Matkalla äitienpäivälounaalle sunnuntaina poikkesin Keravalle katsomaan kirsikkapuiden kukintaa, joka olikin hyvässä vaiheessa. Nyt en kiertänyt koko kirsikkapuukierrosta, niin kuin joskus olen tehnyt, vaan kävin yhdessä kierroksen kohteessa. Koko kierroksesta voi tulostaa kartan netistä, ja kirsikkapuukierroksen varrella on kirsikkapuiden lisäksi paljon muutakin nähtävää.
Keravalta jatkoin Tuusulaan Krapihoviin lounaalle Jarkon ja Jarnon perheiden kanssa. Chesmus ja Daniela puuttuivat joukosta, kun Chesmuksella oli muuta menoa ja Daniela oli töissä. Täytimme kuitenkin yhden pitkän pöydän Krapihovin yläkerrassa, jossa en ole koskaan aikaisemmin ollutkaan, kun se avataan vain erityisinä juhlapäivinä, jolloin ruokailijoita on tavallista enemmän. Siellä oli kuitenkin sama kattaus kuin alakerrassakin eli runsaasti erilaisia kala- ja liharuokia sekä salaatteja alkuruokapöydässä sekä pääruokana lämmin liha-, kala- ja kasvisruoka. Jälkiruoaksi oli marenki- ja mansikkatäytekakkua kahvin kanssa. Olipa taas mukava ja vauhdikas lounastapaaminen, jonka jälkeen lähdin kukkapakettien kanssa kotiin.
Tänään Porvoossa käydessäni poikkesin myös kirjaston vieressä olevaan tosi kauniiseen japanilaisvaikutteiseen Kirjailijapuistoon, jossa myös kukkivat kirsikkapuut. Luonto on kyllä nyt kauneimmillaan, kun lehtipuutkin ovat hiirenkorvalla ja kuinka paljon onkaan erilaisia vihreän sävyjä. Voi kunpa tämäkin vaihe luonnossa kestäisi yhtä kauan kuin viime talvi, mutta eihän se niin mene. Viime talvi, 2023 - 2024, tuntui todella pitkältä ja niin se kuulemma olikin; Suomen Luonnon nettisivuilla kerrotaan, että talven pituus oli 169 päivää, mikä on 2000-luvun toiseksi korkein lukema. Talven 2002 - 2003 pituus oli 176 päivää, ja se on 2000-luvun korkein.
Kirsikkapuu Porvoon Kirjailijapuistossa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.