DSC01961 (3).JPG

Pyhän Patrickin päivän viettäjiä Floridassa maaliskuussa 2014.

Pyhän Patrickin päivä on Irlannin kansallispäivä, jota vietetään Irlannin saarelle kristinuskon tuoneen Pyhän Patrickin kuolinpäivänä maaliskuun 17. päivänä. Pyhä Patrick karkotti käärmeet Irlannista, ja hän selitti irlantilaisille kristinuskon kolminaisuusoppia apilanlehden avulla, ja siksi päivän viettoon kuuluu paraateja, vihreään pukeutuminen ja kolmiapilan kantaminen vaatteissa sekä myös Guinness-oluen juominen siitä lähtien, kun laki 1960-luvulla salli pubien olla avoinna myös kyseisenä päivänä. Pyhää Patrickia juhlitaan Irlannin lisäksi muissakin maissa, muun muassa Yhdysvalloissa. Suuri määrä irlantilaisia on muuttanut Amerikkaan jo 1700 luvulla ja Yhdysvaltain asukkaista onkin yli kymmenellä prosentilla irlantilaiset sukujuuret. Floridassa mekin pääsimme osallistumaan Pyhän Patrickin päivän viettoon.

 

DSC01956 (2).JPG

Pubin mainoskärry Pyhän Patrickin päivänä 2014 Floridassa.

Aurinko on paistanut monena päivänä ja lämpötilakin on noussut jo lähelle kymmentä astetta, mutta kotipihan lumikinokset eivät ole juurikaan alentuneet. Kyllä olisi kiva, kun jo pian pääsi pihalle kevätpuuhiin. Tässä vaiheessa vuotta into on aina korkealla ja kevään merkkejä seurataan tarkasti. Hangelby-järvikin on vielä kovin paksun jääkerroksen peitossa ja sinne vievä polkukin on hankalakulkuinen, kun siinä on paljon lunta ja vain muutama kävelijä on sitä pitkin kulkenut. Vähän oli haasteita, kun sinne viikonloppuna kävelin. Tänä aamuna lehteä postilaatikolta hakiessani kuului lintujen laulua ja ensimmäisen kerran tänä keväänä kuului myös variksen raakuntaa, mikä kuulostikin ihan kivalta.

 

275373068_3036886046561919_2184298723419766004_n.jpg

Tapaaminen Itiksessä.

Tiistaina tapasin Edenin ja Hennan Itäkeskuksessa, joka on hyvä tapaamispaikka, kun he pääsevät sinne mukavasti metrolla Lauttasaaresta eikä sinne ole kovin pitkä matka Hangelbystäkään, ja sieltä myös löytyy aina parkkipaikka autolle. Edellisestä Itis-käynnistäni oli jo paljon yli kaksi vuotta, kun korona-aikaan en ole ostoskekuksissa liikkunut. Minä käytän edelleenkin maskia kaupoissa liikkuessani, vaikka nyt selvästi monet ovat sen käytön lopettaneet. Maskista huolimatta Eden tunnisti minut ja juoksi käytävää pitkin suoraan syliin, mikä lämmitti mummon sydäntä.