lauantai, 20. tammikuu 2018

Tammikuussa tapahtunutta

 

P1140817.JPG

Oravakin saapui lintujen ruokintapaikalle kaivelemaan auringonkukansiemeniä lumen alta.

Hennan kanssa tavattiin Itiksessä ja käytiin salaattilounaalla. Sitä ennen olin käynyt ostamassa lampaanpotkia Itiksen Stockan Herkusta. Antti halusi valmistaa ne netistä löytämänsä "Rouvalin kuusi tuntia haudutettu lampaanpotka" -reseptin mukaisesti. Ohje on kapellimestari Matias Rouvalin laatima, ja sen mukaan valmistettuna lampaanpotkista tulikin erittäin mureita ja maukkaita. Potkien kanssa uunissa valmistuivat uunijuurekset, jotka tosin pantiin uuniin paljon myöhemmin kuin potkat.

Chesmus täytti 18 ja Daniela 17 vuotta ja heidän syntymäpäiviään juhlittiin Kahvi- ja teehuone Helmen juuri avatussa juhlatilassa. Joimme kahvia ja söimme Helmen herkullisia leivonnaisia. Kahvi- ja teehuone Helmi on koiraystävällinen kahvila, joten Oskukin oli meidän kanssamme juhlimassa.

Maria-Liisan kanssa tapasimme pitkästä aikaa ja kävimme teellä Cafe Cabriolessa. Maria-Liisa ja Jukka asuvat nykyään osittain Muurlassa, joten joulunakaan emme tavanneet, kun he viettivät joulun Muurlan kodissaan.

Viisihenkinen luokkakokousryhmämme piti kokouksen Hyrylässä Ravintola Kerhossa. Söimme herkulliset hampurilaiset, joiden jauhelihapihvit oli valmistettu rotukarjan lihasta ja jonka kaikki lisukkeet olivat alusta loppuun ravintolassa itse valmistettuja. Ruokailun lisäksi suunnittelimme tulevaa luokkakokoustamme, joka alunperin sovittiin pidettäväksi tämän vuoden huhtikuussa. Edellinen tapaaminenhan meille oli viime vuonna huhtikuussa. Nyt kuitenkin päätimme, että koska Järvenpään yhteiskoulu viettää tämän vuoden syksyllä 90-vuotisjuhlaansa, yhdistämme luokkakokouksemme tämän tapahtuman kanssa. Juhlan tarkemman ajankohdan pitäisi selvitä lähiviikkojen aikana.

Tiinan kanssa sovitun Personal Trainer -projektin viimeinen tapaaminen oli myös tällä viikolla. Tapaamisissa on jouluajan takia ollut tauko ja edellinen tapaaminen olikin lähes kuukausi sitten. Harjoittelussa on myös ollut jonkinmoinen tauko. Selvästi se, että tapaamisia oli säännöllisesti kerran viikossa, auttoi siinä, että sovitut kotona tehtävät harjoituksetkin tulivat tehdyiksi. Mitään palavaa kuntoiluinnostusta en ole vielä saanut syntymään, mutta sen verran on jo tullut harjoitelluksi, että kuntokin on hivenen kohentunut.

Perjantaina kävimme Antin kanssa matkamessuilla, koska yleensä olemme joka vuosi käyneet matkamessuilla, jos olemme niiden aikaan olleet Suomessa. Nyt tuli jotenkin sellainen olo, ettei sieltä ihan hirveästi saa sellaista tietoa, mitä ei saisi netistäkin. Tosin on kiva keskustella kiinnostavien maiden ja lomakohteiden osastoilla sellaisten ihmisten kanssa, joilla on paljon tietoa kyseisistä kohteista. Muutama tunti messuilla vierähti, mutta esitteitä tuli kerätyksi paljon aikaisempia kertoja vähemmän. Antti lähti messuilta ajamaan kotiin ja minä jatkoin junalla Helsingin keskustaan, missä tapasin Veikon ja Ollin kanssa meille tutussa Factory-ravintolassa Aleksi 13:ssa. Kyseisen ravintolan lounas on hintaansa (10,40 euroa) nähden tosi monipuolinen ja laadukas. Lounaan jälkeen matkustin bussilla Söderkullaan, mistä Antti haki minut autolla kotiin.

Torstaina oli satanut lunta tosi reippaasti, ainakin viisitoista senttiä. Lumityöt teimme kotipihassa kuitenkin vasta lauantaina. Onneksi lumi oli kuivaa ja kevyttä, joten sitä oli mukava kolallakin työnnellä. Antti hoiteli lingon kanssa ajotiet ja minä kolan ja lumilapion kanssa terassialueet. Nyt lunta on kyllä ihan riittävästi lopputalveksikin, tosin sääennusteen mukaan ensi viikon loppupuolella on taas odotettavissa vesisadetta.

Antin sunnuntaista syntymäpäivää vietettiin Päivin perheen kanssa jo lauantaina. Tapasimme heidät Söderkullassa Ravintola Veljeksillä, jonka ruokalistalta löytyi kaikille maistuvaa syötävää.

Vaikka viime aikoina onkin syöty aika useasti muualla kuin kotona, on sitä kotonakin syöty ja tehty ruokaa. Viime aikoina olen harrastanut aika paljon suomalaisia perinneruokia, sellaisia kuin esimerkiksi läskisoosi, lohilaatikko ja kaalilaatikko. Kotona tehtyä hernekeittoakin löytyi pakastimesta.

keskiviikko, 10. tammikuu 2018

Vuoden 2018 alkaessa

 

DSC00852a.jpg

 

Vuosi vaihtui, kohotimme sampanjamaljan uudelle vuodelle ja ammuimme yhden varastoon jääneen ilotulituspadan. Viime vuosi oli Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlinnan vuosi, tänä vuonna on kulunut sata vuotta kansalaissodasta, ja siihen liittyviä tapahtumia; teatteriesityksiä, konsertteja, oopperoita, näyttelyitä ja muita tilaisuuksia onkin nyt runsaasti tarjolla.

Mikael tuli Sveitsistä Suomeen uudenvuodenpäivänä ja viipyi muutaman päivän. Näimme häntä Paippisissa ja kävimme myös lounaalla Willa Söderissä. Willa Söderistä on tullut lounaspaikka, jonne viemme mieluusti vieraitamme lounastamaan, koska siellä ruoka on aina hyvää ja salaattipöydän raaka-aineet tuoreita.

Nikkilässä olen käynyt ystäväpalveluystävääni tapaamassa viikoittain ja edelleenkään en ole saanut kokonaan luetuksi hänelle Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi (2017) -kirjaa, koska iso osa tapaamisajasta menee jutusteluun. Ensi kerralla kuitenkin saamme sen luetuksi. Ritvan kanssa olemme tehneet kuvakirjaa, joka sekin valmistuu lähiviikkojen aikana.

Australialaisen Kotiin takaisin -draamasarjan uudet, viidennen kauden jaksot alkoivat televisiosta, ja vaikka aikanaan ajattelin, että kyseinen sarja, niin kiinnostava kuin se on ollutkin, voisi jo loppua, niin kivahan näitä uusiakin jaksoja on katsoa. Kuudeskin tuotantokausi on kuulemma tulossa. Katsoimme televisiosta tallentamamme draamaelokuvan Gilda (1946), jonka olen nähnyt joskus vuosikymmeniä sitten ja josta muistin vain sen, kun pääosanesittäjä Rita Hayworth heilauttaa komeaa punaista tukkaansa. Elokuva on jollain tavalla mystinen ja sen hienous perustuu minusta täysin Rita Hayworthin karismaan. Glenn Ford miespääosassa jää pakostakin sivuosaan. Joissakin näissä vanhoissa elokuvissa viehättää muun muassa se, että niiden pääosissa on aikansa suuria tähtiä. Näitä todellisia filmitähtiä oli niihin aikoihin huomattavasti vähemmän kuin tänä päivänä.

 

DSC00923.jpg

keskiviikko, 3. tammikuu 2018

Myrskyluodon Maija

 

20171230_173326.jpg

 

Vuosi sitten sain ajatuksen, että olisi kerrankin kiva mennä teatteriin oikein isolla joukolla. Niinpä pyysin Jarkon, Jarnon ja Päivin perheitä varaamaan kalenterista vuoden 2017 joulukuun toiseksi viimeisen päivän Helsingin Kaupunginteatterissa esitettävää Myrskyluodon Maija -musikaalia varten. Musikaali oli tehty juhlistamaan Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä sekä 50-vuotiasta teatteritaloa. Vaikka tein lippuvarauksen jo vuosi sitten, meillä oli onnea, kun kaikki ne, joille liput oli hankittu, eli Antin ja minun lisäksi Jarkko, Gia, Corinne, Riana, Jarno, Henna, Chesmus, Elle, Daniela sekä Päivi, Juuso, Janne ja Juulia,, pääsivät osallistumaan Myrskyluodon Maijan päivänäytökseen.

Myrskyluoto on pieni saari Ahvenanmaalta jonkin matkaa koilliseen. Kun ajattelee sitä, että tarina Myrskyluodon Maijasta kertoo elämästä tällaisella yksinäisellä saarella 1800-luvulla, voi vain kuvitella, miten rankkaa elämä siellä on siihen aikaan ollut. Tarinan on kirjoittanut ahvenanmaalainen Anni Blomqvist, joka oli naimisissa merimiehen kanssa. Kun Annin mies ja poika hukkuivat mereen, Anni rupesi kirjoittamaan purkaakseen suruaan. Hän kirjoitti viisiosaisen Myrskyluoto-sarjan, joka kertoo Maijasta ja Jannesta, jotka naimisiin mentyään muuttavat asumaan Myrskyluodolle.

Blomqvistin Myrskyluoto-romaanien pohjalta tehtiin 1970-luvulla televisiosarja, johon Lasse Mårtenson sävelsi musiikin. Aikanaan katsoin tämän sarjan, se oli hyvin tehty ja Mårtensonin musiikki teki siitä aivan erityisen. Varasin sarjan DVD-esityksen nyt kirjastosta ja ajattelin katsoa, miltä se tänä päivänä näyttää ja kuulostaa.

Helsingin Kaupunginteatterin Myrskyluodon Maija -musikaalissa kerrotaan Maijan ja Jannen tutustumisesta, kihlauksesta ja naimisiinmenosta sekä muutosta Myrskyluodolle ja elämästä siellä. He rakentavat Myrskyluodolle talon ja heille syntyy kaikkiaan kuusi lasta. Yksi lapsista putoaa veteen ja hukkuu. Eräänä jouluna heidän kotitalonsa syttyy palamaan ja tuhoutuu täysin ja perhe joutuu muuttamaan joksikin aikaa Maijan vanhempien luokse. Seuraavana keväänä he palaavat Myrskyluodolle ja ryhtyvät rakentamaan uutta kotia. Meri vie myös Jannen, mutta Maija jatkaa saarella elämäänsä lastensa kanssa.

Lasse Mårtensonin musiikki on minusta parasta ja kauneinta tässä musikaalissa. Se soi niin merellisenä ja välillä myrskyävänä, että hyvin voi kuvitella myrskyn mylvivän ja aaltojen iskevän Myrskyluodolle. Maijan ja Jannen rakkaustarina jää jollain tavalla etäiseksi eikä tarinan henkilöihin muutenkaan pääse tutustumaan kovinkaan syvällisesti. Suuren näyttämön kokoa ja lavastusmahdollisuuksia ei ole kovin hyvin hyödynnetty, näkymä näyttämöllä on hieman vaisu.

Kuitenkin tarina kokonaisuudessaan oli mukaansatempaava, ja se lähes kolmetuntinen, minkä esitys kesti, hurahti nopeasti. Lisäksi se, että olimme perheenjäsentemme kanssa yhdessä katsomassa tätä esitystä, ilahdutti minua suuresti. Tässähän toteutui Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan teema "Yhdessä" erityisen hyvin ja tämä oli komea päätös juhlavuodelle.

perjantai, 29. joulukuu 2017

Suomi 100 -juhlavuoden viettoa

 

P1140255 (2).JPG

 

Tänä vuonna on Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlaa vietetty Suomessa ja myös eri puolilla maapalloa monin erilaisin juhlallisuuksin. Mekin olemme osallistuneet vuoden aikana useihin tilaisuuksiin, jotka ovat tätä tapahtumaa juhlistaneet. Sen lisäksi olemme kuluneen vuoden aikana osallistuneet moniin muihinkin kulttuuritapahtumiin. Ajattelin kuitenkin tässä muistella niitä tapahtumia, jotka jotenkin ovat liittyneet Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlintaan.

Juho Rissasen Lapsuuden muisto -taidenäyttely viime keväänä Didrichsenin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa oli osa Suomen satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa, samoin Didrichsenin läheisyydessä olevan Villa Gyllenbergin näyttely Ane Gyllenberg - Keräilijän itsenäisyys, jolla Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö juhli Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Kävimme katsomassa nämä molemmat kiinnostavat näyttelyt. Erityisesti Gyllenbergin näyttely oli vaikuttava.

Huhtikuussa pidetty luokkakokouksemme, johon oli kutsuttu vuosina 1961 - 1969 luokanvalvojamme Elvi Päivänsalon luokalla olleet ja johon osallistui runsaat kaksikymmentä oppilasta ja kaksi opettajaa, järjestettiin myös Suomi 100 -hengessä. Tilaisuus alkoi Järvenpään taidemuseosta, jossa tutustuimme draamaopastuksen avulla suomalaisen kulttuurin kehittäjään ja innostajaan Elisabeth Järnefeltiin. Luokkakokous jatkui sen jälkeen Villa Kokkosessa, jonka isäntäväki esitteli ensin taloa, piti konsertin ja tarjosi sen jälkeen maistuvan lounaan ja kahvit.

Toukokuussa kävimme Kansallisoopperassa katsomassa säveltäjä Jean Sibeliuksen ja tanssija, koreografi Tero Saarisen huikean hienon Kullervo-esityksen, jonka solisteina esiintyivät baritoni Tommi Hakala ja mezzosopraano Lilli Paasikivi sekä Kansallisbaletin tanssijoita, mukava myös Kansallisoopperan orkesteri ja kuoro. Kansallisoopperan toukokuinen Tango! Buenos Airesista Seinäjoelle vei myös aivan suomalaisuuden ytimeen upeiden laulajien ja tanssijoiden esittäessä monille meistä niin rakkaita tangoja.

Lahden kaupunginteatterin suuren näyttämön musiikkinäytelmä Harmony Sisters kuvasi Valtosen perheen sisarusten elämää ja heidän muodostamansa laulutrion uraa Yleisradion viihdyttäjinä, iltamien ja aseveli-iltojen esiintyjinä sekä levytähtinä.

Järvenpään yhteiskoulun ja lukion senioreiden kevätretki tehtiin Ritarihuoneelle, jossa oppaan johdolla pääsimme tutustumaan rakennuksen historiaan ja suomalaisiin aatelissukuihin.

UIT:n viime kevään Sata lasissa -revyyn teemana oli myös satavuotias Suomi. Alkukesästä tasavallan presidentin kesäasunnon Kultarannan puistossa järjestettiin Katso pohjoista taivasta - runoja ja musiikkia Kultarannan puutarhassa -konsertti, johon osallistuivat myös presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio. Tilaisuuden aluksi Jenni Haukio kertoi kokoamastaan antologiasta Katso pohjoista taivasta, minkä jälkeen antologiasta poimittuja runoja kuultiin niin lausuttuina kuin laulettuina. Esiintyjinä olivat muun muassa sopraano Johanna Rusanen-Kartano, baritoni Ville Rusanen sekä näyttelijä Esko Salminen.

Naantalista jatkoimme matkaa Ilmajoelle, matkalla yövyimme Porissa. Ilmajoen musiikkijuhlilla esitettiin Mannerheim-ooppera, jossa Mannerheimin roolin lauloi baritoni Waltteri Torikka.

Heinäkuussa vietimme isän 90-vuotisjuhlia Kotojärven kartanon bistrossa Suomi 100 -hengessä runsaslukuisen perheenjäsenten ja ystävien joukon kanssa.

Väinö Linnan Tuntematon sotilas esitettiin kesäteatteriesityksenä keskellä metsää Raaseporin Harparskogissa Harparskogin linjalla. Järvenpään teatteri esitti Vanhankylänniemessä Hella Wuolijoen kirjoittaman Niskavuoren nuori emäntä -näytelmän, jokelalaisen Joka-Teatterin kesän näytelmä oli Akseli ja Elina ja Latoteatteri esitti Haarajoella Kirsti Mannisen kirjoittaman näytelmän Mannerheim.

Savonlinnan oopperajuhlien aikaan poikkesimme myös Metsämuseo Lustoon Punkaharjulle. Siellä oli esillä Kansallista identiteettiä rakentamassa – Suomalainen metsäsuhde UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmassa -näyttely, joka esitteli muun muassa tunnetuimpien Suomen kultakauden taiteilijoiden maalauksia.

Sillanpää-oopperaa esitettiin kesällä Hämeenkyrössä ja samalla matkalla pääsimme tutustumaan myös Töllinmäkeen ja Myllykoluun, joissa kirjailija F.E. Sillanpää asui aikoinaan.

Helsingin juhlaviikoilla esitettiin Musiikkitalossa Väinö Raition vuonna 1933 valmistunut ooppera Prinsessa Cecilia, joka on viimeksi esitetty yli 80 vuotta sitten. Tämän Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi esitetyn oopperan nimiosissa lauloivat Johanna Rusanen, Mika Pohjonen ja Waltteri Torikka. Radion sinfoniaorkesteria johti Hannu Lintu.

Suomalaisen tangon tarinaa kerrottiin Kerava-salissa Siks' oon mä suruinen -konsertissa, jonka oli käsikirjoittanut Susanna Haavisto. Konsertissa tangoja esittivät Hannu Lehtonen, Teemu Roivainen ja Amadeus Lundberg Juha Tikan tango-orkesterin säestyksellä. Kerava-salissa esitettiin syksyllä myös musiikkinäytelmä Jääkärin morsian.

Järvenpään yhteiskoulun ja lukion senioreiden vuosittaista senioripäivää vietettiin Suomi 100 -juhlavuoden hengessä teemalla Järvenpään yhteiskoulusta yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Tilaisuudessa esittivät koulumuistojaan 89-vuotiaan  Järvenpään yhteiskoulun entiset oppilaat eri vuosikymmeniltä.

Kalevalanmaa on Kansallisbaletissa johtajakautensa päättävän Kenneth Greven läksiäislahja Kansallisbaletille. Se on Kansallisoopperan ja -baletin yhteinen Suomi 100 -juhlavuoden suurteos Suomen historiasta – ja tulevaisuudesta. Tangosta on selvästikin tullut hovikelpoinen. Tangoa nimittäin nähtiin ja kuultiin myös Kalevalanmaa-esityksessä.

Albert Edelfeltin koulussa Porvoossa järjestettiin syksyllä hyväntekeväisyysmuotinäytös nuorten harrastustoiminnan tukemiseksi. Tilaisuudessa esiteltiin naisten muotia Suomen itsenäisyyden ajalta ja Porvoon Naislaulajat esiintyivät.

Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas -elokuva käytiin katsomassa Bio Rexissä Porvoossa.

Yksi juhlavuoden mieleenpainuvimmista tapahtumista oli Järvenpäässä Ratsastuskeskus Ainossa esitetty Suomenhevosen tarina, jossa kahden suomenhevosen lisäksi esiintyivät muun muassa Seppo Halttunen, Pertti Koivula, Antti Reini ja Anu Sinisalo.

Tiistai-iltana 5.12. kello 18 nostettiin kotona lippu salkoon, ja valaistiin se valonheittimellä. Lippu sai olla salossa seuraavan päivän iltaan. Itsenäisyyspäivänä käytiin katsomassa Sipoon vanhan kirkon pihamaalla, kun sekä talvi- että jatkosodan sankarihaudoille sytytettiin kynttilät ja haudoilla oli kunniavartiossa samanikäisiä miehiä, kuin mitä sankarihautoihin haudatut olivat kaatuessaan.

Gumbostrand Konst & Formissa on esillä Caj Bremer, noin 100 kuvaa Suomesta -näyttely, joka kuvaa suomen historiaa valokuvaaja Caj Bremerin silmin. Katsoimme näyttelyn samalla, kun kävimme Konst & Formin bistrossa lounaalla Outin ja Tompan perheen kanssa.

keskiviikko, 27. joulukuu 2017

Ja niin joulu joutui...

 

P1140621.JPG

 

Jouluviikon alkajaisiksi menin Paippisiin Martin kaveriksi siivoamaan, yhdessä tehden työ sujui mukavasti ja nopeasti. Paippisten Martatkin piipahtivat tuomaan äidille ja isälle joulukukan. Tiistaina tapasin ystäväpalveluystäväni. Hän oli miehensä kanssa laittanut glögit ja joulutortut valmiiksi ja minulle oli hankittu myös kaunis valkoinen amaryllis. Viivyin pari tuntia, eli sen ajan kun ystäväni mies oli lääkärissä.  Olen lukenut hänelle syksyn aikana Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi -kirjaa, joka on edistynyt kovin hitaasti, kun meillä on niin paljon muita keskustelunaiheita. Keskiviikkona siivosin ja tein jouluvalmisteluja ja torstaina menimme Antin kanssa Ritvalle ja Penalle, jotka tarjosivat meille myöhäisen lounaan Herttoniemenrannassa olevassa Del Mar -ravintolassa. Ruoka oli aivan erinomaista, niin paistettu kala, entrecote kuin sisäfilepihvitkin. Kahvin jälkeen joimme Ritvan ja Penan kotona vielä kahvit runsaiden suklaisten herkkujen kanssa. Loppuviikko hurahti ruokaostoksilla, ruoanvalmistuksessa ja siivouksessa.

Jouluaattona Antti keitti aamiaiseksi riisipuuroa, ja minä sain mantelin niin kuin joka vuosi. Joulurauhan julistuksen jälkeen söimme lounaaksi kinkkua ja peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa. Illalliseksi katoimme kalapöydän, jossa oli mätiä, lohta graavattuna, kylmäsavustettuna ja moussena sekä silakoita ja silliä.

Joulupäivänä äiti, isä, Martti ja Jarkon perhe tulivat meille lounaalle. Jarno ja Henna lomailivat vielä Malediiveille, joten he eivät osallistuneet lounaaseen. Aloitimme lounaan glögillä, jonka kanssa oli kylmäsavuporomoussea ruissipsikuorissa. Muut tarjottavat olivat perinteisiä jouluruokia; alkuruoaksi pääasiassa kaloja ja salaattia ja pääruoaksi kinkkua ja laatikoita. Muut laatikot olin hankkinut Edupolin Amicasta, mutta bataattilaatikon olin tehnyt itse. Jälkiruoaksi ja kahvin kanssa nautittavaksi olin tehnyt luumujuustokakun, josta saattaa jatkossa tulla pysyvästikin yksi meidän joulutarjottavistamme, niin helppotekoinen ja joulunmakuinen se oli.

Teimme veikkauksen suomalaisten mitalisaaliista helmikuussa Etelä-Korean Pyeongchangissa alkavissa talviolympialaisissa. Jokainen veikkasi, kuinka monta kultaa, hopeaa ja pronssia suomalaiset kisoista saavat. Veikkauksissa mitalien kokonaislukumäärä vaihteli kolmen ja kahdentoista mitalin välillä. Olisi tosi kiva, jos kahtatoista mitalia veikanneet Corinne ja Riana voittaisivat tämän kisan.

Tapaninpäivänä Päivi perheineen oli kutsunut meidät kotiinsa lounaalle. Lounas aloitettiin shampanjalla ja tarjolla oli todellinen herkkupöytä kala-, liha- ja salaattialkuruokineen ja kinkkuineen sekä laatikoineen. Luumurahka ja suklaamakeiset kahvin kanssa täydensivät herkuttelun.

Matkalla Päiville kävimme hakemassa Saralta tilaamani kaksi suklaarasiaa, joissa on suklaapäällysteisiä lakupalloja. Lakupallot ovat Suomessa käsin tehtyjä ja 11-vuotias Sara on itse suunnitellut makeisrasian kannen. Rasia on kaunis ja sen takapuolella Sara kertoo yrittäjäksi ryhtymisestään. Sara on reipas nuori yrittäjä, jolle toivomme menestystä!

Joulu hurahti nopeasti. Oli kiva tavata perheenjäseniä ja syödä yhdessä. Jouluruoat ovat minusta herkullisia ja vaikka niitä tuli hankituksi turhankin runsaasti, jotta eivät ainakaan lopu kesken, osan niistä voi pakastaa ja niistä voi myös valmistaa uusia ruokalajeja. Minä ainakin teen lohesta ja perunoista lohilaatikkoa ja kinkunlopusta kinkkupiirakan. Sitä ennen kuitenkin niitä vielä syödään sellaisenaankin!

 

P1140613.JPG