Sipoon vanhan kirkon alttaripäädyn ikkunassa oleva triumfikrusifiksi on kuvattu kirkon keskellä olevan tiilipylvään aukon läpi. Kirkon tiilet on valmistettu Tiilimäellä Sipoon nykyisen "uuden" kirkon paikalla 1400-luvulla sijainneessa tiilitehtaassa.

Tänään lauantaina opasvuoroni Sipoon vanhassa kirkossa alkoi kahdeltatoista, ja kun tulin kirkolle, sen ulkopuolella oli menossa hääparin valokuvaus. Vanhan kirkon kiviseinät ja kiviaita toimivat usein hääparien kuvausten taustoina myös silloin, kun vihkiminen on tapahtunut jossain muussa kirkossa.

Kirkon sisällä on vieraskirja, johon vieraiden toivotaan kirjoittavan nimensä ja kotipaikkansa. Lauantain kohdalla vieraskirjassa oli jo yksi merkintä, kun vuoroni alkoi. Kuusi vuotta sitten kirkossa vihitty tuttu pariskunta oli käynyt hääpäivänään kirkossa muistelemassa vihkitilaisuuttaan.

Iltapäivällä kolmelta ja neljältä kirkko oli varattu vihkiäisiä varten ja jo hyvissä ajoin ennen kahta kirkkoa ruvettiin valmistelemaan kello kolmen tilaisuuteen. Ovet suljettiin, kun muusikkojoukko harjoitteli kirkossa, jotta he kuulisivat, miltä soitto kuulostaa sitten, kun kirkon ovet ovat kiinni. Hienoltahan se kuulosti niin kuin aina vanhassa kirkossa.

Antin ja minun vihkiäisistä samassa kirkossa tuli pari viikkoa sitten kuluneeksi 27 vuotta. Tänään kirkossa kävi myös Mailis, joka silloin aikanaan ompeli minun hääpukuni. Mailis tuli ystävänsä Tuulan kanssa kirkkoon, kun heidän edellinen käyntinsä siellä viime kesänä jäi niin lyhyeksi, että he halusivat kuulla lisää. Innokkaille kuulijoille on aina kiva kertoa kirkosta ja sen vaiheista.

 

Kuva heinäkuulta 1995.