Lauantaina vietettiin koulujen päättäjäisiä ja minäkin pääsin osallistumaan ylioppilasjuhlaan Järvenpään lukiolla Järvenpään yhteiskoulun ja lukion senioriyhdistyksen edustajana. Tilaisuus oli erittäin hieno ja juhlava, ja erityisesti iloittiin siitä, että kahden koronapandemiavuoden jälkeen taas pystyttiin kokoontumaan juhlaan lukiolle. Uudet ylioppilaat saapuivat lukion Areenalle Sibeliuksen Karelia-sarjan Intermezzon soidessa. Juhlassa kuultiin puheita, joita pitivät uusien ylioppilaiden vanhempien edustaja, riemuylioppilas, rehtori sekä tuore ylioppilas. Musiikkiesityksinä kuultiin Jean Sibeliuksen Romanssi ja Abban The winner takes it all. Ohjelmassa oli myös tanssiesitys ja Oodi ylioppilaille. Yhteislauluna laulettiin Gaudeamus igitur ja Suvivirsi. Ylioppilaiden poistuessa Areenalta kuultiin Sibeliuksen Karelia-sarjan Alla marcia.

Rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi käsitteli omassa puheenvuorossaan poikkeuksellista kolmivuotiskautta, josta ajasta noin kaksi kolmasosaa nyt ylioppilaaksi valmistuvat ovat  opiskelleet etänä koronapandemian takia. Ylioppilaslakin painoi päähänsä yli 220 ylioppilasta, joista osa oli aikuislinjalla opiskelleita ja mukana oli myös sekä ammatillisen että ylioppilastutkinnon samanaikaisesti suorittaneita.

Ylioppilasjuhlan jälkeen tilaisuuteen osallistuneille kahdellekymmenellekahdeksalle Järvenpään yhteiskoulun vuoden 1972 ylioppilaalle eli vuoden 2022 riemuylioppilaalle tarjottiin lukiolla kakkukahvit, minkä jälkeen he lähtivät jatkamaan päivän viettoa Ravintola Huvilaan.

 

 

Helluntaisunnuntaina puhalsin pölyt Sipoon Vanhan kirkon opasmateriaalin päältä ja lähdin neljän tunnin opasvuoroon kello neljästä iltakahdeksaan, kuudenteen opaskesääni ja ensimmäiseen opasvuoroon tänä kesänä. Sää oli poutainen mutta tuulinen, ja kirkko on aina tähän aikaan kesästä vielä kylmä. Onneksi olin varustautunut lämpimästi.

Illan aikana kävijöitä tuli harvakseen, mutta onneksi jotkut olivat innokkaita tutustumaan kirkkoon perinpohjaisesti, joten neljä tuntia meni ihan mukavasti. Yksi sipoolainen vierailija kertoi, että hänen isoisänsä oli joskus 1800-luvun loppupuolella konfirmaatiopäivänään kiivennyt Vanhan kirkon katon harjalle ja kävellyt siellä. Hän myös muisteli lapsuuskesiään isoisänsä Hindsbyn mökillä, jonka läheisissä taloissa oli Nikkilän mielisairaalan potilaita kotihoidossa. Näiden potilaiden joukossa oli ollut kiinnostavia persoonia. Suomalaisen seurakunnan pappikin kävi lyhyesti kirkossa enkä tunnistanut häntä, kun olen aiemmin nähnyt hänet vain papin kaapu yllä. Nyt hän tuli kirkkoon shortseissa ja t-paidassa pienen poikansa kanssa. Tajusin asian vasta siinä vaiheessa, kun rupesin esittelemään kirkkoa hänelle.

 

Paippisten omenapuu, joka oli paikallaan jo minun lapsuudessani, ja joka tuottaa edelleen hyvälaatuisia omenoita, kukkii tänä vuonna aivan poikkeuksellisen runsaasti.