P1220176 (2).JPG

 

Guido Brunetti on venetsialaispoliisi, jolla on vaimo ja kaksi lasta. Brunetti ratkoo rikoksia ja viettää aikaa perheensä kanssa. Hänen vaimonsa Paola on erinomainen ruoanlaittaja, ja koko perhe nauttii Paolan valmistamista herkkuaterioista. Kirjailija Donna Leonin komisario Guido Brunetti -dekkareita on ilmestynyt suomennettuna vuodesta 1997 lähtien tähän mennessä 26 kappaletta. Me olemme todennäköisesti lukeneet ne kaikki. Joitakin vuosia sitten alkoi tuntua siltä, että hänen joka vuosi ilmestyvien kirjojensa aiheet alkoivat olla loppuun käytettyjä ja etteivät ne enää olleetkaan kovin kiinnostavia. Uusimman tänä vuonna ilmestyneen suomennoksen Maalliset jäänteet sain juuri luetuksi. Kirja oli mielestäni Guido Brunetti -kirjojen parhaimmistoa.

Donna Leon on syntynyt vuonna 1942 Yhdysvalloista ja toimittuaan kirjallisuudenopettajana useissa maissa hän muutti 1980-luvulla Venetsiaan. Siellä hän asui kolmisenkymmentä vuotta ja opetti englanninkielistä kirjallisuutta sekä kirjoitti Guido Brunetti -dekkareita. Nykyään Donna Leon asuu Sveitsissä, jonne hän muutti, kun turistit olivat hänen mielestään pilanneet Venetsian, jossa vierailee vuosittain 35 miljoonaa turistia. Donna Leon käy edelleenkin usein Venetsiassa, mutta romaaninsa hän kirjoittaa Sveitsissä pienen kylän rauhassa. Guido Brunetti seikkailee kuitenkin Venetsiassa, vaikka tämän uusimman romaanin tapahtumat sijoittuvat pääosin Venetsian laguuniin.

 

20190409_135940 (2).jpg

Kari Kärkkäisen Metsänpeitto, 2016 (haapa, poltto, teräs, väri) ja Rianan jalat.

Tiistaina menin Rianaa vastaan koululle, josta ajoimme suoraan Porvooseen Taidetehtaalle. Tammikuussa remontoitu ja uusittu Taidehalli oli kokenut positiivisen muutoksen. Siellä oli esillä Kari Kärkkäisen Uskomuksia 2 -näyttely. Kärkkäinen käyttää teoksissaan materiaalina pääasiassa puuta. Toinen näyttely Luontokamerat: Veden äärellä kertoi valokuvin vesiin liittyvästä luonnosta, jonka tulevaisuus on uhattuna. Näyttelyn kuvat kannustavat suojelemaan vesiluontoa. Näyttelyn jälkeen ajettiin kahville Tee- ja Kahvihuone Helmeen. Iltapäivällä kävin vielä katsomassa isää sairaalassa.

Helsingin Sanomien loppuunmyyty Musta laatikko 13 -esitys näytettiin tiistai-iltana suorana lähetyksenä Helsingin Sanomien digitilaajille Kansallisteatterin suurelta näyttämöltä. Olemme kerran Antin kanssa olleet katsomassa Musta laatikko -esitystä Kansallisteatterissa, ja koska silloiset esitykset olivat kiinnostavia, halusin katsoa tämän esityksen kotona tietokoneelta.

Illan aikana kuultiin kahdeksan tositarinaa, joita ei ole aiemmin kerrottu Helsingin Sanomissa tai muuallakaan. Kertojina oli kahdeksan Helsingin Sanomien toimittajaa. Tällä kertaa aiheina oli Esa Liljan Sellun renessanssi, Sami Keron Roundtrip halki Syyrian, Piia Elosen Väärinkäsityksiä ilmassa, Heini Maksimaisen Lapseton vanhuus, Jussi Konttisen Kyllä siperialaiskoulu opettaa, Pekka Mykkäsen EUforiaa odotellessa, Merituuli Saikkosen Ohut, liukas ja lättänä ja Vesa Sirénin Uutta Sibeliuksesta. HS:n digitilaajat pääsevät ainakin vielä jonkin aikaa katsomaan esitykset osoitteesta: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006063729.html. Jos mahdollista, ne kannattaa katsoa. Esityksistä sai paljon tietoa muun muassa sellun uusista mahdollisuuksista, Syyrian tilanteesta, ilmastonmuutoksesta, vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, elämästä Siperiassa, EU:sta, suomalaisesta hiuslaadusta ja säveltämisen uusista mahdollisuuksista. Sitä paitsi esitykset olivat hauskoja, ja kun yleisöä haastateltiin väliajalla, kaikki haastateltavat olivat vaikuttuneista siitä, miten hyvin tehtyjä esitykset olivat ja miten hyviä esiintyjiä toimittajat olivat.