perjantai, 8. huhtikuu 2022

Lukuviikolla

Tällä viikolla on vietetty kansallista lukuviikkoa, jonka innoittamana mietin, mitä kirjoja olen viime viikkojen aikana lukenut. Eihän niitä niin vain muista, mutta onneksi tiedot lainatuista kirjoista löytyvät kirjaston sivuilta omasta lainaushistoriasta. Joitakin e-kirjoja olen lukenut, mutta edelleenkin pääasiassa ihan tavallisia kirjoja.

 

Sinun, Margot.jpg

Viime yönä, kun valvoin jonkin aikaa, luin loppuun Meri Valkaman romaanin Sinun, Margot (WSOY, 2021, 556 s.), joka voitti viime vuonna vuoden parhaalle esikoisteokselle myönnettävän Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Kirjaa on arvioinneissa kehutti äärimmäisen kypsäksi ja hallituksi suureksi teokseksi. Romaani kertoo kahdessa aikatasossa perheestä ja sen vaietuista asioista, joita perheen tytär ryhtyy 2010-luvulla selvittämään löydettyään isänsä kuoltua tämän jäämistöstä kirjeitä, joiden allekirjoituksena on "Sinun, Margot". Toisella aikatasolla on 1980-luvun DDR, vuosikymmenen puolivälistä Berliinin muurin murtumiseen 1989.

Muurin päälle oli kiivennyt joukko ihmisiä. Joku roiskutti kuohuviiniä pullosta. Osa tanssi. Hän katseli väkeä hetken paikallaan, ajatteli Luisea, sitten Rosaa, ja silloin ilmaan kantautui ensimmäinen jysäys. Markus ei ensin ymmärtänyt, mistä se syntyi, siirtyi siksi lähemmäksi ääntä, silloin näki ihmisjoukon takaa lekan, se humahti läpi ilman kuin pyövelin kirves, tömähti betoniin, rautainen pää kumautti pintaan halkeaman, sitten vierelle toisen ja  kolmannen, hän tuijotti betonin pintaa, lännen puolella värikästä, idän puolella harmaata, mutta molemmin puolin murenevaa, ja silloin ajatus tavoitti hänen, se kantoi surua ja pelkoa ja tyhjyyttä: kuinka vaikeaa on rakentaa ja kuinka helppoa on hajottaa.

 

Kesytön elämäni.jpg

Linda Lampeniuksen Kesytön elämäni (Otava, 2021, 407 s.) on rehellinen ja kaunistelematon kertomus viulunsoittoa rakastavasta nuoresta naisesta, joka kokee elämän ääripäät; menestystä ja luksuselämää mutta myös syömishäiriöitä, seksuaalista ahdistelua ja vallankäyttöä. Nyt Lindan elämä kuitenkin tuntuu olevan tasapainoista ja onnellista. Linda itse toteaa: ”Sieluani on koeteltu ja heitelty äärimmäisyydestä toiseen. Millaisen elämän olenkaan elänyt!”

 

Syyskirja.jpg

Johanna Venhon Syyskirja (WSOY, 2021, 280 s.) kertoo Tove Janssonin ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän viimeisestä syksystä Klovharussa vuonna 1991. He ovat siinä vaiheessa jo iäkkäitä eivätkä enää pysty viettämään kesiään yksinäisellä saarella pienessä mökissään. Ennen lähtöään saarelta he käyvät läpi tavaroitaan ja niiden synnyttämiä muistoja ja Tove pohtii elämäänsä, sen menestyksiä ja epäonnistumisia sekä ihmissuhteitaan.

 

Ainoa kotini.jpg

Hanna Brotherus kertoo kirjassaan Ainoa kotini (WSOY, 2021, 331 s.) avoimesti ja kaunistelematta elämästään, sekä lapsuudestaan että aikuiselämästään. Tämän kirjan luin e-kirjana samoin kuin Linda Lampeniuksen kirjan. E-kirjaa lukiessa on hankalaa hahmottaa, missä kohdassa kirjaa milloinkin ollaan menossa, kun puhelimen näytöllä sivut eivät ole numeroituja. Ja joskus on kiva selata kirjaa taaksepäin ja hakea jokin kohta uudelleen luettavaksi. Se on e-kirjaa lukiessa hieman hankalaa.

 

20220320_180652 (2).jpg

Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä (Bazar, 2021, 474 s.) -romaanin valitsin luettavaksi ensiksikin siksi, että se on "tositapahtumien inspiroima herkkä lukuromaani Pariisin amerikkalaisesta kirjastosta ja sen urheista työntekijöistä toisen maailmansodan aikana ja että sen on sanottu olevan "Täydellinen lukuromaani kaikille kirjallisuuden rakastajille". Toisen maailmansodan ajasta kirjoitetaan edelleen tosi paljon sekä faktaa että fiktiota, mikä on ihan kiva, koska se aika on lähihistoriaamme, josta on kiinnostavaa tietää. Tämäkin romaani tapahtuu kahdessa aikatasossa: sekä Pariisissa vuonna 1939, jolloin natsiarmeija marssii kaupunkiin, jonka amerikkalaisessa kirjastossa nuori Odile Souchet työskentelee että Montanassa Yhdysvalloissa vuonna 1983, jolloin teini-ikäinen Lily kiinnostuu yksinäisestä iäkkäästä naapuristaan Odile Gustafsonista.

Pariisi, toukokuu 1940. Sisäpihalla kukkivien ruusujen suloinen tuoksu kantautui sisälle kirjastoon. Lämpimistä päivistä huolimatta kaikki olivat varpaillaan, huolissaan rintamilla olevista rakkaistaan, huolissaan sotauutisista, jotka kertoivat Suomessa meneillään olevista raskaista taisteluista, huolissaan siitä, että seuraavaksi olisi Ranskan vuoro.

Yllä oleva lainaus kirjasta on hieman virheellinen, koska Suomessa talvisota päättyi 13.3.1940, ja jatkosota syttyi kesäkuussa 1941. Näin ollen toukokuussa 1940 Suomi ei ollut sodassa.

 

20220311_170809.jpg

Eppu Nuotion Leinikkimekko (Gummerus, 2022, 232 sivua) on kirjailijan uuden dekkarisarjan avausosa. Sarjassa Raakel Oksa selvittää puusepän töidensä ohella rikoksia. Olen aina tykännyt Eppu Nuotion kirjoista, koska ne ovat nopea- ja helppolukuisia, kevyitä ja kiinnostavasti kerrottuja.

Kommentit

Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Ladataan...