perjantai, 22. lokakuu 2021

Muisteluita lounastapaamisella

 

09-27-2013 06;47;09PM (2).JPG

Pekeman konttori- ja laboratoriorakennus Porvoon Kilpilahdessa, portin takana tuotantolaitokset. Kuvan ottoajankohtaa en muista.

Pekeman muovituotannon käynnistämisestä tulee ensi vuonna kuluneeksi 50 vuotta, ja ensi vuoden helmikuussa järjestetään tilaisuus, jossa entiset pekemalaiset voivat muistella yrityksen toiminnan alkuaikoja. Pekemannien 40-vuotisjuhla järjestettiin päivälleen kymmenen vuotta nyt suunniteltavaa tilaisuutta aikaisemmin samassa porvoolaisravintolassa.

Me otimme Terhon ja Markun kanssa vähän ennakkoa tästä Pekeman tilaisuudesta ja tapasimme lounaalla porvoolaisravintola Zum Beispielissa. En ollut näitä "TS:n" poikia tavannutkaan pitkään aikaan, enkä tapaamista sopiessamme vielä tiennyt tulevasta tilaisuudestakaan. Markun kanssa nähtiin aina joskus sattumalta verenluovutustilaisuuksissa Porvoossa silloin, kun vielä olimme sen ikäisiä, että voimme luovuttaa verta, ja Terhon kanssa olemme Facebook-kavereita. Nyt muisteltiin aikoja Pekemalla, vaikka luonnollisesti myös kartoitettiin terveystilanteet ja eläkeajan harrastukset sekä keskusteltiin yhteisistä työtovereistamme.

Muutettuani vuonna 1972 silloiseen Porvoon maalaiskuntaan hain töitä Pekemalta, jossa aloitin tammikuussa 1973. Osastosihteerin työ Pekeman TS-osastolla oli minun toinen pidempiaikainen työni, sitä ennen olin ollut kirjeenvaihtajan tehtävissä Hankkijan pääkonttorissa Helsingissä. Työtehtäviin kuului puhtaaksikirjoitusta, käännöstöitä, markajärjestelyitä, matkalaskujen tekoa ja tilaisuuksien järjestämistä. Asiakkaille järjestettiin seminaaritilaisuuksia, joihin valmisteltiin valtaisat määrät uusinta tietoa sisältävää materiaalia. Minä kirjoitin raportteja puhtaaksi ja yhdessä koottiin iltamyöhään ja viikonloppuisinkin kansioita. Istuin samassa huoneessa neljän ja jossain vaiheessa viiden teknikon kanssa. Pojat olivat reiluja ja hauskoja, vaikka välillä heidän juttunsa olivatkin hieman levottomia. Mutta töitä tehtiin innokkaasti, olihan työpaikkakin ainutlaatuinen, tutkittiin ja kehitettiin uusia tuotteita ja työstömenetelmiä. 

Näiden alkuvuosien jälkeen Pekema on läpikäynyt monia erilaisia vaiheita, ensimmäinen suuri muutos oli vuonna 1978, jolloin Pekeman muovituotanto liitettiin Nesteeseen ja siitä tuli Neste Chemicals. Pekema-yhtiö jatkoi kuitenkin markkinointiyhtiönä ja tuotemerkkinä.

sunnuntai, 17. lokakuu 2021

Kaksivuotissyntymäpäivillä

 

20211016_145951 (2).jpg

 

Lastenlapsistani nuorin, Eden, täytti perjantaina kaksi vuotta ja lauantaina Henna ja Jarno järjestivät Somerolla hänelle syntymäpäiväjuhlat. Juhlien vietto alkoi Someron Monitoimihallilla "Hyppii Pomppii" -ohjelmalla, joka oli suunniteltu erityisesti lapsivieraita varten. Paikalla oli myös Klaus-pelle viihdyttämässä lapsia; laulamassa ja tekemässä temppuja.

Osa meistä aikuisista liittyi mukaan juhlien toisessa vaiheessa, joka tapahtui perheen loma-asunnolla. Siellä juhlinta jatkui vauhdikkaana, kun Monitoimihallilla juhlinnan aloittaneet saapuivat paikalle. Jarno grillasi makkaraa ja Edenin toivomuksesta myös hänen suurta herkkuaan maissia. Tarjolla oli myös suolaisia piirakoita, karjalanpiirakoita ja salaattia sekä kahvin kanssa monenlaisia makeita leivonnaisia, muun muassa upea täytekakku, muffineita, viinereitä sekä suklaata. Eden oli myös leiponut juhlaansa pullaa.

 

20211016_142326 (2).jpg

Onnittelulaulu Edenille laulettiin Klausin johdolla suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi, minkä jälkeen Eden puhalsi äitinsä avustamana kakun päällä olleet kaksi kynttilää sammuksiin ja pääsi maistamaan kakkua.

Klaus, joka oli viihdyttänyt lapsia Monitoimihallilla, viihdytti nyt myös aikuisia juhlijoita; hän oli tuonut mukanaan erilaisia soittimia, kuten kaksi djembeä, paljain käsin soitettavia, vuohennahalla päällystettyjä rumpuja, joilla säestimme Klausia, kun hän soitti kitaraa ja lauloi. Ja me kaikki myös lauloimme mukana. Kyllä oli hauskaa ja kyllä musiikilla on ihmeellinen voima; tuntuu hyvältä, kun sitä kuuntelee, mutta tuntuu hyvältä myös itse osallistua musiikin tuottamiseen, kukin omien taitojensa mukaisesti.

Monet pikkuvieraista väsyivät ja nukkuivat päiväunia, mutta Eden jaksoi juhlia koko päivän iloisena ja hyväntuulisena, availla paketteja ja syödä kakkua, joka maistuikin paljon paremmalta kuin oikea ruoka, erityisesti kun makeat herkut eivät ole tähän mennessä kuuluneet hänen ruokavalioonsa.

perjantai, 15. lokakuu 2021

Taiteen ja tanssin äärellä kotona

 

DSC03061 (2).JPG

Taidemuseo Gösta.

Serlachiuksen taidemuseo Gösta järjesti otsikolla Kultakauden naistaiteilijoita Teams-virtuaaliopastuksen, jossa museon suunnittelija Tarja Haikara kertoi Serlachiuksen taidemuseon kokoelmiin kuuluvista suomalaisten naistaiteilijoiden töistä ja niiden taustoista. Suomen taiteen kultakaudeksi kutsutaan vuosia 1880 - 1910, jolloin suomalainen taide nousi kansainväliselle tasolle ja jolloin elettiin myös kansallisen heräämisen aikaa Suomessa.

Ostin lipun opastukseen, jossa kerrottiin  kymmenesta suomalaisesta naistaiteilijasta ja esiteltiin heidän Serlachiuksen kokoelmissa olevia töitään. Tunnetumpia näistä taiteilijoista olivat Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Elin Danielson-Gambogi, Ellen Thesleff, Fanny Churberg ja Helena Westermarck. Ida Silfverberg, Amélie Lundahl, Olga Gummerus-Ehrström ja Irina Bäcksbacka de Maestro ja heidän teoksensa olivat minulle hieman tuntemattomampia. Kaikki muut taiteilijat olivat syntyneet vuosien 1834 ja 1876 välillä, paitsi vuonna 1919 syntynyt Irina Bäcksbacka de Maestro.

Viime vuosien aikana eri taidemuseoissa on ollut esillä näiden kultakauden naistaiteilijoiden töitä, mutta niitä on aina kiinnostava katsoa ja kuulla myös näiden taiteilijoiden elämästä ja haasteista, joita naistaiteilijoilla oli siihen aikaan, jolloin taiteilijuutta pidettiin pääasiassa miesten alueena.

 

20210819_140804 (2).jpg

Repinin teos Sadko vedenalaisessa valtakunnassa (1876) on maalattu perintöruhtinas Aleksandr Aleksandrovitšin (myöhemmin tsaari Aleksanteri III) tilauksesta. Teoksen ansiosta Repinille myönnettiin Venäjällä akateemikon arvo.

Järvenpään Opisto puolestaan järjesti Järvenpää-talon Sibelius-salissa Ilja Repinin taiteen esittelyn, jossa Ateneumissa oppaana työskentelevä Eija Olsson, joka muuten toimii oppaana myös Sipoon vanhassa kirkossa, kertoi puolentoista tunnin mittaisessa luennossaan Repinin elämästä. Luentoa saattoi seurata paikan päällä sekä myös Järvenpään YouTube-kanavalta, josta minä sitä katsoin. Luento oli erittäin hyvin toteutettu, siinä kerrottiin Repinin elämästä ja yhteyksistä Suomeen sekä erityisesti hänen taiteestaan. Vaikka kävinkin elokuussa Repin-näyttelyssä Ateneumissa, niin tästä luennosta sain paljon uutta tietoa.

Helsingin Sanomat striimasi lukijoilleen suoratoistona Kansallisbaletin Spartacus-baletin, jonka kolmannen näytöksen aikana ilmeni teknisiä ongelmia. Niiden vuoksi lähetys keskeytyi häiritsevästi useita kertoja. Katsoin balettia kotona ja kolmas näytös jäi paljolti näkemättä. Nyt teos on kuitenkin onneksi nähtävissä Oopperan ja Baletin virtuaalinäyttämöllä Stage 24:llä, joten ainakin kolmas näytös täytyy katsoa uudelleen.

tiistai, 12. lokakuu 2021

Kulttuuria kotikunnassa

 

Sipoon Äänet.jpg

 

Sipoon Äänet -kitarafestivaali järjestettiin viime viikonloppuna Sipoossa jo viidettä kertaa. Festivaalin ohjelmassa oli kolmen päivän aikana eri puolilla Nikkilää konsertteja ja Juha Hurmeen kirjoittama ja ohjaama musiikki-iloittelu Lemminkäisen temppeli, joka sai ensiesityksen kahdessa loppuunmyydyssä esityksessä. Kun en ollut ajoissa hankkinut siihen lippuja, se jäi näkemättä. Kahdessa konsertissa tuli kuitenkin käydyksi.

 

20211009_131217 (2).jpg

Savijärven kartano.

 Lauantaina sipoolaisessa Savijärven kartanossa järjestettiin Salonkikonsertti, jossa esiintyi festivaalin tähtivieras, klassisen musiikin sanansaattajaksi kutsuttu paraguaylainen kitaristi Berta Rojas. Hän konsertoi nyt Suomessa ensimmäistä kertaa ja kotimaansa musiikin lisäksi hän soitti argentiinalaista ja brasilialaista kitaramusiikkia. Konsertti oli tunnelmallinen ja intiimi, väkeä kartanon saleihin mahtui vain muutamia kymmeniä, mutta tähän konserttiin olin hankkinut liput hyvissä ajoin. Väliajalla tarjottiin kahvia ja marjatorttua ja kartanon emäntä kertoi lyhyesti kartanon historiasta.

Sunnuntai-iltana Sipoon kirkossa järjestettiin festivaalin suuri orkesterikonsertti, Wieniläinen ilta, jossa soitti Suomalainen Barokkiorkesteri solisteina Antti Tikkanen, viulu ja Petri Kumela, kitara. Ohjelmassa oli "virtuooseja ja viihdettä", säveltäjinä Fux, Giuliani, Paganini ja Mozart. Rajoitukset oli poistettu kirkosta, vaikka yleisön toivottiinkin käyttävän maskeja ja käsidesiäkin oli hyvin tarjolla. Sipoon kirkon akustiikka on erinomainen ja konsertti oli elämys. Yhtään ei harmittanut, vaikka Tanssii tähtien kanssa -tv-ohjelmasta jäi katsomatta ensimmäinen puolituntinen. Toki sen voi katsoa halutessaan myöhemminkin, onhan se viihdyttävää katsottavaa. Toinen viihdyttävä televisio-ohjelma on lauantainen Elämäni Biisi, jossa on taitavat esiintyjät, ja vieraiden elämänsä biiseihin liittyviä tarinoita on mukava kuunnella. Olen yrittänyt miettiä, mikä olisi minun elämäni biisi, mutta en ole sitä tähän mennessä keksinyt.

 

P1070128 (3).JPG

Sipoon kirkko, kuva otettu syyskuun lopussa 2016.

lauantai, 9. lokakuu 2021

Ilmaislippuja eläkeläisille

20200107_185933 (2).jpg

Helsingin kaupunginteatteri 7.1.2020 Lux Helsinki -valotaidetapahtuman valaistuksessa.

Muutama viikko sitten Antti sai puhelimeensa Helsingin kaupunginteatterista tekstiviestin, jossa muistutettiin tulossa olevasta esityksestä. Vähän sitä ihmeteltiin, kun emme olleet hankkineet lippuja mihinkään esitykseen, mutta jätettiin asia sikseen. Parin viikon kuluttua tuli toinen samanlainen viesti, ja silloin minä soitin kaupunginteatteriin, kun minä yleensä hoidan meillä nämä kulttuuritapahtumien liput. Soitin siis asiakaspalveluun ja kysyin, mihin esityksiin me olemme tulossa. Asiakaspalvelussa todettiin, että liput oli lähetetty meille postissa ja että nämä esitykset, joihin meillä oli liput, olivat jo menneet mutta että ei hätää, he antavat meille liput myöhempiin Niin kuin taivaassa -musikaalin ja Baskervillen koiran näytöksiin, koska emme olleet saaneet lippuja postissa. Kysyin virkailijalta, mitä nämä liput ovat, jolloin hän vastasi, että kaupunginteatteri tarjoaa eläkeläisille vapaalippuja esityksiin. Ihan kiva, sain valita uudet esityspäivät ja sain saman tien liput sähköpostiini. Ajattelin, että kaupunginteatteri halusi aktivoida eläkeläisiä tulemaan teatteriin nyt, kun koronarajoituksetkin poistuvat.

Eilen sitten taas kaupunginteatterista soitettiin Antille, mutta hän oli juuri silloin lähdössä lääkäriin eikä ehtinyt vastata, joten sovimme, että minä soitan asiakaspalveluun. Ja minä soitin ja minulle kerrottiin, että nyt olisi lippuja tarjolla kolmeen kaupunginteatterin esitykseen. Vähän ihmettelin moista lippujen tarjontaa ja kysyinkin sitten tarkemmin, että keille eläkeläisille näitä lippuja tarjotaan; niitä tarjotaan kuulemma kaupunginteatterin eläkkeellä olevalle henkilökunnalle. Anttihan ei ole ollut töissä kaupunginteatterissa, mutta siellä on sattumalta ollut töissä näyttelijä, joka on Antin kokonimikaima. Liput oli siis tarkoitettu tälle Antille, joka toivottavasti on nyt saanut lippunsa.