Rantahotelli-sarjan kesävieraita ja palvelusväkeä. Kuvakaappaus Kotiliesi-lehden nettisivulta.

Jo viidettä kertaa peräkkäin Suomi on maailman onnellisin maa YK:n viime viikon perjantaina julkaiseman Maailman onnellisuusraportti 2022:n mukaan. Tänä vuonna Suomen ero seuraaviin maihin oli kasvanut viime vuodesta. Onhan se onnellisuus parin viime vuoden aikana ollut koetuksella koronapandemian ja nyt Ukrainan sodan takia, mutta löytyy niitä onnellisuuden aiheita tällaisenakin aikana.

Minä olen viime aikoina ollut onnellinen ainakin yhteydenpidosta perheenjäsenten ja ystävien kanssa puhelimitse ja viestein, vaikka tapaamiset vielä ovatkin olleet aika vähäisiä. Päivittäin saan hauskoja kuvia ja videoita nuorimmasta lapsenlapsestani Edenistä. Sunnuntaina Jarkko ja Gia kutsuivat lounaalle ja tarjolla oli karjalanpaistia, perunamuusia ja puolukkahilloa sekä kotikaljaa. Tämä oli minunkin lapsuudenkodissani perinteinen sunnuntairuoka. Toiseksi nuorin lapsenlapseni Riana on peruskoulun yläasteella yhdeksännellä luokalla. Hänen koulunsa oppilaat järjestivät maaliskuun alkupuolella omasta aloitteestaan Porvoon keskustaan tukikävelyn Ukrainalle.

Kevätpäivän tasaus oli myös sunnuntaina ja jo pitkän aikaa on aikaisin aamulla ollut valoisaa, kun olen hakenut päivän lehdet postilaatikosta. Vieläkin meidän pieni tiemme on postilaatikolle asti jäinen, vaikka aurinkoiset ja lämpimät säät ovat sulattaneet sitä joissakin kohdissa. Nastakenkiä tarvitaan vielä jonkin aikaa lehdenhakureissulla.

Henna ja Eden lähettivät kirjeen, jonka mukana oli kaksi kukansiemenpussia. Pian kylvän siemenet multaan ja alan odotella niiden itämistä. Olisi kiva päästä jo pihalle kevätpuuhiin, mutta siihen menee vielä pitkä aika ennen kuin lumet ovat sulaneet niin paljon, että siellä voi jotain tehdä. Tilasin Viherpiha-lehden, jotta voin alkaa virittäytyä puutarhan kevätkauteen edes sitä lukemalla. Meidän tontilla on talven aikana katkennut monta puuta lumien painosta, jopa katajia, jotka ovat yleensä ovat hyvinkin sitkeitä.

Äiti on ollut Sipoon terveysaseman akuutti- ja kuntoutusosastolla noroviruksen takia eristyksissä runsaan viikon ajan. Olen käynyt häntä katsomassa, ja ennen hänen huoneeseensa menoa on pitänyt pukea ylle suojatakki, myssy, kengänsuojat, kertakäyttökäsineet ja FFP-maski. Nyt onneksi eristys on purettu ja äiti alkaa olla kunnossa. Ruokakin hänelle on ruvennut maistumaan.

Television katselu on talven olympialaisten ja hiihtolajien maailmancup-lähetysten loputtua vähentynyt huomattavasti. Ukraina-uutisointia tulee toki katsotuksi. Yksi ilahduttava televisio-ohjelma on tanskalainen Rantahotelli-sarja, josta Areenassa on nähtävissä nyt yhdeksäs kausi. Katsoimme kaikki viisi jaksoa saman tien, harmi vain, että niitä ei ollut enempää. Rantahotelli on ensimmäisen kauden ensimmäisestä jaksosta lähtien ollut kiinnostava, koskettava ja hauska ja sen henkilöt ovat aivan hurmaavia. Se kertoo tanskalaisesta hotellista, jonne samat henkilöt tulevat kesänviettoon vuosi toisensa jälkeen sekä hotellin työntekijöistä. Sarja alkaa kesästä 1928 ja jatkuu toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan kesään 1946. Nyt joudutaan odottamaan lähes kaksi vuotta, kunnes sarjan kymmenes ja samalla viimeinen kausi esitetään. Mutta hyvää kannattaa odottaa! Sarjaan sopii hyvin tanskalaisten käyttämä sana hygge, joka määritellään muun muassa niin, että sillä "tarkoitetaan mukavuuden ja kodikkuuden tunnetta, joka yhdistetään myös hyvinvointiin ja seesteiseen mielialaan".

Sukkia neulon edelleen lähes aina televisiota katsellessa, ja olen tosi iloinen, että sukille on löytynyt myös käyttäjiä. Toivonkin, että taas syksyllä saan siihen mennessä kertyneen sukkavaraston tyhjäksi.