keskiviikko, 19. heinäkuu 2017

Kesäteatterissa

 

20170712_181252.jpg

 

Äiti ja poika kesäteatterissa.

 

Harparskogissa Raaseporissa on tänä kesänä esitetty Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä näytelmää Tuntematon sotilas sekä suomen että ruotsin kielellä. Esitys on toteutettu pääosin vapaaehtoisvoimin ja se on Raaseporin alueen suurin juhlavuoden tapahtuma. Näyttämö sijaitsee Harparskog-linjan läheisyydessä, ja tavoitteena onkin ollut, että Harparskog-linja ja Hangon rintama sekä se, että Hankoniemellä sijaitsi yksi sotien rintamalinjoista, tulevat esitystä katsomaan tuleville tutuiksi.

 

Keväällä 1940 Hangon lohko sai tehtäväkseen linnoittaa Neuvostoliiton Hankoniemellä olevaa meritukikohtaa vasten olevan puolustuslinjan, joka vedettiin Hankoniemen halki ja jolle annettiin nimeksi Harparskogin linja. Puolustuslinja oli noin 40 kilometrin mittainen. Linjalle rakennettiin betonibunkkereita, korsuja, konekivääripesäkkeitä, panssaritorjunta-asemia, tykkiasemia, tulenjohtopesäkkeitä, piikkilankaesteitä ja panssarivaunuesteitä sekä lisäksi muun muassa majoitustiloja, varastoja ja lottien kanttiineja. Harparskogin linjaa ei jouduttu koskaan käyttämään sen varsinaiseen tarkoitukseen.

 

Kävimme katsomassa Hennan ja Jarnon kanssa suomenkielisen Tuntematon sotilas -esityksen. Se noudatti tarkasti Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin tekstiä, ja vaikka kirja on luettu ja elokuva ja teatteriesityskin aiheesta nähty, metsän keskelle rakennetussa katsomossa esityksen seuraaminen oli aivan uudenlainen kokemus. Erik Pöystin ohjaama näytelmä oli taitavasti rakennettu. Viulua soittava Suomi-neito seurasi lähietäisyydeltä sodan tapahtumia. Suomen hevosellakin oli rooli näytelmässä, samoin suurella panssarivaunulla. Välillä metsässä ryskyi ja paukkui. Yksittäisen sotilaan panos taistelutilanteissa tuli hyvin selvänä näkyviin, mutta myös se, ettei sota välttämättä yhtä miestä kaipaa.

 

On hienoa, että jostain niin paljon nähdystä ja kuullusta, kuin mitä Tuntematon sotilaskin on, voidaan saada aikaan koskettava ja vaikuttava esitys. Sääkin oli kaunis ja aurinkoinen, tosin auringon laskettua ilma viileni nopeasti.

 

Ennen teatteriin menoa kävimme Antin kanssa Hennan ja Jarnon mökillä, jossa tapasimme myös ensimmäistä kertaa heidän uuden perheenjäsenensä, vuoden ikäisen Oskar-koiran, joka aluksi hieman arasteli meitä, mutta antoi kuitenkin rapsuttaa itseään.

 

Viime viikon lauantaina minulla oli taas opasvuoro Sipoon vanhassa kirkossa puolestapäivästä neljään. Neljä tuntia menee nopeasti silloin, kun vierailijoita käy jatkuvasti eikä tule pitkiä tyhjiä jaksoja. Päivä oli mukava, erityisesti kun monet kirkossa kävijöistä olivat kiinnostuneita kuulemaan sen historiasta.

 

20170719_103446.jpg

 

Sunnuntaina päätin lähteä katsomaan Järvenpäähän Vanhankylän kartanon pihapiirissä esitettävää Järvenpään kesäteatterin näytelmää Niskavuoren nuori emäntä. Antti valitsi näytelmän sijasta formuloiden katsomisen televisiosta. Tämä Hella Wuolijoen kirjoittama näytelmä on Tuntemattoman sotilaan tavoin hyvin tuttu entuudestaan ja Lija Fischerin ohjaama versio oli melko perinteinen lukuunottamatta muutamia näytelmään kuuluvia musiikkiesityksiä.

 

Näytelmän käsiohjelmassa sen ohjaaja Lija Fischer kirjoittaa, että hänelle olennainen kysymys on ollut yhteisön ja yksilön suhde sekä tänä päivänä että niskavuorelaisessa maailmassa. Hän myös toteaa, että jotta ihminen voisi olla todella onnellinen, hänen täytyy kokea kuuluvansa johonkin ja että hän toivoo jokaisen saavan tänä yksilön aikakautena edes joskus kokea ilon, joka kumpuaa yhteisestä onnistumisen kokemuksesta. Näytelmän esiintyjäjoukko onnistui hyvin ja sai varmaankin kokea iloa yhteisestä onnistumisesta. Katsojatkin viihtyivät.

tiistai, 11. heinäkuu 2017

Kolmet syntymäpäivät viikon aikana

 

Viime viikon tiistaina vietettiin Hennan syntymäpäiviä upeassa merellisessä ympäristössä Helsingin Lauttasaaressa. Juhlintaan osallistui Hennan perheenjäseniä ja ystäviä. Olimme lähdössä Antin kanssa juhliin, vaikka hän olikin vasta edellisenä päivänä kotiutunut sairaalasta umpisuolen leikkauksen jälkeen. Antille oli sairaalassa määrätty viikon ajaksi kahden antibiootin lääkitys, ja nämä lääkkeet sekoittivat hänen vatsansa niin, että minä jouduin lähtemään yksin juhlimaan. Tunnelma merenrannalla sijaitsevalla juhlapaikalla oli rento ja iloinen aivan kuten päivänsankarikin. En voinut viipyä juhlissa kovin pitkään, koska potilas kotona kaipasi huolenpitoa.

 

Torstaina kävimme Päivin perheen kanssa lounaalla Ravintola Veljeksillä Söderkullassa. Alkuruokapöytä oli runsas ja pääruoat olivat maukkaita. Ravintola Veljekset pitää tasonsa korkealla; sekä ruoka että palvelu ovat aina erinomaisia.

 

Tangomarkkinoiden kuningatarfinaali torstaina ja kuningasfinaali lauantaina näytettiin tänä vuonna Alfa-TV:stä. Olemme aina perinteisesti katsoneet televisiosta nämä finaalit, ja samalla on kuultu upeita tangoesityksiä. Tangokuningattareksi kruunattiin torstaina nuori Aino Niemi, jota mekin veikkasimme voittajaksi. Lauantaista Tangokuningas-kisaa ehdin katsoa vain osittain enkä siksi osannut veikata voittajaa. Voiton vei yleisön suuri suosikki Teijo Lindström.

 

Corinnen sunnuntaista 17-vuotispäivää vietettiin jo lauantaina. Juhlassa oli tarjolla Gian tekemiä herkkuja, muun muassa juustokakkua ja mansikkakakkua. Hilkka, Fransu, Tanja ja Samuelkin tulivat Corinnen juhliin Mikkelin läheltä, jossa he olivat viettäneet kesäisen viikon mökillä Isabellen perheen kanssa. Mikkelin seudulla sää oli ollut kovasti vaihteleva; oli ollut kauniita, aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä, mutta yhtenäkin päivänä oli ollut vain kymmenen lämpöastetta. Kylmästä säästä huolimatta nämä rohkeat sveitsiläiset olivat uineet joka päivä järvessä, jonka vesi oli ollut kuulemma vain hieman viileää.

 

P1120534 (2).JPG

 

Sunnuntaina sitten vietettiin Pornaisten Kotojärvi Golf -ravintolassa isän 90-vuotisjuhlaa yli seitsemänkymmenen hengen voimin. Mukana oli isän ja äidin perheenjäsenten lisäksi sukulaisia ja ystäviä. Kaukaisimmat juhlavieraat olivat tulleet Ilmajoelta ja Salosta. Ilma oli aurinkoinen ja mukavan lämmin, hieman tuuli, joten missään vaiheessa ei tullut liian kuuma.

 

Juhla aloitettiin ravintolan terassilla trubaduuri Klasun johdolla onnittelulaululla, minkä jälkeen kohotettiin kuusenkerkkäjuomamaljat päivänsankarin kunniaksi. Lounaaksi syötiin karjalanpaistia ja jälkiruoaksi juotiin kahvit maukkaan täytekakun kera. Päivänsankarille pidettiin puheita ja laulettiin lauluja. Klasu viihdytti juhlaväkeä laulamalla ja laulattamalla juhlaväkeä kitaransa säestyksellä ja tekemällä erilaisia temppuja, jotka huvittivat sekä aikuisia että lapsia. Juhlapäivä oli tunnelmallinen ja mieliinpainuva, ja isä sekä äiti jaksoivat hyvin koko monituntisen tilaisuuden ajan. Maanantaina he olivat kuitenkin kuulemma olleet melkoisen uupuneita.

tiistai, 4. heinäkuu 2017

Suvisoittoa ja opastusta

 

P1120520.JPG

 

Kamariorkesteri Avanti! perustettiin vuonna 1983 ja kolmen vuoden kuluttua orkesteri aloitti oman Suvisoitto-kesäfestivaalin. Festivaali haluttiin järjestää pienessä kaupungissa, josta löytyy pitkä kulttuuriperintö. Tästä syystä Porvoo valittiin festivaalin pitopaikaksi. Vuodesta 1986 lähtien festivaali on järjestetty joka kesä kesä-heinäkuun vaihteessa. Olemme useina vuosina käyneet festivaalin konserteissa. Tänä vuonna, kun Antti oli sairaalassa toipumassa umpisuolen leikkauksesta, minä kävin yhdessä kaupunkikonsertissa, joka pidettiin lauantaina 1.7. Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Campuksella. Runsaan tunnin pituisessa ilmaiskonsertissa esitettiin unkarilaissyntyisen László Sűlen sävellys, viisiosainen sarja Parallel Timelines, jossa kuvattiin erilaisia aikakäsityksiä. Esiintyjät; Sűle, piano, Pentti Lahti, saksofonit ja Heikki Nikula, bassoklarinetti olivat huipputason muusikkoja. Pentti Lahti muun muassa soitti viittä erilaista saksofonia. Musiikki oli mukavaa, svengaavaa ja tarttuvaa.

 

Konsertin jälkeen kävin katsomassa sairaalassa umpisuolipotilasta, joka ei vielä päässyt kotiin hieman liian korkeiden tulehdusarvojen takia. Kotiinpääsy siirtyi lopulta maanantaihin, jolloin arvot olivat sellaiset, että lääkitystä saatettiin jatkaa kotioloissa.

 

20170702_183524.jpg

 

Sunnuntainakin kävin sairaalassa ja sieltä jatkoin suoraan Sipoon vanhalle kirkolle, jossa minulla oli opastusvuoro iltaviidestä kahdeksaan. Väkeä kävi mukavasti ja joukossa oli myös muun muassa Sysmän kirkon opas, joka oli erittäin kiinnostunut meidän kirkostamme. Hän oli kahden seurueeseensa kuuluvan henkilön kanssa paikalla jo puoli viiden jälkeen, kun tulin kirkolle, ja he lähtivät vasta kuuden jälkeen. Tällaiset opastettavat tekevät aina kiperiäkin kysymyksiä, ja siitä syystä täytyy jatkuvasti opetella lisää kirkon vaiheista. Kirkkoon kävi tutustumassa myös kirkkobongareiksi itseään kutsuvia henkilöitä, jotka tiesivät paljon Suomen keskiaikaisista kirkoista.

 

lauantai, 1. heinäkuu 2017

Juhannuksen jälkeen

 

P1120216 (4).JPG

 

 

Kesäkuu on jo mennyt. Juhannus meni nopeasti, vaikka emme tehneet mitään erityistä. Pitkästä aikaa vietimme rauhallisen juhannuksen kotona. Juhannuspäivänä tosin kävimme Paippisissa tervehtimässä aattoiltana Suomeen Sveitsistä saapuneita Hilkkaa ja Fransua. Vielä juhannuksenakin kolme telkkänaarasta uiskenteli pihalammessa, joten toiveissa on, että ensi keväänä useimmissa meidän telkänpöntöistämme pesitään.

 

Juhannuksen jälkeisenä keskiviikkona Antti ja minä kävimme äidin, isän, Martin, Jarkon ja Hilkan ja Fransun kanssa lounaalla Willa Söderissä. Päivän lounasruoka kermainen riistakäristys oli erittäin hyvää ja mureaksi haudutettua. Lounaan jälkeen tulimme vielä meille kahville. Onneksi olin edellisenä päivänä leiponut, joten saimme kahvin kanssa kotona leivottua marjapiirakkaa, mikä meillä on nykyään aika harvinaista, kun tuntuu, että kaupasta ja leipomoista saa niin helpolla maukkaita leivonnaisia.

 

Antin vatsa oli ollut jo keskiviikkona aamulla oikealta puolelta kipeä, mutta päivän aikana se ei vaivannut, kunnes illalla sitten kipu yltyi niin kovaksi, että jouduttiin lähtemään Porvooseen päivystykseen. Porvoon sairaalassa otettujen kokeiden ja lääkärin tutkimuksen jälkeen potilas lähetettiin kotiin ja pyydettiin tulemaan torstaiaamuna takaisin ultraäänitutkimukseen, jossa ei kuitenkaan löydetty kivun aiheuttajaa. Vasta Päivin vaatiman tietokonetomografiatutkimuksen jälkeen selvisi, että Antin umpisuoli on tulehtunut ja se pitää leikata. Antti jäi sairaalaan odottamaan perjantaina tehtävää leikkausta ja minä lähdin kotiin. Ehdin käydä vielä perjantaina aamupäivällä katsomassa Anttia ennen kuin hänet leikattiin iltapäivällä. Tähystysleikkaus sujui hyvin ja muutaman tunnin kuluttua Antti oli jo päässyt takaisin osastolle, josta hän soitti ja pyysi käymään ja tuomaan luettavaksi kirjoja, joita olin hakenut kirjastosta.

maanantai, 19. kesäkuu 2017

Suomen satavuotisjuhlintaa

 

P1120502.JPG

 

Kultarannan puutarha Naantalissa.

 

Torstaina ajoimme aurinkoisessa säässä Naantaliin, jossa kävimme lounaalla, katselimme kaupunkia ja kirkkoa ja kauniin kesäpäivän kruunasi Naantalin Musiikkijuhlien ”Katso pohjoista taivasta” -konsertti Kultarannan puutarhassa. Runon ja sävelen liitolle omistetussa konsertissa esitettiin suomalaisia runoja ja musiikkia. Runot konserttiin oli valinnut presidentin puoliso rouva Jenni Haukio runoantologiastaan ”Katso pohjoista taivasta”. Runoja lausui näyttelijä Esko Salminen ja musiikista vastasivat sopraano Johanna Rusanen-Kartano, baritoni Ville Rusanen, pianisti Pami Karvonen ja Total Cello Ensemble. Huilisti Patrick Gallois, viulisti Elina Vähälä, viulisti Jaakko Kuusisto, alttoviulisti Hartmut Rohde ja sellisti Samuli Peltonen soittivat Einojuhani Rautavaaran säveltämän The Last Runo, joka perustuu Kalevalan runoon. Lapsiesiintyjät Vienomari Jääskeläinen ja Antto Maliniemi lauloivat Aleksis Kiven Oravan laulun.

 

Konserttivieraiden joukossa olivat myös Sauli Niinistö ja Jenni Haukio. Jenni Haukiota haastateltiin konsertin aluksi ja häneltä kysyttiin muun muassa, millä perusteella konsertissa esitettävät runot on valittu. Hän kertoi valinneensa runot ajatellen Suomen 100-vuotisjuhlaa ja Suomen luontoa.

 

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja konsertin tunnelma oli mukavan leppoisa hieman epämukavista tuoleista huolimatta. Esitykset olivat tyylikkäitä.

 

Konsertin päätyttyä ajoimme Poriin, josta olimme varanneet huoneen yöksi. Aamulla jatkoimme matkaa Ilmajoelle, jossa alkoi kahdelta iltapäivällä Ilmajoen Musiikkijuhlien oopperaesitys ”Mannerheim”. Ilmajoen Musiikkijuhlien tämänvuotisen oopperan olivat kirjoittaneet Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies ja sen oli säveltänyt Tuomas Kantelinen. Ooppera kertoo Mannerheimin tarinan Suomen ja maailmanhistorian suurten tapahtumien kautta. Mannerheim on tarinassa ”poika, mies, isä, sotilas, kelmi, johtaja, erakko ja sankari. Sanalla sanoen: ihminen”. Näin kuvaa Mannerheimia oopperan dramatisoinnista ja ohjauksesta vastannut Tuomas Parkkinen.

 

20170616_130309.jpg

 

Ilkan patsas Ilmajoella on Jaakko Ilkan ja kaikkien nuijasoturien muistomerkki.

 

P1120517.JPG

 

Mannerheim-oopperan musiikista vastasi Vaasan kaupunginorkesteri ja päärooleissa esiintyivät Waltteri Torikka Carl Gustaf Emil Mannerheimina, Johanna Rusanen-Kartano taloudenhoitaja Ida Onerva Lankisena, Essi Luttinen Mannerheimin äitinä Heleninä sekä Annami Hylkilä Mannerheimin siskona Annickana. Ilmajoen oopperakuorolla ja Oopperan lapsikuorolla oli myös merkittävät roolit. Päärooleissa esiintyvien lisäksi mukana oli suuri joukko esiintyjiä.

 

”Mannerheim”-ooppera oli koottu useista lyhyistä kuvaelmista, jotka oli jaettu vielä useisiin kohtauksiin. Tämä teki esityksestä välillä hieman sekavan, mutta kokonaisuutena esitys oli mukaansatempaava. Musiikki oli kaunista ja melodista, laulut oli kirjoitettu runomuotoon, mikä sopi erinomaisesti tähän oopperaan. Esiintyjät olivat taitavia ja kuorokohtaukset näyttivät ja kuulostivat hyviltä. Roolihenkilöiden joukossa oli peräti kolme minun sukunimikaimaani: taloudenhoitaja Ida Onerva Lankinen, Idan poika Toivo Lankinen ja Toivon poika Kalle Lankinen.

 

Molemmat edellä mainitut tapahtumat kuuluivat Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon, ja hyvin ne siihen sopivatkin. Johanna Rusanen-Kartanokin ehti Naantalista Ilmajoelle oopperaesitykseen, joten kiireinen loppuviikko oli hänelläkin.

 

Lauantaiaamuna lähdettiin ajamaan kotiin ja kotona istahdettiin saman tien television ääreen katsomaan, kun Suomussalmella Hossan retkeilykeskuksessa Huosilammen rannalla avattiin Suomen neljäskymmenes kansallispuisto. Presidentti Sauli Niinistö piti juhlapuheen ja leikkasi nauhan rouva Jenni Haukion kanssa. Me olemme Antin kanssa lomailleet Hossassa useina syksyinä jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Siellä on aina ollut mukavaa, vaikka säät eivät ihan aina olekaan suosineet. Joskus on satanut vettä ja joskus jopa lunta.

 

Lauantaina television katselu jatkui pian Hossan avajaistern jälkeen. Joensuu-Jukola alkoi Venlojen viestillä ja illalla myöhään alkoi Jukolan viesti, joka jatkui aamuseitsemään. Jukolan viestin alun katsoin, mutta sitten nukahdin. Kun heräsin viideltä, katsoin viestiä siitä eteenpäin, koska se oli loppuvaiheessa tosi jännittävä. Viimeisellä osuudella IFK Göteborgin ja Kooveen joukkueet olivat vuorotellen johdossa, kunnes ruotsalaisjoukkue meni menojaan ja suomalaisjoukkue Koovee jäi siitä, mutta tuli sentään toiseksi. Suunnistus on mukavaa seurattavaa televisiosta, vaikka kyllä radiostakin oli aikanaan kiva kuunnella, kun toimittaja Hilla Blomberg kuiski metsässä rastien läheisyydessä, ettei vain olisi paljastanut suunnistajille rastin paikkaa.

 

Sunnuntaina oli ensimmäinen opasvuoroni Sipoon vanhassa kirkossa. Vuoro alkoi neljältä iltapäivällä ja päättyi iltakahdeksalta. Olin kertonut paippislaisille sekä Piialle, että minulla on sunnuntaina opasvuoro. Piia tuli Helinän kanssa ja myös äiti, isä, Martti ja Kirsti tulivat tutustumaan kirkkoon.Väkeä tuli paikalle tasaisesti, ja melkein koko ajan kirkossa oli kävijöitä, jotka olivat kiinnostuneita kirkosta ja sen historiasta sekä nykyisestä käytöstä. Hieman hämminkiä aiheutti nuorehko mies, josta ohjaajamme Kaarina oli minua jo aamulla varoittanut, hän kun oli käynyt kirkossa jo lauantainakin. Nyt tämä mies kävi kirkolla opasvuoroni aikaan kolme kertaa. Hän käyttäytyi kuitenkin rauhallisesti eikä aiheuttanut ongelmia.