P1240838.JPG

 

Lilla Villanin flyygelikonserttisarjassa kuultiin sunnuntaina liedkonsertti, jossa esiintyivät sopraano Johanna Engelbarth ja pianisti Laura Attila. Konsertti juhlisti tänä vuonna vietettävää säveltäjä Clara Schumannin (1819 - 1896) syntymän 200-vuotisjuhlavuotta. Clara ja Robert Schumannilla oli kahdeksan lasta, ja perheenäidin roolin lisäksi Clara toimi säveltäjänä, pianovirtuoosina ja opettajana. Konsertin ohjelmisto koostui Clara ja Robert Schumannin lauluista, ja lopuksi kuultiin myös säveltäjä Maija Ruuskasen tilausteos; laulusarja, joka on sävelletty Mia-Marie Taleghanin runoihin. Sekä Ruuskanen että Taleghan olivat paikalla konsertissa. Konsertti oli hieno ja esiintyjät olivat taitavia. Harmillista, että yleisöä oli taas vain kourallinen niin kuin usein Sipoossa järjestetyissä konserttitapahtumissa.

On aivan selvää, että kun tilaisuudessa on paljon yleisöä, se jo itsessään nostaa tunnelmaa. On helppo ymmärtää, että yleisurheilun MM-kisoissa Dohan yleisurheilustadionilla tunnelma ei nouse kovinkaan korkealle, kun siellä näkyy suuria tyhjiä alueita eri puolilla katsomoa. Ei se tunnelma kyllä kotikatsomossakaan ole noussut huippuunsa, kun suomalaisten suoritukset ovat olleet niin kovin alavireisiä. Yhtään onnistumista ei ole vielä nähty, vaikka ennen kisoja uskottiin, että sentään pistesijoihin on mahdollisuuksia. Onhan niitä mahdollisuuksia kyllä vieläkin,kun kisat jatkuvat, joten odotellaan ja katsellaan.

 

P1240835.JPG

 

Maanantaina Söderkullan kirjaston lukupiiri kokoontui syksyn ensimmäiseen tapaamiseen. Syyskausi aloitettiin Peter Wohllebenin kirjalla Puiden salattu elämä - Kasvimaailman kuninkaiden tunteista ja viestinnästä (2016, 257 s.). Vuonna 1964 syntynyt Peter Wohlleben on kotoisin Bonnista. Kaksikymmenvuotisen metsänhoitajauran jälkeen hän halusi viedä käytäntöön metsänhoitoihanteitaan ja tällä hetkellä hän hoitaa ympäristöystävällistä metsänhoitoaluetta Hümmelissä Rheinland-Pfalzin osavaltiossa Saksassa. Lisäksi hän kirjoittaa luontokirjoja ja on suosittu luennoija. Puiden salattu elämä kertoo puista ja niiden elämästä kansantajuisesti. Siinä Wohlleben käy läpi uusimpia puihin liittyviä tieteellisiä löytöjä.

Puiden elämässä vallitsee sisäinen tasapaino. Ne jakavat voimansa huolella eri toimintojen kesken, sillä niiden on oltava säästäväisiä pystyäkseen täyttämään kaikki tarpeensa. Osa energiasta menee kasvamiseen. Oksien on kasvettava pituutta, rungon puolestaan paksuutta, jotta se pystyy kantamaan kasvavan painolastin. Jonkin verran energiaa on jätettävä myös tuhohyönteisten tai sienten hyökkäyksen varalle, jotta puu pystyy reagoimaan välittömästi tuottamalla vasta-aineita lehtiin ja kuoreen. Listan lopussa on vielä lisääntyminen.

Kirjassaan Wolleben tekee puista inhimillisiä olentoja. Kirjassa kerrotaan muun muassa puiden ystävyyssuhteista, kielestä, sosiaalisesta elämästä, rakkauselämästä, kasvunopeudesta, vanhenemisesta, sairastamisesta, käyttäytymissäännöistä, oppimisesta, yhteistyöstä sienten kanssa, veden, valon, maaperän ja hiilidioksidin merkityksestä, kerrotaan myös metsän, puistojen ja kaupunkien puista ja niiden erilaisista kasvuympäristöistä

Kirjassa käsitellään puita monelta eri puolelta, siinä on myös paljon yksityiskohtaista tietoa, joka on kiinnostavasti kerrottu. Aina ei kuitenkaan tule selväksi, mihin kirjailijan kertoma tieto perustuu; mikä on tutkittua ja mikä ehkä kirjoittajan oma näkemys asiasta. Hieman myös häiritsee se, että puista on yritetty tehdä inhimillisiä olioita, joilla on inhimillisiä ominaisuuksia. Näkee kuitenkin, että Wohlleben rakastaa metsiä ja puita. Hän päättää kirjansa näin:

Metsä on viimeinen palanen luontoa kotiovellamme, joka yhä tarjoaa seikkailuja ja ratkaisemattomia arvoituksia. Kukapa tietää, ehkä vielä jonain päivänä opimme tulkitsemaan puiden kieltä ja pääsemme osallisiksi uusista uskomattomista tarinoista. Tuota päivää odotellessa voi metsässä kulkiessaan päästää mielikuvituksensa valloilleen - se ei useinkaan ole kovin kaukana todellisuudesta!

Hieman eri tavalla minäkin olen kirjan lukemisen jälkeen katsellut pihamme puita ja postilaatikolla käydessäkin on tullut tutkailluksi, mitä puita siinä tien vieressä kasvaa ja miltä ne näyttävät; männyt, kuuset, katajat, koivut, tammet, pihlajat, vaahterat, pajut ja mitä kaikkia niitä nyt siinä kasvaakaan.