Corinne ja Riana Saiturin Joulua katsomassa (2).JPG

Corinne ja Riana tutustuvat "Saiturin joulun" käsiohjelmaan.

DSC00774.JPG

Eilen menin Corinnen ja Rianan kanssa Kansallisteatteriin katsomaan näytelmän ”Saiturin joulu” päivänäytöstä. Esitys oli loppuunmyyty ja sen yleisö oli hyvin vaihtelevanikäistä: oli lapsia vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa, nuorisoa sekä eri-ikäisiä pariskuntia ilman lapsia. Näytelmä onkin sellainen, että se sopii kaikenikäisille, kuusivuotiaista satavuotiaisiin.

”Saiturin joulu” -näytelmä pohjautuu Charles Dickensin vuonna 1843 kirjoittamaan teokseen A Christmas Carol ja sen on kirjoittanut Kurt Nuorio. Näytelmän kantaesitys oli Kansallisteatterin suurella näyttämöllä marraskuussa 2011 ja sitä esitettiin silloin kahtena peräkkäisenä kautena, ja tänä vuonna se teki paluun.

”Saiturin joulu” kertoo itarasta Ebenezer Scroogesta, yksinäisestä miehestä, joka inhoaa yli kaiken joulua. Joulun allakin hän käy perimässä velkojaan hänelle velkaa olevilta yrittäjiltä, joiden yritystoiminta ei ole viime aikoina ollut kovin menestyksellistä. Jouluaattona Scroogen talossa alkaa kummitella. Menneiden joulujen sekä tämänhetkisen ja tulevan joulun henget ilmestyvät Scroogelle vuoronperään ja osoittavat hänelle, miten hänen saituutensa on menneisyydessä ja nykyisyydessä vaikuttanut muiden ihmisten elämään ja millaiselta hänen tulevaisuutensa näyttää, jos hän jatkaa toimimista entiseen tapaan. Tarinan loppu on onnellinen: Scrooge tajuaa tekojensa seuraukset ja päättää muuttaa käyttäytymistään.

”Saiturin joulu” -näytelmässä saituria esitti Vesa Vierikko ja mukana oli suuri joukko Kansallisteatterin näyttelijöitä. Esitys oli taidolla tehty ja viihdyttävä: lavasteet olivat komeat ja näyttelijät olivat hyviä.  Seuralaiseni Corinne ja Riana pitivät myös kovasti esityksestä. Istuimme etupenkissä, koska silloin, kun ostin liput, paikkoja esitykseen oli enää rajoitetusti. Eturivistä oli kuitenkin hyvä seurata tapahtumia ja esityksen lopuksi yksi näytelmän hengistä kävi kättelemässä Corinnea ja Rianaa. Hengellä oli kuulemma kylmä käsi. Esityksen lopuksi näyttelijät heittivät katsomon etuosaan hopeahileitä, joita löytyi vielä kotonakin hiuksista ja vaatteista.

Muistelin taas vuoden 2009 joulua, jonka vietimme Antin kanssa Vanajanlinnassa. Siellä oli ohjelmassa muun muassa Hämeenlinnan teatterin näyttelijä-laulaja Juha Haanperän ihastuttava ”Saiturin joulu” -draamaesitys, jossa hän sekä luki että näytteli tarinan. Se oli niin hieno ja koskettava esitys, ettei se hevillä unohdu.

Illalla katsottiin televisiosta huippujännittävää Helsingissä pelattavien jääkiekon nuorten MM-kisojen puolivälieräottelua Suomi - Kanada, jonka Suomi voitti Hartwall Arenalla 6 - 5. Seuraavaksi Suomen joukkue pelaa maanantaina Ruotsia vastaan pääsystä finaaliin.

Tänään Mikael ja Joanie tekivät pasta carbonaraa Paippisissa, ja he olivat kutsuneet meidätkin sinne. Myös Jarno ja Chesmus tulivat. Pastaa oli iso kattilallinen, se oli hyvää ja sitä syötiin runsaasti. Kaija, Veikko ja Mikakin tulivat myöhemmin kahville. Tänään Mikael ja Joanie menevät Helsinkiin ja huomenna heidän lentonsa Sveitsiin lähtee aamukahdeksalta.