perjantai, 20. huhtikuu 2018

Metsäkansan laulu - tarina sadan vuoden takaa

 

P1160360.JPG

 

Metsäkansan laulu -melodraama Aleksanterin teatterissa kertoo nuoren punasotilaan tarinaa tunnin mittaisessa monologissa, jonka käsikirjoitus on Arto Seppälän ja dramaturgia sekä ohjaus Leena Salosen. Esitys perustuu tositapahtumiin. Nuorena punasotilaana esiintyy Martti Suosalo. Suosalon lisäksi lavalla on syntetisaattori, jonka ääressä istuu melodraaman musiikista vastaava Leif Segerstam. Muuta lavalla ei sitten olekaan.

Martti Suosalon esittämä Sakari on Metsäkansan kylästä Valkeakoskelta kotoisin oleva torpan poika, jonka vanhemmat ovat kuolleet. Hänellä on veli Akseli, jonka kanssa hän lähtee Tampereelle töihin. He saavatkin töitä Aaltosen kenkätehtaalta ja kouluttautuvat siellä suutareiksi. Sitten syttyy sisällissota ja sekä Sakarista että Akselista tulee punasotilaita. Punaiset puolustavat Tamperetta, jossa käydään rajuja taisteluita. Sakari pääsee pakenemaan valkoisia Tampereelta ja suuntaa kotikylään etsimään veljeään Akselia.

Matkalla kotiin Sakarin mielessä pyörivät hänen ja Akselin lapsuuteen liittyvät muistot ja sodan kauhut ja ihmisten tappaminen. Sakari muistelee myös veljeään Akselia, jota hän pitää paljon itseään fiksumpana. Akselilla onkin ollut toiveena saada opiskella ja hankkia itselleen valkoinen lakki. Muistoja Aaltosen kenkätehtaalta ja siellä työskentelystä tulee myös mieleen. Sakari ei tunne vihaa ketään kohtaan, vaan hän haluaa suuntautua eteenpäin ja päästä peltotöihin. Esitys alkaa Segerstamin soittamalla musiikilla ja aina välillä Sakarin mielessä pyörivät ajatukset katkaisee musiikki. Joskus musiikki säestää Sakarin pohdintaa.

Kävimme Antin kanssa katsomassa Metsäkansan laulu -melodraaman, joka oli niin vaikuttava kokemus, että se palasi mieleen vielä seuraavinakin päivinä. Suosalolla on kyky yksinään kertoa uskottavasti monen erilaisen ihmisen tarinaa. Yleensä kaikki sadan vuoden takaisen sisällissodan tarinat ovat synkkiä ja lohduttomia. Tähän tarinaan Suosalo sai mukaan huumoria ja uskoa tulevaisuuteen.

keskiviikko, 18. huhtikuu 2018

Tangoa ja Stand Up -komiikkaa

 

20180411_165342.jpg

Bistro Sinnen Syö yhdessä -menu.

Viime viikolla käytiin Antin kanssa Tango Piazzolla -juhlakonsertissa kuuntelemassa ja katsomassa, kun viiden hengen tango-orkesteri Tanguedia Quintet, laulaja Angelika Klas ja tähtitanssijat Katja Koukkula ja Jussi Väänänen esiintyivät täydelle tehdassalille Porvoon Taidetehtaalla. Konsertti juhlisti orkesterin ja Angelika Klasin kymmentä yhteistä vuotta "Tangon juhlaa". Esitys olikin täyttä tangon juhlaa. Tanguedia Quintetin muusikot soittivat upeasti ja kaksi orkesterin jäsentä pianoa soittava Iikka Kotaja ja bandoneónia soittava Henrik Sandås olivat tehneet aivan uudenlaiset sovitukset monista hyvinkin tutuista tangoista, esimerkiksi Kotkan ruusu oli niin komea orkesterin ja Angelika Klasin esittämänä, että ei olisi ikinä uskonut kyseisestä kappaleesta sellaista sovitusta syntyvän. Sopraano Angelika Klas on erinomainen tangon tulkitsija, jonka ääni sopii hyvin tangon esittämiseen, vaikka hän laulaa myös oopperaa, kamarimusiikkia ja musikaaleja ja on esiintynyt muun muassa sekä Kansallisoopperassa että Savonlinnan oopperajuhlilla. Tanssijat Katja Koukkula ja Jussi Väänänen toivat tanssillaan oman hienon lisänsä konsertti-iltaan, josta me suuresti nautimme.

Ennen konserttia kävimme syömässä Bistro Sinnessä Porvoon Taidetehtaalla "Syö yhdessä" -menun, jonka olin tilannut meille etukäteen. Sinnen tarjouksessa kaksi henkeä sai syödä neljän ruokalajin päivällisen yhden hinnalla. Ravintola oli lähes täynnä, koska monet muutkin olivat päättäneet yhdistää Sinnen päivällisen ja tangokonsertin. Syö yhdessä -menuun kuului hummerikeittoa, katkarapuja ja marinoitua tomaattia; porsaan poskea ja tryffelillä maustettua perunapyreetä; pala kotimaista artesaanijuustoa sekä jälkiruoaksi sitruunaposset, marenkia ja villivadelmia. Ruoka oli todella hyvää ja palvelu erittäin ystävällistä.

Viime viikon perjantaina Piia oli pyytänyt minut kaverikseen Järvenpää-talolle katsomaan Ulla Tapanisen Lava-ammuntaa V -stand up -esitystä ”Totuus löytyy tonkan vierestä”, ja suuren esiintymislavan ainoana lavasteena olikin vanha alumiininen maitotonkka. Esityksessään Tapaninen käsitteli "ihmiskuntaa ihmetyttäviä asioita". Järvenpää-talon Sibelius-sali, jonne mahtuu yli 500 hengen yleisö, oli loppuunmyyty. Yleisö selvästikin viihtyi tilaisuudessa, joka kesti väliaika mukaan lukien lähes kaksi tuntia. Koko ajan Ulla Tapaninen oli yksin näyttämöllä ja esitys oli melkoista tykitystä koko ajan. Esitys oli  hauska, mutta aina välillä Tapanisen havainnot maailman menosta panivat myös pohtimaan asioita.

Hangelbyträsket ja meidän pihalampi ovat vielä täysin jäässä, mutta telkkiä näkyy lentelevän jo meidänkin lähistöllä, joten toivottavasti jäät sulavat nopeasti ja telkät pääsevät uiskentelemaan tuttuihin vesiin ja pesimään tuttuihin pönttöihin. Hanhet ja kurjet ovat liikkeellä ja niitä näkyy aina välillä taivaalla lentämässä.

 

P1160313 (4).JPG

Pyrstötiainen piipahti nokkimassa "pähkinämakkaraa".

sunnuntai, 15. huhtikuu 2018

Täällä Pohjantähden alla

 

P1160343.JPG

 

20180414_130010.jpg

Rooliasut odottavat tuoleilla näyttelijöitä ennen esityksen alkua.

Lahden kaupunginteatterissa on viime vuoden syksystä lähtien esitetty Väinö Linnan romaanitrilogiaan Täällä Pohjantähden alla perustuvaa kaksiosaista näytelmää. Näytelmä tehtiin juhlistamaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä, ja se sopii erittäin hyvin myös kertomaan Suomessa 100 vuotta sitten käydystä sisällissodasta.

Romaanin tapahtumat on jaettu kahdeksi itsenäiseksi näytelmäksi, jotka voi katsoa myös yksittäinkin. Me kävimme lauantaina katsomassa tämän näytelmän Täällä Pohjantähden alla, osat I ja II.  Me päätimme katsoa molemmat osat ja saman päivän aikana, koska tämän kevään aikana Lahden  kaupunginteatterissa on muutaman kerran esitetty molemmat osat samana päivänä, ensin kello 13 osa I ja kello 19 osa II. Osa I: Kuu on torpparin aurinko kesti kolmisen tuntia ja kolmen tunnin tauon jälkeen esitetty osa II: Mäensyrjänkansan kärsimystie oli viitisentoista minuuttia lyhyempi.

Ensimmäisen osan päätyttyä kävimme kirjautumassa hotelliimme ja sen jälkeen menimme myöhäiselle lounaalle ravintola El Toroon, joka iltapäivällä viiden maissa oli jo lähes täynnä asiakkaita. Meille löytyi kuitenkin pöytä ja ruokakin, joka oli erinomaista, tuli niin nopeasti, että ehdimme hyvin syödä ja ajaa muutaman minuutin matkan teatterille katsomaan näytelmän toista osaa. Teatteriyleisön joukossa näytti olevan meidän lisäksemme muitakin sellaisia, jotka katsoivat molemmat esitykset.

Ensimmäisen osan alussa näyttelijät saapuvat yksi kerrallaan näyttämölle, jossa  on tuoleja ja tuoleille on aseteltu vaatteita. Näyttelijät kulkevat tuolien välillä ja valitsevat itselleen vaatteet, joihin he pukeutuvat. Vähitellen katsojillekin käy selväksi, kuka esittää mitäkin roolia näytelmässä. Tämän alkuhämmennyksen jälkeen tarina alkaa edetä Linnan kertoman tarinan mukaisesti. Kaikki näyttelijät ovat suurin piirtein koko ajan näyttämöllä ja esittävät erilaisia kohtauksia eri puolilla suurta näyttämöä. Näyttelijät myös kertovat tarinan tapahtumista. Ainakin tarinaa tuntevan on helppo seurata esitystä, jossa on tarinan kerronnan ja tapahtumien lisäksi esitystä täydentävää tanssia ja laulua.

Ensimmäinen osa kuvaa tapahtumia ennen sisällissotaa, ja se alkaa 1880-luvun alkupuolelta, ajasta, jolloin Jussi saa luvan raivata suon ja ruveta viljelemään raivaamaansa maata. Jussin ja Alman perheeseen syntyy kolme poikaa: Akseli, Aleksi ja Akusti. Ensimmäisen osan lopussa, vuonna 1918, perheen pojat ovat jo isoja, Akseli on naimisissa Elinan kanssa ja sisällissota on käynnissä. Toinen osa kuvaa tapahtumia sisällissodan jälkeen. Se alkaa sisällissodan jälkiselvittelyistä. Jussin ja Alman kaksi poikaa Aleksi ja Akusti teloitetaan ja Aleksi joutuu vankileirille, josta hän palaa kotiin usean vuoden kuluttua. Elämä jatkuu, talvisota alkaa ja päättyy, jatkosota alkaa ja päättyy. Akselin ja Elinan viidestä lapsesta kolme joutuu sotaan ja he kaikki kaatuvat talvi- tai jatkosodassa. Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin keskeinen henkilö Vilho Koskela on Akselin ja Elinan vanhin poika.

Kuusi tuntia teatteriesitystä yhden päivän aikana kuulostaa ehkä paljolta, mutta Lahden kaupunginteatterissa Täällä Pohjantähden alla -näytelmää katsoessa aika ei tullut pitkäksi, vaan tarina vei täysin mukanaan. Näytelmän seuraaminen vaati tarkkaavaisuutta, koska näyttämöllä oli samanaikaisesti paljon tapahtumia. Näyttelijät olivat rooleissaan erinomaisia. Heille kahden esityksen päivä oli varmasti raskas, koska esitys oli niin fyysinen. Erityisesti Jussia esittänyt Aki Raiskio teki täyden päivätyön lapioineen. Hän kaivoi suota kahdella lapiolla lähes koko ensimmäisen osan ajan aina, kun hänellä ei ollut muuta tehtävää. Jussi myös muuttui sitä kumarammaksi, mitä pidemmälle tarina eteni.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Vesa Karvonen arvioi Lasse Lehtisen ja Risto Volasen kirjan 1918 - Kuinka vallankumous levisi Suomeen. Karvonen toteaa arviossaan, että Väinö Linnan romaani "Täällä Pohjantähden alla kertoo oman tarinansa Suomen sisällissodasta. Hänen mukaansa Lehtinen ja Volanen tähdentävät, että todellisuudessa kaikki ei tapahtunut kuten Linna kuvaa." Hstorioitsija ja Helsingin yliopiston dosentti Teemu Keskisarja puolestaan kirjoittaa Täällä Pohjantähden alla -näytelmän käsiohjelmassa, jonka otsikko on Pohjantähti on totta muun muassa, että "Sääliksi käy 1960-luvun professoreja ja dosentteja, jotka yrittivät väitellä Väinö Linnaa vastaan... Vuotta 1918 Linna ei kuvannut niinkään puolueettomasti vaan molempiin suuntiin eläytyvästi: ihmisten vaikuttimia, tekoja ja erheitä ymmärtäen." Keskisarja kirjoittaa myös, että Linnan romaanin totuudellisuus pohjasi lapsuudesta saakka kuultuihin väkeviin tositarinoihin ja että Linna teki myös tutkimustyötä, luki muistelmia, eduskunnan pöytäkirjoja ja sanomalehtiä.

maanantai, 9. huhtikuu 2018

Kevät etenee nyt vauhdilla

 

P1160290.JPG

 

P1160302.JPG

 

Lauantaiaamuna luin lehteä sängyssä, kuten luen useimpina aamuina, ellei ole kiire minnekään. Ikkuna oli auki ja yhtäkkiä ulkoa kuului hanhien ääntelyä. Juoksin ulos ja ehdin nähdä hanhiparven lentävän talomme yli. Se oli minun tämän kevään ensimmäinen hanhihavainto eikä hanhia vielä ole muutenkaan kovin paljon tänä keväänä näkynyt. Tiiran lintuhavainnoista näkee, että kevään ensimmäiset hanhihavainnot tehtiin koko maassa vasta muutama päivä sitten.

Lauantaina kävin myös katsomassa Ritvaa sairaalassa. Juuri ennen sairaalaan lähtöäni olin saanut Ifolorilta sähköpostiviestin, jossa kerrottiin, että Ritvan kuvakirja on valmistunut. Kirjan sai avatuksi sähköpostiviestin linkistä ja näin teimmekin Ritvan kanssa, eli selasimme kirjan läpi ja meistä se näytti oikein hyvältä.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme käymään Kalkkirannassa katsomassa, missä vaiheessa kevät siellä on. Meri on vielä jäässä, ja liikenne saariin ja saarista Kalkkirantaan tapahtuu vielä ilmatyynyaluksella, joka saapuikin juuri sopivasti tuoden muutaman matkustajan mukanaan. Rannassa oli pieni sula alue, jossa uiskenteli pari joutsenta ja sorsia. Yhden hankiparvenkin näimme lentävän meren suunnasta.

Sunnuntai-illaksi olin hankkinut meille liput Halosenniemessä esitettävään pienoisnäytelmään Kultakausi. Antti halusi katsoa formuloita, joten pyysin Kaijan kaveriksi Halosenniemeen. Matkalla esitystä katsomaan poikkesin isää ja äitiä sekä Marttia katsomaan ja hain samalla Kaijan mukaani. Ajomatkan aikana näin neljän kurjen kaartelevan taivaalla. Aikansa kaarreltuaan ne lähtivät lentämään pohjoisen suuntaan, kunnes yksi niistä erkani ja lähti omille teilleen ja kolme muuta jatkoivat alkuperäiseen suuntaan. Kaksi hanhiparvea näin myös tämän matkan aikana, joten taivaalla oli runsaasti nähtävää.

Halosenniemen Kultakausi-näytelmän oli käsikirjoittanut Heikki Lund ja sen oli tuottanut Keski-Uudenmaan teatteri. Näytelmä kertoi säveltäjä Jean Sibeliuksen ja kuvataiteilijoiden Helene Schjerfbeck ja Akseli Gallen-Kallela tapaamisesta. Taiteilijat tapasivat todennäköisesti vuonna 1926, jolloin runoilija Eino Leino oli juuri kuollut Tuusulassa. Näytelmässä muistellaan Leinoa ja hänen elämäänsä sekä keskustellaan Sibeliuksen, Schjerfbeckin ja Gallen-Kallelan urasta ja taiteesta. Helene Schjerfbeckin ja Akseli Gallen-Kallelan välit ovat jäiset, koska Akseli Gallen-Kallela oli aikoinaan vähätellyt naistaiteilijoita ja heidän taiteensa merkitystä. Gallen-Kallelan oli silloin kirjoittanut, että naistaiteilijat palvelisivat isänmaataan paremmin synnyttämällä poikia kuin yrittämällä tehdä taidetta. Tosin Gallen-Kallela tässä myös toteaa, että vähättely johtui osittain kateudesta. Nyt taiteilijat kuitenkin pääsevät jonkinlaiseen sovintoon. Musiikkina näytelmässä oli osia Jean Sibeliuksen Ateenalaisten laulusta, Karelia-sarjasta, Kuusi-sävelteoksesta, Romanssista Des-duuri sekä Finlandiasta, jotka Anu Silvasti soitti komeasti Halosenniemen pianolla. Näytelmän esiintyjät olivat yllättävän paljon esittämiensä henkilöiden näköisiä ja tyylisiä. Halosenniemi on tunnelmallinen paikka sekä taidemuseona että näytelmien esityspaikkana.

 

P1160308.JPG

 

torstai, 5. huhtikuu 2018

Pääsiäisenä 2018

 

P1160232.JPG

 

Täysikuu valaisi taivaan pääsiäissunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Aloitimme pääsiäisen vieton jo kiirastorstaina, kun menin Paippisiin Hilkkaa ja Fransua sekä isää, äitiä ja Marttia tapaamaan. Söimme hirvenpaistia ja joimme kahvit lasitetulla terassilla. Sää oli aurinkoinen ja terassilla tuli sisävaatteissakin suorastaan lämmin, kun aurinko paistoi selkään. Muuten ulkona näytti edelleenkin hyvin talviselta, lunta oli runsaasti ja olihan sääennusteessa luvattu sitä vielä lisääkin maanantaina eli toisena pääsiäispäivänä.

Pitkänäperjantaina tapasimme Hilkan ja Fransun Gumbostrandissa N'avetan Laituri -ravintolassa, jossa söimme lounaan ja siellä istuimme avoterassilla, johon aurinko paistoi ja lämmitti niin, että siinä hyvin tarkeni takit päällä istumaan ja nauttimaan kevään tunnusta. Väkeä oli liikkeellä paljon sekä ravintolassa ja sen terassilla että jäällä kävelemässä ja pilkkimässä. Lauantaina Hilkka ja Fransu sitten palasivat kotiinsa Sveitsiin.

Lauantaina kävin viimeistelemässä Ritvan ja Penan kuvakirjan ja tarkistin sen vielä ennen kuin lähetin tilauksen eteenpäin. Ritva kaatui noin pari viikkoa sitten ollessaan aamulla koiran kanssa ulkoilemassa ja hän on sairaalassa, mutta elokuussa alkanut kuvakirjaprojektimme on saatettu päätökseen ja varmaankin ensi viikon alussa posti tuo valmiin kirjan, jota nyt jännityksellä odottelemme.

Sunnuntain, eli pääsiäispäivän iltapäivän vietimme Päivin perheen luona, jonne meidät oli kutsuttu pääsiäislounaalle. Söimme alkuruoaksi fetasalaattia ja pääruoaksi herkullista lammaspaistia valkosipuliperunoiden ja rosmariiniporkkanoiden kanssa. Jälkiruoaksi saimme kahvin kanssa kääretorttukakkua, jonka Juulia oli Päivin avustuksella leiponut. Kakku oli sekä hyvännäköinen että hyvänmakuinen.

Maanantain eli toisen pääsiäispäivän vastaisena yönä alkoi lumisade, joka sitten jatkuikin koko päivän ja illan. Lunta tuli meidänkin pihallemme yli kymmenen senttiä. Jarkon perhe oli ollut vajaan viikon Rukalla, josta he lähtivät ajamaan kotiin maanantaina aamuyöllä kolmen aikaan. Onneksi he lähtivät niin aikaisin, sillä suurimman osan matkasta tiet olivat olleet aivan kuivia ja liikennettä oli ollut hyvin vähän. Heinolan kohdalla keli oli jo huonontunut selvästi ja Lahdesta eteenpäin keli oli kuulemma ollut tosi huono.  Me vietimme päivän kotosalla ja muun muassa katsoimme DVD-dokumenttielokuvan "Metsän tarina", joka on koko perheen elokuva ja kertoo suomalaisesta metsästä ja sen elämästä. Elokuvassa esiintyy metsän asukkaita, kuten karhuja, hirviä, käärmeitä, pöllöjä, muurahaisia, sammakkoja, liito-oravia, kuukkeleita, palokärkiä ja monia muita. Aarniometsä on komea ja salaperäinen ympäristö elokuvan tarinalle, joka on kuvattu ja kerrottu kiinnostavasti ja näyttävästi. Maanantaina iltapäivällä Jarno ja Henna poikkesivat mukanaan mukavia uutisia. Olin paistanut lettuja valmiiksi ja söimme niitä ja sillä aikaa Osku tykkäsi juoksennella pihalla puhtaassa valkoisessa lumessa.

Metsäkauriit ovat edelleenkin vierailleet lintujen ruokintapaikalla. Usein ne ovat tulleet joko aamuvarhaisella tai auringon laskettua.

 

P1160243.JPG