Olympialaisten kadonnut henki – SUPER SUB – Vaihtopenkin moniosaaja

Näitä Pekingin talviolympialaisia on meillä katsottu tiiviisti, kun muita menoja tai rientoja ei juurikaan ole ollut tarjolla. Ihan niitä aamuyön kilpailuja en ole katsonut, mutta aamu-television sijasta on katsottu urheilua näyttäviä kanavia. Iltaisin sitten, kun urheilukanavilta on tullut päivän uusintoja, on ollut aikaa seurata uutisista Ukrainan tilannetta ja säätilan kehittymistä. Vielä muutama kisapäivä ja ehkä ainakin yksi mitali miesten jääkiekosta on tulossa. Sitten tulee joksikin aikaa tyhjä olo, niin kuin aina tällaisen intensiivisen kisaseurannan jälkeen. Lumisade, jota ei enää ollenkaan odotettu, alkoi taas viime yönä. Nyt se on muuttunut vesisateeksi, mutta lunta tuli kuitenkin muutama sentti.

Suomalaisurheilijat ovat sekä menestyneet että epäonnistuneet Pekingissä. Aika paljon on ollut epäonnistumisia, ja olen ajatellut myötätunnolla niitä urheilijoita, jotka eivät ole onnistuneet. Voi vain kuvitella, minkälaisia tuntemuksia he, muun muassa viesti- ja joukkuelajeissa epäonnistuneet, ovat käyneet läpi, kun ovat kokeneet pettäneensä joukkueensa. Tietäähän sen itsestäänkin, että paljon pienempi ja pienemmän joukon tietoon tuleva epäonnistuminen saa joskus elämän täysin raiteiltaan. Miten siitä saa itsensä koottua ja jatkettua taas eteenpäin? Joskus tuntuu myös kohtuuttomalta, kun urheilijat joutuvat heti epäonnistumisensa jälkeen haastatteluun eikä haastattelijoilla ei ole riittävästi osaamista tällaisissa tilanteissa.

Kotisohvalla kisoja katsovan penkkiurheilijan toipuminen urheilijoiden epäonnistumisista on urheilijoihin verrattuna tosi paljon helpompaa ja nopeampaa. Meillähän on mahdollisuus halutessa vaikka vaihtaa kanavaa ja unohtaa epäonnistuminen. Urheilijat joutuvat asettamaan itselleen vuosiksi eteenpäin tavoitteita menestyäkseen ja järjestämään elämänsä tavoitteittensa saavuttamiseksi. Iivo Niskanen kertoi, miten hän on kaksi viimeistä vuotta elänyt täysin Pekingin olympialaisten ehdoilla, ja jo kahdeksan vuotta sitten, kun hän Sotšin olympialaisissa tuli 15 kilometrin perinteisen hiihdossa neljänneksi ja hävisi pronssimitalin 0,2 sekunnilla, hän päätti, että kun perinteinen 15 kilometrin hiihto taas kahdeksan vuoden kuluttua on kisaohjelmassa, niin silloin hän voittaa sen.

Sukkia olen neulonut ja lyhytvartisten villasukkien ja säärystimien jälkeen teen parhaillaan pitkävartisia sukkia. Edelleenkään en ole aikeissa laajentaa villapaitoihin tai muihin vaativampiin neuleisiin.

Järvenpään yhteiskoulun ja lukion senioriyhdistyksen hallitus kokoontui pitkästä aikaa ja meillä olikin pitkä kokous ja paljon käsiteltäviä aiheita. Uskaltauduimme taas suunnittelemaan kevään riemuylioppilasjuhlaa, yhdistyksen kevätretkeä ja syksyn symposiumia. Näitähän ei ole kahteen vuoteen järjestetty.