Alppiruusu Eino.

Lauantaina Rantatien Galleriassa Tuusulassa järjestettiin konsertti "Repeileekö Junnu", jossa esiintyivät pianisti, vuoden puhujaksikin aikoinaan valittu Seppo Hovi sekä suosikkibaritoni ja diplomisaksofonisti Hannu Lehtonen. Konsertin aiheena olivat Reino "Repe" Helismaa (1913 - 1965) ja Juha "Junnu" Vainio (1938 - 1990) sekä heidän musiikkinsa. Seppo Hovi ja Hannu Lehtonen muistelivat Repen ja Junnun elämää ja uraa, kertoivat niistä kiinnostavia ja hauskojakin tarinoita, vertailivat Repen ja Junnun teoksia ja ennen kaikkea esittivät kauneimpia ja ikimuistoisimpia heidän lauluistaan. Lauluissaan Repe ja Junnu usein pohtivat elämää syvästi ja koskettavasti sekä ajankohtaan osuvasti.

Repe Helismaa teki elämänsä aikana noin viisituhatta sanoitusta. Niistä levytettiin 1 500. Lisäksi hän teki radiokuunnelmia, elokuvakäsikirjoituksia ja näytelmiä. Junnu Vainio teki 2 433 sanoitusta tai sävellystä ja levytti itse 245 laulua.

Konsertti oli ihana, hyväntuulinen tuokio monipuolisten taiteilijoiden seurassa. Siitä jäi pitkäksi aikaa hyvä mieli.

Sunnuntaina istutimme Paippisiin Pihlajamäen pihaan Eino-isän muistoksi kotimaisen Eino-alppiruusun. Sen jälkeen joimme isän muistoksi Hilkan Savonrannassa tekemää kuusenkerkkäjuomaa ja söimme mukavassa syyssäässä lasitetulla terassilla raclettea lisukkeina perinteisten keitettyjen perunoiden, maustekurkkujen sekä hillosipuleiden lisäksi Hilkan ja Fransun niin ikään Savonrannassa poimimista kantarelleista ja vaaleista orakkaista tehtyjä etikkasäilykkeitä. Katseltiin taivaalle, kun kurjet ottivat korkeutta ja lähtivät lentämään etelän suuntaan. Hieman tuli haikea olo, sillä syksy on jo pitkällä.

 

Martin luumupuut ovat tuottaneet aivan valtaisan sadon. Poimimme luumuja puusta, ja kotona tein niistä luumuhilloa, luumutorttua ja luumu-omenapaistosta. Luumut ovat makeita, ja syömme niitä myös sellaisenaan.

Kuivan kesän takia meillä päin ei ole tullut sieniä, mutta Savossa sitä vastoin sienisato on ollut runsas ja nytkin Hilkka ja Fransu toivat sieltä meille korillisen herkkutatteja ja myös kantarelleja on sieltä saatu. Onneksi meilläkin on satanut viime päivien aikana kaikkiaan kolmisenkymmentä milliä, joten ehkä myöhemmin syksyllä täältäkin löydetään suppilovahveroita.