Syntymäpäiväjuhlien teemana oli KPop Demon Hunters (K-popparit demonien jäljillä). Samannimisen tieotokoneanimoidun musikaalifantasiaelokuvan pohjalta on luotu laaja valikoima fanituotteita, leluja ja muita oheismateriaaleja. KPop Demon Hunters -tuotteet olivat minulle aivan uusi tuttavuus. Kakku oli komea ja lisäksi erittäin maukas.

Seitsemän vuotta sitten iloittiin pienen tyttövauvan syntymästä ja viime sunnuntaina vietettiin hänen 7-vuotisjuhlaansa hieman etuajassa. Eden on reipas ekaluokkalainen Someron Kirkonmäen alakoulussa, jossa on kaikkiaan noin 120 oppilasta. Edenin mielestä koulussa on kivaa ja opettaja on tosi mukava.

Perinteiseen tapaan, jo kolmannen kerran, Edenin syntymäpäiväjuhlia vietettiin Porvoossa Ravintola Amarillossa, jonka kabinettiin kokoontui Edenin perheenjäseniä ja läheisiä. Ohjelmassa oli sekä perinteisiä osiota että myös aivan uusia elementtejä. Koska lapsiperheistä moni oli joutunut jäämään pois juhlasta sairauden takia ja lapsivieraita oli paikalla vain vähän, me kaikki aikuisetkin vieraat saimme ensimmäiseksi tehtäväksi pujottaa helmistä käsirenkaan tai kaulanauhan. Aikamoisen hienoja helmikoruja jotkut saivatkin aikaan. Ruokailun jälkeen lasten viihdyttäjäksi paikalle kutsuttu taiteilija teki meille kasvomaalauksia, minäkin sain elämäni ensimmäisen kasvomaalauksen, kauniin ja hillityn.

Juhlan musiikista vastasi perinteiseen tapaan Klasu, joka kitaransa säestyksellä lauloi monia tuttuja lauluja. Iltapäivä oli vauhdikas ja iloinen ja tapahtumarikas, seura oli hauskaa ja Amarillon ruoka maistuvaa. 

Takana on kulttuuripitoinen viikko. Aika monenlaista musiikkia sisältyikin tähän viikon ajanjaksoon lauantaista lauantaihin; Tulilintu, The (R)evolution of Steve Jobs ja Nocturne.

Sipoon Kamariorkesterin Tulilintu-konsertissa Sipoon kirkossa orkesteri soitti Rimsky-Korsakovin Tsaarin morsian -alkusoiton lisäksi taiteellisen johtajansa Tapio von Boehmin johdolla Rahmaninovin pianokonserton nro 2 sekä Stravinskin Tulilintu-sarjan.

Orkesteri oli tällä kertaa poikkeuksellisen suuri: kaikkiaan 53 soittajaa. Rahmaninovin pianokonsertossa nro 2 solistina soitti 29-vuotias Ossi Tanner, joka on voittanut useita pianokilpailuja ja jonka kriitikot ovat nimenneet "pianon runoilijaksi, jonka kosketus on yhtä aikaa painava mutta pehmeä, kirkas ja laulava, inspiroitunut ja mielikuvituksellinen - sanalla sanoen lyyrinen". Minustakin hän soitti upeasti, mutta tarkemman analyysin hänen soitostaan luen mielelläni ammattilaisten teksteistä.

Jälkeenpäin olin tyytyväinen, että lähdin konserttiin, vaikka olikin ollut suuri houkutus jäädä kotiin viettämään lauantai-iltaa eikä lähteä pimeään ja märkään syysiltaan. On kuitenkin hienoa, että meillä Sipoossa on korkeatasoinen kamariorkesteri, joka konsertoi yleensä samalla ohjelmistolla Helsingissä ja Sipoossa.

Helsingin Sanomat tarjosi lukijoilleen puoleen hintaan lippuja Kansallisoopperan The (R)evolution of Steve Jobs -oopperaan, ja kun halvalla pääsee, niin pitää mennä. Kyseessä on nykyooppera, joka kertoo tarinan Applen perustajan Steve Jobsin elämästä. Nykyooppera on määritelty niin, että se "rikkoo perinteisiä kaavoja yhdistämällä nykymusiikkia ja elektroniikkaa ajankohtaisiin, yhteiskunnallisiin teemoihin monitaiteellisen teatterin keinoin".

Olen kyllä enemmän klassisen oopperan ystävä, mutta on mielenkiintoista kerätä kokemuksia eri aloilta. Tämä kokemus osoittautui lopulta hyvinkin myönteiseksi; tarina oli kiinnostava, esitys oli visuaalisesti hieno ja laulajat olivat taitavia. Oopperassa ei ollut väliaikaa, ja kun tunti ja 40 minuuttia oli kulunut, olin yllättynyt, miten nopeasti se meni. Kertaakaan en ollut katsonut kelloa eikä tammikuussa loukkaantunut häntäluukaan oireillut pitkästä istumisesta, sillä oopperan istuimet ovat ergonomisia ja jämäköitä.

Kolmaskin konsertti; Nocturne-konsertti Tuusulassa, Hyrylän It-museolla Aleksis Kiven päivänä, oli sellainen, että olin päättänyt mennä sinne ja sitten vähän myöhemmin olin päättänyt olla menemättä ja nyt lauantaina päätin kuitenkin lähteä. Tässä iltapäiväkonsertissa isä ja tytär; Jouni Somero, piano, laulu ja kerrronta sekä Anna-Claudia Somero, laulu ja huilu, esittivät pääasiassa Eino Leinon runoihin sävellettyjä lauluja, säveltäjinä Oskar Merikanto, Heikki Sarmanto ja Perttu Hietanen. Eino Leinon runot sopivat hyvin esitettäviksi Tuusulassa, koska Eino Leino asui ja vaikutti elämänsä aikana myös Tuusulassa. Konsertissa kuultiin sekä tuttuihin että vähän tuntemattomampiin runoihin sävellettyjä lauluja, joista Lapin kesä, Elegia ja Nocturne ovat suosikkejani.

Konsertin väliajalla tutustuin It-museon näyttelyyn Unbreakable Code – Код Незламності, joka on "vuonna 2024 käynnistynyt kansainvälinen historiallinen ja koulutuksellinen näyttely. Sen ytimen muodostaa Ukrainassa sotatoimialueilta kerätty aineisto, joka dokumentoi Venäjän hyökkäyssotaa ja sen jälkiä. Näyttely kertoo ukrainalaisten puolustuksesta, sitkeydestä ja vapaustaistelusta – sekä siitä, mitä tämä sota merkitsee Euroopalle ja koko maailmalle." Tuli siinä mieleen Venäjän aiheuttamia tuhoja Ukrainassa katsellessa, kun Eino Leinon runokonsertissa oltiin, Hymyilevä Apollo -runon yksi säe:

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Ympäristötaideteos Syvälahden taidepolun varrella Kellokoskella.

Seela Sellan poistuminen keskuudestamme toi mieleen muistoja hänen esityksistään, joita olen käynyt katsomassa. Seela Sella ja Esko Roine esittivät Rakkauskirjeitä-näytelmänsä tämän vuoden helmikuun lopussa Topelius-salissa Nikkilässä. Kävin katsomassa ystävien kanssa tämän upean esityksen – siitä tuli samalla viimeinen kerta, kun näin suuresti arvostamani taiteilijan esiintyvän näyttämöllä.

Aikaisemmin olen käynyt kahteen kertaan katsomassa Seela Sellan, sopraano Pia Freundin ja pianisti Kristian Attilan esityksen Tänä yönä en pelkää kulkea yli pimeän; ensin 2019 Ainolassa Järvenpäässä ja viime vuonna Järvenpää-talossa. Teos kertoo musiikin, runojen ja kirjeiden kautta taiteilijakohtaamisista, taiteilijapareista ja ihmiskohtaloista. Myös Sellan monologeja olen käynyt katsomassa, erityisesti muistan Seela Sella seisaallaan -esityksen. Näkemistäni elokuvista Teräsleidit on viimeinen, jossa Seela Sella esiintyi. Tulee vielä mieleen Ylen järjestämä Tuntematon sotilas -lukumaraton, jossa Seela Sella oli yhtenä ja myös viimeisenä lukijana. Muistan, miten hän hyvin liikuttuneena lausui romaanin viimeiset sanat: "Aika velikultia." Koronavuoden 2020 poikkeuksellisissa Linnan juhlissa Seela Sella esiintyi Esko Salmisen kanssa.

Lauluviihteen juhlaa esitettiin syyskuussa Topelius-salissa, ja kun kolmikko Seppo Hovi, Angelika Klas ja Hannu Lehtonen tulevat Sipooseen esiintymään, menen katsomaan ja kuuntelemaan heitä myös siinä tapauksessa, että olen nähnyt kyseisen esityksen jo aikaisemmin samana vuonna, niin kuin nyt oli tilanne, kun olin käynyt heidän Lauluviihteen juhlaa -konsertissaan Porvoossa alkuvuodesta. Esitys oli taas viihdyttävä, hauska ja koskettavakin.

Jo alkukesästä oli Merjan kanssa suunniteltu kävelyä Kellokoskella Syvälahden taidepolulla, joka on aikanaan saanut alkunsa Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2017 ja jonka teokset vaihtuvat kausittain. Nyt sitten vihdoin toteutimme suunnitelman, ja Keijo ja Marttikin liittyivät seuraamme. Polku seurailee Keravanjokea, ja sen varrella, etupäässä puiden oksilla, on paikallisten kädentaitajien ja yhdistysten luomia teoksia. Tämän polun vaikuttavin taideteos oli tällä kertaa kuitenkin luonnon oma luomus, kun yhdeksän sorsaa paistatteli päivää veteen kaatuneen puun rungolla. Syksyinen päivä oli mitä mainioin kävelyyn, kun aurinko paistoi ja oli mukavan lämmintä.

Taidepolun lisäksi kiersimme vielä sen jatkeena olevan kuntopolun ja sen jälkeen olimmekin ansainneet lounaan, jonka söimme Kinuskillassa, jossa ruoka oli erinomaisen maistuvaa.

Sorsat paistattelivat päivää veteen kaatuneen puun rungolla.

Vihdoin sain tämän vuoden lukuhaasteeseen valitsemani kirjat luetuksi. Tänä vuonna se oli jotenkin työläämpää kuin viime vuonna. Nyt luen sitten ihan mitä mieleen sattuu juolahtamaan, kunnes ensi vuoden lukuhaaste taas julkaistaan. Siinä vaiheessa on hauska ruveta miettimään, mitä kuhunkin haastekohtaan valitsisi tai katsomaan lukuhaasteen Facebook-sivuilta, mitä muut haasteeseen osallistujat suosittelevat.

Jos pitää valita yksi erityisesti mieleen jäänyt kirja tämän vuoden lukuhaastekirjoistani, se on Iida Turpeisen Elolliset, jonka pohjalta tehtyä näytelmää menen katsomaan lokakuussa Helsingin Kaupunginteatteriin.

1. Brittiklassikko – Jane Austen: Viisasteleva sydän
2. Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto – Ann-Christin Antell: Kätketty tähti
3. Kirja liittyy Agatha Christieen (kuolemasta 50 v.) – Marie-Hélène Baylac: Agatha Christie : arvoituksellinen elämä
4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla - Chimamanda Ngozi Adichie: Unelmia
5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat – Jenni Räinä: Vaino
6. Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset – Taina Latvala: Torinon enkeli
7. Romanttinen viihdekirja – Liina Putkonen: Kaukaisten haaveiden huvila
8. Kirjassa ei rakastuta – Päivi Haanpää ja Marika Riikonen (toim.): Sanasinfonia
9. Kirjassa on jääkiekkoilija – Marika Lehto: Häkissä – Hannes Hyvösen tarina
10. Kirjassa leikataan – Mariia Niskavaara: Ester, teurastaja
11. Kirjassa on 400–500 sivua – Kate Thompson: Kiellettyjen kirjojen lukupiiri
12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu – Jenny Erpenbeck: Kairos
13. Kirjassa on syntymäpäivät – Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos
14. Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite – Ääniä Gazasta : päiväkirjat tuhon keskeltä, neljän gazalaisen naisen päiväkirjat
15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu – Liina Putkonen: Hiljaisten tarinoiden tupa
16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille – Enni Mustonen: Pikkupappilan joulu
17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus – Anni Reuter: Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa
18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen – Anna Kortelainen: Stadin väkeä
19. Kirjan nimessä on jokin talon osa – Suvi Ratinen: Omat huoneet : missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten
20. Haluaisit olla joku kirjan hahmoista – Tove Jansson: Taikatalvi
21. Kirjassa käydään museossa – Iida Turpeinen; Elolliset
22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen – Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini
23. Cozy crime -dekkari – Virpi Hämeen-Anttila: Kuoleman kuriiri
24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto – Sara Gruen: Vettä elefanteille
25. Matkakertomus – Johanna Vuoksenmaa: Suurenmoinen matka
26. Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu – Kaj Korkea-aho: Äitiä etsimässä
27. Kirjassa on puutarha – Lorna Cook: Surun ja onnen puutarha
28. Kirjassa tanssitaan – Trude Teige; Isoäiti tanssi sateessa
29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle – Loretta Ellsworth: Viininviljelijän tytär
30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa – Enni Mustonen: Pappilan piika
31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi – Iida Aho: Kesän tango
32. Kirjan kannessa tai nimessä on linna – Aalto Heidi, Kupila Sanna: Turun linna: elämää muurien suojassa
33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias – Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
34. Kirjassa mennään piiloon – Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja
35. Kirjassa on lyhyet luvut – Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu
36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkee - Merete Mazzarella: Ainoa todelliset asiat : Vuosi elämästä
37. Kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta) – Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
38. Kirjassa keräillään jotain – Elli Salo: Keräilijät
39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin – Markus Nummi: Käräjät
40. Kirja sijoittuu syksyyn – Karl Ove Knausgård: Syksy
41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis – Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen
42. Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä – Donna Leon: Puhdistava tuli
43. Uusin kirja lempikirjailijaltasi – Valérie Perrin: Kolmikko
44. Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi – Minna Rytisalo: Lempi
45. Kirjassa on kiusaamista – Anu Vähäaho: Meri välissämme
46. Trilogian ensimmäinen osa Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1
47. Trilogian toinen osa – Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 2
48. Trilogian kolmas osa – Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 3
49. Kirja on julkaistu vuonna 2026 – Faith Hogan: Kirjakaupan naiset
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä – Monika Fagerholm: Eristystila / Kapinoivia naisia

Viime viikonloppuna ehdin vielä tavata Hilkan ja Fransun muutaman kerran, kun he tulivat Savosta Paippisiin ennen lähtöään kotiinsa Sveitsiin. Savon tuliaisina saatiin puolukoita, mustikkahilloa, kantarelleja, herkkutatteja ja suppilovahveroita.

Viime viikon lauantaina oli ohjelmassa Porvoon Kulttuurinystävien teatterimatka Lahteen katsomaan Kolmen pennin oopperaa. Bertolt Brechtin ja Elisabeth Hauptmannin kirjoittama libretto perustuu balladioopperaan Kerjäläisooppera vuodelta 1728 ja Kurt Weill on säveltänyt siitä laulunäytelmän, joka valmistui vuonna 1928. Eli kyseessä on lähes satavuotias klassikko.

Lauri Maijalan ohjaama näytelmä on päivitetty tuomalla siihen mukaan juoneen kuulumattomia elementtejä kuten marjanpoimijoita, ruokalähettejä ja vaipoissa viruvia vanhuksia. Nämä tapahtumat olivat täysin irrallaan tarinasta eivätkä olleet edes yhtään hauskoja, mutta tällaista olen nähnyt muissakin Lauri Maijalan ohjaamissa näytelmissä.

Lauantaina Helsingin Sanomissa oli Lauri Meren kirjoittama teatteriarvio tästä Lahden Kaupunginteatterin näytelmästä. Luin arvion ennen teatterimatkalle lähtöä. Sen mukaan "Lauri Maijalan päivittämä musiikkinäytelmä kärsii tolkuttomasta sekavuudesta." Ja se kyllä pitää täysin paikkansa. Vaikka olikin kiva nähdä tämä musiikkinäytelmä, josta olin aikaisemmin vain kuullut ja lukenut, niin esitys itsessään ei sykähdyttänyt millään tavalla, sillä olisin halunnut nähdä sen omaan aikaansa sijoitettuna. Ja niin kuin jostain luin "Klassikko ei päivittämällä parane". Aivan toisenlaisen arvion näytelmästä kirjoitti Suomen Kuvalehteen Kimmo Korhonen, jonka mielestä esitys oli kaikin puolin onnistunut ja myös esityksen päivittäminen nykyaikaan oli perusteltua.

Teatterimatkan jälkeen tavattiin Hilkan, Fransun, Jarkon ja Gian kanssa Porvoossa Leonardissa. Syötiin kevyt iltapala ja naurettiin niin, että jos kerran nauru pidentää ikää, varmaan muutama päivä ainakin tuli lisää.

Porvoon Taidetehtaalla oli keskiviikkona iltapäiväkonsertti Lauantain toivotut 90 vuotta, jossa  Seppo Hovi, Mari Palo ja Hannu Lehtonen esittivät vuonna 1935 radiossa aloitetun Lauantain toivotut levyt -ohjelman eniten toivottua musiikkia. Pianisti Seppo Hovi kertoi esitettävien kappaleiden taustoista ja säesti sopraano Mari Paloa ja baritoni, diplomisaksofonisti Hannu Lehtosta. Vajaan puolentoista tunnin konsertti oli korkeatasoisten esiintyjien ansiosta varsinainen hyvän mielen tilaisuus, jota Seppo Hovin hauskat ja hienosti historian vaiheista kertovat tarinat täydensivät. Tilaisuus suorastaan valaisi sateisen päivän.

Elga Sesemann: Omakuva (Odotus), 1946

Sateinen oli myös perjantain sää, kun lähdin Helsinkiin katsomaan Soteorpo-näytelmää Teatteri Avoimiin Oviin. Kun Helsingissä oli hyvin aikaa ennen näytelmän alkua, kävin Ateneumissa katsomassa näyttelyn Modernit klassikot: Elga Sesemann, joka avaa Ateneumin Modernit klassikot -sarjan. Elga Sesemann oli hyvin tuottelias suomalaistaiteilija, mutta hänestä ei koskaan tullut erityisen tunnettua eikä minullakaan ollut minkäänlaista käsitystä hänen taiteestaan, joten oli kiva käydä katsomassa näyttely, joka on esillä Ateneumin ensimmäisessä kerroksessa vuoden ajan.

Minna Lindgrenin romaaniin pohjautuva, Hanna Kirjavaisen ohjaama Soteorpo-näytelmä käsittelee muistisairautta, omaishoitoa ja sote-byrokratiaa mustan huumorin keinoin. Aviopari Pirjo ja Markku odottavat eläkkeelle pääsyä ja suunnitelmissa on matkustelua ja monenlaisia harrastuksia. Ensin jää Markku eläkkeelle ja hyvin pian hänellä ilmenee muistisairauden oireita; diagnoosi on Alzheimerin tauti, joka muuttaa kaikki eläkeajan suunnitelmat. Kun Markun sairaus etenee nopeassa tahdissa, Pirjosta tulee omaishoitaja, joka uupuu, mutta kukaan ole kiinnostunut hänen voinnistaan.

Näytelmässä todettiin, että jokainen omaishoitaja säästää yhteiskunnan varoja jopa 80 000 euroa vuodessa. Kuitenkin Pirjo ja näytelmässä videolla esiintyvät oikeat omaishoitajat kertoivat kokevansa, että heidät oli jätetty yksin äärettömän kuormittavassa ja kestämättömässä tilanteessa.

Esitys oli raju ja ajatuksia herättävä. Hieman ristiriitaisia tunteita herätti se, kun näin vakavaa aihetta käsiteltiin kärjistetysti huumorin keinoin. Kyllähän huumori saattaa auttaa, mutta ei ihan kaikkea voi kuitata huumorilla.