Aamulla lämpömittari näytti neljätoista astetta ja kun sade yhdeksän aikoihin alkoi, se jatkui sitten koko loppupäivän, välillä hiljaisena, välillä hyvinkin rankkana. Tämän päivän Savonlinnan Oopperajuhlien aamun avauksessa olivat puistoisäntä Aarno Cronvallin ja puistopianisti Asta Onnilan lisäksi paikalla mezzosopraano Niina Keitel ja baritoni Tommi Hakala. Kahdennenkymmenennen oopperapäivän avasi laulaja Juha Tapio, joka pitää elokuussa Kuopion kaupunginorkesterin kanssa konsertin Olavinlinnassa. Niina Keitel, joka esiintyy oopperajuhlilla La Traviata -oopperassa, lauloi Aarre Merikannon laulun Kuutamolla sekä I could have danced all night musikaalista My Fair Lady ja Tommi Hakala, joka esiintyy Haydnin Luominen-oratoriossa Kerimäen kirkossa, lauloi osan Luomisesta ja Itävallan euroviisuvoittajakappaleen vuodelta 1966 Merci, chérie. Aamun avaus oli miellyttävä tilaisuus, vaikka satoikin rankasti ja välillä terassin katteena olevien pressujen välistä lorisi vettä terassille.

Antti kävi parturissa ja teimme myös torikierroksen, minkä jälkeen söimme lounaan ravintola Waahdossa. Ruoka oli erinomaista, mutta Antin kuha-annoksessa kuhaa oli vain alle sata grammaa. Sitä oli kolme ohutta suikaletta, mikä oli Antin mielestä vain näytepala, ja vaikka maut olivat kohdallaan, annoksen koko ja hinta eivät oikein vastanneet toisiaan. Keittiöön menivät terveiset ruoan maukkaudesta ja pienestä kuha-annoksesta.

Meillä oli varaus Lomamokkilaan vain kahdeksi yöksi, mutta koska olimme hankkineet viime hetkellä liput myös tämän illan Boris Godunoviin, tarvitsimme yöpymispaikan yhdeksi lisäyöksi. Emme voineet jäädä Lomamokkilaan, koska se oli viimeistä sijaa myöten täynnä, joten varasimme huoneen kesähotelli Malakiaksesta, joka oli muuten ihan kohtuullinen paikka, paitsi että televisio ja internet-yhteys ja aamiaismahdollisuus puuttuivat. Huoneen hinta kyllä oli sellainen, että niidenkin olisi pitänyt sisältyä hotellin palveluihin. Oopperajuhlalisä näkyy monissa Savonlinnan hinnoissa, mutta on oma valinta tulla tänne, joten ei sitä sovi sen enempää valittaa.

Matti Salminen kertoo toukokuussa ilmestyneessä Itä-Savo - Länsi-Savo -oopperaliiteessä, että hän taitaa ”tällä hetkellä olla ainoa dinosaurus, joka vielä 50 vuodenkin jälkeen kiertää maailmaa. Ei meitä paljon ole. Yleensä ura jää lyhyemmäksi. Nyt tietää jo yhtä ja toista”. Matti Salmisen takia mekin jatkoimme oleskeluamme Savonlinnassa ja hankimme liput Boris Godunoviin. Ja koska jossain vaiheessa ne dinosauruksetkin lopettavat esiintymisen, halusimme nähdä Matti Salmisen vielä oopperalavalla.

Boris Godunovin teosesittelyssä Tapani Länsiö keskittyi pääosin Venäjän historiaan, koska sen ymmärtäminen hänen mukaansa auttaa myös Boris Godunov -oopperan seuraamista ja ymmärtämistä. Meillä oli oopperakatsomossa perinteisten eturivin paikkojen sijaan tällä kertaa paikat D-katsomossa, joka on kaikkein kauimmainen katsomolohko. Muualta ei enää lippuja saatu, kun rupesimme hankkimaan niitä niin viime tipassa. Sieltä näki ihan hyvin ja kuuli ihan hyvin, mutta kun on tottunut istumaan esiintyjien ja orkesterin lähituntumassa, etäisyys hieman häiritsi. Nämä D-katsomon paikat olivat kalliimmat kuin ne meidän eturivin vakiopaikat, jotka ovatkin oopperan halvimpia paikkoja.

Ennen Boris Godunovin alkua näyttämölle oli heijastettuna Martti Talvelan kuva. Sillä kunnioitettiin Martti Talvelan muistoa. Talvela, joka johti Savonlinnan Oopperajuhlia vuosina 1972 - 1979, kuoli sydänkohtaukseen 22.7.1989 tyttärensä häissä. Illan Boris Godunov alkoi komeasti kuorokohtauksella ja kuoro esiintyikin alussa pitkään. Se oli minusta oopperan vaikuttavin osa. Keskellä oopperaa oli osuus, jossa tapahtui hyvin vähän ja jonka liittyminen oopperan tarinaan jäi hieman epäselväksi. Matti Salminenkin tuli vihdoin estradille ja kyllä hänellä on edelleen komea ääni, vaikka kokonaisuutena hänen esiintymisestään näkee, että hän on oopperalaulajaksi 70-vuotiaana jo aika iäkäs. Ensimmäinen puoliaika oli tunnin ja neljänkymmenenviiden minuutin mittainen ja siinä jo vähän takapuoli rupesi puutumaan. Esitys oli kuitenkin ehdottomasti katsomisen arvoinen.