Pet%C3%A4j%C3%A4veden%20kirkko.jpg

Petäjäveden vanha kirkko (kuva J-F Coquoz).

Mäkelän suvun tämänkertaisen serkkutapaamisen järjestivät Katri-äitini nuorimman veljen Severin tyttäret Paula ja Riikka viime lauantaina Paulan kotiseudulla Petäjävedellä. Aamulla seitsemän jälkeen lähdin ajamaan Petäjävedelle ja perille tulin hyvissä ajoin ennen yhtätoista, jolloin kokoonnuimme Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994 lisättyyn Petäjäveden vanhaan kirkkoon.

 

Pet%C3%A4j%C3%A4veden%20kirkko%20sis%C3%

Petäjäveden vanha kirkko, sisäkuva (kuva J-F Coquoz)

Paikalla oli opas, joka kertoi meille kirkon rakentamisesta sekä vaiheista vuosisatojen aikana. Kirkko on keskisuomalaisten talonpoikien vuosina 1763 - 1765 rakentama ja se on taidokkaasti veistetty. Kirkko on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon "ainutlaatuisena esimerkkinä pitkän pohjoismaisen puukirkkoarkkitehtuurin ja hirsirakentamistaidon perinteestä", ja se on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan.

Petäjäveden vanha kirkko jäi pois käytöstä vuonna 1879, kun pitäjään rakennettiin uusi kirkko. Vanha kirkko on kuitenkin vielä nykyäänkin käytössä – siellä järjestetään erityisesti kesäaikaan konsertteja, häitä, kastetilaisuuksia ja jumalanpalveluksia.

Keskiaikaisten harmaakivikirkkojen jälkeen oli kiinnostavaa tutustua hienoon ja historiallisesti merkittävään puukirkkoon, tai olenhan minä jo aikaisemmin tutustunut tähän kirkkoon, mutta edellisestä käynnistä oli hieman yli kymmenen vuotta.

Kirkolta siirryimme lähellä olevaan Maatilamatkailu Kumpuseen, jossa tilan emäntä toivotti meidän tervetulleiksi ja kertoi Kirrinjärven rannalla sijaitsevan yli 400 vuotta vanhan Kirrin Luomutilan vaiheista. Lounaan tarjottavat olivat tilan ja lähitilojen tuotteista valmistettuja, muun muassa järvestä pyydettyä haukea, vihanneksia ja lähitilan rotukarjan lihaa.

Meitä oli paikalla kaksikymmentäkaksi henkeä, serkuksia, puolisoita sekä yhden serkun tytär. Vaihdoimme paikkoja pöydässä pariin kertaan niin, että kaikki pääsivät juttelemaan kaikkien kanssa, mikä näissä tapaamisissa on aina sen parasta antia. Päivä oli sateinen, välilla satoi rankastikin, mutta ajomatkalla Petäjävedelle ja paluumatkalla kotiin Sipooseen tuli kuitenkin vain pieniä sadekuuroja. Seuraava tapaaminen sovittiin pidettäväksi suvun juurilla Ilmajoella kahden vuoden kuluttua.