P1210711 (2).JPG

 

Kävin Leilan kanssa tiistaina Cafe Cabriolessa teellä ja teenjuonnin lomassa päivitimme kuulumisia. Keskiviikkona menimme Antin kanssa syntymäpäivälounaalle Willa Söderiin, jossa oli tarjolla lämpimänä ruokana moskovanpataa. En ollut aikaisemmin edes kuullut moisesta ruokalajista. Se oli tosi maukas lihapata, jossa oli muun muassa maustekurkkua, smetanaa ja sinihomejuustoa. Pari päivää sen jälkeen Kotilieden uutiskirjeessä kerrottiin, että "Mysi Lahtisen moskovanpata on legendaarinen pataruoka, jossa maistuu smetana ja sinihomejuusto". Runsas viikko sitten kuollut ruokatoimittaja ja kirjailija Mysi Lahtinen piti kolmentoista vuoden ajan ruokapalstaa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessa, ja kyllä mekin olemme joitakin ruokia tehneet hänen ohjeillaan, lipstikkakeitto nyt ensimmäisenä tuli mieleen.

Koreografi John Neumeierin ja säveltäjä Léo Delibesin Sylvia-baletti on parhaillaan Suomen kansallisbaletin ohjelmistossa. Helsingin Sanomat tarjosi lippuja sen esityksiin alennuksella ja Antti, joka on suuri baletin ystävä, ehdotti, että menisimme katsomaan esityksen. Ennen näytöstä järjestetyssä teosesittelyssä Suomen kansallisoopperan sidosryhmäpäällikkö Heidi Almi kertoi Sylvian syntyvaiheista, roolihahmoista ja tarinasta. Baletin tarina pohjautuu italialaisen runoilijan Torquato Tasson kirjoittamaan ja vuonna 1573 kantaesitettyyn näytelmään Aminta. Nyt esitetyn Neumeierin koreografian mukaisen baletin kantaesitys oli vuonna 1997 Pariisin oopperan baletissa.

Baletin päärooleissa ovat nuori naissoturi Sylvia, häneen rakastuva nuori paimenpoika Aminta, naissotureiden komentaja Diana sekä rakkauden jumala Amor. Aminta-paimen ja Sylvia kohtaavat ja rakastuvat, mutta koska metsästäjänymfien ei ole sopivaa kiintyä kehenkään mieheen, Sylvia hylkää Amintan, jonka sydän särkyy. Vuosia myöhemmin Aminta ja Sylvia kohtaavat pyhässä metsässä ja rakkaus heidän välillään herää uudelleen eloon. Diana aikoo erottaa heidät toisistaan, mutta Amor saa hänet luopumaan aikeestaan. Elämä kuitenkin vie Sylvian Amintalta. (Sylvian käsiohjelma)

Baletin lavastus oli hyvin pelkistetty, pääasiassa lavalla oli yksi puu ja yksi kivi, jotka vaihtoivat paikkaa väliajalla. Sylvia oli kaunista katsottavaa ja erityisesti kuunneltavaa, koska kaikkein kauneinta siinä oli Léo Delibesin vuonna 1876 säveltämä musiikki. Helsingin Sanomien kriitikko Jukka O. Miettinen kirjoitti arviossaan 2.3.2019, että "Kansallisbaletin Sylvia on loistoluokan nykybalettia". Sitä se olikin.

Perjantaina syötiin lounasta Söderkullan S-marketin entisen kahvilan paikalle vastikään avatussa thaimaalaisessa Suan Aahaan -ravintolassa. Ruokalistassa viidellä chilillä merkityt Tom Yum Ruam Mid -keitto (tulinen Tom Yum -keitto, jossa oli kanaa, porsasta, mustekalaa ja katkarapua) sekä Moo Manao (paistettua porsaanlihaa chili-valkosipuli-lime-kastikkeessa) olivat hyvistä raaka-aineista hyvin tehtyjä ja maistuvia. Molemmat ruoat olivat erittäin chilisiä, minun makuuni hieman vähempikin tulisuus olisi riittänyt.