87021732_10162898388210034_9000374160865624064_n (2).jpg

Jarnon ja Hennan häähyppy Lauttasaaren kalliolla, jossa heidät vihittiin 20.2.2020.

Pekingin olympiakisat päättyivät, ja viimeinen kisapäivä sunnuntaina oli suomalaisittain upea mitalipäivä. Sen verran oli jo kisaväsymystä, että en herännyt viideltä katsomaan naisten kolmenkymmenen kilometrin hiihtoa, kun en oikein uskonut menestykseen. Onneksi heräsin sattumalta siinä vaiheessa, kun kisa oli vasta puolivälissä, ja se loppuosa olikin jännittävää katsottavaa, kun Kerttu Niskanen otti loppukirissä pronssia. Ja sitten alkoi miesten jääkiekkofinaali, josta Suomen jääkiekkojoukkue sai historiansa ensimmäisen kultamitalin. Kaikkiaan Suomi sai kisoista kahdeksan mitalia, ja minä ainoana olin veikkausporukassamme uskaltanut veikata Suomelle niin monta mitalia, joten voitin kisan. Koska olin veikkauskisan järjestäjä ja olin luvannut voittajalle palkinnoksi Brunbergin makeistehtaan tuotteita, palkitsen itseni, kun menen seuraavan kerran Porvooseen.

Jarnolla ja Hennalla oli sunnuntaina hääpäivä, ja he olivat pyytäneet minua muutamaksi tunniksi Lauttasaareen Edenin seuraksi, kun he olivat menossa lounaalle. Sovittiin sitten Kaijan kanssa, että mummot lähtevät yhdessä pitämään Edenille seuraa, kunhan perhe kotiutuisi Redin kauppakeskuksesta, jossa he kävivät leijailemassa vapaalentotunneli Föönissä. Eivät he sitten lähteneetkään lounaalle vaan jäivät puolestaan pitämään seuraa mummoille. Jarno lämmitti edellisenä päivänä meitä varten lounaaksi tekemänsä herkullisen lasagnen, ja me vietimme mukavan päivän yhdessä.

Talvi on koetellut voimia ja vähän kärsivällisyyttäkin. Maanantain ja tiistain välisenä yönä etupihalle oli pyryttänyt lunta paikoin kolmekymmentä senttiä eikä pihasta päässyt autolla ennen kuin lumet oli ajotieltä aurattu. Lämpötila oli nollan paikkeilla ja lumi oli sen verran nahkeaa, että tukki koko ajan lumilingon, joten sillä ei voinut lumia poistaa. Onneksi ei tarvinnut lähteä töihin eikä muuallekaan heti aamulla. Kutsuttiin naapuri traktorinsa kanssa apuun ja hän siivosi enimmät lumet ajotieltä. Isolla traktorilla, jossa on kauha, pystyi kuitenkin siivoamaan vain ajotien. Iltapäivällä omakotitalkkari tuli töihin ja silloin onneksi sää oli sen verran pakastanut, että linkokin toimi ja saatiin piha riittävän hyvään kuntoon.

Ukrainan kriisin kehittymistä seurataan tiiviisti, ja kuten puolustusministeri Antti Kaikkonen totesi tänään eduskunnan täysistunnossa, "Ukrainan tilanne on nyt erittäin vakava ja voi pahentua hyvinkin nopeasti". Kyllä se huolestuttaa, vaikka Suomeen ei kohdistukaan mitään välitöntä uhkaa. Suomen puolustusvoimat on kuitenkin tehostanut valmiuttaan ja nostanut sisäistä turvallisuustasoaan. Öisin kun herään, katson puhelimesta, onko tilanteessa tapahtunut muutoksia ja uutisia seurataan pitkin päivää. Eduskunta keskusteli tänään Ukrainan tilanteesta, ja Venäjän ja Putinin toimet tuomittiin yksimielisesti eduskunnan puolueiden puheenvuoroissa. Naton jäseneksi hakemisen mahdollisuus mainittiin myös muutamissa puheissa.

Tänään kuultiin suru-uutinen viulisti, säveltäjä ja kapellimestari Jaakko Kuusiston kuolemasta. Hän kuoli 48-vuotiaana aivosyöpään, johon hän sairastui vuonna 2020. Meillä on Antin kanssa paljon hienoja muistoja 1990-luvulta, kun Kuusiston viulistiveljekset Jaakko ja Pekka konsertoivat silloisessa kotikunnassaan Sipoossa. Kesäiseen Musiikkia Sipoon saaristossa -tapahtumaan kuului konsertti ja silakkalounas Simsalön saaressa, jonne mentiin Sibbe-aluksella Storörenistä ja konsertti pidettiin saaressa koulun pihamaalla. Myös Spjutsundin kirkossa olemme käyneet Jaakon ja Pekan ja heidän muusikkoystäviensä konsertissa. Heidän esiintymistään olemme nähneet ja kuulleet myös Tuusulanjärven kamarimusiikki -tapahtumassa (nykyinen Meidän Festivaali), jonka taiteellisina johtajina he toimivat useiden vuosien ajan vuodesta 1999 eteenpäin.