P1270555 (2).JPG

 

Kirjailija Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanissa (Gummerus 2021, 405 s.) Hattulan kirkkoon saapuu keväällä 1513 kolme maalaria; kolmikon kuuluisin Andreas Pictor sekä mestari Martinus ja oppipoika Vilppu Niilonpoika. Heidän tehtävänsä on maalata kirkon seinät, pylväät ja kattoholvit täyteen kuvia: Raamatun kertomuksia ja koko maailman aika luomisesta viimeiseen tuomioon, Apostolien uskontunnustus, Jeesuksen elämä ja keisarinna Helenan toimittama ristin etsintä, onhan kirkko Pyhälle Ristille omistettu sekä kirkon toisen suojelijan Neitsyt Marian äidin Pyhän Annan vaiheet. Maalarijoukkoa ovat kirkon portilla vastaanottamassa Hattulan kirkkoherra Petrus Herckepaeus ja kirkonisäntä Klemetti Mikonpoika.

Petrus Herckepaeus oikaisi varttaan. Hän oli havainnut kolmen miehen taakkoineen olevan jo lähellä ja mietti, pitäisikö miehille ojentaa kristillisen avunannon käsi, mutta hän päätti pysyä vakaasti paikallaan eikä säntäillä sinne tänne kuin palvelusintoinen kirjuri. Hän oli kuitenkin nuoresta iästään huolimatta kirkkoherra. Herckepaeus töytäisi kyynärpäällään kirkonisäntää ilmoittaakseen tällekin havaintonsa, mutta Klemetti Mikonpoika mulkaisi häntä kiukkuisesti ikään kuin tehdäkseen tiettäväksi, että hänen isännänsilmänsä oli miehet erottanut jo ajat sitten ennen Herckepaeusta.

 

P1240712.JPG

 

Pian maalaustöiden alettua oppipoika Vilppu ruhjoo kätensä pahoin ja hänen tilalleen joudutaan palkkaamaan tiilentekijä Rutgerin omituisena pidetty ottotytär Pelliina, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Vaikka nainen kirkkomaalarina onkin kauhistuttava ajatus, Pelliina osoittautuu nopeasti oppivaksi ja taitavaksi, ja hänestä tulee kirjan päähenkilö. Kirjan nimi tulee siitä, kun Pelliina maalaa omaksi kuvakseen rottien pyhimyksen Kakukyllan.

Tein Kakukyllasta oman kuvani koska nyt ymmärrän että minusta on tullut rottien pyhimys. Maalasin kuvaan kasvoni ja punaisen kiharaisen tukkani ja kolme suurta rottaa. Yksi kiipeää selkääni pitkin ja sen nimi on Surukatumus sillä se painaa harteitani niin kauan kuin elän. Toinen ryömii vihreän pukuni helmaa ja se on Vihapaha joka nousee kohti sydäntäni mutta kolmas rotta puree sormeani ja se on Kipusärky joka ei ikinä minua jätä.

Rottien pyhimyksen kieli on värikästä. Tarina etenee keväästä kesään ja syksyyn kuvien maalaamisen tahtiin. Tilanteet ja tunnelmat vaihtelevat, välillä työ sujuu hyvin, välillä vastoinkäymiset synkistävät tunnelmaa. Mukana on paljon kiinnostavaa ajan ja maalaiselämän kuvausta.

Kaksi vuotta sitten kävimme kesällä Hattulan kirkkoon tutustumassa, tai minä tutustuin ja Antti oli sen ajan kahvilla läheisessä pitäjänmakasiinissa, jossa toimii kirkon opastuskeskus ja kahvila. Rottien pyhimys -kirjan lukemisen jälkeen tuntuu siltä, että pitäisi päästä uudelleen katsomaan Hattulan kirkon upeita maalauksia.

 

P1240751.JPG

 

Noin 1480 valmistunut Hattulan keskiaikainen kirkko on rakennettu tiilistä, kun muut Suomen keskiaikaiset kirkot rakennettiin harmaakivestä. Asiaan vaikutti lähistöllä sijainnut tiilitehdas, jossa valmistettiin myös Hämeen linnan tiilet. Keskiaikaisten kirkkomaalareiden nimiä ei tiedetä, koska töitä ei ole signeerattu.

 

P1240669 (3).JPG