sunnuntai, 26. tammikuu 2020

Viikonloppuna

 

Eden jazz-konsertissa 2.jpg

Kuvassa oikealta Henna, pianisti Eliina, laulaja Sofia, Jarno, Eden ja minä.

JFK - Jazz for Kids on Espoon kulttuurikeskuksessa järjestettävä jazzkonserttisarja, johon "kaikki vauvasta vaariin ovat tervetulleita". Lauantaina Jazz for Kids -konsertissa esiintyi Hennan ystävä jazzlaulaja Sofia Finnilä, jota säesti pianisti Eliina Mäkiranta. Henna, Jarno ja Eden olivat menossa konserttiin ja kutsuivat minutkin mukaan. Yleisöä oli paikalla runsaasti; eri-ikäisiä lapsia vanhempineen ja isovanhempineen.

Konsertin teemana oli vuodenajat, ja aluksi kuultiin iki-ihanat syksyiset I Will Wait For You ja Autumn Leaves, sitten siirryttiin talveen ja Winter Wonderlandiin, kevään odotusta kuvasi You Must Believe In Spring ja kevättä Joy Spring ja konsertin päätteeksi kuultiin kesälaulu. Ihania, kauniita lauluja, jotka upeaääninen Sofia lauloi koskettavasti taitavan pianistin Eliinan säestyksellä. Erityisesti konsertin aloituskappale Michel Legrandin I Will Wait For You sai kauneudellaan aikaan kylmiä väreitä ja kyyneleen minun silmäkulmaan.

 

Eden jazz-konsertissa.jpg

Sofia laulaa ja Eden kuuntelee.

Runsaan kolmen kuukauden ikäinen Eden näytti olevan konsertin nuorin osallistuja. Hän viihtyi hyvin konsertissa, ja sai näin ensimmäisen kosketuksensa jazziin. Yleisö vauvasta vaariin ja mummoon näytti viihtyvän. Hauska idea, jonka ansiosta lapset ja ehkä aikuisetkin oppivat konserttikäyttäytymistä.

Konsertin jälkeen juhlistettiin Edenin torstaina ollutta nimipäivää Jarkon ja Jarnon perheiden kanssa. Corinne oli tällä kertaa Tukholmassa, joten hän ei nytkään juhlinut meidän kanssamme.

Illalla mentiin Antin kanssa Musiikkitaloon kahdeksannen Sibafestin avajaiskonserttiin, jonka teemana oli Äänessä ja jossa esiintyivät lauluyhtyeet Rajaton, Club For Five, Aito Collective ja vierailevat solistit Hildá Länsman, laulu, Minna-Leena Lahti, laulu, Emma Raunio, laulu ja Martina Roos, laulu. Yhtään ainoaa soitinta ei konsertissa käytetty, vaan laulajat synnyttivät kaikki äänet, joita kuultiin ja niitä kuultiin paljon ja monenlaisia. Konsertti oli kerrassaan upea.

 

20200126_152946 (3).jpg

Kuvassa vasemmalta Juuso, Juulia, Janne, minä, Päivi ja Antti.

Sunnuntaina vietettiin Päivin perheen kanssa Antin vajaan viikon takaisia syntymäpäiviä Kirkkonummella Bistro O Mat -ravintolassa, jossa sunnuntaisin on tarjolla brunssi. Alkuruoka haettiin noutopöydästä, jossa oli muun muassa erilaisia salaatteja ja tattariblinejä mätien, kylmäsavustetun poronpaistisalaatin, sitruunagraavatun lohen ja muiden lisukkeiden kanssa, pääruokavaihtoehdoista minä valitsin paahdettua siianseläkettä ja simpukkakastiketta, joka oli erinomaista. Jälkiruoka haettiin noutopöydästä, jossa oli runsaasti valinnanvaraa. Ruoka oli erinomaista ja palvelu ystävällistä.

sunnuntai, 26. tammikuu 2020

Ateneumissa

Perjantaina olin ilmoittautunut Ateneumin auditoriossa pidettävään puolen tunnin näyttelyjohdantoon, jossa esiteltiin Ateneumissa sunnuntaina sulkeutuvat näyttelyt: Maailmalta löysin itseni - Helene Schjerfbeck ja Taiteilijoiden Ruovesi. Näissä näyttelyissä oli esillä Suomen taiteen kultakauden taiteilijoiden upeita teoksia. Näyttelyjohdanto alkoi kuudelta, mutta olin Helsingissä jo neljän jälkeen, koska ajattelin, että joudun ehkä jonottamaan jonkin aikaa sisäänpääsyä ja että voin katsoa näyttelyitä myös ennen esittelyä. Jono Ateneumin edessä oli niin lyhyt, että jonotusaika oli vajaat kymmenen minuuttia. Aikaa oli siis runsaasti ennen esittelyä, joten ehdin hyvin katsoa sekä Helene Schjerfbeckin että Ruovesi-näyttelyn, minkä jälkeen katsoin vielä johdantoesittelyn auditoriossa.

 

20200124_173010_001 (2).jpg

Helene Schjerfbeck: Tanssiaiskengät (1982). Maalauksen mallina oli Helenen yhdeksänvuotias serkkutyttö Esther Lupander.

Helene Schjerfbeckin (1862 - 1946) näyttely oli ennen Ateneumia esillä Lontoon Kuninkaallisessa taideakatemiassa, Ateneumin näyttely oli kuitenkin puolet sitä laajempi. Ateneumissa oli esillä kuusitoista omakuvaa vuosien 1884 ja 1945 väliltä ja niiden lisäksi suuri määrä tuttuja maisema-, asetelma- ja muotokuvamaalauksia mutta myös viisi teosta, joita ei ole aikaisemmin esitelty Suomessa. Mukana näyttelyssä oli myös skandinaavisen yksityisen taiteenkeräilijän vuonna 2008 Sothebyn huutokaupassa Lontoossa 3,9 miljoonalla eurolla ostama maalaus Tanssiaiskengät vuodelta 1882. Se on kaikkien aikojen korkein suomalaisen taiteilijan työstä maksettu hinta. Tanssiaiskengät-maalaus on kooltaan 58 cm × 65 cm.

 

20200124_165736_001.jpg

Helene Schjerfbeck: Omakuva, 1884 - 1885.

20200124_165624.jpg

Helene Schjerfbeck: Mustataustainen omakuva, 1915.

20200124_165920_001.jpg

Helene Schjerfbeck: Punatäpläinen omakuva, 1944.

Taiteilijoiden Ruovesi -näyttelyssä oli esillä Ruovedellä maalanneiden taiteilijoiden muun muassa Werner Holmbergin (1830 - 1860), Akseli Gallen-Kallelan (1865 - 1931), Ellen Thesleffin (1869 - 1954) ja Hugo Simbergin (1873 - 1917) teoksia. Akseli Gallen-Kallela rakensi Ruovedelle erämaa-ateljeen Kalelan ja Ellen Thesleff vietti kesiään Ruovedellä itse suunnittelemassaan ateljeehuvilassa.

 

20200124_162653_001.jpg

Werner Holmberg: Torppa Kurussa, 1860.

20200124_164404 (2).jpg

Akseli Gallen-Kallela: Haavakuume, 1889.

20200124_164814_001.jpg

Ellen Thesleff: Omakuva, 1894 - 1895.

20200124_163138_001.jpg

Hugo Simberg: Kuoleman puutarha, 1897.

torstai, 23. tammikuu 2020

Kulttuuria kotisohvalla

Tiistaina oli Antin syntymäpäivä, tein pannukakkua ja illalliseksi paistoin blinejä, joiden kanssa syötiin mateenmätiä.

Suomen taiteen kultakaudeksi kutsutaan vuosikymmeniä 1800- ja 1900-luvun vaihteen molemmilla puolilla, jolloin Suomessa elettiin sortokausia ja kansallisen heräämisen aikaa. Aika on Suomen historiassa ja taiteessa erittäin kiinnostava, ja ajattelinkin tänä vuonna tutustua erityisesti tämän ajan suomalaisten naistaiteilijoiden elämään ja taiteeseen.

 

20200116_175125.jpg

 

Muistan vieläkin, kuinka Elin Danielson-Gambogi Italian valossa -näyttely vuoden 2007 kesäkuussa Didrichsenin taidemuseossa teki minuun suuren vaikutuksen. Kävin katsomassa näyttelyn sen viimeisenä aukiolopäivänä, onneksi kävin. Pari viikkoa sitten luin samannimisen näyttelyjulkaisun (2006, 261 s.), joka perustuu Virve Heinisen pro gradu -tutkimukseen Elin Danielson-Gambogin Italian kauden maalauksista ja jonka hän teki professori Riitta Konttisen ohjauksessa Helsingin yliopistossa. Kirjassa oli paljon kiinnostavaa tietoa taiteilijan ja hänen italialaisen miehensä taidemaalari Raffaello Gambogin elämästä ja taiteesta.

 

20200116_175139.jpg

 

Sammon takojattaret - Helmi Biese, Elin Danielson, Anna Sahlstén ja Venny Soldan-Brofeldt (2004, 71 s.) on Hämeenlinnan Taidemuseon julkaisu Hämeenlinnan Taidemuseon peruskorjatun Engel-rakennuksen ensimmäisestä erikoisnäyttelystä, joka esitteli vuonna 2004 suomalaiskansallista taidetta 1890-luvulla.

 

20200123_113516.jpg

 

Nyt vasta luin kunnolla Helsingin Sanomien Teema-lehden Helene Schjerfbeck -numeron 4/18 (100 s.), jossa taiteilijaa tarkastellaan eri näkökulmista. Teemassa useat henkilöt kertovat suhteestaan Helene Schjerfbeckiin ja hänen taiteeseensa, käydään läpi taiteilijan elämää ja rakkauksia, opiskelua ja maalausmatkoja Pariisiin, esitellään neljä kiinnostavaa maalausta, kerrotaan taideteosten puhdistamisesta ja Helenen taideteosten korkeista myyntihinnoista sekä hänen teostensa väärennöksistä. Lehdessä on myös Helsingfors-Journalen-lehden toimittajan syksyllä 1937 juuri 75 vuotta täyttäneestä Helene Schjerfbeckistä tekemä haastattelu.

Helsingin Sanomien Kulttuuriosasto-podcastissa HS:n kulttuuritoimittajat Arla Kanerva ja Juho Typpö käsittelevät ajankohtaisia kulttuuriasioita, ja uusimman podcastin aiheena on taidemaalari Helene Schjerfbeck, joka "on juuri nyt kaikkialla", kuten podcastissa todetaan; Helene-elokuvaa esitetään elokuvateattereissa, Ateneumissa on vielä muutaman päivän ajan Schjerfbeckin matkavuosiin keskittyvä näyttely "Maailmalta löysin itseni" ja viime syksynä ilmestyi taiteilijan nuoruusvuosista kertova sarjakuva Maalarisiskot. Podcastissa pohditaan, "mikä Suomen kalleimmassa taiteilijassa viehättää vuosikymmenestä toiseen."

Jari Tervon toimittama ja Marjo Vilkon käsikirjoittama kahdeksanosainen dokumenttisarja Koivisto kertoo presidentti Koiviston tarinan kahdeksassa puolen tunnin jaksossa. Sarja alkoi tapaninpäivänä Ylen TV1:ssä. Samaan aikaan alkoi radiossa kahdeksanosainen sarja Erittäin salainen, Mauno Koivisto. Yle Areenassa näyttää vielä olevan myös Jari Tervon kahdeksanosainen sarja Kekkonen, joka ilmestymisaikanaan vuoden 2017 lopussa jäi katsomatta. Siitä katsottiin juuri ensimmäiset kaksi jaksoa.

Brittisarjassa Kotirintaman naiset eletään toisen maailmansodan aikaa ja nuoret miehet on komennettu aseisiin. Jotta asiat sujuisivat kotirintamalla, nuoret naiset joutuvat palvelemaan maataan kotirintamalla. Heidän elämästään kertoo kolmen tuotantokauden, viidentoista jakson, mittainen Kotirintaman naiset -sarja. Katsoimme tämän palkitun sarjan, joka, niin kuin monet muutkin sarjat, osoittautui katsomisen arvoiseksi vasta muutaman katsotun jakson jälkeen.

Netflixin The Crown -sarjan kolmannen tuotantokauden, joka kuvaa kuningasperheen elämää vuosina 1964 - 1976, viimeistä eli kymmenettä jaksoa säästettiin meillä pitkään, koska neljättä kautta joudutaan sitten taas odottamaan ennusteiden mukaan tämän vuoden marras-joulukuuhun asti. Sarja on kyllä niin hyvin tehty ja kiinnostava, että sitä olisi kiva katsoa yhteen menoon.

sunnuntai, 19. tammikuu 2020

Äkkilähdöt taidemuseoon ja konserttiin

 

image-3.41923.jpg

 

Jatkoin viime vuonna sekä Sipoon Vanhan kirkon oppaana että ystäväpalvelussa, ja perjantaina Sipoon suomalainen seurakunta järjesti kiitosjuhlan seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöille. Maukkaan päivällisen jälkeen kirkkoherra Juha Ilonen piti kiitospuheen vapaaehtoisille, ja sen jälkeen helsinkiläinen tarinateatteriryhmä Pyhä Solmu esitti hauskaa improvisaatiota vapaaehtoisten kertomista kokemuksistaan vapaaehtoistyössä. Väkeä oli paikalla toista sataa.

Kirkkoherra esitteli myös Söderkullan kirkon alttariteoskilpailun voittaneen teoksen "Auringon Laulu", jonka on suunnitellut lasitaiteilija Kirsti Taiviola. Lasitaideteos, jossa on 365 värillistä lasiruutua, sijoitetaan kirkon alttarin takana oleviin ikkunoihin.

 

20200118_172956_001.jpg

Ellen Thesleff: Thyra Elisabeth (1892). Thyra on Ellenin 12-vuotias pikkusisko.

Lauantaina iltapäivällä taivas oli paksussa pilvessä, satoi vettä ja oli pimeää. Kun ensi viikolla päättyy kaksi kulttuuritapahtumalistallani olevaa taidenäyttelyä, päätin käydä katsomassa toisen näistä näyttelyistä. Ajoin Itäkeskukseen, josta jatkoin metrolla Kamppiin. Sieltä oli vain sadan metrin kävelymatka Helsinki Art Museumiin (HAM), jossa on menossa useampia näyttelyitä, mutta Ellen Thesleffin taiteen näyttely "Ellen Thesleff - Minä maalaan kuin jumala", oli se, jonka nyt aioin katsoa. Tähän näyttelyyn on sen päättymisen lähestyessä kerrottu olevan melkoisia ruuhkia. Väkeä oli nytkin lauantai-iltana viiden aikoihin runsaasti, mutta ruuhkaa ei ollut.

Vuosien 1850 ja 1870 välillä Suomessa syntyi niin suuri määrä eri alojen taiteilijoita, ettei sellaista ole sen koommin koettu. Ellen Thesleff (1869 - 1954) on yksi monista Suomen taiteen kultakauden taidemaalareista ja yksi tunnetuimmista ja kansainvälisimmistä. Thesleff aloitti taideopinnot Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa ja opiskeli maalausta Suomessa ja Ranskassa sekä puupiirrosta Italiassa, josta tuli myöhemmin hänen toinen kotimaansa.

 

20200118_171630_001.jpg

Ellen Thesleff: Kaiku (1891)

Suomessa Ellen Thesleffille tärkeä paikka oli kesäateljee Casa Bianca Ruoveden Muroleessa, jossa hän maalasi ehkä tunnetuimman teoksensa Kaiku. Sen mallina oli Muroleen sahan työntekijän tytär. Ahvenanmaalainen liikemies Anders Wiklöf hankki tämän maalauksen vuonna 2003 Hagelstamin huutokaupasta 500 000 eurolla.

 

20200118_174054.jpg

Ellen Thesleff: Maisema Toscanasta (1907)

Virta-kvartetti on neljän ystävän kaksikymmentä vuotta sitten perustama jousikvartetti, joka esiintyi sunnuntaina Ravintola Tilassa Hindsbyssä, Sipoonkorvessa. Antti valitsi hiihdon katsomisen televisiosta, mutta minä päätin lähteä kuuntelemaan Virta-kvartetin esittämiä tunnelmapaloja muun muassa Tšaikovskin, Mozartin ja Vivaldin tuotannosta ja syömään keittolounaan; savulohikeittoa. Soittajat olivat taitavia ja konsertissa oli ihanan kodikas ja intiimi tunnelma. Ohjelmistosta jäivät mielen erityisesti Theme from Poirot eli Hercule Poirot -sarjojen teemasävelmä, Pjotr Tšaikovskin Kukkaisvalssi ja Russian Tango, joka tunnetaan paremmin toisella nimellä, mutta sitä nimeä en nyt muista. Kotiin lähtiessäni ostin mukaan Tilan juustomeijerin Jööran-juustoa ja ruisleipää.

keskiviikko, 15. tammikuu 2020

Taas viime hetkellä näyttelyyn

 

20200114_121953_001 (2).jpg

Viktor Westerholm: Lokakuun ilta Ahvenanmaalla (1889).

Syyskuun puolivälissä Didrichsenin taidemuseossa avautui näyttely Maailman paras maalauspaikka - taiteilijaelämää Önningebyssä ja Tuusulanjärvellä, ja siitä lähtien asia on ollut vireillä; se näyttely on kiinnostava ja haluan nähdä sen. Kun nyt sitten alkoi näyttelyn viimeinen viikko, asiaa ei voinut enää lykätä, joten sitä ei enää lykätty.

Maailman paras maalauspaikka esittelee taiteilijayhteisöjä sekä Ahvenanmaan Önningebyssä että Tuusulanjärvellä. Tuusulanjärven taiteilijayhteisö on meille entuudestaan hyvinkin tuttu, mutta Önningebystä en ollut muistaakseni edes kuullut ennen tätä näyttelyä.

 

20200114_121832_001 (2).jpg

Elin Danielson: Keväthaka (1890).

Önningebyn taiteilijasiirtokunta syntyi sen jälkeen, kun maisemamaalari Viktor Westerholm oli vuonna 1985 asettunut Önningebyhyn, ja seuraavana kesänä hän kutsui sinne muita taiteilijoita. Suomalaisten taiteilijoiden lisäksi Ahvenanmaalla vietti kesiään ruotsalaisia ja 1900-luvun puolella myös virolaisia taiteilijoita. Siirtokunta toimi kolmenkymmenen vuoden ajan, ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen kuitenkin päätti sen toiminnan. Önningebyssä erilaisia aikoja viettäneitä taiteilijoita on yli kaksikymmentä, Viktor Westerholmin lisäksi muun muassa Elin Danielson-Gambogi, Hanna Rönnberg, Amélie Lundahl ja Dora Wahlroos.

 

20200114_121312_002 (2).jpg

Eero Järnefelt: Rentukoita (1916).

Tuusulanjärven taiteilijayhteisö erosi Önningebystä siinä, että Tuusulanjärven rannalle rakennettiin pysyviä taiteilijakoteja, kuten Pekka Halosen Halosenniemi ja Eero Järnefeltin Suviranta. Taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt ja kirjailijapuolisonsa Juhani Aho, jotka ensimmäisinä taiteilijoina muuttivat Tuusulanjärven rannalle, vuokrasivat sieltä talon, jota ruvettiin kutsumaan Aholaksi. Tuusulanjärven rannalla on samalta ajalta myös säveltäjä Sibeliuksen koti Ainola ja runoilija Erkon koti Erkkola.

 

20200114_121421_001 (2).jpg

Pekka Halonen: Saunaranta kevättalvella (1906).

Didrichsenin näyttelytilat ovat melko pienet, joten sinne yleensä kootaan näyttelyihin erityisen kiinnostavia teoksia. Nyt taideteosten lisäksi näyttelytilan seinälle oli koottu kummankin taiteilijayhteisön jäsenten kuvia ja tietoa heidän elämästään. Alakerrassa esitettiin elokuvaa Önningebyn taiteilijayhteisön muodostumisesta ja toiminnasta.

Taidemuseokäynnillä poikkesin myös Hesyyn eli Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen, jonne vein vaatehuoneen siivouksen yhteydessä käytöstä poistamiani kodin tekstiilejä, niistä kuulemma "koirat ja kissat kiittävät".