Aivan yllättäen ja odottamatta olen viime kuukausien aikana saanut yhteydenottoja ihmisiltä, jotka jollain tavalla liittyvät Eino-isäni ja hänen äitinsä, Lyyli (Edit Lydia) -mummoni, elämän vaiheisiin; näistä kaksi viimeistä ovat tapahtuneet muutaman viikon sisällä. Molemmat yhteydenotot ovat tulleet kommentteina  elokuussa 2020 kirjoittamaani blogitekstiin, jossa kerroin isän kuoleman jälkeen hänen elämänsä vaiheista. Tammikuussa blogitekstiäni, kommentoi Aino Jämsästä. Hän on Lyyli-mummon serkun Eino Olavin tytär. Lyylin isä Bruno (s. 1889) ja Eino Olavin isä Jalmari (s. 1887) olivat veljeksiä.

1980-luvun puolivälin paikkeilla kävin Lyyli-mummon, Jarkon ja Jarnon kanssa kesäretkellä Jämsässä tapaamassa Ainon vanhempia Eino Olavia ja Rauhaa. Meillä oli mukava päivä, juttelimme suvun asioista ja vaiheista, joista Rauha oli hankkinut tietoa. Sain häneltä erittäin laajan sukututkimusta varten hankitun virkatodistuksen, jossa vanhimmat maininnat suvun jäsenistä olivat 1500-luvulta. Jälkeenpäin sain Rauhalta vielä lisää tietoa kahdessa hänen minulle lähettämässään kirjeessä. Ainoa emme tuon käyntimme yhteydessä tavanneet emmekä ole olleet yhteydessä Jämsään Lyyli-mummon kuoltua vuonna 1989. Tammikuisessa yhteydenotossaan Aino pyysi tietoja ja kuvia Lyyli-mummon isän Brunon jälkeläisistä. Lähetimme tosillemme kuvia suvun jäsenistä.

Toisen yhteydenoton sain helmikuussa samaisen blogitekstini perusteella Jarmolta Iitin Suokannasta. Hän asuu lähellä isän sijaiskotia, jossa isä asui yksivuotiaasta 12-vuotiaaksi vuosina 1928 - 1939. Paikkaa kutsutaan edelleen Heinosen mäeksi talon silloisten asukkaiden sukunimen mukaan. Jarmo oli löytänyt blogini netistä etsiessään tietoja Tiuran kartanosta, josta olin maininnut blogissani isän vaiheista kertoessani. Isän kasvatti-isähän oli Tiuran kartanossa etumiehenä, ja isä oli kertonut käyneensä usein leikkimässä Tiuran kartanolla. Tiuran kartanon isäntäväellä ei ollut omia lapsia, ja palvelusväen lapset saivat leikkiä kartanon mailla.

Lähetin Jarmolle tietoja isän sijaisvanhemmista ja heidän perheenjäsenistään. Kerroin myös, että isälle tärkeitä paikkoja kasvattikodin lisäksi olivat Tiuran kartano sekä Kausalan ja Tillolan koulut, sekä Mustalampi-niminen isohko lampi. Sain Jarmolta tietoa Suokannasta sekä kartan, johon hän oli merkinnyt isän kasvattikodin paikan sekä muita merkittäviä kohteita. Todennäköisesti Jarmon äiti, joka oli pari vuotta isääni nuorempi ja joka lapsuudessaan leikki Tiuran kartanolla, leikki siellä isänikin kanssa.

Isä aloitti koulun Kausalan kansakoulussa, mutta siirtyi ensimmäisen luokan jälkeen Tillolan kansakouluun sen valmistuttua, jolloin hänen koulumatkansa lyheni huomattavasti. Jarmo kertoi, että hän ja hänen lapsensakin ovat käyneet samaa Tillolan koulua, joka sittemmin lakkautettiin vuonna 2014 ja yhdistettiin Kausalan kouluun.

Jarmo muisti myös tapahtuman 1960 - 1970-lukujen vaihteesta. Hänen koulumatkansa kulki isän kasvattikodin Heinosen talon ohi, ja eräänä aamuna kouluun pyöräillessään hän näki talon pihalla palokunnan ja paljon väkeä sekä talossa asuvan miehen, isän kasvattivanhempien pojanpojan, pihalla alushoususillaan. Talo, jossa isäni oli asunut nuo elämänsä alkuvuodet ja jossa nyt asui mies, jonka kanssa isäni oli lapsuudessaan paljon leikkinyt ja urheillut, oli palanut. Nyt sillä paikalla on jäljellä sauna ja liiteri.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio osti myöhemmin Tiuran kartanon ja maat, joilla on harjoitettu taimenkasvatusta ja edelleen se toimii männyn siemenviljelmänä. Kartanorakennusta ei ole enää jäljellä, mutta paikalla on vielä kivinavetta, kaksikerroksinen aitta sekä varastoaitta.