maanantai, 19. kesäkuu 2017

Suomen satavuotisjuhlintaa

 

P1120502.JPG

 

Kultarannan puutarha Naantalissa.

 

Torstaina ajoimme aurinkoisessa säässä Naantaliin, jossa kävimme lounaalla, katselimme kaupunkia ja kirkkoa ja kauniin kesäpäivän kruunasi Naantalin Musiikkijuhlien ”Katso pohjoista taivasta” -konsertti Kultarannan puutarhassa. Runon ja sävelen liitolle omistetussa konsertissa esitettiin suomalaisia runoja ja musiikkia. Runot konserttiin oli valinnut presidentin puoliso rouva Jenni Haukio runoantologiastaan ”Katso pohjoista taivasta”. Runoja lausui näyttelijä Esko Salminen ja musiikista vastasivat sopraano Johanna Rusanen-Kartano, baritoni Ville Rusanen, pianisti Pami Karvonen ja Total Cello Ensemble. Huilisti Patrick Gallois, viulisti Elina Vähälä, viulisti Jaakko Kuusisto, alttoviulisti Hartmut Rohde ja sellisti Samuli Peltonen soittivat Einojuhani Rautavaaran säveltämän The Last Runo, joka perustuu Kalevalan runoon. Lapsiesiintyjät Vienomari Jääskeläinen ja Antto Maliniemi lauloivat Aleksis Kiven Oravan laulun.

 

Konserttivieraiden joukossa olivat myös Sauli Niinistö ja Jenni Haukio. Jenni Haukiota haastateltiin konsertin aluksi ja häneltä kysyttiin muun muassa, millä perusteella konsertissa esitettävät runot on valittu. Hän kertoi valinneensa runot ajatellen Suomen 100-vuotisjuhlaa ja Suomen luontoa.

 

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja konsertin tunnelma oli mukavan leppoisa hieman epämukavista tuoleista huolimatta. Esitykset olivat tyylikkäitä.

 

Konsertin päätyttyä ajoimme Poriin, josta olimme varanneet huoneen yöksi. Aamulla jatkoimme matkaa Ilmajoelle, jossa alkoi kahdelta iltapäivällä Ilmajoen Musiikkijuhlien oopperaesitys ”Mannerheim”. Ilmajoen Musiikkijuhlien tämänvuotisen oopperan olivat kirjoittaneet Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies ja sen oli säveltänyt Tuomas Kantelinen. Ooppera kertoo Mannerheimin tarinan Suomen ja maailmanhistorian suurten tapahtumien kautta. Mannerheim on tarinassa ”poika, mies, isä, sotilas, kelmi, johtaja, erakko ja sankari. Sanalla sanoen: ihminen”. Näin kuvaa Mannerheimia oopperan dramatisoinnista ja ohjauksesta vastannut Tuomas Parkkinen.

 

20170616_130309.jpg

 

Ilkan patsas Ilmajoella on Jaakko Ilkan ja kaikkien nuijasoturien muistomerkki.

 

P1120517.JPG

 

Mannerheim-oopperan musiikista vastasi Vaasan kaupunginorkesteri ja päärooleissa esiintyivät Waltteri Torikka Carl Gustaf Emil Mannerheimina, Johanna Rusanen-Kartano taloudenhoitaja Ida Onerva Lankisena, Essi Luttinen Mannerheimin äitinä Heleninä sekä Annami Hylkilä Mannerheimin siskona Annickana. Ilmajoen oopperakuorolla ja Oopperan lapsikuorolla oli myös merkittävät roolit. Päärooleissa esiintyvien lisäksi mukana oli suuri joukko esiintyjiä.

 

”Mannerheim”-ooppera oli koottu useista lyhyistä kuvaelmista, jotka oli jaettu vielä useisiin kohtauksiin. Tämä teki esityksestä välillä hieman sekavan, mutta kokonaisuutena esitys oli mukaansatempaava. Musiikki oli kaunista ja melodista, laulut oli kirjoitettu runomuotoon, mikä sopi erinomaisesti tähän oopperaan. Esiintyjät olivat taitavia ja kuorokohtaukset näyttivät ja kuulostivat hyviltä. Roolihenkilöiden joukossa oli peräti kolme minun sukunimikaimaani: taloudenhoitaja Ida Onerva Lankinen, Idan poika Toivo Lankinen ja Toivon poika Kalle Lankinen.

 

Molemmat edellä mainitut tapahtumat kuuluivat Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon, ja hyvin ne siihen sopivatkin. Johanna Rusanen-Kartanokin ehti Naantalista Ilmajoelle oopperaesitykseen, joten kiireinen loppuviikko oli hänelläkin.

 

Lauantaiaamuna lähdettiin ajamaan kotiin ja kotona istahdettiin saman tien television ääreen katsomaan, kun Suomussalmella Hossan retkeilykeskuksessa Huosilammen rannalla avattiin Suomen neljäskymmenes kansallispuisto. Presidentti Sauli Niinistö piti juhlapuheen ja leikkasi nauhan rouva Jenni Haukion kanssa. Me olemme Antin kanssa lomailleet Hossassa useina syksyinä jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Siellä on aina ollut mukavaa, vaikka säät eivät ihan aina olekaan suosineet. Joskus on satanut vettä ja joskus jopa lunta.

 

Lauantaina television katselu jatkui pian Hossan avajaistern jälkeen. Joensuu-Jukola alkoi Venlojen viestillä ja illalla myöhään alkoi Jukolan viesti, joka jatkui aamuseitsemään. Jukolan viestin alun katsoin, mutta sitten nukahdin. Kun heräsin viideltä, katsoin viestiä siitä eteenpäin, koska se oli loppuvaiheessa tosi jännittävä. Viimeisellä osuudella IFK Göteborgin ja Kooveen joukkueet olivat vuorotellen johdossa, kunnes ruotsalaisjoukkue meni menojaan ja suomalaisjoukkue Koovee jäi siitä, mutta tuli sentään toiseksi. Suunnistus on mukavaa seurattavaa televisiosta, vaikka kyllä radiostakin oli aikanaan kiva kuunnella, kun toimittaja Hilla Blomberg kuiski metsässä rastien läheisyydessä, ettei vain olisi paljastanut suunnistajille rastin paikkaa.

 

Sunnuntaina oli ensimmäinen opasvuoroni Sipoon vanhassa kirkossa. Vuoro alkoi neljältä iltapäivällä ja päättyi iltakahdeksalta. Olin kertonut paippislaisille sekä Piialle, että minulla on sunnuntaina opasvuoro. Piia tuli Helinän kanssa ja myös äiti, isä, Martti ja Kirsti tulivat tutustumaan kirkkoon.Väkeä tuli paikalle tasaisesti, ja melkein koko ajan kirkossa oli kävijöitä, jotka olivat kiinnostuneita kirkosta ja sen historiasta sekä nykyisestä käytöstä. Hieman hämminkiä aiheutti nuorehko mies, josta ohjaajamme Kaarina oli minua jo aamulla varoittanut, hän kun oli käynyt kirkossa jo lauantainakin. Nyt tämä mies kävi kirkolla opasvuoroni aikaan kolme kertaa. Hän käyttäytyi kuitenkin rauhallisesti eikä aiheuttanut ongelmia.

tiistai, 13. kesäkuu 2017

Vilkas ja mielenkiintoinen viikonloppu

 

Lauantaina juhlittiin kauniissa kesäsäässä Elinan valmistumista tradenomiksi Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta. Elina oli kutsunut perheemme jäseniä kotiinsa Porvooseen. Meidät oli Antin kanssa kutsuttu lauantaina myös juhlistamaan Leenan ja Jukan täysiä vuosikymmeniä Ravintolalaiva Wäiskiin Helsinkiin Hakaniemen rantaan. Juhla sujui mukavasti päivän sankarien ja heidän jälkeläistensä sekä muidenkin juhlavieraidenkin puheita ja muita ohjelmanumeroita kuunnellessa. Laivan keittiössä valmistettu herkullinen buffet-ateria ja täytekakku maistuivat. Sää jatkui aurinkoisena ja lähes tyynenä illallakin ja Wäiski keinahteli vain hyvin rauhallisesti laiturissa.

 

P1120387 (2).JPG

 

Arvid Järnefeltin Rantala.

 

Entinen luokkakaverini Leila, joka sekä toimii oppaana että ajaa bussia, järjesti sunnuntaiksi bussiretken Lohjalle. Aamulla varhain meitä lähti matkaan kahdentoista hengen joukko. Kun saavuimme Lohjalle, paikallinen lohjalainen opas liittyi joukkoomme ja aivan aluksi teimme bussilla kiertoajelun, jonka aikana oppaamme kertoi meille Lohjan historiasta ja nykypäivästä. Kierroksen päätteeksi päästiin tutustumaan Rantalaan Lohjan Virkkalassa. Rantala on tila, jonka Arvid Järnefelt aikanaan rakensi perheelleen ja jossa hän viljeli maata ja eli yksinkertaista elämää Tolstoin hengessä. Kaksi yliopistotutkintoa suorittanut Arvid katsoi tolstoilaisen herätyksen saatuaan, ettei hän enää voi hoitaa lakimiehen tointa.

 

Rantala on nykyään yksityiskoti, ja se on Arvid Järnefeltin jälkeläisten omistuksessa. Me olimme saaneet luvan vierailla Rantalassa, jossa meitä vastaanottamassa olivat Arvidin tyttärentytär, entinen kuvaamataidon opettajamme Anna, hänen tyttärensä Lisa sekä Lisan lapsenlapsi. Lisa esitteli meille taloa ja sen historiaa. Talo on erittäin mielenkiintoinen, toisaalta loma-asunto, jossa perhe viettää aikaa kesäisin ja toisaalta Arvid Järnefeltin muistoa vaaliva kotimuseo. Kävimme myös vehreän ja hyvinhoidetun puutarhan läheisyydessä olevalla hauta-alueella, jossa on kaksi hautaa. Toiseen on haudattu Arvid Järnefelt ja hänen vaimonsa sekä perheen kaksi tytärtä. Rantalasta lähdettyämme pysähdyimme valokuvaamaan Arvid Järnefeltin muistomerkin, joka on Rantalaan menevän tien varressa.

 

P1120296.JPG

 

P1120419.JPG

 

Pyhän Laurin kirkko.

 

Rantalasta matka jatkui Lohjanjärven rantaa pitkin keskustaan ja keskiaikaiseen Pyhän Laurin kirkkoon, jossa oppaamme ansiosta saimme perusteellisen kuvauksen kirkon vaiheista sekä seinä- ja kattomaalauksista. Kirkko on hyvin kaunis erityisesti runsaiden maalausten ansiosta.

 

Kirkkoon tutustumisen jälkeen olikin jo nälkä ja pääsimme Vivamon kurssikeskukseen syömään myöhäistä lounasta. Ruoka maistui ja olo oli tyytyväinen; paljon oli nähty ja kuultu hyvän oppaamme sekä Rantalan väen ansiosta. Vivamosta lähdimme kotimatkalle.

perjantai, 9. kesäkuu 2017

Juhlia ja taidetta

Ylioppilaat juhlivat lauantaina 3.6. ja samana päivänä juhlivat monessa lukiossa myös riemuylioppilaat viidenkymmenen vuoden takaista ylioppilaaksipääsyään. Järvenpään lukiolla vietettiin sekä ylioppilaiden että riemuylioppilaiden juhlaa. Ylioppilaslakin sai yli 260 lukion ja aikuislukion oppilasta ja riemuylioppilasjuhlan viettäjiä oli 14. Minä olin Mirjan kanssa lupautunut Järvenpään yhteiskoulun ja lukion senioreiden hallituksen puolesta hoitamaan riemuylioppilaiden kahvitarjoilun. Kahden vuoden kuluttua pääsen sitten Järvenpään lukiolle viettämään omaa riemuylioppilasjuhlaani.

 

Isä täytti 90 vuotta 6.6., ja vaikka syntymäpäiväjuhla vietetäänkin vasta heinäkuussa, niin varsinaisen syntymäpäivän kunniaksi juotiin syntymäpäiväkahvit Paippisissa. Tähän tilaisuuteen osallistuivat myös Elisa-pappi Sipoon suomalaisesta seurakunnasta sekä isän Aulis-veli naapurista. Isä on vain kymmenen vuotta nuorempi kuin itsenäinen Suomi, joten hän on nähnyt melkein koko Suomen itsenäisyyden ajan.

 

20170608_115850.jpg

 

 

20170608_114301.jpg

 

Johanna Oraksen maalaus vuodelta 2016

 

Torstaina 8.6. Porvoon kulttuurinystävät järjesti opastetun kierroksen Näsin kartanon kesänäyttelyyn. Näsin kartanoa on kunnostettu, ja se on avattu yleisölle. Kartanossa toimii Galleria Hanna Kaarina, jonka Oodi Suomelle -kesänäyttelyyn galleristi Hanna Kaarina Syrjäläinen meidät tutustutti. Osallistuin Rianan kanssa näyttelyn opastukseen 24:n muun kulttuurinystävän kanssa. Näyttelyn taiteilijoita on kahdeksan. Paitsi näyttelyyn oli kiva tutustua myös kartanon päärakennukseen, joka joidenkin lähteiden mukaan on rakennettu 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, joidenkin tietojen mukaan vuonna 1830. Kartanosta on kuitenkin mainintoja jo 1400-luvulta. Näyttely kuuluu Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon.

 

20170608_131707.jpg

 

Taiteilija työnsä ääressä.

 

20170608_131203.jpg

 

Hanna Frosterus-Segerstrålen kolmesta lapsestaan tekemässä maalauksessa on edelleenkin tikanreiät nähtävissä reunoilla olevien tyttöjen kasvoilla, kun kuvassa keskellä oleva Lennart Segerstråle heitti suutuspäissään tikalla siskojensa kuvia.

 

Rianan ja Corinnen kanssa syödyn lounaan jälkeen Corinne lähti kuntosalille ja me Rianan kanssa jatkoimme taiteeseen tutustumista. Hanna Frosterus-Segerstråle 150 -näyttely on vielä tämän viikon avoinna Galleria Vanhassa Kappalaisentalossa, joten se piti käydä katsomassa. Näyttelyn teemana on Taiteilija lastenkammarissa. Hanna Frosterus-Segerstråle syntyi vuonna 1867 ja hänen taiteellinen lahjakkuutensa havaittiin jo varhain. 16-vuotiaana hän aloitti opinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä. Hanna opiskeli Pariisissa, ja kun hän palasi sieltä Suomeen, hän avioitui teologi Albert Segerstrålen kanssa. He saivat kaikkiaan kahdeksan lasta. Lapsista toiseksi vanhimmasta, vuonna 1892 syntyneestä Lennart Segerstrålesta tuli kuvataiteilija ja graafikko.

 

Hanna maalasi paljon lapsiaiheisia tauluja, mutta hänestä tuli myös arvostettu muotokuvamaalari. Hän oli yksi harvoista sen ajan naistaiteilijoista, joka pystyi menestyksekkäästi yhdistämään ammatin ja perheen. Tämän mahdollisti se, että perheessä oli palvelusväkeä ja että Albert-puoliso tuki vaimonsa taiteentekemistä osallistumalla lastenhoitoon.

 

Näyttelyn jälkeen poikkesimme vielä kahville ja mehulle Café Helmeen. Koska sää oli viileä ja sateinen, Porvoon vanhassa kaupungin kaduilla ja kahviloissa oli hyvin rauhallista.

perjantai, 9. kesäkuu 2017

Sata lasissa kesän alkuun

 

18813273_1558432557553897_8838256704015532855_n.jpg

 

Uuden Iloisen Teatterin tämän kevään esitys ”Sata lasissa” Peacock-teatterissa oli perinteinen UIT:n musiikki-ilottelu. Olemme useina vuosina käyneet katsomassa UIT:n esityksen, koska se kuuluu niin oleellisesti kesän odotukseen. Tällä kertaa teemana oli satavuotias Suomi. Aiheita esitykseen oli otettu muun muassa Kalevalasta, poliitikoista Donald Trump vaimoineen sekä Juha Sipilä saivat myös osansa, Harmony Sisters oli esityksessä muuttunut Hormone sistersiksi. Herra tasavallan presidentin koira Lennukin esiintyi useaan otteeseen näyttämöllä.

 

Esityksen taustabändin Jean S:n jäsenet paitsi soittivat myös lauloivat ja tanssivat ja tekivät taidolla kaikkia näitä. Ilottelussa esiintyivät muun muassa Sari Siikander, Jussi Lampi, Sanna Majuri, Susanna Laine, Mikko Penttilä ja Mikael Saari. Revyyn tanssijat taipuivat taidokkaasti ja vauhdikkaasti monenlaiseen tanssiin. Vajaan puolentoista tunnin esitykseen mahtui hauskoja osioita mutta myös sellaisia, joista ei kauheasti huumoria irronnut. Kokonaisuutena kuitenkin ihan viihdyttävä ja mukava esitys.

 

Vanhan kirkon oppaiden ohjaaja Kaarina piti kesäkuun ensimmäisenä päivänä bussilastilliselle Pernajan seurakunnan jäseniä ruotsinkielisen opastuksen ja minäkin menin mukaan kuulemaan opastusta jotain siitä oppiakseni. Harmi vain, että ryhmällä oli niin tiukka aikataulu, että he tullessaan kirkolle jo olivat siitä myöhässä. Siksi heidän vierailunsa Sipoon vanhassa kirkossa jäi melko lyhyeksi.

 

20170601_144924.jpg

 

Iltapäivällä hain Rianan koulusta ja menimme yhdessä katsomaan Porvoon Taidetehdaan taidenäyttelyjä. Esillä oli myös Porvoon Taidekoulun oppilaiden töitä, joiden joukosta löysimme Rianankin työn, joka oli nälkäisestä joutsenesta kertova sarjakuva. Virva Kanervan Dolorosa oli kiinnostava taideteos, jossa madonna itki, kun sen päässä olevaan suppiloon kaadettiin vettä. Näyttelyyn tutustumisen jälkeen käytiin kahvilla ja mehulla. Sää oli kylmä ja sateinen.

 

P1120284.JPG

 

Illaksi meillä oli liput Tapiolan kirkossa esitettyyn Luther-oopperaan, joka kuului Urkuyö ja Aaria -festivaalin esityksiin. Festivaalin konsertit pidetään yleensä Espoon tuomiokirkossa, mutta Luther-oopperan esitykseen oli valittu siihen paremmin sopiva Tapiolan kirkko. Urkuyö ja Aaria -festivaali on yksi niistä kesän tapahtumista, joihin osallistumme vuosittain. Kari Tikan Luther-oopperan kantaesitys oli Temppeliaukion kirkossa joulukuussa 2000 ja sitä on esitetty Suomen lisäksi Saksassa ja USA:ssa. Kantaesityksen ohjasi Jussi Tapola ja nyt nähtävän esityksen ohjaajana toimi hänen tyttärensä Juulia Tapola. Tänä vuonna vietetään reformaation 500-vuotisjuhlaa ja Luther-oopperan uusi versio juhlistaa tätä tapahtumaa.

 

Martti Luther on munkkina luostarissa, jossa hän kamppailee uskonsa kanssa. Hän lähettää 95 teesiä kirjeinä kollegoilleen ja vaatii niissä kirkon uudistumista sisältäpäin. Luther puolustaa teesejään Leipzigissä, ja paavi julistaa hänet kirkonkiroukseen. Wormsin valtiopäivillä Luther pysyy kannassaan, keisari Kaarle V julistaa hänet valtakunnankiroukseen. Lutherin uudistusajatukset leviävät kuitenkin nopeasti ja myös nunnia karkaa luostareista, niin myös Lutherin tuleva vaimo Katharina von Bora. Elämä koettelee Marttia ja Katharinaa, heidän Liisa-tyttärensä kuolee ja Marttikin sairastuu ja on lähellä kuolemaa.

 

Luther-oopperan ensimmäinen näytös oli melkoista menoa ja välillä hieman sekavakin, toinen näytös oli rauhallinen ja seesteinen. Kokonaisuutena esitys oli kaunista kuunneltavaa ja katseltavaa. Yleisö pääsi myös osallistumaan tapahtumaan laulamalla oopperaan eri vaiheissa esitettyjä Lutherin virsiä. Ooppera toteuttaakin tällä tavalla Suomi 100 -juhlavuoden teemaa ”Yhdessä”.

 

Perjantaina 2.6. kävin lounaalla entisten esimiesteni ja työkavereitteni Veikon ja Ollin kanssa. Olemme tavanneet kerran, pari vuodessa siitä lähtien, kun olemme jääneet eläkkeelle. Alkuaikoina keskustelunaiheet liittyivät pääasiassa työhön, mutta nyt työasiat ovat jo sen verran etäisiä, että niitä korkeintaan sivutaan keskusteluissa.

keskiviikko, 31. toukokuu 2017

Kesän kynnyksellä

 

20170522_153115.jpg

 

Viime viikon maanantaina Martti ja Kirsti tulivat Porvooseen, ja kun Riana pääsi koulusta, tapasimme Rianan kotona. Olimme sopineet, että tekisimme Porvoossa MOBO-suunnistuslenkin. MOBO on älypuhelimelle ladattava sovellus, josta löytyy karttoja eri puolilta Suomea ja maailmaa. Sovelluksen karttaa ja kompassia apuna käyttäen etsitään kartalle merkittyjä rasteja. Kun rasti löytyy, puhelimen kameralla kuvataan rastissa oleva QR-koodi. Me lähdimme etsimään rasteja Porvoon vanhasta kaupungista. Ensin suunnistimme Linnamäelle, jossa oli pari rastia, sen jälkeen kävimme Näsinmäellä, josta jatkoimme matkaa kirkonmäelle. Sää oli poutainen ja mukava, ja suunnistus oli tosi hauskaa. Tähän suunnistukseen tarvitaan siis ainoastaan älypuhelin ja sille ladattu MOBO-sovellus. Meidän suunnistusmatkamme kesti yli puolitoista tuntia, matkalla me ihailimme ja myös valokuvasimme vanhaa Porvoota eri puolilta kaupunkia.

 

Huhtikuussa pidetyn luokkakokouksemme viisihenkinen järjestelytoimikunta tapasi tiistaina Tuusulan Hyrylässä Kerho-ravintolassa. Pidimme luokkakokousprojektin päätöspalaverin ja söimme päivällisen. Kehittelimme samalla ideoita jo tuleviin tapaamisiin ja tapahtumiin, joista ensimmäinen saattaa toteutua jo pikapuoliin.

 

Keskiviikkona hain ohjaajamme Kaarinan kyytiini ja ajoimme Nikkilään seurakuntatalolle, jossa Kaarina valmensi meitä tuleviin Sipoon vanhan kirkon viikonloppuopastuksiin. Meitä vapaaehtoisia oppaita on sen verran monta, että opastuksia ei yksittäiselle oppaalle tule kovinkaan usein. Minulla on kesäkuussa yksi opasvuoro ja heinäkuussa kolme. Elokuun ajat sovitaan myöhemmin. Kävimme myös vanhassa kirkossa katsomassa paikkoja.

 

Helatorstaina seurasimme televisiosta presidentti Mauno Koiviston hautajaisia. Piispa Eero Huovinen toimitti Mauno Koiviston hautaan siunaamisen Helsingin tuomiokirkossa. Piispa Huovinen puhui Mauno Koiviston suurista kämmenistä, ja mitä Koivisto niillä suurilla kämmenillään teki ja sai aikaan. Puhe oli hyvin henkilökohtainen. Muistopuheen piti tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Siunaustilaisuuden musiikkina esitettiin Jean Sibeliuksen Surusoitto, Taneli Kuusiston Suomalainen rukous (Cantores Minores), Sibeliuksen Andante (Kaartin soittokunta), Sibeliuksen Sydämeni laulu (Cantores Minores), Kalervo Hämäläisen Veteraanin iltahuuto (Jorma Hynninen, Cantores Minores ja Kaartin soittokunta) sekä Sibeliuksen Finlandia (Cantores Minores). Siunaustilaisuus oli kokonaisuudessaan kaunis ja koskettava.

 

Seurasimme myös surusaaton matkaa Tuomiokirkolta Hietaniemen hautausmaalle ja arkun laskua hautaan, minkä jälkeen Ylioppilaskunnan Laulajat esittivät laulun Oi kallis Suomenmaa. Muistotilaisuutta seurasimme internetin kautta. Tilaisuudessa Assi Koiviston puoliso Heikki Allonen toivotti vieraat tervetulleiksi ja pääministeri Juha Sipilä sekä entinen pääministeri Paavo Lipponen puhuivat. Muistotilaisuudessa esiintyivät Turun NMKY:n mieskuoro Naskalit, joka esitti Anton Brucknerin teoksen Locus iste sekä sopraano Tuuli Takkala, joka esitti muun muassa Yrjö Kilpisen, Ilmari Hannikaisen ja Oskar Merikannon laulut. Mauno Koivisto oli hyvin arvostettu ja pidetty presidentti, ja tämä näkyi ja kuului myös hänen hautajaisissaan.

 

Perjantaina ja lauantaina puuhailimme kotona sisällä ja ulkona ja sunnuntaina matkasimme Janakkalan Leppäkoskelle tapaamaan Paavoa ja Ritvaa. Kun pääsimme perille, Paavo ja Ritva jo virittelivät grilliä ja lettupannukin oli valmiina. Sää oli aurinkoinen, hieman tuulinen mutta niin lämmin, että hyvin tarkeni istua ulkona. Grillissä kypsyi makkaraa ja maissintähkiä ja uudessa lettupannussa herkullisia lettuja, joiden taikinaan oli käytetty muun muassa spelttijauhoja, kaurajauhoja, kaurahiutaleita sekä viiriäisenmunia. Letut syötiin kirsikkahillon ja viikunahillon kanssa.

 

Joimme vielä kahvit ja söimme mestarileipuri Ritvan tekemiä nokkos-fetapiirakkaa, suklaakakkua sekä lusikkaleipiä. Sen jälkeen vatsa olikin tosi täynnä. Katselimme myös televisiosta Helsingissä pidettävien joukkuevoimistelun MM-kisojen loppukilpailua. Suomen naiset menestyivät hyvin; kultaa voitti Tampereen Voimistelijoiden Minetit ja pronssia Olavin Voimistelijoiden OVO Team. Junioreiden sarjassa Minetit Elite voitti MM-kultaa ja MM-hopeaa sai OVO Junior Team.

 

Ritva oli saanut naapuriltaan lauantaina Ritvan-päivän lahjaksi kassillisen upeita, puhtaita korvasieniä. Me saimme mukaamme puolet näistä sienistä. Kotona ryöppäsimme ne ohjeen mukaan ja panimme osan niistä pakastimeen.

 

Nyt kun meillä on Netflix, olemme katsoneet sieltä sekä elokuvia että sarjoja. Jarkon suosittelema sarja The Crown osoittautui tosi kiinnostavaksi, ja se onkin voittanut lukuisia palkintoja. Olemme katsoneet sen ensimmäisen kauden jaksot, ja nyt odottelemme toisen kauden jaksoja, jotka tulevat Netflixiin todennäköisesti loppuvuodesta. The Crown -sarja kertoo Britannian nykyisestä kuningattaresta Elisabethista ja kuninkaallisesta perheestä. Ensimmäisen kauden jaksot päättyivät vuoteen 1955, ja seuraavan kauden jaksot kertovat vuosien 1955 ja 1964 välisestä ajasta.