Kun Katri ja Eino tutustuivat, kaikki oli aika nopeasti hyvin selvää; yhteen mennään ja perustetaan perhe. Avioliittoon vihkiminen tapahtui elokuussa 1948 Katrin kotona Mäkelässä ison pihapihlajan alla. Vihkipuheessaan pappi puhui siitä, että siellä ylhäällä ne langat solmitaan ja kuten Katri myöhemmin totesi, "aika lujasti ne solmittiin".

Ilmajoella asuttiin muutama vuosi, kunnes Katrin ja Einon siihen aikaan kolmilapsinen perhe muutti Einon vanhempien ja veljen mukana ensin Helsingin pitäjän Seutulankylään ja sieltä vuoden kuluttua Sipoon Pohjois-Paippisiin. Sinne asetuttiin asumaan ja lopullinen kotipaikka löytyi talosta, jonka vieressä kasvoi iso pihlaja. Sinne nyt jo viisilapsiseksi kasvanut perheemme muutti vuonna 1957.

Katri ja Eino tukivat kaikin mahdollisin keinoin lastensa elämää; koulunkäyntiä sekä urheilu- ja muita harrastuksia. Eino teki työuransa Osuuskauppa Ahomaassa, josta tuli raha elämiseen. Kotoa tuli sitten muu; huolenpito, rakkaus, hyvä ja turvallinen lapsuus ja nuoruus. Kotona myös opittiin tekemään työtä osallistumalla kodin askareisiin.

Katri: "Minä hoidin kodin työt ja lapset. Maito, kananmunat ja sianliha saatiin enimmäkseen omasta takaa samoin kuin juurekset ja vihannekset." Aamulla ennen kouluun lähtöä syötiin tukeva aamiainen, ja koulupäivän jälkeen kotona oli taas tarjolla lämmintä syötävää. Illalla ja viikonloppuisin syötiin koko perhe yhdessä maukasta kotiruokaa. Kasvimaassa kasvatettiin perunoita ja vihanneksia, omenapuista ja marjapensaista saatiin mehu- ja hilloainekset ja metsästä poimittiin mustikoita, vadelmia ja puolukoita sekä sieniä. Yleensä perjantaisin oli leivontapäivä, jolloin kotona tuoksui kodikkaasti vastaleivotulta pullalta.

Katri: "Koska pidän leipomisesta, kestitsen mielelläni vieraita itse tehdyillä leivonnaisilla." Sukulaiset ja ystävät olivat aina tervetulleita kotiimme, heille tarjottiin ruokaa ja jokaviikkoinen leivontapäivä takasi sen, että heille oli myös tarjolla Katrin tekemiä pullia, piirakoita, kakkuja ja pikkuleipiä.