tiistai, 15. elokuu 2017

Suvun ja perheen seurassa

Viime viikon torstaina sopraano Laura Pyrrö ja häntä cembalolla säestänyt Tiina Korhonen esiintyivät Sipoon vanhan kirkon kesäkonsertissa. He esittivät barokin ajan ooppera-aarioita, säveltäjinä muun muassa Händel, Purcell ja Telemann. Laura Pyrrön kaunis ääni soi upeasti kirkossa, jossa minusta erityisesti naisäänet pääsevät oikeuksiinsa.

 

P1120653.JPG

Ilmajoen Kestikartano.

Lauantaina vietimme äitini puoleisen suvun sukujuhlaa Ilmajoen Kestikartanossa Kyrönjoen rannalla. Kartano on rakennettu vuonna 1878 ja se on ollut ison Ala-Antilan tilan päärakennus. Rakennuksessa on vuosikymmenien ajan toiminut myös Pohjanmaan lakkitehdas. Vuonna 1971 Jussi ja Maija Aho avasivat tiloissa Jussin Kestikartanon, ja kun se lopetti ravintolatoiminnan 1990-luvulla, tila siirtyi Ilmajoen kunnalle, joka vuokrasi tiloja eri yrittäjille. Nykyiset omistajat Päivi ja Miika Nylund aloittivat ravintolatoiminnan Ilmajoen Kestikartanossa vuonna 2012.

Meitä Matti Mäkelän jälkeläisiä oli paikalla vajaat 50. Tämänkertaisen tilaisuuden järjestelyistä vastasivat Heinon ja Eilan jälkeläiset Tuula, Ulla ja Erkki. Tilaisuuden aluksi juotiin tervetuliaismaljat ja Tuula piti tervetuliaispuheen, minkä jälkeen Ulla kertoi tapahtumia Heino-isänsä lapsuudesta ja nuoruudesta sekä Heinon ja Eilan elämästä Ilmajoen Huissilla.

Lounas syötiin buffet-pöydästä. Ruoka oli erinomaisen maukasta ja erityisen hyvää minusta oli maksalaatikko, koska kotona tehtyä maksalaatikkoa ei nykyisin enää kovin usein saa. Tällainen maksalaatikko on ihan eri ruokalaji kuin kaupassa myytävä tuote. Kahvin kanssa oli tarjolla mansikkakakkua.

Oli kiva nähdä sukulaisia, joista osan olimme tavanneet isän 90-vuotisjuhlilla heinäkuussa, mutta suurinta osaa tilaisuuteen osallistujista ei ollut tavattu ainakaan kolmeen vuoteen, jolloin oli edellinen sukutapaaminen. Joidenkin tapaamisesta oli sitäkin pidempi aika.

Lauantai-illaksi oli luvattu erittäin voimakkaita ukkospuuskia ja rankkaa vesisadetta. Kun ajoimme kotiin Ilmajoelta, taivaanrannassa näkyi mustia pilviä, mutta vasta kun pääsimme kotipihaan, alkoi sade. Se alkoi sen verran rankkana, että lyhyellä matkalla autosta sisätiloihin ehdimme kastua. Sade jatkui voimakkaana jonkin aikaa ja ukkonenkin jyrähteli, mutta mitään erityisen rajua myrskyä meillä ei ollut. Paippisissa, kolmenkymmenen kilometrin päässä meiltä, oli sen sijaan myrskynnyt, ukkostanut ja satanut rankasti. Puitakin oli kaatunut lähistöllä lukuisia.

 

20170813_092902 (2).jpg

Kirkkonummen kirkko.

Sunnuntaiaamuna meillä oli taas melko aikainen lähtö kotoa. Kirkkonummen kirkossa alkoi kymmeneltä Antin tyttärenpojan Jannen konfirmaatiomessu, jonka jälkeen Jannen juhlinta jatkui Kantvikissa. Juotiin malja Jannen kunniaksi ja Jannen äiti Päivi puhui kauniisti esikoiselleen. Kahvipöydässä oli tarjolla monenlaisia herkkuja; oli kala- ja lihavoileipäkakkua, karjalanpiirakoita, erilaisia suolaisia piirakoita, juustokakkua ja Sacher-kakkua.

perjantai, 11. elokuu 2017

Akseli ja Elina

 

20170808_195111.jpg

 

Joka-teatterissa Tuusulan Jokelassa on tänä kesänä esitetty Eija Vilppaan ohjaamaa näytelmää Akseli ja Elina, jonka on Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -romaanitrilogian pohjalta sovittanut Panu Rajala. Näytelmä kuuluu Suomi Finland 100 -juhlavuoden ohjelmistoon. Akselia ja Elinaa esitetään Jokelan työväentalon pihamaalla, paikassa jossa vuonna 1905 perustettiin Jokelan Työväenyhdistys. Menimme Antin kanssa katsomaan näytelmää.

Akseli ja Elina -näytelmän tapahtumat sijoittuvat pieneen Pentinkulman kyläyhteisöön ja vuosiin n. 1885 - 1912, aikaan ennen sisällissodan syttymistä. Siinä kerrotaan Akselin ja Elinan rakkaustarina, mutta siinä käsitellään myös niitä historiallisia muutoksia, joiden keskellä Suomessa tuohon aikaan elettiin. Näytelmä alkaa samoilla sanoilla kuin Väinö Linnan romaanikin: "Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi".

Näytelmän käsiohjelmassa kerrotaan, että harjoitukset aloitettiin jo viime vuoden puolella. Näytelmän ohjaaja Eija Vilpas piti näyttelijöille koulutusta yhdessä Jokelan Kansalaisopiston kanssa. Harjoituksia pidettiin useita. Näytelmän ohjaaja kirjoitti näytelmän käsiohjelmassa, että "Joka-teatteri on erittäin vireä joukko harrastajia. Heidän kanssaan on ilo työskennellä. Ihmiset ovat innostuneita, ahkeria ja sitoutuneita ja haluavat tehdä parhaansa."

Suuri osa näytelmän esiintyjistä on ollut mukana Joka-teatterin toiminnassa jo vuosikausia, muutama jopa vuodesta 1981. Silloin esitettiin Joka-teatterin ensimmäinen näytelmä, karjalaisaiheinen "Kuparsaare Antti".

Tehty työ näkyikin esityksessä. Paikallisin näyttelijävoimin tehty esitys sujui mallikkaasti, näyttelijät osasivat roolinsa ja joukossa oli muutamia aivan ammattilaistasoisia esiintyjiä. Näyttelijäjoukko myös lauloi kauniisti. Esitys oli sekä hauska että koskettava.

perjantai, 11. elokuu 2017

Tutustumisretki Pornaisiin

 

20170806_135906.jpg

 

Viime viikon sunnuntaina Pornaisten kirkko oli avoinna ja siellä oli opas paikalla. Halusin mennä tutustumaan tähän kirkkoon, jonka ohi olen muutaman kerran ajanut, mutta jossa en ole aikaisemmin käynyt. Antti valitsi kirkkoon tutustumisen sijaan yleisurheilun MM-kisojen katsomisen televisiosta.

Pornaisissa on ennen nykyistä, vuonna 1924 rakennettua, kirkkoa ollut kaksi puukirkkoa. Nykyinen kolmilaivainen kirkko on arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema ja se on valmistettu pornaislaisesta graniitista. Tätä edeltävä kirkko oli Carl Engelin suunnittelema, se oli valmistunut vuonna 1833 ja se tuhoutui tulipalossa vuonna 1918.

Nykyisessä kirkossa on noin 250 istumapaikkaa, se on valoisa ja kaunis. Kirkon katossa on kaksi kattokruunua, jotka ovat alunperin olleet Koiviston kirkon katossa Karjalassa. Jatkosodan päätyttyä, kun alue jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle, kattokruunut pakattiin huolellisesti ja tuotiin Suomeen. Nyt näitä Koiviston kirkon kattokruunuja on Pornaisten lisäksi kirkoissa eri puolilla Suomea. Pornaisten kirkossa on kaksi kirkonkelloa, joista vanhempi on vuodelta 1731. Jotta kello saatiin aikanaan hankituksi, paikkakunnan naiset kutoivat pellavaista palttinaa, ja sen myynnistä saaduilla rahoilla kirkonkello ostettiin.

Kirkon vieressä olevan huoltorakennuksen yläkerrassa on Pornaisten kotiseutumuseo, joka oli myös auki ja sielläkin oli opas paikalla. Pornaisten kotiseutumuseo perustettiin jo 75 vuotta sitten tyhjilleen jääneeseen kellotapuliin, kun nykyisen kirkon valmistuttua kellot sijoitettiin sen ullakolle. Kellotapuli, joka oli valmistunut vuonna 1834, tuhoutui tulipalossa vuonna 1993, jolloin aika iso osa museon esineistöä myös tuhoutui. Tänä kesänä kotiseutumuseossa on esillä näyttely, jonka teemana on "Vuosien 1917 ja 1918 muistoja Pornaisissa". Museon seinillä on mm. Pornainen-seuran kokoamia valokuvia, joka kertovat Pornaisista ja pornaislaisten elämästä. Vanhimmat kuvat ovat lähes sadan vuoden takaa.

Vietin pitkän ajan sekä kirkossa että museossa, joissa molemmissa oli paikalliset oppaat. Heiltä kuulin tarinoita Pornaisten historiasta. Pornaisista ajoin Paippisten kautta kotiin.

torstai, 10. elokuu 2017

Elokuun alkua

 

20170805_201443 (2).jpg

Sillanpää-oopperan esiintyjäjoukko sai runsaat suosionosoitukset esityksen päätyttyä.

Kävimme Rianan kanssa Taaborinvuoren kesäteatterissa katsomassa näytelmän Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset. Näytelmässä esiintyivät muun muassa Marita Taavitsainen sekä Uusi päivä -televisiosarjasta tutut Thelma Siberg (Heinähattu) ja Valtteri Lehtinen (konstaapeli Rillirousku). Käsikirjoitus oli Sinikka ja Tiina Nopolan ja näytelmän oli ohjannut Taavi Vartia. Näytelmä oli hassunhauska kesäinen lastennäytelmä, jonka päätyttyä Thelma ja Valtteri jäivät vielä yleisön seuraan. Mekin kävimme Rianan kanssa hakemassa heiltä nimmarit näytelmän käsiohjelmaan ja otin lisäksi kuvan kolmikosta.

Tapasimme Matin ja Sirkan kanssa pitkästä aikaa. Söimme ensin lounasta Willa Söderissä Söderkullassa ja sen jälkeen ajoimme Gumbostrand Konst & Formiin, jonka galleriassa oli esillä Kesä Gumbostrandissa -ryhmänäyttely. Tutustuimme näyttelyyn ja sen erittäin värikylläisiin töihin ja söimme Vanhan Porvoon jäätelötehtaan herkulliset jäätelöt. Iltapäivä sujui mukavasti.

Lauantaina 5.8. meillä oli sitten ohjelmassa matka kirjailija Frans Emil Sillanpään maisemiin Hämeenkyröön. Olimme perillä iltapäivällä kahden paikkeilla ja koska meillä oli jo nälkä, niin aloitimme kasvislounaalla Frantsilan Kehäkukassa. Hyvin tuli vatsa täyteen kasvisruoastakin. Frantsilan Kehäkukka toimii kauniissa vuonna 1875 rakennetussa entisessä koulurakennuksessa. Päärakennuksessa on kasvisravintolan lisäksi myös yrtti- ja lahjatavaramyymälä ja sen pihapiirissä olevassa rakennuksessa toimii kirpputori sekä myymälä, jossa myydään paikallisten tuottajien ja käsityöläisten tuotteita.

Olimme varanneet runsaasti aikaa ennen illalla esitettävää Sillanpää-oopperaa, joten ehdimme hyvin käydä tutustumassa Hämeenkyrön Heinimäen kylässä sijaitsevaan Sillanpään nuoruudenkotiin Töllinmäkeen, jonka kamarissa Sillanpää vuonna 1916 kirjoitti ensimmäisen romaaninsa "Elämä ja aurinko". Töllinmäen museossa oli opas paikalla, ja hän kertoi ajasta, jolloin Sillanpää kesken jääneiden opintojensa jälkeen palasi Hämeenkyröön ja asettui Töllinmäkeen.

Töllinmäestä jatkoimme matkaa Kierikkalan kylässä sijaitsevaan Sillanpään syntymäkotiin Myllykoluun. Koska aikaa oli vieläkin, niin poikkesimme Myllykolun lähistöllä sijaitsevaan Hämeenkyrön Maisemakahvilaan, jossa joimme kahvit ja söimme todella herkullista tuoretta mustikkapiirakkaa ja tutustuimme kahvilassa esillä olevaan taidenäyttelyyn. Paikalla oli myös ikonimaalauksen harrastaja Kaija, jonka ikoneita oli näytteillä. Kaija kertoi harrastuksestaan ja ikoneistaan niin mukavasti, että päätimme ostaa kotiin pienen ikonin.

Nyt kello olikin jo sen verran, että oli aika ajaa Maisemakahvilasta muutaman sadan metrin päässä olevalle parkkipaikalle, josta oli vielä parinsadan metrin kävelymatka Myllykoluun. Piipahdimme Sillanpään syntymäkodissa, minkä jälkeen piti mennä varaamaan paikat vieressä olevasta Myllykolun kesäteatterin katetusta katsomosta, jossa istumapaikat olivat numeroimattomia.

Sillanpää-ooppera, jota tänä kesänä on esitetty Hämeenkyrössä kymmenen näytöstä, on saanut osakseen suurta huomiota ja kiinnostusta jo paljon ennen esitysten alkua heinäkuun loppupuolella. Liput kaikkiin esityksiin myytiin loppuun jo keväällä ja arviot oopperasta ovat olleet pelkästään positiivisia. Sillanpää-oopperan on säveltänyt Seppo Pohjola, libreton on kirjoittanut Panu Rajala ja oopperan on ohjannut Marco Bjurström. Lavastuksesta on vastannut Osmo Rauhala. Päärooleissa esiintyivät Waltteri Torikka nuorena Sillanpäänä, Sauli Tiilikainen vanhana Sillanpäänä ja Helena Juntunen Sillanpään puolisona Siikrinä, muita solisteja olivat Päivi Nisula ja Petri Bäckström. Oopperakuorossa oli 31 laulajaa ja TampereRaw-orkesterissa kapellimestari Petri Komulaisen johdolla kymmenen soittajaa. Ooppera kertoo Sillanpään tarinan vanhan ja nuoren Sillanpään vuorottelemana.

Oopperan musiikki oli kaunista ja tarina koskettava. Solistit olivat huippuluokkaa ja kuoro lauloi erinomaisesti. Sääkin oli suosiollinen. Oopperan aikana ei satanut, vaikka ennusteet olivat luvanneet koko päiväksi sadetta ja päivän mittaan satoikin useaan otteeseen. Oopperakokemus oli kokonaisuudessaan hyvin myönteinen.

Olemme tänä kesänä nähneet kaksi suurmiesoopperaa, ensin Ilmajoen musiikkijuhlilla kesäkuussa Mannerheim- ja nyt Sillanpää-oopperan. Näistä kahdesta Sillanpää-ooppera oli parempi ja koskettavampi tarinaltaan ja musiikiltaan. Kummankin oopperan esitykset jatkuvat ensi kesänä.

keskiviikko, 2. elokuu 2017

Sadetta ja auringonpaistetta

P1120582.JPG

 

Heinäkuun sade

Enää pisaroivat
pihakoivut vaan.
Sade sormin hienoin
väritti jo maan.

Katso, lammikkoina
polku hymyää.
Mutta väkevämmin
multa vihertää,

Sinisilmin välkkyy
kukat puutarhan.
Syvempi on loiste
punapellavan.

Pilvivuoret jylhät
repeävät jo.
Valojuovin heikoin
hehkuu aurinko.

Yli järven peilin,
tumman, tyvenen,
hellä sateenkaari
kohoo huikaisten.

Saima Harmaja

 

Saima Harmajan runo kuvaa hyvin päättyneen heinäkuun tunnelmia. Jos on sää ollut vaihteleva, sitä on ollut myös muutenkin meidän kesä-heinäkuumme, johon on kuulunut poikkeuksellisen suuri määrä eri-ikäisten perheenjäsenten ja ystävien syntymäpäiviä sekä kulttuuritapahtumia eri puolilla Suomea.

 

Keskiviikkona kotiuduimme Savonlinnan matkalta ja torstaiksi Päivi oli kutsunut meidät viettämään Jannen ja Juulian yhdistettyä syntymäpäiväjuhlaa. Juulia vietti 11-vuotissyntymäpäiväänsä jo kesäkuun lopulla ja Janne täytti 15 vuotta heinäkuun loppupuolella. Tarjolla oli herkullinen juustovalikoima ja kahvin kanssa karjalanpiirakoita ja maukkaita kakkuja. Seurasimme samalla syrjäsilmällä televisiosta Suomen presidentin Sauli Niinistön ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin tapaamista ja neuvottelua Punkaharjun Valtionhotellissa. Putinin vierailu liittyi Suomen 100-vuotisjuhlintaan ja presidenttien ohjelmassa oli illalla vielä Jolanta-oopperaesitys Olavinlinnassa.

 

Perjantaina Jarkolla oli syntymäpäivä, ja kun hän oli kesälomalla, menimme Jarkon, Corinnen ja Rianan kanssa syntymäpäiväkahveille Café Helmeen. Kahvilan runsaasta kakkutarjonnasta oli vaikea valita mieluisin. Hyviä olivat kaikki valitut herkut.

 

Perjantaina iltapäivällä tapasimme Päivin, Juuson, Jannen ja Juulian kanssa Krapihovissa, jossa söimme Krapin viiden vuodenajan kesäpöydän antimia. Näistä kesäpöydän herkuista erityisen maukkaita olivat lasimestarin rautu, savumuikut, peruna-sienisalaatti uusista perunoista ja kantarelleista, palvattu lampaan paisti raparperihillokkeen kanssa, seljankukka-kesämarjahyytelö vaniljakerman kanssa sekä raparperihyve. Vatsa täyttyi herkuista ja pari tuntia meni rattoisasti.

 

Päivällisen jälkeen Päivin perhe lähti kotimatkalle ja me Antin kanssa kävelimme Krapin Pajaan katsomaan ja kuuntelemaan tänä vuonna 21. kerran järjestetyn Meidän Festivaalin konserttia. Meidän Festivaalin nimenä oli tänä vuonna Äänioikeus, ja sen esiintyjinä oli pelkästään naistaiteilijoita. Meidän Festivaalin luoja ja sielu viulisti Pekka Kuusisto ei esiintynyt yhdessäkään festivaalin konsertissa.

 

Kirjoitin Meidän Festivaaleille alkukesästä viestin, kun kävi ilmi, ettei Pekka Kuusisto esiinny festivaalilla. Pahoittelin sitä, ettei tällä kerralla ollut ollenkaan tilaisuutta kuulla Pekka Kuusiston soittoa tai paremminkin kokea hänen kokonaisvaltaista esiintymistään. Sain Pekalta vastauksen, jossa hän perusteli kolmella syyllä sitä, ettei esiinny festivaalilla: ensinnäkin koko tapahtumassa ei ollut ainuttakaan miespuolista esiintyjää, toiseksi Pekka sanoi olleensa festivaalin parikymmenvuotisen olemassaolon aikana lavalla festivaalien jokaisena päivänä ja useimmiten monta kertaa päivässä, jolloin hänellä ei ole useinkaan ollut aavistustakaan siitä, mitä hänen omien esitystensä ulkopuolella tapahtui ja kolmantena syynä oli se, että hänen mielestään ei ole hyvä, jos Meidän Festivaali henkilöityy liikaa häneen. Olemme jo ennen Meidän Festivaalia osallistuneet Pekka ja Jaakko Kuusiston Sipoossa järjestämiin Musiikkia Sipoossa -tapahtumiin ja näin päässeet seuraamaan erityisesti Pekka Kuusiston uran kehitystä, ja siksi kuuntelemme edelleenkin miellelämme hänen soitantaansa.

 

Pekka Kuusisto kirjoitti myös siitä, millä tavoilla hän tänä vuonna on toteuttamassa festivaalia: "On totta, etten esiinny tämän vuoden Meidän Festivaalilla. Olen kyllä toteuttamassa festivaalia kaikilla muilla tavoilla joihin taitoni riittävät – taittelemassa nuottitelineitä, kuljettamassa muusikoita, myymässä pääsylippuja, leikkaamassa Meidän Metsän nurmikkoa ja niin edelleen, mutta lavalla minua ei nähdä."

 

Krapin Pajan konsertti oli nimeltään Diagnoosi II, ja siinä Maria Ylipää tulkitsi runoilija L. Onervan tekstejä Anna-Mari Kähärän sävellyksinä. Konsertin alussa ja lauluesitysten kanssa vuorotellen kirjailija Anna Kortelainen tutustutti yleisön L. Onervan elämän tarinoihin ja valokuviin. Konsertissa esiintyi laulaja Maria Ylipään, kosketinsoittaja, haitaristi ja laulaja Anna-Mari Kähärän ja kertoja Anna Kortelaisen lisäksi sellisti Riikka Lampinen.

 

Anna-Mari Kähärän sävellykset olivat tunnelmaltaan vahvoja ja niin olivat myös Maria Ylipään tulkinnat. Anna Kortelaisen kerronta oli kiinnostavaa ja mukavaa kuunneltavaa. Krapin Pajassakaan emme olleet vielä tätä aikaisemmin käyneet, joten nyt oli tilaisuus myös nähdä se.

 

Lauantaina olin taas opasvuorossa Sipoon vanhassa kirkossa kello kahdestatoista neljään. Kirkossa kävi vierailijoita mukavasti, ruuhkaa ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa. Sen verran kävijöitä kuitenkin oli, että pystyin syömään eväsbanaaniani vain vähän kerrallaan, ja kun Antti kävi kirkossa ja toi minulle eväsleipiä, niitäkin ehdin syödä vain vähän kerrallaan ja loput ajomatkalla kirkosta kotiin.

 

Sunnuntaina menin Maria-Liisan kanssa katsomaan Söderkullan ulkonäyttämöllä esitettävää Sipoon Teatterin kesäteatterinäytelmää "100-vuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi". Kaija ja Sirkkakin liittyivät seuraamme. Antti sitä vastoin valitsi Formulat kesäteatteriesityksen sijaan. Sää oli helteinen ja avotaivaan alla kattamattomassa katsomossa tuli suorastaan hiki, vaikka tuuli välillä vilvoittikin mukavasti.

 

Esitys oli tyypillinen kevyt kesäteatterinäytelmä, jossa sekalainen joukko rosvoja, poliiseja ja muita tyyppejä siirtyi vauhdikkaasti tilanteesta ja väärinkäsityksestä toiseen. Kaiken keskellä reipas, vanhainkodin ikkunasta karannut 100-vuotias Allan koki jännittävän seikkailun, tosin hänen pitkään elämäänsä oli mahtunut muitakin suuria seikkailuja. Tämänkertainen kesäteatteriesitys oli Sipoon Teatterin kaikkien aikojen suurimpia, siinä oli mukana ennätyksellinen joukko väkeä. Näytelmän oli ohjannut Anu Hälvä-Sallinen.

 

Ruotsalaisen Jonas Jonassonin suomeksikin julkaisu veijariromaani Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi on Ruotsin eniten myytyjä kirjoja 2000-luvulla. Sen pohjalta on myös tehty elokuva vuonna 2013. Kirjaa en ole lukenut enkä elokuvaa nähnyt, mutta näytelmä todennäköisesti seurasi hyvin kirjan juonenkulkua.