PICT0031.JPG

Lupiini on täydessä kukassa.

Eilen sunnuntaina etsin netistä tietoa auki olevista museoista tai tapahtumista, mutta monet paikat olivat kiinni kaikkina kolmena juhannuspäivänä. Helsingin Sanomien paperilehti ei ilmestynyt torstain jälkeen ennen kuin vasta tänään maanantaina eikä televisiostakaan tullut mitään kiinnostavaa juhannuksen aikana. Sääkään ei houkutellut ulos perjantaina eikä lauantaina, sunnuntaina sentään sankan sumun haihduttua aurinko alkoi paistaa jo aamupäivän puolella ja iltapäivällä lämpötila kohosi lähelle kahtakymmentä astetta. Sunnuntaina syötiin terassilla, mitä ei ole tänä vuonna vielä monta kertaa tehty.

Tänään aamulla satoi oikein reippaasti, kun lähdin Paippisiin. Kävimme taas äidin kanssa lääkärissä ja teimme myös hieman ostoksia Järvenpäässä. En ole käynyt pankissa pitkään aikaan, mutta nyt menimme äidin kanssa pankkiasioille. Meitä ennen oli jonossa kymmenkunta henkeä ja asiakkaita oli palvelemassa kaksi henkeä, kunnes toinen asiakaspalvelija laittoi lapun luukulle ja häipyi takahuoneeseen. Hän kävi ilmeisesti syömässä, koska palasi takaisin noin puolen tunnin kuluttua, jolloin olikin meidän vuoromme. Minun kärsivällisyyteni ei kyllä kestäisi pankissa jonottamista.

DSC07258.JPG

Historiantutkija Jenni Kirves on kirjoittanut kirjan Aino Sibelius - Ihmeellinen olento (2015, 288 sivua), jonka lainasin kirjastosta ja luin juhannuksena. Kirja kertoo Aino Sibeliuksesta ja hänen elämästään alkaen siitä, kun hän tutustui Jean Sibeliukseen eli Janneen ja siitä eteenpäin aina Jannen kuolemaan asti. Vaikka kirja kertookin Ainosta, minusta se kertoo kuitenkin enemmän Jannesta. Ainon ja Jannen suhteessa oli aina kolme osapuolta: Janne, Aino ja musiikki, ja tämän Aino ymmärsi jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja hän myös hyväksyi sen ja oli ylpeä siitä, että hän sai olla niin suuren miehen vaimo ja tukea miestään tämän työssä.

Janne vietti pitkiä aikoja ulkomailla hankkimassa virikkeitä, mitä hän piti elintärkeänä sävellystyölleen. Hän lähti ulkomaille silloinkin, kun Aino oli raskaana ja perheessä oli jo useita lapsia. Kun Janne oli poissa kotoa, Aino hoiti kodin ja lapset. Kun Janne oli kotona, siellä elettiin hänen ehdoillaan. Kun Janne sävelsi, muu perhe joutui varomaan, etteivät he häiritsisi hänen sävellystyötään. Jannen alkoholin käyttö oli Ainon elämän suurin murheen aihe. Janne vietti myös paljon aikaa taiteilijatovereidensa kanssa Helsingin ravintoloissa ja saattoi olla näillä reissuillaan yhteen menoon useitakin päiviä. Tämä lisäsi myös perheen taloudellisia ongelmia, jotka jatkuivat vuosikymmenten ajan.

Sibeliuksilla oli kaksi uskollista palvelijaa, jotka helpottivat kodin askareita. Aino piti tyttärilleen kotikoulua, hän teki käsitöitä ja hoiti menestyksekkäästi puutarhaa. Lisäksi hän teki käännös- ja puhtaaksikirjoitustöitä ja hankki sillä tavalla lisäansioita perheelle.

Aino ja Janne olivat kirjeenvaihdossa keskenään aina, kun Janne oli ulkomailla tai he muuten olivat erossa toisistaan. Kirjeissään he kertoivat ikävästään ja toiveistaan saada olla yhdessä. Ainon henkinen tasapaino ei ollut kovin vakaa ja erityisesti silloin, kun Janne oli ulkomailla, Aino masentui helposti. Aino kuitenkin tuki Jannen sävellystyötä täysillä ja kannusti aina Jannea oleskelemaan ulkomailla niin kauan kuin Janne hyväksi näki, vaikka kotona olikin hyvin raskasta ja välillä lähes kestämätöntä.

”Minä tunnen itseni niin lähellä sinua, vaikka oletkin siellä. Ajattelen meidän suhdettamme niin kauniina ja koko elämän täyttävänä. On se niin onnellista kun saa olla suuren miehen vaimona ja ystävänä. Olen mielessäni läpikäynyt meidän alku-aikamme, meidän koko avioliittomme ja rakkaus vaan kasvaa ja vyöryy yhä suurempana. Ihanana aarteena on minulla sinun sävellyksesi josta aina löydän mitä haen. Ihan kuin uppoaisin johonkin suureen ihanaan, niin kuin muinoin ihmiset antautuivat uskonnolle, ruumiineen, sieluineen. Ei kukaan ihminen voi aavistaa mitä sinun sävellyksesi ovat minulle.”

Tämä kirja Aino Sibelius - Ihmeellinen olento on pääosin koottu aikaisemmin kirjoitetuista teoksista. Kirjassa on hyvin paljon kirjesitaatteja Jannen ja Ainon kirjeenvaihdosta ja viitteitä muihin teoksiin. Kaikkiaan kirjassa on lähes 700 viitettä. Kirjan tekijän itse tuottamaa tekstiä onkin hyvin vähän. Jean Sibeliuksesta on julkaistu useita kirjoja ja niissä on kerrottu luonnollisesti myös Ainosta. Lisäksi SuviSirkku Talas on toimittanut Jannen ja Ainon kirjeenvaihdosta useita kirjoja. Koska olen lukenut  monia Jannen ja Ainon kirjeenvaihtoa sekä Sibeliusta ja Tuusulanjärven taiteilijoita käsitteleviä kirjoja, tässä kirjassa ei ollut juuri mitään sellaista uutta, jota en olisi jostain jo lukenut tai kuullut.

Jean Sibelius (1865 - 1957) kuoli sinä vuonna, kun minä aloitin kansakoulun ja Aino Sibelius (1871 - 1969) kuoli sinä vuonna, kun minä pääsin ylioppilaaksi.

Eilen illalla televisiosta tuli suomalainen elokuva Virginie, joka kertoo taidemaalari Albert Edelfeltin ja hänen mallinsa Virginien rakkaussuhteesta. Elokuvan on ohjannut Heidi Köngäs ja se perustuu taidehistorioitsija ja kirjailija Anna Kortelaisen kirjoittamaan romaaniin Virginie! - Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina.

Elokuvan tarina tapahtuu kahdessa tasossa: 1880-luvulla sekä nykyajassa. 1880-luvun Pariisissa Albert Edelfelt viettää taiteilijaelämää ja aloittaa rakkaussuhteen mallinsa Virginien kanssa. Virginie tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen omien vanhempiensa luona. Edelfeltin ja Virginien suhde jatkuu ja pian Virginie tulee jälleen raskaaksi. Tässä vaiheessa Albert Edelfelt haluaa lopettaa suhteen ja lähteä Suomeen. Nykyajassa väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija Laura kiinnostuu Edelfeltin ja Virginien tarinasta ja hän haluaa löytää Virginien lapset. Hän etsii tietoa arkistoista Pariisissa ja samalla hän elää omaa arkeaan ja parisuhdettaan, jossa on ongelmia, koska Lauran avomiestä häiritsee se, että Laura käyttää niin paljon aikaansa Virginieen eikä hänen väitöskirjansa edisty lainkaan.

Sekä kirjassa Aino Sibelius - Ihmeellinen olento että elokuvassa Virginie kuvataan taiteilijaelämää ja taiteilijoiden kanssa elävien naisten elämää. Taiteilijat elävät itsekkäästi omien mielitekojensa mukaan. Heidän taiteensa menee kaiken muun edelle ja heidän läheisensä joutuvat uhrautumaan ja kärsimään. Se ero näissä tarinoissa on, että Aino Sibeliuksen elämä vaikeuksista huolimatta oli onnellista ja turvallista Jean Sibeliuksen vaimona toisin kuin Virginien, joka jäi aivan yksin Albert Edelfeltin hylättyä hänet.

PICT0046.JPG

Metsämansikka kukkii.