Söderkullan kirjasto avautui, ja sieltä voi nyt noutaa varaamiaan kirjoja, kunhan ilmoittaa etukäteen, milloin noutaa ne. Kaksi kertaa olen jo käynyt hakemassa sieltä kirjoja, vaikka nyt viime kuukausien aikana olenkin lukenut normaalia vähemmän. Ihan lukematta en sentään ole ollut, vaikka jossain vaiheessa innostuin pelaamaan älypuhelimella Sanapala-peliä niin, että se meinasi viedä mukanaan. Nyt tilanne on jo vähän rauhoittunut.

 

20200516_103102.jpg

Biologi, tietokirjailija Seppo Parkkisen ja luontokuvaaja Kai Hypénin Sipoonkorpi - Luontokohdeopas (2020, 160 s.) on juuri ilmestynyt ja hankin sen meille. "Opas esittelee Sipoonkorven kauneimmat lammet, kalliot, suot, purot ja lehdot eläimineen ja kasveineen." Kirja on kaunis, kuvat ovat upeita, ja se houkuttelee lähtemään tutustumaan Sipoonkorpeen lähemmin.

 

20200516_113047.jpg

Rakel Liehun taiteilijaromaani Helene (2020, 507 s., ensimmäinen painos 2003) ilmestyi uusintapainoksena samoihin aikoihin, kun Helene-elokuvakin ja sen kannessa ovat elokuvan pääosanesittäjät Laura Birn (Helene Schjerfbeck) ja Johannes Holopainen (Einar Reuter). Luin kirjan nyt siis uudelleen, ensimmäisen kerran luin sen pian sen ilmestymisen jälkeen. Hienosti kerrottu tarina lahjakkaasta ja tinkimättömästä taiteilijasta, jonka tauluja olen pitkään ihaillut.

 

20200516_113027.jpg

Raija Orasen romaanissa Manu (2019, 335 s.) presidentti Mauno Koivisto kertoo oman elämänsä tarinan. Kirjan takakannessa sanotaan Koivistosta, että hän oli "Jatkosodan etulinjan taistelija, laulua ja tanssia rakastava hurmuri, pankinjohtaja, pääministeri - ja presidentti."

Orasen kirja perustuu hänen keräämäänsä laajaan lähdeaineistoon, jonka pohjalta hän on kirjoittanut kertomuksen. Kertomuksen tapahtumat ovat faktaa ja fiktiota on se, mitä Oranen on kuvitellut Koiviston tapahtumien hetkellä ajatelleen. Koivisto ei kirjoittanut päiväkirjaa, mutta hyvänä lähteenä Oraselle on ollut Tellervo Koivisto, joka on vuosikymmenten aikana haastatteluissa, kirjoituksissa ja kirjoissa kertonut yksityiskohtia Koivistojen elämästä. Manu on hauskasti minä-muodossa kerrottu romaani.

 

20200516_113121.jpg

Sovia Lundbergin Tapaa minut tammen alla (2019, suom. 2020, 366 s.) on kirjailijan kertoman mukaan kuvitteellinen tarina Estheristä, jolla on takanaan vaikea ero. Esther tekee viikonloppuina kävelyretkiä vanhan tammen luo, jossa hän tutustuu Rutiin, vanhaan rouvaan. Naiset ystävystyvät. Rut muistelee nuoruuttaan ja hänen koskettava elämänkohtalonsa paljastuu Estherille, kun tämä matkaa Comojärvelle italiaan. Kaunis, liikuttava tarina.

 

20200516_115944.jpg

Pirjo Tuomisen Vallasrouva (2020, 453 s.) jatkaa Rosa Örnin tarinaa, joka alkoi Opettajatar-romaanista (2019). Opettajatar ajoittuu noin vuodesta 1840 vuoteen 1870 ja Vallasrouvan tapahtumat sijoittuvat vuosien 1870 ja 1886 välille. Pirjo Tuominen kuvaa 1800-luvun lopun elämäntapaa ja talouden kehitystä kiinnostavasti. Historia ikään kuin muuttuu eläväksi hänen kirjoissaan.

 

20200516_112926.jpg

Eppu Nuotion Ellen Lähde -sarjan kolmas ja uusin jännitysromaani Elämänlanka (2020, 285 s.) ilmestyi vähän aikaa sitten. Kirjan piti ilmestyä jo viime vuonna, mutta jostain syystä se siirtyi. Minullakin oli kirjastossa varaus, joka oli tehty lähes vuosi sitten. Sarjan kirjat kertovat intohimoisesta puutarhaharrastajasta ja marttaihmisestä Ellenista, joka ratkoo rikosmysteerejä. Sarjan kaksi edellistä osaa Myrkkykeiso (2017) ja Anopinhammas (2018) olivat minusta parempia kuin tämä kolmas, mutta jatkoa kuitenkin odotellaan.

 

P1250859.JPG

Donna Leonin Anteeksiannon houkutus - Komisario Guido Brunettin tutkimuksia (2018, suom. 2020, 319 s.) on jo ties kuinka mones Guido Brunettin tutkimuksista kertova Leon-dekkari. Tässä uusimmassa komisario Brunetti joutuu selvittämään, kuka on syyllinen tietovuotoon Venetsian poliisin päämajassa Questurassa. Leon-dekkarit ovat mukavia luettavia. Niissä on paljon kuvauksia Venetsiasta ja komisario Brunettin vaimon Paolan valmistamista herkullisista aterioista. Niissä paljastetaan myös italialaisen yhteiskunnan nurjat puolet.

 

P1250855.JPG

John Maloof on toimittanut kirjan Vivian Maier - Street Photographer (2011, 135 s.), ja se löytyi kirjaston valikoimista, joten lainasin sen. Kirjassa on Vivian Maierin ottamia valokuvia katuelämästä; hienoja kuvia, joista jokaisesta löytyy tarina.