Vihdoin sain tämän vuoden lukuhaasteeseen valitsemani kirjat luetuksi. Tänä vuonna se oli jotenkin työläämpää kuin viime vuonna. Nyt luen sitten ihan mitä mieleen sattuu juolahtamaan, kunnes ensi vuoden lukuhaaste taas julkaistaan. Siinä vaiheessa on hauska ruveta miettimään, mitä kuhunkin haastekohtaan valitsisi tai katsomaan lukuhaasteen Facebook-sivuilta, mitä muut haasteeseen osallistujat suosittelevat.

Jos pitää valita yksi erityisesti mieleen jäänyt kirja tämän vuoden lukuhaastekirjoistani, se on Iida Turpeisen Elolliset, jonka pohjalta tehtyä näytelmää menen katsomaan lokakuussa Helsingin Kaupunginteatteriin.

1. Brittiklassikko – Jane Austen: Viisasteleva sydän
2. Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto – Ann-Christin Antell: Kätketty tähti
3. Kirja liittyy Agatha Christieen (kuolemasta 50 v.) – Marie-Hélène Baylac: Agatha Christie : arvoituksellinen elämä
4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla - Chimamanda Ngozi Adichie: Unelmia
5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat – Jenni Räinä: Vaino
6. Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset – Taina Latvala: Torinon enkeli
7. Romanttinen viihdekirja – Liina Putkonen: Kaukaisten haaveiden huvila
8. Kirjassa ei rakastuta – Päivi Haanpää ja Marika Riikonen (toim.): Sanasinfonia
9. Kirjassa on jääkiekkoilija – Marika Lehto: Häkissä – Hannes Hyvösen tarina
10. Kirjassa leikataan – Mariia Niskavaara: Ester, teurastaja
11. Kirjassa on 400–500 sivua – Kate Thompson: Kiellettyjen kirjojen lukupiiri
12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu – Jenny Erpenbeck: Kairos
13. Kirjassa on syntymäpäivät – Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos
14. Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite – Ääniä Gazasta : päiväkirjat tuhon keskeltä, neljän gazalaisen naisen päiväkirjat
15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu – Liina Putkonen: Hiljaisten tarinoiden tupa
16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille – Enni Mustonen: Pikkupappilan joulu
17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus – Anni Reuter: Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa
18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen – Anna Kortelainen: Stadin väkeä
19. Kirjan nimessä on jokin talon osa – Suvi Ratinen: Omat huoneet : missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten
20. Haluaisit olla joku kirjan hahmoista – Tove Jansson: Taikatalvi
21. Kirjassa käydään museossa – Iida Turpeinen; Elolliset
22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen – Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini
23. Cozy crime -dekkari – Virpi Hämeen-Anttila: Kuoleman kuriiri
24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto – Sara Gruen: Vettä elefanteille
25. Matkakertomus – Johanna Vuoksenmaa: Suurenmoinen matka
26. Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu – Kaj Korkea-aho: Äitiä etsimässä
27. Kirjassa on puutarha – Lorna Cook: Surun ja onnen puutarha
28. Kirjassa tanssitaan – Trude Teige; Isoäiti tanssi sateessa
29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle – Loretta Ellsworth: Viininviljelijän tytär
30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa – Enni Mustonen: Pappilan piika
31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi – Iida Aho: Kesän tango
32. Kirjan kannessa tai nimessä on linna – Aalto Heidi, Kupila Sanna: Turun linna: elämää muurien suojassa
33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias – Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
34. Kirjassa mennään piiloon – Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja
35. Kirjassa on lyhyet luvut – Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu
36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkee - Merete Mazzarella: Ainoa todelliset asiat : Vuosi elämästä
37. Kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta) – Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
38. Kirjassa keräillään jotain – Elli Salo: Keräilijät
39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin – Markus Nummi: Käräjät
40. Kirja sijoittuu syksyyn – Karl Ove Knausgård: Syksy
41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis – Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen
42. Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä – Donna Leon: Puhdistava tuli
43. Uusin kirja lempikirjailijaltasi – Valérie Perrin: Kolmikko
44. Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi – Minna Rytisalo: Lempi
45. Kirjassa on kiusaamista – Anu Vähäaho: Meri välissämme
46. Trilogian ensimmäinen osa Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1
47. Trilogian toinen osa – Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 2
48. Trilogian kolmas osa – Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 3
49. Kirja on julkaistu vuonna 2026 – Faith Hogan: Kirjakaupan naiset
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä – Monika Fagerholm: Eristystila / Kapinoivia naisia

Viime viikonloppuna ehdin vielä tavata Hilkan ja Fransun muutaman kerran, kun he tulivat Savosta Paippisiin ennen lähtöään kotiinsa Sveitsiin. Savon tuliaisina saatiin puolukoita, mustikkahilloa, kantarelleja, herkkutatteja ja suppilovahveroita.

Viime viikon lauantaina oli ohjelmassa Porvoon Kulttuurinystävien teatterimatka Lahteen katsomaan Kolmen pennin oopperaa. Bertolt Brechtin ja Elisabeth Hauptmannin kirjoittama libretto perustuu balladioopperaan Kerjäläisooppera vuodelta 1728 ja Kurt Weill on säveltänyt siitä laulunäytelmän, joka valmistui vuonna 1928. Eli kyseessä on lähes satavuotias klassikko.

Lauri Maijalan ohjaama näytelmä on päivitetty tuomalla siihen mukaan juoneen kuulumattomia elementtejä kuten marjanpoimijoita, ruokalähettejä ja vaipoissa viruvia vanhuksia. Nämä tapahtumat olivat täysin irrallaan tarinasta eivätkä olleet edes yhtään hauskoja, mutta tällaista olen nähnyt muissakin Lauri Maijalan ohjaamissa näytelmissä.

Lauantaina Helsingin Sanomissa oli Lauri Meren kirjoittama teatteriarvio tästä Lahden Kaupunginteatterin näytelmästä. Luin arvion ennen teatterimatkalle lähtöä. Sen mukaan "Lauri Maijalan päivittämä musiikkinäytelmä kärsii tolkuttomasta sekavuudesta." Ja se kyllä pitää täysin paikkansa. Vaikka olikin kiva nähdä tämä musiikkinäytelmä, josta olin aikaisemmin vain kuullut ja lukenut, niin esitys itsessään ei sykähdyttänyt millään tavalla, sillä olisin halunnut nähdä sen omaan aikaansa sijoitettuna. Ja niin kuin jostain luin "Klassikko ei päivittämällä parane". Aivan toisenlaisen arvion näytelmästä kirjoitti Suomen Kuvalehteen Kimmo Korhonen, jonka mielestä esitys oli kaikin puolin onnistunut ja myös esityksen päivittäminen nykyaikaan oli perusteltua.

Teatterimatkan jälkeen tavattiin Hilkan, Fransun, Jarkon ja Gian kanssa Porvoossa Leonardissa. Syötiin kevyt iltapala ja naurettiin niin, että jos kerran nauru pidentää ikää, varmaan muutama päivä ainakin tuli lisää.

Porvoon Taidetehtaalla oli keskiviikkona iltapäiväkonsertti Lauantain toivotut 90 vuotta, jossa  Seppo Hovi, Mari Palo ja Hannu Lehtonen esittivät vuonna 1935 radiossa aloitetun Lauantain toivotut levyt -ohjelman eniten toivottua musiikkia. Pianisti Seppo Hovi kertoi esitettävien kappaleiden taustoista ja säesti sopraano Mari Paloa ja baritoni, diplomisaksofonisti Hannu Lehtosta. Vajaan puolentoista tunnin konsertti oli korkeatasoisten esiintyjien ansiosta varsinainen hyvän mielen tilaisuus, jota Seppo Hovin hauskat ja hienosti historian vaiheista kertovat tarinat täydensivät. Tilaisuus suorastaan valaisi sateisen päivän.

Elga Sesemann: Omakuva (Odotus), 1946

Sateinen oli myös perjantain sää, kun lähdin Helsinkiin katsomaan Soteorpo-näytelmää Teatteri Avoimiin Oviin. Kun Helsingissä oli hyvin aikaa ennen näytelmän alkua, kävin Ateneumissa katsomassa näyttelyn Modernit klassikot: Elga Sesemann, joka avaa Ateneumin Modernit klassikot -sarjan. Elga Sesemann oli hyvin tuottelias suomalaistaiteilija, mutta hänestä ei koskaan tullut erityisen tunnettua eikä minullakaan ollut minkäänlaista käsitystä hänen taiteestaan, joten oli kiva käydä katsomassa näyttely, joka on esillä Ateneumin ensimmäisessä kerroksessa vuoden ajan.

Minna Lindgrenin romaaniin pohjautuva, Hanna Kirjavaisen ohjaama Soteorpo-näytelmä käsittelee muistisairautta, omaishoitoa ja sote-byrokratiaa mustan huumorin keinoin. Aviopari Pirjo ja Markku odottavat eläkkeelle pääsyä ja suunnitelmissa on matkustelua ja monenlaisia harrastuksia. Ensin jää Markku eläkkeelle ja hyvin pian hänellä ilmenee muistisairauden oireita; diagnoosi on Alzheimerin tauti, joka muuttaa kaikki eläkeajan suunnitelmat. Kun Markun sairaus etenee nopeassa tahdissa, Pirjosta tulee omaishoitaja, joka uupuu, mutta kukaan ole kiinnostunut hänen voinnistaan.

Näytelmässä todettiin, että jokainen omaishoitaja säästää yhteiskunnan varoja jopa 80 000 euroa vuodessa. Kuitenkin Pirjo ja näytelmässä videolla esiintyvät oikeat omaishoitajat kertoivat kokevansa, että heidät oli jätetty yksin äärettömän kuormittavassa ja kestämättömässä tilanteessa.

Esitys oli raju ja ajatuksia herättävä. Hieman ristiriitaisia tunteita herätti se, kun näin vakavaa aihetta käsiteltiin kärjistetysti huumorin keinoin. Kyllähän huumori saattaa auttaa, mutta ei ihan kaikkea voi kuitata huumorilla.

Kesä on ollut vaiherikas ja siihen on sisältynyt monia ilonaiheita ja mukavia hetkiä. On nähty telkänpoikasten lähtöjä pöntöstä, on ollut opasvuoroja Sipoon vanhassa kirkossa ja tutustuminen muutamaan harmaakivikirkkoon, käynti kahdessa ruukissa, yhdessä Suomen maailmanperintökohteessa, muutamassa taidenäyttelyssä ja kesäteatteriesityksessä sekä konsertissa, on osallistuttu kastejuhlaan, syntymäpäiväjuhlaan, sukutapaamiseen sekä hääjuhlaan ja on tavattu perheenjäseniä ja ystäviä. Yksi mökkimatkakin sisältyi kesäohjelmaan.

Syksyn teatteriesitykset alkoivat jo elokuussa ja muutama viikko sitten osallistuin Porvoon Kulttuurinystävien teatterimatkalle Kansallisteatteriin katsomaan Toinen tasavalta -näytelmää, joka kertoo Suomen vaiheista toisen maailmansodan jälkeisinä vaaran vuosina ja aina 1980-luvulle ja Neuvostoliiton romahdukseen. Lähihistoria on kiinnostavaa, kun on itsekin elänyt suurimman osan näytelmässä esitettävästä ajanjaksosta ja koko Kekkosen presidenttikauden.

Walter Runeberg: Ellan Edelfelt, 1880.

Rakas Äiti -konsertti Villa Albertissa oli näyttelijä Laura Malmivaaran käsikirjoittama ja kertoma esitys, jossa hän selasi taiteilijaystävysten Albert Edelfeltin ja Walter Runebergin kirjeitä ja muistiinpanoja. Pianisti Liisa Malmivaara ja viulisti Janne Malmivaara esittivät näiden ystävysten ajan musiikkia. Näissä Villa Albertin pienimuotoisissa konserteissa ja muissa tapahtumissa on aina korkeatasoisia esiintyjiä ja kodikas, viihtyisä tunnelma. Kesänäyttelyssä on esillä aina Albert Edelfeltin ja muiden taiteilijoiden maalauksia ja tänä kesänä lisäksi Walter Runebergin veistoksia, myös molempien taiteilijoiden teos Albert Edelfeltin vaimosta Ellan Edelfeltistä.

Albert Edelfelt: Ellan Edelfelt, 1898.

Kävin Kirstin kanssa lounaalla Helsingissä ja samalla matkalla kävin Sinebrychoffin taidemuseossa tutustumassa Anna Sinebrychoff - Edelläkävijä -näyttelyyn. Anna Sinebrychoff jäi nuorena leskeksi, ja miehensä Paul Sinebrychoffin kuoleman jälkeen hän hallitsi 1800-luvun lopulla Sinebrychoffin panimoa, joka oli yksi sen ajan menestyksekkäimmistä yrityksistä Suomessa. Hän toimi yhtiön hallituksen puheenjohtajana kuolemaansa saakka ja nelinkertaisti perimänsä omaisuuden arvon. Hän oli myös tunnettu laajasta hyväntekeväisyydestään.

Anna Sinebrychoff myös tuki taiteilijoita ja keräsi taidetta. Hän tilasi itsestään neljä erilaista isokokoista muotokuvaa Albert Edelfeltiltä ja antoi ne lahjaksi neljälle lapselleen ikäjärjestyksessä, ensimmäisen muotokuvan vanhimmalle lapselleen ja neljännen nuorimmalle.

Albert Edelfelt, Kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoffin muotokuva, 1884.

Viime vuoden syyskuussa Maria-Liisa, Kaija ja minä teimme kolmen päivän matkan Savoon Hilkan ja Fransun mökille. Nyt teimme samalla joukolla saman matkan samaan paikkaan.

Menomatkalla mökille poikkesimme moikkaamaan Elinaa ja viiden kuukauden ikäistä Emiliä Savonlinnassa. Joimme kahvit ja söimme Kotileipomo Siiskosen feta-parsakaalipiirakkaa ja omenapiirakkaa, minkä jälkeen matka jatkui Savonrantaan. Ensimmäisenä iltana mökillä syötiin, juteltiin, laitettiin nukkumispaikat kuntoon ja saunakin lämpeni.

Seuraavana päivänä aamiaisen ja muiden aamuaskareiden jälkeen lähdimme poimimaan puolukoita, joita olivatkin lähimetsät punaisenaan. Onneksi meillä oli kuitenkin kohtuullisen kokoiset astiat, joten metsässä ei mennyt kovin pitkää aikaa, kun ainakin minulla poimiminen tuntui niskassa ja selässä. Kuten viime vuonnakin Elina ja Niko tulivat alkuillasta racletille meidän seuraksemme, nyt heidän mukanaan oli myös pikku-Emil. Sää oli aivan ihanteellinen ja oli riittävän lämmintä istua ulkona ja nauttia herkullisesta racletista, jota Fransu meille sulatti, Kaijan omasta maastaan poimimista perunoista sekä Hilkan säilömistä maistuvista lisukkeista.

Kolmen päivän matka, jossa ollaan perillä vain yksi kokonainen päivä menee nopeasti, ja kolmantena päivänä lounaan jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Nyt ajettiin Varkauden kautta, sitä reittiä en ole ennen ajanutkaan, ja pysähdyttiin Kermankoskella katsomaan ja kuuntelemaan kosken kohinaa, minkä jälkeen jatkettiin kotimatkaa. Kotona käsittelin vielä illalla mökkituliaiset: esipaistoin kantarellit pakastamista varten ja survoin osan puolukoista.

Parasta tällaisella mökkimatkalla on minusta yhdessäolo läheisten kanssa, mahdollisuus keskusteluihin kaikessa rauhassa, hiljaisuus ja auringossa läikehtivä järvi sekä kiireettömät yhteiset aamiaiset ja paljon luonnonantimia sisältävät ateriat. Monella tähän parhaiden mökkiasioiden listaan kuuluvat myös saunominen ja uiminen.

Gallen-Kallela Museo

Sain yhdistetyksi hammaslääkärikäyntiini myös käynnin Gallen-Kallela Museossa Espoon Tarvaspäässä. Taidemaalari Akseli Gallen-Kallela suunnitteli ja rakennutti vuosina 1911–1913 ateljeen, joka toimii nykyään museona. Tämän kesän näyttely on Aurinkoa ja elämäniloa - 1910-luvun väritaidetta, jossa Gallen-Kallenin teosten lisäksi on esillä muiden saman ajan suomalaisten taiteilijoiden töitä.

Akseli Gallen-Kallela, Puna-apiloita maljakossa, 1911.

Joka kesä olen myös käynyt ainakin yhdessä tapahtumassa Villa Albertissa Porvoon Haikossa. Oodi kesälle -konsertti, Villa Albertissa. Se on Albert Edelfeltin ateljeen pihapiiriin vuonna 2019 valmistunut galleria, jossa on kesäisin kaksi vaihtuvaa näyttelyä sekä konsertteja ja pienoisnäytelmiä. Oodi kesälle oli Emäsalon musiikkijuhlien kanssa toteutettu konsertti, jossa esiintyivät suomalaistaiteilijat Linda Hedlund (viulu) ja Risto-Matti Marin (piano) sekä italialaiset Giuliano de Angelis (sello) ja Silvia di Falco (mezzosopraano). Ohjelma sisälsi Puccinin, Rahmaninovin, Astor Piazzollan ja Luigi Arditin teoksia. Astor Piazzollan Buenos Airesin neljä vuodenaikaa oli todella hurmaava.

Kesään kuuluvat myös kesäteatteriesitykset, joista tämän kesän ensimmäisenä kävin katsomassa Merjan ja Keijon kanssa karaokeshown Kuumia aaltoja Riihimäen kesäteatterissa. Siinä esiintyivät näyttelijät Anu Sinisalo ja Maarit Poussa, jotka näyttelemisen lisäksi osaavat myös laulaa. Ja yleisökin sai laulaa mukana, joten tunnelma oli mukavan rento ja sääkin oli suosiollinen.

Söderkullan kartanon vanhin rakennus viljamakasiini on rakennettu 1800-luvun alussa.

Sipoon teatterin tämän vuoden kesäteatterinäytelmä oli Yksi yö, yksi mahdollisuus, jota on esitetty Söderkullan kartanon ulkonäyttämöllä heinä-elokuussa, ja viimeiseen esitykseen ehdittiin Merjan, Keijon ja Kaijan kanssa. Ennen näytelmää käytiin Söderkullan kartanon entisessä viljamakasiinissa kahvilla. Esitys oli hauska ja kesäisen kevyt, vaikka siihen sisältyi myös vakavampia sävyjä. Sää oli taas aurinkoinen, vaikkakin tuulinen, joten ulkoilmanäytelmää oli mukava katsoa.