet virheen tehneen hedelmöitysklinikan oikeuteen ja vaativat nyt saada tietää biologisen isänsä henkilöllisyyden.” (youtube) Minusta elokuva oli, paitsi komedia, myös liikuttava kertomus hyväluontoisesta ja mukavasta miehestä ja hänelle sattuneista kommelluksista.

Illalliseksi söimme Antin paistamat pihvit leikkopapujen kanssa. Boujolais nouveau -viini oli kevyttä ja mehumaista niin kuin odotimmekin sen olevan.

Lauantai 23.11.

Ensi torstaina 28.11. on Yhdysvalloissa vuoden suurin kansallinen juhla kiitospäivä, Thanksgiving. Presidentti Abraham Lincoln julisti vuonna 1863 marraskuun viimeisen torstain päiväksi, jolloin kiitetään ja ylistetään Jumalaa. Tänä vuonna juutalaisten juhla hanukka on samaan aikaan kiitospäivän kanssa. Edellisen kerran nämä juhlat olivat samaan aikaan vuonna 1888 ja seuraavan kerran näin tapahtuu Palm Beach Postin mukaan 77000 vuoden kuluttua. Palm Beach Post -lehti oli suunnitellut kiitospäivän ja hanukan yhdistävän juhlalounaan, jossa pääosassa oli luonnollisesti kalkkuna.

Iltapäivällä pidettiin infotilaisuus ensi lauantaina alkavaa Karibian risteilyä varten. Meitä on lähdössä Sepon matkatoimiston kokoama noin kuudenkymmenen hengen ryhmä viikon laivaristeilylle eteläiselle Karibialle. Olemme aikaisempina vuosina olleet itäisellä ja läntisellä Karibialla ja nyt mennään etelän suuntaan ja käydään muun muassa Aruballa ja Curacaolla.

Perjantai 22.11.

Amerikka muisti tänään monin eri tavoin viisikymmentä vuotta sitten kuollutta presidentti John F. Kennedyä. Muistotilaisuuksia ja messuja järjestettiin eri puolilla maata, myös Floridan Palm Beachissa, johon Kennedyillä oli läheiset yhteydet ja jossa he usein viettivät vapaa-aikaansa. Televisiosta lähetettiin ohjelmia ja lehdissä oli artikkeleita, joissa kerrottiin Kennedystä, hänen viimeisistä hetkistään ja murhastaan sekä haastateltiin vielä elossa olevia ihmisiä, jotka olivat paikan päällä Dallasissa Teksasissa, kun Kennedy murhattiin. Amerikassa elää edelleenkin erilaisia uskomuksia murhan taustoista ja monet uskovat, että kyseessä oli salaliitto Kennedyä vastaan eikä yksittäisen mielipuolen tekemä murha.

USAsuomeksi-nettisivuilla oli kuva presidentti Kennedystä allekirjoitustilanteessa Valkoisessa Talossa. Pöydällä Kennedyn vieressä näkyy Iisakki Järvenpään puukkotehtaan suuri puukko tupessa. Sanomalehti Ilkka on kuulemma ryhtynyt selvittämää, miten puukko on aikanaan päätynyt Kennedylle.

Illalla olimme Kravis Centerissä katsomassa ja kuuntelemassa Buenos Airesista tullutta argentiinalaista tangoryhmää Tango Fire, joka soiton, tanssin ja laulun keinoin esitti tangon historian sen syntyvaiheista nykypäivään. Ennen esitystä oli luento, jossa kerrottiin tangon synnystä ja historiasta. Tango on tanssimuotona syntynyt Buenos Airesissa 1800-luvun loppupuolella vähävaraisen työväestön keskuudessa. Sieltä se levisi yläluokkaan ja yläluokan mukana ulkomaille.

Tango Fire -ryhmään kuului nelihenkinen orkesteri, laulaja ja kymmenen hengen tanssiryhmä. Esitys oli huikean hieno; musiikki, laulu ja tanssit erilaisissa kokoonpanoissa olivat äärimmäisen taidokkaita, aistikkaita ja kauniita.

Torstai 21.11.

Aamulla pestiin pyykkiä. Me asumme talomme neljännessä eli ylimmässä kerroksessa. Jokaisessa kerroksessa on kymmenen asuntoa ja jokaisella kerroksella on oma pesutupa, jossa on pesukone ja kuivatusrumpu. Koneellisen peseminen maksaa 50 dollarisenttiä, samoin kuivatus. Järjestely on hyvin toimiva, sillä harvoin pesukone on varattu, kun on pyykinpesun tarvetta.

Kävimme ostamassa joulukuusen ja koristeita siihen. Joulukuusemme ei ole oikea kuusi, mutta kun siinä on koristeet ja valot, niin vain kuusen tuoksu puuttuu, muuten se näyttää ihan mukavalta ja jouluiselta.

Iltakuudeksi Mervi naapuritalosta oli kutsunut kotiinsa naapurustossa asuvia suomalaisia keskustelemaan yhteisten alueiden hoidosta, jossa olisi parannettavaa. Alueella on kuusi kerrostaloa, joilla on yhteinen uima-allas ja klubirakennus, jossa on kaksi saunaa, kuntosali ja oleskelutiloja. Näiden kuntoon ei olla kovin tyytyväisiä, ja nyt yritetään saada tilanteeseen korjausta. Meitä oli nyt koolla seitsemän henkeä, jotkut suomalaiset olivat käsitelleet asiaa jo aikaisemmin. Asiaosuuden jälkeen Mervi viihdytti meitä kertomalla hauskoja juttuja elämästään, hän on varsinainen stand up -koomikko.

Keskiviikko 20.11.

Floridassa on hurrikaanikausi heinäkuun alusta marraskuun loppuun, jona aikana täällä saattaa muodostua hurrikaaneja. Tämän päivän Palm Beach Post -lehden mukaan tänä vuonna on ollut hiljaisin hurrikaanikausi vuoden 1995 jälkeen eikä yhtään merkittävää hurrikaania ole muodostunut. Vuonna 2005 on ollut viimeksi erityisen voimakas hurrikaani Wilma, jonka floridalaiset muistavat lehden mukaan aivan liiankin hyvin.

Paikallislehdessä oli myös pitkähkö kirjoitus Nokian yhtiökokouksesta, jossa Nokian osakkeenomistajat hyväksyivät matkapuhelinliiketoiminnan myymisen Microsoftille. Osakkeenomistajat uhmasivat lehden mukaan kylmää marraskuun sadetta Suomen pääkaupungissa osallistuakseen kovasti odotettuun kokoukseen. Nokian kaatumisen syitä ovat lehden mukaan olleet  yhtiön hitaus trendien seuraamisessa ja haasteiden kohtaamisessa.

Macy’silla oli tänään erikoisalennuspäivä, ja minä halusin mennä ostoksille Boynton Beachiin. Antti päätti sitä vastoin mennä katsomaan 3D-seikkailuelokuvan Thor. Antin elokuvan ja minun ostosten jälkeen kävimme syömässä kiinalaista ruokaa ja sitten menimme uudelleen elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa JFK vuodelta 1991. Elokuva kertoo John F. Kennedyn murhasta ja New Orleansin piirisyyttäjän John Garrisonin vuosikausia kestäneistä murhatutkimuksista. Elokuvassa oli sekoitettu faktaa ja fiktiota. Se oli mielenkiintoinen, mutta paljon yli kolme-tuntisena turhan pitkä.

Illalliseksi söimme paistettua tonnikalaa maissintähkien kanssa.

Tiistai 19.11.

Luin luekirja.fi:stä Jorma Ollilan ja Harri Saukkomaan kirjoittaman kirjan Mahdoton menestys. Kasvun paikkana Nokia. Kirjassa kerrotaan Jorma Ollilan lapsuudesta, nuoruudesta ja työvuosista ennen Nokiaa ja erityisesti Nokiassa. Kirjan tapahtumat alkavat Ollilan syntymästä vuonna 1950 Kurikassa ja päättyvät vuoteen 2010, jolloin Stephen Elopista tulee Nokian toimitusjohtaja. Kovin paljon ei kerrota Jorma Ollilasta ihmisenä, vaan keskitytään siihen, millainen hän oli työihmisenä ja johtajana. Kirja kertoo myös toimitusjohtajan yksinäisestä työstä. Se tulee selväksi, että Ollila on aina ollut kova tekemään työtä ja vaatinut samaa myös alaisiltaan. Ollilan persoona jää kuitenkin hyvin  etäiseksi. Nokian vaiheiden kuvauksena kirja on kiinnostava, mutta elämäkertana aika  yksipuolinen.

Luin myös samanaikaisesti ihan toisentyyppistä kirjaa, jonka ostin Suomi-talon kirpputorilta. Kirsti Mannisen ja Markku Onttosen Kun taivas repeää kertoo lääkintälotista ja erityisesti lääkintälotta Ainosta ja elämästä kenttäsairaalassa Karjalan kannaksella jatkosodan aikana. Ääriolosuhteissa ihmiset venyvät uskomattomiin suorituksiin, niin myös tässä kertomuksessa.

Amerikan presidentin John F. Kennedyn murhasta tulee perjantaina 22.11. kuluneeksi 50 vuotta. Viime sunnuntain P.B.P.-lehdessä kerrottiin, että Kennedy vietti elämänsä viimeisen viikonlopun 15. – 18.11.1963 Palm Beachin kaupungissa Floridassa, jossa Kennedyn perheellä oli talvikoti ”Palm Beach White House”. Kennedy  osallistui sunnuntaina messuun St. Ann Catholic Church -kirkossa West Palm Beachissa. Maanantaina hän lähti Palm Beachista viimeisen kerran Amerikan presidentin lentokoneella Air Force One. Ensin hän lensi Tampaan, jossa piti pari puhetta ja sieltä Miamiin, jossa hän piti päivällispuheen. Tämän jälkeen hän lensi Floridasta takaisin Washingtoniin.

Illalla satoi rankasti ja muutaman kerran ukkonenkin jyrähti. Meillä oli myös täällä olon ensimmäinen sähkökatko, joka kesti tunnin verran.

Maanantai 18.11.

Aamutelevisiossa kerrottiin Amerikan Midwestissä sunnuntaina riehuneista tornadoista, joita raportoitiin olleen kaikkiaan noin kahdeksankymmentä. Erityisesti Illinoisin ja Indianan alueella myrskytuhot olivat pahoja. Kaikkiaan kuusi ihmistä kuoli ja parisataa loukkaantui. Kymmeniä taloja tuhoutui täysin.

Aamulla Matti tuli asentamaan uuden lietemme paikoilleen. Sen jälkeen lähdimme Antin kanssa  West Palm Beachiin, jossa oli lauantaina avattu Titanic-näyttely South Florida Science Center and Aquariumissa. Näyttely kertoo Titanic-laivasta, sen rakentamisesta ja ensimmäisestä matkasta,  joka alkoi 10.4.1912 Englannin Southhamptonista kohti New Yorkia. Huhtikuun viidentenätoista päivänä Titanic törmäsi jäävuoreen ja upposi. Onnettomuudessa laivan 2224 matkustajasta yli 1500 kuoli. Näyttelyssä on esillä valokuvia ja tarinoita matkustajista sekä laivan hylystä löytyneitä esineitä, muun muassa astioita.

Jokainen museoon tuleva saa lipun ostamisen yhteydessä maihinnousukortin, jossa on tietoa yhdestä Titanic-laivassa olleesta henkilöstä, muun muassa, missä luokassa kyseinen henkilö matkusti, mikä oli hänen nimensä ja keiden kanssa hän oli matkalla. Minä sain toisessa luokassa isänsä ja serkkunsa kanssa matkustaneen neiti Annie Harperin maihinnousukortin. Kaikkien Titanicin matkustajien nimet olivat näyttelyn loppuosassa taululla, josta pystyi tarkistamaan, pelastuiko kyseinen henkilö vai kuoliko hän onnettomuudessa. Annie Harper pelastui.

Kaijalla ja Matilla oli tänään hääpäivä, ja Matti valmisti kalkkunan, jota Kaija ja Matti kutsuivat meidät syömään kanssaan. Lämpöisen ja mehukkaan kalkkunan kanssa söimme riisiä, salaattia ja karpalohilloa. Ruoka oli tosi maukasta, ja meillä oli mukava iltapäivä yhdessä.

Illalla katsoimme televisiosta Amerikan Tanssii tähtien kanssa -semifinaalin.

Sunnuntai 17.11.

Suomessa riehui Eino-myrsky, mutta täällä oli aurinkoinen päivä. Suomalaiset Sotaveteraanit Amerikassa -yhdistys järjesti Suomi-talolla hernekeittolounaan. Hernekeitto oli keitetty aidossa soppatykissä, joka oli vuosimallia 1929. Paikalla oli runsaasti väkeä. Me jatkoimme lounaalta suoraan Boca Ratoniin Wick-teatteriin katsomaan musikaalia White Christmas, jonka ihana tunnusmelodia aloitti ja päätti musikaalin. Ihan lopussa Valkea joulu -melodian soidessa teatterin katosta alkoi leijailla lumihiutaleita, mikä loi kauniin tunnelman. Teatterin aula oli koristeltu jouluiseksi amerikkalaisen runsaasti mutta tyylikkäästi.

Musikaalin päätyttyä ajoimme Boynton Beachiin ostamaan uusia paistinpannuja virattomiksi käyneiden tilalle. Jo aikaisemmin olimme hankkineet jääkaapin ovimagneetin, jolla saimme testatuksi, että paistinpannun pohja oli magneettinen ja sopiva induktioliedelle. Kotimatkalla ostimme vielä Papa John’s pizzeriasta 14 tuuman Meats-pizzan, jossa oli kinkkua, pekonia, pihvilihaa ja makkaraa. Joimme pizzan kanssa Total Wine -viinikaupasta ostamaamme kalifornialaista pinot noir -viiniä ja katsoimme Tvkaistalta Suomen Tanssii tähtien kanssa -finaalin.

Lauantai 16.11.

Suomi-talon lettuaamiaisella ja kirpputorilla näki selvästi, että nyt lumilinnut ovat pääosin saapuneet Floridaan, ja meidänkin tuttuja oli viime viikon aikana saapunut tänne. Matti ja Sirkka olivat tulleet pari päivää sitten, ja heidän seurassaan söimme letut ja vaihdoimme kuulumiset. Kirpputorilta kävimme ostamassa kaksi dry martini -lasia, jotta voimme jonain iltana nauttia aperitiiviksi tosi amerikkalaiset dry martinit.

Antti halusi vaihtaa keraamisen lietemme induktiolieteen ja uusi liesi tuotiin tänään. Koekäytössä kattilat yhtä lukuunottamatta toimivat induktioliedellä, mutta paistinpannuja joudutaan hankkimaan muutama.

Lantanan vuonna 1950 rakennettu silta on ollut suljettuna yli puolitoista vuotta, jona aikana se on purettu ja rakennettu suurin piirtein kokonaan uudelleen. Tänään oli uuden sillan avajaisjuhla, jonka osana oli paraati sillan yli. Suomi-talonkin väkeä osallistui paraatiin kantaen Suomen lippua. Me kuitenkin katselimme sillan yli marssijoita kiikarilla kotiparvekkeelta. Ensimmäisenä sillan ylitti 77-vuotias mies, joka vanhan sillan avajaisissa vuonna 1950 oli 14-vuotiaana partiolaisena ylittänyt sillan myös ensimmäisenä kantaen Yhdysvaltain lippua. Hänen seurassaan oli nyt 7-vuotias partiopoika, jonka toivotaan osallistuvan uuden sillan avajaisiin, jotka laskelmien mukaan järjestetään 75 vuoden kuluttua. Avajaisparaatin jälkeen seurasi huikean hieno yli 20 minuuttia kestänyt ilotulitus, jonka näimme paraatipaikalta omalta parvekkeeltamme. Kaija ja Matti sekä heidän poikansa perheineen olivat kanssamme katsomassa ilotulitusta. Sillan avauduttua meidän matkamme Lantanan rantaan lyheni yli kymmenestä kilometristä runsaasee kahteen kilometriin.

Illaksi naapurin Pamela kutsui meidät parvekkeelle viinilasilliselle. Meitä oli koolla neljä amerikkalaista, yksi kanadalainen, kaksi suomalaista ja myöhemmin joukkoon liittyi vielä naapurihuoneistoon Minnesotasta muuttanut pariskunta, jonka molemmilla puolisoilla on juuret Suomessa ja jotka molemmat myös osaavat puhua suomea.

Perjantai 15.11.

Aamupäivällä lähdimme shoppailemaan Boynton Beachiin. Macy’s-tavaratalossa oli alennusmyynti, ja me ostimme viinilasit, veitsen sekä muutamia vaatekappaleita ja joululiinoja. Pitkästä aikaa kävimme myös Barnes & Noble -kirjakaupassa ja sieltä ostimme muun muassa Michael Kerriganin kirjoittaman kirjan Amerikan presidenttien synkästä historiasta. Total Wine -viinikaupasta kävimme ostamassa Suomessa valmistettuja Pandan lakupötköjä ja samalla ostimme muutaman pullon viiniä. Total Winen kassojen vieressä on vain muutamia makeislaatuja tarjolla ja yksi niistä on Pandan laku. Viinilaatuja sitä vastoin on noin 8000 erilaista.

Illalla menimme West Palm Beachiin Kravis Centeriin katsomaan Miami City Ballet’n syyskauden avausesitystä, joka koostui kolmesta erillisestä pienoisbaletista. Tanssijat olivat taitavia ja tanssi kaunista, mutta hieman häiritsi, kun esitykset olivat aika lyhyitä ja jokaisen esityksen jälkeen oli melko pitkä tauko. Tuli vähän sellainen tunne, että kyseessä oli enemmänkin sosiaalinen tapahtuma, jonne ihmiset tulivat tapaamaan toisiaan ja katsoivat aina välillä hieman balettia. Kaiholla muistelin Savcor Ballet’n esityksiä Mikkelissä ja erityisesti muutaman vuoden takaista Don Quijote -balettia, jossa ukrainalaissyntyinen Svetlana Zakharova teki tanssillaan lähtemättömän vaikutuksen. Valitettavasti tänä syksynä Mikkelissä pidettiin balettijuhlat viimeisen kerran. Olemme olleet mukana useina vuosina, mutta tänä syksynä emme päässeet osallistumaan, kun olimme balettijuhlien aikaan jo täällä Floridassa.

Torstai 14.11.

Piirakkatalkoot alkoivat Suomi-talolla aamuseitsemältä, ja ne pidettiin Suomi-talon hyväksi. Paikalla oli viitisentoista innokasta piirakantekijää. Meillä oli työnjako, jonka mukaan osa kaulitsi kuoria, osa lisäsi täytteen ja rypytti piirakat, yksi huolehti paistamisesta ja yksi voiteli valmiit piirakat ja kaksi henkeä pakkasi ne. Minä kaulitsin piirakankuoria. Sitä puuhaa sitten riittikin yli neljän tunnin ajaksi yhtä lyhyttä taukoa lukuunottamatta. Piirakoita oli voinut tilata etukäteen, ja puolenpäivän aikaan valmiit piirakat sai käydä noutamassa. Viiden piirakan pakkaus maksoi kuusi dollaria eli neljä ja puoli euroa. Tilauksia oli noin tuhannen piirakan verran, pääasiassa oli tilattu riisipiirakoita, mutta jonkin verran myös perunapiirakoita. Me olimme tilanneet molempia. Perunapiirakat ovat erityisesti Antin mieleisiä.

Talkoissa oli tosi mukava meininki, ja aika kului nopeasti. Olin mukana myös viime vuoden talkoissa, jolloin teimme vielä hieman suuremman piirakkamäärän kuin tänään. Piirakat olivat maukkaita, mutta kyllä niihin käytettiinkin aika paljon voita, jota laitettiin jo eilen runsaasti puuroon sen keittämisen yhteydessä ja tänään piirakoita vielä voideltiin voilla. Puuro oli kuulemma niin erinomaista, että sain kutsun puuronkeittäjäksi joulukuussa pidettäviin Suomi-talon pikkujouluihin.

Kotona sitten talkoiden jälkeen maistelimme molempia piirakoita ja kyllä ne maistuivat. Sen jälkeen piti hieman levätä, kun ei ole enää rutiinia monen tunnin yhtämittaiseen työntekoon. Illalliseksi Antti teki tomaattista mereneläväpastaa.

Keskiviikko 13.11.

Aamu oli viileä, taivas oli pilvessä, tuuli ja lämpötila oli 23 astetta. Huomenna on Suomi-talolla karjalaisten järjestämät karjalanpiirakkatalkoot, ja talkoiden valmistelutöitä tehtiin jo tänä aamuna. Meitä oli Suomi-talolla neljä henkeä tekemässä taikinan ja puuron huomista varten valmiiksi. Minä keitin riisipuuroa. Sitä tehtiin neljä suurta kattilallista. Kun sekoitin puuroa kuuman lieden ääressä lähes metrin mittaisella puukauhalla, tunsin itseni ihan joulupukin muoriksi. Huomenna sitten tehdään isommalla joukolla lähes tuhat piirakkaa.

Puolenpäivän aikaan alkoi sataa ja tuuli yltyi. Tämä oli tämän syksyn ensimmäinen sade sinä aikana, kun olemme olleet täällä.

Iltapäivällä päätin tehdä pitkästä aikaa vohveleita. Matti soitti juuri, kun olin aloittanut niiden paistamisen, ja kertoi tulevansa puhdistamaan ilmastointilaitteemme. Kaijakin tuli onneksi mukana, ja kun olimme syöneet vohvelit ja juoneet kahvit, Matti ryhtyi töihin Antin pitäessä hänelle seuraa ja Kaija ja minä lähdimme kävelemään läheiselle puistokadulle, jossa olemme jo aikaisemminkin kävelleet. Ilma oli mitä miellyttävin, tuuli mutta ei enää satanut. Koska Kaija ja Matti ovat olleet Floridassa jo vuodesta 1979, heiltä kuulee mielenkiintoisia tarinoita siitä, millaista elämä Floridassa on ollut aikaisemmin. Meillähän on Antin kanssa menossa vasta neljäs vuosi täällä.

Tiistai 12.11.

Amerikassa tämä päivä merkitään 11.12.13, koska täällä kuukausi ilmoitetaan ensimmäisenä, päivä toisena ja vuosi kolmantena. Tämä päivä on Amerikassa onnenpäivä ja siksi suosittu vihkipäivä.

Olemme joutuneet opettelemaan täällä amerikkalaisten merkintöjä ja mittoja, jotka poikkeavat meidän käyttämistämme, mutta tärkeimmät on jo opittu. Bensaa ostetaan gallonittain, gallona on noin 3,8 litraa. Lämpötila ilmoitetaan Fahrenheit-asteikolla, jossa 28 Celcius-astetta, joka on tavallinen päivälämpötila täällä, on 82 Fahrenheit-astetta. Se on helppo muistaa, kun numerot vain vaihtavat paikkaa. Uunin lämpötila 200 Celcius-astetta on 392 Fahrenheit-astetta. Lihaa ja kalaa ostetaan paunoina (pound, lb). Yksi pauna on noin 450 grammaa. Ruokaohjeissa kuppi (cup) on noin 2,4 desilitraa. Matkat mitataan maileissa, yksi maili on 1609 metriä. Sadan neliömetrin asunto on täällä 1076 neliöjalkaa.

Iltapäivällä kävimme naapuritalossa asuvien Lean ja Eskon luona kahvilla. Lea oli tehnyt superhyvää kinkkupiirakkaa.

Maanantai 11.11. Veteraanipäivä

Uima-altaassa oleva lämpömittari näytti aamulla veden lämpötilaksi peräti 32 Celcius-astetta, mikä tuntui vähän turhan lämpimältä. Uima-altaan ilmoitustaulussa kerrotaan, että altaan veden maksimilämpötila on 104 Fahrenheit-astetta eli 40 Celcius-astetta. Toivottavasti eivät niin kuumaksi sitä kuitenkaan lämmitä.

Kävimme tänään Lion Country Safari -eläintarhassa West Palm Beachissa. Safarin läpi ajetaan autolla, ja matkan varrella on useita erilaisia afrikkalaistyyppisiä  alueita, joissa eläimet saavat vapaasti liikkua. Floridan olosuhteissa Afrikankin eläimet pystyvät olemaan ulkona ympäri vuoden. Eläintarha on mukava käyntikohde, ja olemme käyneet siellä aikaisemminkin.

Veteraanipäivän juhlallisuudet alkoivat paraateilla lauantaina ja sunnuntaina ja tänään  järjestettiin erilaisia seremonioita, konsertteja ja tansseja. Päivän P.B.P.:ssa haastateltu 86-vuotias toisen maailmansodan veteraani Bernard totesi liikuttuneensa, kun tuntematon nainen oli tullut kiittämään häntä siitä, mitä hän oli tehnyt maansa hyväksi. On kerrottu myös päinvastaisista tapauksista, joissa veteraanit ovat suhtautuneet tylysti tällaisiin kiittäjiin toteamalla esimerkiksi, että eipä ollut vaihtoehtoja.

Lehdessä oli tänään myös muistokirjoitus ”Cowboy Mikesta”, joka kaatui 19 kuukautta sitten Afganistanissa. Mike oli ensimmäinen Palm Beachin piirikunnasta  kotoisin oleva USA:n armeijan sotilas, joka kaatui Afganistanissa. Kirjoitus päättyi sanoihin: Tänä veteraanipäivänä uskon, että Mike haluaisi meidän tietävän, että elämme maapallon suurenmoisimmassa maassa… Hän haluaisi meidän olevan ylpeitä siitä, että olemme amerikkalaisia.

Floridan osavaltiossa on tehty esitys, että marihuanan käyttö sallittaisiin laillistettujen lääkärien määräämänä lääkkeeksi tiettyihin sairauksiin. Floridassa aiotaan järjestää asiasta kansanäänestys marraskuussa 2014. Syyskuussa tehdyn tutkimuksen mukaan 70 prosenttia floridalaisista kannattaa esitystä.

Sunnuntai 10.11.

Aamulla skypetin isänpäivätervehdyksen Suomeen. Amerikassa ja monissa muissa maissa isänpäivää vietetään kesäkuun kolmantena sunnuntaina. Äitienpäivä Amerikassa on toukokuun toisena sunnuntaina samoin kuin Suomessakin.

Tänään menimme taas elokuviin. 12 Years a Slave on tositapahtumiin perustuva elokuva, joka kertoo vapaasta afroamerikkalaisesta miehestä Solomon Northupista, joka kidnapattiin Washingtonissa vuonna 1841 ja myytiin orjaksi plantaasille Louisianaan kahdeksitoista vuodeksi. Vapauduttuaan Northup kirjoitti vuonna 1853 omaelämäkerran, jonka pohjalta elokuva on tehty. Elokuva on järkyttävä kuvaus siitä, miten orjia Amerikassa kohdeltiin ja miten heiltä riistettiin ihmisarvo. Solomon Northupia esittävä Chiwetel Ejiofor tekee uskomattoman roolisuorituksen. Mielestäni hän ansaitsisi suorituksestaan miespääosan Oscarin. Maaliskuussa nähdään, miten käy.

Elokuvan jälkeen lounastimme Boynton Beachin ostoskeskuksessa Cajun-ravintolassa. Cajunit ovat lähtöisin Ranskasta, josta he muuttivat Kanadan kautta Louisianaan 1700-luvun loppupuolella. Sen alueen ruokakulttuuri tunnetaan Cajun-keittiönä. Söimme kanaa/naudanlihaa, nuudeleita/riisiä ja vihanneksia. Ruoka oli maukasta, ei kuitenkaan kovin mausteista.

Floridalaisessa amerikkalaisen jalkapallon joukkueessa Miami Dolphinsissa kuohuu. Mustaihoinen pelaaja Jonathan irtisanoutui joukkueesta 28.10., koska hänen valkoihoinen joukkuetoverinsa Richie kiusasi häntä ja esitti hänestä rasistisia kommentteja. Richie on puolustautunut sanomalla, että he ovat kavereita ja että heillä on ollut tapana lähetellä julmia viestejä toisilleen pilailumielessä. Hän on kuitenkin myös itse todennut, että hänen ei olisi pitänyt käyttää Jonathanista n-sanaa. Asia on NFL:n (National Football League eli Yhdysvalloissa toimiva amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga) tutkittavana. Richie on pelikiellossa tutkimuksen ajan.

Lauantai 9.11.

Aamulla päätimme jälleen ajaa aamiaiselle John G’s -ravintolaan Manalapaniin. Ravintola on erittäin suosittu aamiaispaikka erityisesti viikonloppuisin. Me pääsimme vielä suoraan sisälle, mutta pian sen jälkeen ovelle alkoi kerääntyä jonoa. Antti otti tapansa mukaan Eggs Benedict -annoksen ja minä otin munakkaan. Aamiainen oli niin tukeva, että ennen illallista emme ruokaa kaivanneet. Illalliskalan mahi-mahin (dolfiini, kultamakrilli) haimme läheisestä merenelävämyymälästä. Kala voideltiin voilla ja limellä, maustettiin suolalla ja pippurilla, paistettiin uunissa ja syötiin leikkopapujen kanssa.

Lake Worthin keskustassa oli tänään klo 11 veteraaniparaati ensi maanantaina eli 11.11. olevan veteraanipäivän kunniaksi. Jäimme aamiaiselta tullessamme katsomaan paraatia, jossa esiintyi Amerikan käymien sotien eli toisen maailmansodan, Korean sodan, Vietnamin sodan, Afganistanin sodan sekä Irakin sodan veteraaneja kävellen sekä moottoripyörillä ja autoilla ajaen. Veteraanipäivää on vietetty Amerikassa marraskuun 11. päivänä vuodesta 1919. Päivälleen vuotta aikaisemmin 11.11.1918 klo 11 alkoi aselepo, joka päätti ensimmäisen maailmansodan. Veteraaniasia on amerikkalaisille läheinen ja veteraanipäivä onkin kansallinen juhlapäivä, jolloin valtion ja kuntien virastot ovat kiinni, samoin koulut ja pankit.

Paikallislehdessä oli artikkeli Floridassa kasvavista lukuisista palmukasveista, jotka ovat, paitsi hyvännäköisiä, myös monikäyttöisiä. Niiden hedelmiä käytetään muun muassa  ruoaksi, juomaksi ja lääkkeiksi, niistä tehdään kosmetiikkatuotteita sekä biopolttoaineita. Tunnetuin palmu lienee kookospalmu, jonka hedelmä on kookospähkinä. Paikallisia palmuja ovat Floridan kansallispuu Cabbage Palm (vapaasti suomennettuna kaalipalmu),  jonka syötävät lehdet maistuvat kaalilta ja Saw Palmetto (sahapalmu). Meidänkin pihapiirissämme on lukuisia erilaisia palmuja.

Perjantai 8.11.

Nyt kun täällä alkaa olla jo runsaasti suomalaisia talven viettäjiä, uima-altaallakin kuulee mielenkiintoisia juttuja  menneiltä ajoilta. Pari päivää sitten altaalla tapaamamme pariskunta kertoi tänään pitäneensä Lake Worthissa, muutaman kilometrin päässä meiltä, Motel of Stars -nimellä tunnettua motellia vuosina 1992 – 2005. Motelli tunnetaan siitä, että sen ulkoseinässä on isot kasvokuvat Elviksestä, Marilyn Monroesta ja Humphrey Bogartista.

Vuonna 2011 Jaakko Selin teki televisiosarjassaan Jaakko ja maailmanvalloittajat ohjelman Floridan Lake Worthissa asuvasta sisustusrestauroijasta Sami Mäkelästä, joka restauroi muun muassa kattomaalauksia, huonekaluja ja ikivanhoja paperitapetteja multimiljonäärien loistohuviloissa Palm Beachissa. Sami Mäkelä on restauroinut myös Motel of Starsin kasvokuvat joitakin vuosia sitten.

Floridan Pohjalaisten syksyn ensimmäinen kokous pidettiin tänään Suomi-talolla. Pohjalaisia oli koolla parikymmentä henkeä. Tärkein kokouksen aiheista oli valkeakoskelaisen Suomen Kesäteatterin vierailu Floridassa ensi vuoden tammikuun alussa. Suomen Kesäteatteri esitti Valkeakoskella viime kesänä kahden kuukauden ajan erittäin suosittua On kesäyö -musikaalia, joka kertoi Topi Sorsakosken elämästä ja jossa muun muassa Eino Grön esitti itseään. Nyt musikaalin esiintyjäjoukko saapuu tammikuussa Floridaan Suomi-talon ja Floridan Pohjalaisten kutsusta esittämään musikaalin.

Olen lukenut rinnakkain kolmea kirjaa. Ensimmäisenä niistä sain luetuksi Ilkka Remeksen kirjan Omertan liitto, joka rakentuu kirjailijan sanojen mukaan todellisista tapahtumista. Se on kuitenkin jännitysromaani, joka käsittelee muun muassa Euroopan Unionin rahankäyttöä, korruptiota, petoksia ja väärinkäytöksiä EU:ssa, EU-tietovuotoja ja pankkien korkohuijauksia. Remes on huolella perehtynyt Euroopan Unionin asioihin ja kirjasta saakin runsaasti tietoa Euroopan Unionin toiminnasta.

Illalliseksi teimme tiikerirapurisottoa. Hiki tuli lieden ääressä risottoa sekoitellessa, mutta hyvää se oli.

Torstai 7.11.

Kylläpäs oli uima-altaan vesi aamulla lämmintä, vedessä oleva mittari näytti 30,5 astetta. Sitä oli lämmitetty kunnolla, kun jotkut olivat valittaneet veden kylmyydestä, siis jotkut muut kuin Antti ja minä.

Minulla oli aamupäivällä kynsihoito. Kolmellakymmenellä dollarilla eli 22 eurolla saa tunnin käsihoidon ja kynsien lakkauksen geelilakalla, joka kestää kynsissä kolme viikkoa. Siihen päälle tulee kuitenkin palveluraha, tippi. Yksi opeteltava asia täällä Amerikassa onkin palvelurahakäytäntö, joka vaatii hieman totuttelua. Kaikista palveluista, siis muistakin kuin ravintolapalveluista, odotetaan asiakkaan maksavan palvelun hinnan lisäksi tippiä,  joka on yleisimmin 15 – 20 % palvelun hinnasta.

Kun olin kynsihoidossa, Antti kävi sillä aikaa vaihtamassa meidän Lincoln Towncar -vuokra-automme Cadillac DTS:ään kahdeksansylinterisellä moottorilla. Vaihdon syynä oli se, että minä en halunnut ajaa Lincolnilla, kun sen jotkin toiminnot vaikuttivat epäluotettavilta. Olen nyt kuitenkin niin tottunut istumaan kuljetettavana, että enpä taida viitsiä enää itse ajaakaan, jos kuljetuspalvelu vain toimii.

Bensiini on täällä suorastaan halpaa, kun vertaa Suomen hintoihin. Gallona bensiiniä maksaa halvimmillaan kolme dollaria eli 2,24 euroa. Gallona on vajaat neljä litraa, joten bensalitran saa täällä alle 60 eurosentillä.

Illalla menimme Plaza-teatteriin Manalapaniin, joka on pieni rannikolla oleva kunta parin, kolmen kilometrin päästä meidän asunnoltamme. Nyt matkaa sinne kuitenkin tulee toistakymmentä kilometriä, kun korjattavana oleva Lantanan silta on suljettu ja joudutaan kiertämään Lake Worthin kautta. Fingers & Toes -musiikkinäytelmä on 1930-luvulle sijoittuva kertomus kahdesta kaveruksesta, joista toinen on pianisti ja toinen tanssija ja steppaaja. He haluavat tehdä romanttisen komedian ja palkkaavat laulavan ja tanssivan Mollyn kolmanneksi ryhmäänsä. Tästä kaikesta syntyy romanttinen komedia, jossa soitetaan, lauletaan ja tanssitaan sekä stepataan niin taitavasti, että se on parasta koko esityksessä.

Keskiviikko 6.11.

Aamulla uima-altaalla tapasimme suomalaisen pariskunnan, joka joitakin vuosia sitten toi  Floridaan kävelysauvoja. He kertoivat, että vuoden 2004 helmikuussa Floridan FinnFest-tapahtumassa Lake Worthissa vierailivat presidentti Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi. Tarja Halonen sauvakäveli vauhdikkaasti Bryant Park -puistossa, jossa juhla pidettiin. Hänen perässään kulkenut Secret Service eli Yhdysvaltain valtionpäämiehiä vartioiva salainen palvelu oli Ilta-Sanomien (16.2.2004) mukaan tiukoilla koko Halosen Yhdysvaltain-matkan ajan.

Aamupäivällä menin Kaijan kanssa kävelemään John Prince -puistoon. Antti ja Matti juttelivat ja lukivat lehtiä katoksen alla varjossa, kun me kävelimme. Kiersimme kauniin pienen järven, jonka rannalla näimme useita erilaisia isoja vesilintuja. Kaija sanoi nähneensä siellä uiskentelemassa joskus alligaattorin ja kilpikonniakin, tällä kertaa meitä ei onnistanut.

Iltapäiväksi olimme kutsuneet naapuritalostamme Lean ja Eskon kahville. He ovat kotoisin Vaasasta ja ovat juuri hankkineet asunnon Floridasta, ja kun Lea jää eläkkeelle, he tulevat tänne viettämään talvikuukausia.

Illaksi Antti tilasi Papa John’s -pizzeriasta The Big Bonanza -pizzan, jonka toinen puoli (Antin) tilattiin kunnolla maustettuna ja toinen puoli (Helenan) vain vienosti maustettuna.

Naapurihuoneiston Pamelakin on palannut Indianasta talven viettoon Floridaan, ja iloinen jälleennäkeminen tapahtui, kun kokoonnuimme samaan aikaan katselemaan pimeälle iltataivaalle, jossa näkyivät lähekkäin kuun sirppi ja poikkeuksellisen kirkas Venus-planeetta.

Tiistai 5.11.

Aamulla uima-altaan vesi tuntui poikkeuksellisen viileältä. Huomasimme jo eilen, että joku oli tuonut altaaseen lämpömittarin, ilmeisesti joku suomalainen, koska se oli Celcius-asteinen mittari. Lämpömittarin mukaan veden lämpötila oli 24,5 astetta, se ei siis ollut kylmää.

Amerikka on elokuvien maa, ja joka perjantai tulee useita uusia elokuvia ensi-iltaan.  Elokuvateattereissa esitykset alkavat jo aamupäivällä. Mekin menimme tänään Boynton Beachiin klo 10.50 -näytökseen  katsomaan uutuuselokuvaa Last Vegas. Tänään liput maksoivat poikkeuksellisesti vain 6 dollaria, eli noin 4,45 euroa kappale. Elokuvateatterissa oli aika väljää, runsaat parikymmentä katsojaa. Last Vegas kertoo neljästä miehestä, jotka ovat lapsuudenkavereita. Nyt, 58 vuotta myöhemmin, kun yksi heistä on menossa naimisiin itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa, he päättävät lähteä viettämään polttareita Las Vegasiin. Elokuva on hauska ja haikea kertomus noin seitsemänkymppisistä miehistä, jotka kaikki ovat vähän erilaisessa elämäntilanteessa. Näyttelijäkaarti on komea, kaikkien neljän kaveruksen esittäjät ovat Oscar-voittajia, tunnetuimpia heistä ovat Michael Douglas ja Robert De Niro.

Seuraavat elokuva-alan Oscarit jaetaan maaliskuun toisena päivänä ensi vuonna, mutta jo nyt lehdissä on arvioitu mahdollisia Oscar-voittajia. Elokuvia Captain Phillips ja Gravity, jotka mekin olemme täällä nähneet, on veikkailtu todennäköisiksi parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaiksi.

Elokuvan jälkeen poikkesimme lounaalle Boynton Beachin ostoskeskukseen, jossa on vierekkäin useita erityyppisiä ravintoloita. Olemme usein syöneet kiinalaista ruokaa, mutta nyt otimme japanilaista teriyaki-pihviä ja -kanaa.

Maanantai 4.11.

Tuskinpa kovin moni osaisi kysyttäessä arvata, minkä uutisaiheen yhteydessä Suomi mainittiin tänään Palm Beach Postin paikallisuutisissa. Lehdessä oli puolen sivun artikkeli, jonka otsikkona oli ”Pohjoisen Palm Beachin kävelyryhmä kehuu kävelysauvojen hyötyjä.” Artikkelin alussa todettiin, että kävelysauvat, lumeen liittymätön tuontituote Suomesta, kasvattaa suosiotaan kuntourheilijoiden keskuudessa Palm Beachin piirikunnan pohjoisosissa. Sauvakävelyryhmän perusti 86-vuotias Jim, joka aloitti sauvakävelyn lonkkaleikkauksen jälkeen, ja sauvakävely on auttanut häntä toipumaan leikkauksesta. Ryhmässä on 25 jäsentä, ja jäsenmäärän uskotaan tänä talvena kasvavan.

Täällä piirikunnan eteläosissa sauvakävelijöitä ei ole näkynyt emmekä mekään ole sauvoja Suomesta vielä tuoneet. Hiekkarannalla sauvojen kanssa on artikkelin mukaan helppo kävellä ja kun suurin osa lihaksistosta on käytössä sauvakävelyn aikana, se auttaa moneen vaivaan.

Ensimmäisen kerran tämän matkamme aikana Antti paistoi muhkeat T-luupihvit, jotka söimme leikkopapujen kanssa. Keittiössämme on lieden yläpuolella niin sanottu liesituuletin. Se imee paistamisen käryt, ehkä hieman suodattaa niitä, ja puhaltaa ne takaisin keittiöön. Onneksi tänään oli poikkeuksellisen tuulinen päivä. Parvekkeen ovi oli auki ja sieltä tuuli reippaasti. Kun Antti paistoi pihvejä, minä pidin asuntomme ulko-ovea auki, jolloin parvekkeen ovesta puhaltava tuuli ohjasi käryt ulos ulko-oven kautta. Pihvit olivat maukkaita, ja nyt, kun katselemme Amerikan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa, kärytkin ovat jo hävinneet.

Sunnuntai 3.11.

Viime yönä Amerikka siirtyi talviaikaan, ja mekin heräsimme aamulla viideltä. Onneksi Palm Beach Post oli jo ilmestynyt ulko-ovemme eteen, joten saatoimme ryhtyä lehden lukuun, kun ei enää nukuttanut.

Lehdessä on erillinen urheiluosio, tänään se oli kymmenen sivun mittainen. Näistä kymmenestä sivusta seitsemän oli omistettu kokonaan amerikkalaiselle jalkapallolle, joten muille urheilulajeille ei kovin paljon tilaa riittänyt.

Amerikkalaisten tulee Palm Beach Postin mukaan alkaa totutella ajatukseen, että he todennäköisesti pääsevät eläkkeelle vasta 70-vuotiaina eivätkä 65-vuotiaina, niin kuin he ehkä ovat suunnitelleet. Tämä johtuu siitä, että ihmiset elävät nykyään aikaisempaa  pidempään ja pysyvät kauemmin terveinä ja toimintakykyisinä. Jos kuitenkin haluaa ryhtyä eläkeläiseksi jo 65 vuoden iässä, eläke jää huomattavan pieneksi.

Ajoimme aamupäivällä kirpputorille West Palm Beachiin, mutta emme löytäneet juurikaan mitään kiinnostavaa ostettavaa. Kirpputorilla myytiin pääasiassa uusia vaatteita, koruja ja kenkiä. Kotimatkalla poikkesimme kotimme viereisessä satamassa, jonne oli tullut kalastusvene saaliinsa kanssa. Altaassa uiskenteli muun muassa eläviä langusteja. Ostimme yhden langustin, jonka kalastaja julmasti surmasi. Hän irrotti siltä pyrstön, jonka saimme mukaamme. Langustista syödään vain pyrstöosa, koska sillä ei ole saksia. Kotona Antti ensin ohjeen mukaisesti keitti pyrstön ja sen jälkeen grillasi sen uunissa. Se maistui erinomaiselta ja ihan samalta kuin hummerin liha.

Lauantai 2.11.

Aamulla ensimmäiseksi täältä lähtivät rakkaat syntymäpäiväonnittelut Suomeen, ja sitten suunnattiinkin Suomitalolle meidän tämän syksyn ensimmäiselle lettuaamiaiselle. Letut olivat yhtä hyviä kuin ennenkin, ja annoksetkin olivat totutun runsaita. Siellä vierähti vajaat pari tuntia entisten ja uusien tuttavuuksien kanssa rupatellessa. Kiersimme myös Suomitalon kirpputorilla ja ostimme muutamia suomenkielisiä kirjoja.

Täällä Floridassa suomalaisilla on runsaan kymmenen kilometrin päässä toisistaan kaksi kokoontumispaikkaa, klubitaloa, joita ennen kutsuttiin haali-nimellä (alkuperänä englanninkielen sana hall):  Suomitalo ja Kerhotalo, joissa jostain kumman syystä järjestetään hyvin usein samana päivänä samantapaisia tilaisuuksia. Suomi Talon lettuaamiainen ja kirpputori sekä Kerhotalon räiskäleaamiainen ja myyjäiset järjestetään aina samana lauantaiaamuna ja usein lauantaisin on myös tansseja samaan aikaan.

Floridan Karjalaiset pitävät kuukausikokouksensa joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina. Lokakuussa emme vielä olleet paikalla, kun kokous pidettiin, mutta nyt sitten osallistuimme kokoukseen. Ensin oli tavan mukaan kahvi- ja pullatarjoilu, sen  jälkeen pidettiin kokous, jonka seuran nykyinen puheenjohtaja Nina veti reippaasti ja tehokkaasti. Läsnä oli kolmisenkymmentä jäsentä. Jäseneksi haluavalla ei välttämättä tarvitse olla karjalaisia juuria, kunhan kokee karjalaisuuden itselleen läheiseksi.

Antin vanhempien sukujuuret ovat Karjalassa, ja Antti on syntynyt Karjalassa Antrean pitäjässä. Minullakin on yhteys karjalaisuuteen. Isän isäpuoli oli karjalainen ja isäkin asui Karjalassa jonkin aikaa ennen talvisotaa, kunnes joutui lähtemään ensimmäiselle evakkomatkalle. Kotiin karjalaiset palasivat jatkosodan alettua ja toiselle evakkomatkalle sieltä lähdettiin jatkosodan päätyttyä, jolloin Karjala jouduttiin luovuttamaan venäläisille.