Sinisorsat4.JPG

 

Viikonloppuna osallistuttiin BirdLife Suomen järjestämään Bongaa päivä pihalla -tapahtumaan, joka järjestettiin samaan aikaan Tornien taisto -tapahtuman kanssa. Bongaa päivä pihalla -tapahtumassa lasketaan, kuinka monta lintulajia pihapiirissä näkyy tai kuuluu yhden kevätpäivän aikana. Tornien taisto taas on leikkimielinen kilpailu, jossa lintutornista pyritään havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia kahdeksassa tunnissa.

Lauantaina istuin keittiön ikkunan ääressä lintuja tarkkaillen ja samalla katsoin televisiosta kuningas Charles III:n kruunajaisjuhlallisuuksia. Päivä oli viileä ja lintujen ruokintapaikan tienoilla oli pääosin aika hiljaista. Aamulla olin nähnyt sinisorsan pihalammessa ja aamupäivällä nähtiin telkän lähtevän pöntöstä. Muita päivän aikana havaittuja lintulajeja olivat talitiainen, sinitiainen, kuusitiainen, sepelkyyhky, närhi, käpytikka, mustarastas, räkättirastas, peippo ja kevään ensimmäinen kirjosieppo, eli yhteensä kaksitoista lintulajia. Lintujen lukumääriä ei tässä tapahtumassa laskettu, ainoastaan lajit. Ilmoitin pihamme havainnot BirdLife Suomen verkkolomakkeella.

 

Rottien pyhimys.jpg

 

Sunnuntaina Sipoon Kansalaisopisto järjesti teatterimatkan Helsinkiin Musiikkiteatteri Kapsäkkiin katsomaan Rottien pyhimys -musikaalia ja Sipoon Vanhan kirkon oppaat pääsivät myös osallistumaan tähän matkaan. Olin jo aikaisemmin suunnitellut meneväni katsomaan sitä, joten tämä mahdollisuus tuli kuin tilauksesta. Olen lukenut Anneli Kannon romaanin Rottien pyhimys, joka kertoo Raamatun aiheisten kuvien maalaamisesta keskiaikaisen Hattulan Pyhän Ristin kirkon seiniin ja erityisesti työn suorittavista maalareista.

Anneli Kanto on kirjoittanut musikaalin libreton, Jukka Nykänen on säveltänyt musiikin ja Reetta Ristimäki on ohjannut sen. Näyttelijöitä on viisi ja lisäksi kolme muusikkoa, joiden soittimina ovat nokkahuilut, säkkipilli, jouhikot, gamba sekä koskettimet. Tarina on kiinnostava, esiintyjät osaavia, musiikki hienoa ja nykytekniikkaa käytetään hienolla tavalla, kun maalaukset muotoutuvat kirkon seiniin videoprojisointien avulla samanlaisina, kuin ne oikeastikin ovat Hattulan kirkossa. Kaikki oli muuten onnistunutta esityksessä, mutta se eteni turhan vauhdikkaasti ja siten tarina jäi aika ohueksi ainakin, jos ei ollut lukenut kirjaa.

Iltapäivän musikaaliesityksen jälkeen ehdin juuri sopivasti kotiin katsomaan Musta laatikko -esitystä Kansallisteatterista. Helsingin Sanomat tarjosi tämän esityksen suorana lähetyksenä nettisivuillaan lehden tilaajille. Mustassa laatikossa Helsingin Sanomien toimittajat ja valokuvaajat kertovat valmistelemiaan tositarinoita, joita ei ole aiemmin julkaistu missään HS:n tuotteessa. Tarinoiden aiheet ovat aina olleet kiinnostavia ja usein myös hyvin henkilökohtaisia. Ensimmäinen Musta laatikko esitettiin Kansallisteatterissa seitsemän vuotta sitten.