tiistai, 19. maaliskuu 2024

Laulun juhlaa

Angelika%20Klas.jpg

 

Sopraano Angelika Klas on viettänyt maaliskuussa 25-vuotistaiteilijajuhlaansa, ja yksi kolmesta Angelika Klas - Laulun juhlaa -konserteista pidettiin sunnuntaina Keravalla Keuda-talon Kerava-salissa. Olin varannut liput Kaijalle, Merjalle ja itselleni jo lokakuussa, koska halusin ehdottomasti päästä tähän konserttiin, sillä olen ihaillut Angelika Klasin monipuolisuutta, upeaa ääntä ja eläytymiskykyä vuosia ja käynyt hänen konserteissaan aina, kun se on ollut mahdollista.

Angelika Klasin lisäksi konsertissa esiintyivät hänen sisarensa, sopraano Marion Melnik, poikansa, pianisti Maximilian Fagerlund, baritoni Hannu Lehtonen sekä heitä säestävä Janne Hovi Trio; pianisti Janne Hovi, viulisti Mervi Myllyoja ja basisti Hannu Rantanen. Konsertin juonsi pianotaiteilija Seppo Hovi, jonka juonnot olivat tuttuun tapaan sekä koskettavia että hykerryttävän hauskoja.

Konsertin ohjelmisto oli monipuolinen; siihen sisältyi ooppera- ja operettiaarioita, liediä, jazzia, ikivihreitä sekä tangoja. Viimeksimainituista mielenpainuvimmat olivat Myrskyluodon Maija, Liljan kukka, sekä Yo soy Maria. Saatiin nähdä myös videokooste Angelika Klasin urasta ja monikulttuurisesta taiteilijaperheestä ja kuulla tarinoita hänen elämänvaiheistaan. Esiintyjät olivat taitavia, yli kaksituntisen konsertin tunnelma oli lämmin ja oli ihana kuulla niin monia tuttuja ja hienoja lauluja.

Konsertin väliajalla juotiin Kaijan tarjoamat suklaaleivoskahvit, ja Merjalta sain mukaani kauniin timanttiananaksen. Sunnuntain konsertti oli kuin kevään ensimmäinen sinivuokko; se ilahdutti, liikutti ja viihdytti. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli satanut kymmenisen senttiä lunta ja nyt kun sääkin on kylmentynyt ja kevään edistyminen pysähtynyt, joudutaan niitä ensimmäisiä sinivuokkoja odottelemaan vielä viikkoja.

Angelika Klas sanoi rakastavansa tangojen esittämistä, ja taisi olla niin, että ensimmäisillä kerroilla, kun olin hänen konsertissaan, aiheena oli nimenomaan tango. Porvoon Taidetehtaan kaksi konserttia on jäänyt erityisesti mieleen.

Porvoon Taidetehtaalla esitettiin kymmenen vuotta sitten Astor Piazzollan tango-ooppera Maria de Buenos Aires, jonka esiintyjinä olivat Angelika Klas sekä tunnettu argentiinalainen tangolaulaja Martin Alvarado. Orkesteri koostui Tanguedia Quintetista ja Lohjan Kaupunginorkesterin muusikoista. Oopperan nimikappale oli iki-ihana Yo soy Maria, jonka Angelika Klas lauloi myös sunnuntain konsertissa.

Kuusi vuotta sitten, niin ikään Porvoon Taidetehtaalla, Angelika Klas, Tanguedia Quintet -orkesteri sekä tanssijat Katja Koukkula ja Jussi Väänänen esittivät Tangon juhlaa -konsertissa sekä suomalaisia että argentiinalaisia tangoja. Tästä konsertista jäivät mieleen upeat sovitukset tutuista tangoista, erityisesti Kotkan ruususta.

 

Angelika%20Klas%202.jpg

tiistai, 12. maaliskuu 2024

Tapaamisia

Vuodatus.net-sivusto kaatui jossain vaiheessa ja oli pitkään poissa käytöstä, mutta nyt se toimii taas.

Pitkältä ja välillä rasittavaltakin tuntuneen talven jälkeen kevät on koittanut. Se näkyy siinä, että pihassa on jo sulia paikkoja, vaikka ajotie onkin vielä jäinen ja pääosin pihakin on paksun lumikerroksen peitossa. Aurinkoiset päivät tuovat kuitenkin iloa ja herättelevät talviunen tapaisesta horteesta, jossa olen ollut talvikuukaudet.

Perheenjäsenten ja ystävien tapaamiset sekä erilaiset kulttuuritapahtumat tuovat paljon iloa ja hyvää mieltä, ja kevään myötä olen vähitellen alkanut aktivoitua niissä.

Rianan kanssa käytiin lounaalla Porvoon Rossossa. Keskusteltiin Rianan lukio-opiskelusta, kesäsuunnitelmista ja tietysti vähän myös lukion jälkeisistä opiskelusuunnitelmista. Kun Riana oli peruskoulussa, tapasimme usein koulun jälkeen, ja kävimme silloin Porvoossa muun muassa kahviloissa, taidenäyttelyissä ja valokuvaamassa.

Liityin pari vuotta sitten Sipoon Marttoihin yhdistyksen puheenjohtajan houkuttelemana, ja hänen ehdotuksestaan minut valittiin tämän vuoden vuosikokouksessa myös yhdistyksen hallitukseen, joten nyt aion osallistua yhdistyksen toimintaan aiempaa aktiivisemmin. Martat viettävät tänä vuonna 125-vuotisjuhlavuottaan, ja juhlavuoden teemana on metsä. Juhlavuoden teemaan liittyen myös Sipoon Martoilla on kiinnostavia tapahtumia.

Entisten työtovereiden kanssa on aina kiva tavata, kun on monia yhdessä vietettyjä työvuosia ja sen myötä paljon yhteistä historiaa. Ja vaikka työvuodet ovat jo takana ja vaikka niitä ei tapaamisissa enää juurikaan muistella, niin tapaamiset ovat merkittäviä ja tuottavat iloa. Leilan kanssa käytiin kahvilla Café Cabriolessa Porvoossa, jonka omistajat ovat vaihtumassa. Tarjolla oli kuitenkin vielä entiseen tapaan upeita kakkuja ja muita leivonnaisia. Ritvaa olen käynyt puolestaan tapaamassa Helsingissä sairaalassa, jossa hän on ollut jo useita viikkoja.

Kaijan kanssa sovittiin tapaaminen Tuorilan leipomon kahvilaan Askolassa, ja samalla sain Hennan teettämän Eden-aiheisen kalenterin. Ostin mukaan kassillisen leivonnaisia ja kävin myös Strömsbergin myllyssä, josta ostin myllyn tuotteita. Strömsbergin mylly perustettiin alun perin vesimyllynä Porvoonjoen varteen vuonna 1545 ja nykyiseen paikkaansa se siirtyi 1920-luvulla, joten sillä on tosi pitkät perinteet. Se toimi myös asekätkentäpaikkana sodan jälkeen ja 1950-luvulla se paloi pahasti, mutta myllykoneisto säilyi.

Jarno, Henna ja Eden olivat runsas viikko sitten viikonlopun onnellisten saarella, niin kuin Lauttasaarta kutsutaan, ja kävin siellä lohikeitolla heidän luonaan. Tämän päivän Helsingin Sanomissa pohdittiin, milloin ja mistä syystä tuo lisänimi on Lauttasaarelle annettu. Asiasta on erilaisia näkemyksiä.

Ystäväperheen tytär Sara on itsenäinen lukion toisluokkalainen, joka muutti runsas viikko sitten opiskelija-asuntolaan Herttoniemeen. Kutsu Saran viime sunnuntain tupaantuliaisiin ilahdutti suuresti. Tupaantuliaiset pidettiin useammassa osassa, jotta kaikille riitti istuimia, ja ensimmäiseksi paikalle oli kutsuttu oman perheen lisäksi meitä seniori-ikäisiä. Nuorten elämästä ja suunnitelmista on kiinnostavaa ja virkistävää kuulla.

sunnuntai, 18. helmikuu 2024

Vanhojentansseissa

Riana%202024.jpg

 

Perjantai-iltana tanssittiin Borgå Gymnasiumin, Porvoon ruotsinkielisen lukion, vanhojentanssit Porvoon urheiluhallissa, ja koska Rianakin oli tanssimassa, niin lähdin paikan päälle niitä katsomaan. Runsaan tunnin mittaisessa esityksessä nähtiin vanhoja salonkitansseja ja paritansseja kuten esimerkiksi cicapo, menuetti, grand square, valssi ja mignon eli kehruuvalssi sekä yksi tilaisuutta varten suunniteltu moderni tanssi. Illan viimeiseen valssiin tanssijat hakivat yleisön joukosta jonkun läheisensä, Riana tanssi tämän valssin isänsä Jarkon kanssa. Tanssit oli hyvin harjoiteltu ja ne sujuivat hienosti. Tanssijat olivat tyylikkäitä, tytöillä on kauniit puvut ja kampaukset ja pojilla frakit.

 

Vanhojen%20p%C3%A4iv%C3%A4n%C3%A4%201968

 

Yllättäen tanssien katsominen tuntui liikuttavalta, kun mieleen muistui oma vanhojenpäivä Järvenpään yhteiskoulussa vuonna 1968 eli 54 vuotta sitten. Silloin vanhojenpäivää vietettiin hyvin eri tavalla kuin nykyään. Alunperinhän vanhojenpäivän ajatuksena oli pukeutua vanhoihin, kotoa tai muualta löytyneisiin, vaatteisiin ja näyttää oikeasti vanhukselta.  Minäkin hankin päivään vaatetuksen, mustan villakankaisen puvun, sukulaisilta Ilmajoelta. Selvästi muistan vieläkin, kuinka valkoisesta villaisesta hartialiinasta irtosi mustaan pukuun kuituja, ja lopulta asu näytti lähes mustavalkoiselta. Hassua, että tuollainen asia on säilynyt parhaiten muistissa siitä päivästä.

tiistai, 6. helmikuu 2024

Runebergin päivänä

 

Runebergin%20patsas%20Porvoossa.jpg

Valokuvaaja Niko Laurilan ottama kuva J. L. Runebergin patsaasta Porvoossa. Kuva on minusta mainio ja se kuvaa hienosti kansallisrunoilijaamme, joka vietti suuren osan elämästään Porvoossa.

Eilen Runebergin päivänä käytiin äänestämässä presidentinvaalien toisella kierroksella. Ennakkoäänestyksen on uutisissa kerrottu toisella kierroksella olevan ensimmäisen kierroksen tapaan tosi vilkasta, mutta Söderkullan kirjastossa päästiin jonottamatta äänestämään. Vaalikahveja ei äänestyksen jälkeen juotu vaan syötiin kotona lounasta.

En ole kovinkaan monta kertaa leiponut runebergintorttuja, mutta nyt näin netissä ohjeen, jossa yhdistettiin runebergintorttu ja porkkanakakku, ja kun kaikki ainekset löytyivät kotoa, niin leivoin sellaisen. Siitä tuli tosi hyvä ja mehukas kakku, vaikka eihän se runebergintorttua kovin paljon muistuttanut. Minusta runebergintorttuun kuuluu ehdottomasti karvasmantelin maku, jota oli myös Fredrika Runebergin alkuperäisessä ohjeessa mutta ei tämän kakun ohjeessa.

"Lukeminen kannattaa aina", totesi Jörn Donner muinoin kirjakaupan mainoksessa, ja olenkin alkuvuoden panostanut siihen harrastukseen erityisen innokkaasti, ensin siksi, kun sairastin rs-virusta ja sen jälkeenkin lukuinnostus on jatkunut. Viimeksi olen lukenut kaksi saksalaissyntyisen kirjailijan Sarah Larkin paksua historiallista romaania Tuhansien lähteiden saari ja Punaisen mangroven saari. Romaanien tapahtumat sijoittuvat Karibialle; Jamaikalle sekä Hispaniolan saarelle Santo Domingoon, ja niissä kerrotaan elämästä 1700-luvulla, jolloin saaret olivat eurooppalaisten maiden siirtomaita. Valtaa saarilla pitivät valkoihoiset, joiden plantaaseilla viljeltiin sokeriruokoa, kahvia ja tupakkaa sekä muita eksoottisia viljelykasveja ja Länsi-Afrikasta tuotiin orjia hoitamaan viljelyksiä. Historiallisesti romaanit olivat kiinnostavia ja herättivät myös halun tutustua alueen historiaan perusteellisemmin.

Floridan-talvinamme osallistuimme risteilymatkoihin Karibialle, mutta näillä matkoilla kullakin saarella vietettiin aina vain päivä ja yön aikana siirryttiin toiselle saarelle, joten tutustuminen kuhunkin saareen jäi hyvin pintapuoliseksi.

torstai, 25. tammikuu 2024

Tammikuussa

Sairastamani flunssa osoittautui rs-viruksen aiheuttamaksi, mikä selvisi, kun Antti sairastui samaan tautiin ja sai sen niin rajuna, että hän joutui sairaalaan, jossa hänelle tehtiin virustesti. Toipuminen taudista tuntuu vievän aikaa, mutta yhdessä kevään edistymisen ja päivän pitenemisen kanssa toipuminen on kuitenkin edennyt.

Lunta on tänä talvena satanut niin paljon, että lumitöitä on riittänyt ja myös omakotitalkkari on ajoittain kutsuttu apuun. Metsäkauriit hyppelevät pihapiirissä ja tekevät uskomattoman pitkiä ja korkeita loikkia paksussa hangessa. Niitä eivät kinokset estä.

Lukeminen ja ristikoiden täyttäminen sekä viime aikoina erityisesti vaalitenttien katsominen ovat viihdyttäneet kotona, kun ei ole oikein tehnyt mieli lähteä muualle kuin kauppaan ja apteekkiin. Vaalitenttien jälkeisinä aamuina on myös kiva katsoa, kun edellisen illan keskusteluja ja ehdokkaiden esiintymistä ja onnistumista arvioidaan. Käytiin ennakkoäänestämässä maanantaina, joten nyt vain odotellaan sunnuntai-iltaa ja vaalitulosten ennakkoäänien julkistamista sekä sitä seuraavaa vaali-illan televisio-ohjelmaa.  Aika jännittäväksi näyttää vaali käyvän ja kisa toiselle kierrokselle pääsystä kiristyy, kun Alexander Stubbin ja Pekka Haaviston lisäksi toiselle kierrokselle kirivät Jussi Halla-aho ja Olli Rehn.

Viime sunnuntaina syötiin Box Cafe & Grillin erinomaisia hampurilaisia ja täytekakkua Päivin perheen kanssa ja juhlistettiin samalla Antin syntymäpäivää.