keskiviikko, 27. toukokuu 2020

Kesän tuntua

 

20200525_130746.jpg

 

Viikonloppu oli kaunis, aurinkoinen ja melko lämminkin. Niinpä olikin mukava istua Jarkon ja Gian terassilla, kun vielä Riana ja Corinnekin olivat paikalla. Corinnea en ole monta kertaa nähnytkään sen jälkeen, kun hän muutti Helsinkiin. Sunnuntaina istuttiin puolestaan taas Paippisissa lasitetulla terassilla ja juotiin kahvia. Kyllähän nämä pihatapaamiset sujuvat hyvin, kun sää alkaa olla kesäinen.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) on päivittänyt yli 70-vuotiaita kansalaisia koskevaa koronaohjeistusta, jossa ennen velvoittavat ohjeet ovat nyt suosituksia. Ikäihmisten tulisi kuitenkin noudattaa näitä suosituksia suojatakseen itseään koronavirustartunnalta. Koska sosiaaliset suhteet muihin ihmisiin ovat tärkeitä myös poikkeusoloissa, ystäviä ja tuttavia tulisi tavata mielellään ulkona, ja on tärkeää, että pidetään kahden metrin turvavälit. Näin olemme toimineetkin.

Kävimme Antin kanssa lounasretkellä lammen rannalla. Sytytimme tulen nuotiopaikalle luomaan tunnelmaa, vaikka tulta ei ruoanlaittoon olisi tarvittukaan, koska söimme valmiiksi tehdyt eväät.

 

P1250860.JPG

Tässä pöntössä on muninta käynnissä.

 

P1250875.JPG

Tästä pöntöstä poikaset ovat lähteneet, mutta kaksi munaa on jäänyt kuoriutumatta.

Kimmo ja Kim tulivat tarkastamaan telkänpönttöjen tilanteen, kun puhelimessa ensin tein Kimmolle selkoa kevään telkkähavainnoista. Ensimmäisessä pöntössä oli kymmenen munaa, joten Kimmo oletti, että pöntössä olisi jo kevään toinen muninta käynnissä, koska melko tarkasti kaksi kuukautta aikaisemminkin edellisellä tarkastuskäynnillä siellä oli muninta menossa. Toisessa pöntössä oli neljä munaa, jotka jäivät kellumaan veden pinnalle. Siinä pöntössä oli ollut onnistunut pesintä, josta nämä neljä munaa olivat jääneet kuoriutumatta. Kolmannessa pöntössä oli kaksi munaa, joten siinäkin oli ollut onnistunut pesintä, kaksi munaa ei vain ollut kuoriutunut. On normaalia, että kaikista munista ei kuoriudu poikasia.

Neljännessä pöntössä lammen rannalla oli telkkä hautomassa, ja kun Kimmo raotti pöntön kattoa, se päästeli tosi kovia ääniä,  mutta jatkoi muuten kaikessa rauhassa haudontaa. Kimmo totesi, että hän ei ole koskaan pesiä tarkastaessaan kuullut telkän päästävän niin voimakkaita ääniä, ja hän on sentään käynyt telkänpöntöillä vuosikymmenten aikana kaikkiaan yli kymmenentuhatta kertaa. Viidennessä pöntössä oli ilmeisesti oravien sinne viemiä kuusenoksia ja risuja. Pönttötarkastuksen jälkeen istuttiin terassilla ja juotiin kahvit.

Vaikka kuinka olemme tarkkailleet telkkien pesintää, jotta pääsisimme näkemään niiden lähdön pöntöistä, se ei ole tänä keväänä onnistunut. Onneksi aikaisempina vuosina olemme muutaman kerran nähneet telkkäemon poikasineen lammessa, vaikka pöntöstä lähtöä emme olekaan nähneet.

Iltapäivällä ajoin Jarkon ja Gian auton perässä Tervajärvelle, muutaman kilometrin päähän Porvoosta. Jarno, Henna ja Eden sekä Osku viettävät siellä muutaman päivän tutustuen järven rannalla olevaan mökkiin ja pihapiiriin ennen kuin he päättävät, vuokraavatko he sen kesäksi. Istuttiin mökin avaralla pihamaalla, ihailtiin tyyntä järvenpintaa ja syötiin kesäisesti grillimakkaraa ja maissintähkiä.

Aivan erityinen kesän tuntu tuli, kun kuuntelin ja katselin Helsingin Sanomien videon, jossa Club For Five -lauluyhtye esittää Suvivirren. Videolla joukko opettajia kirjoittaa luokkahuoneissa Suvivirren sanoja taululle ja yhtyeen jäsenet vierailevat vanhojen koulujensa edessä.

sunnuntai, 24. toukokuu 2020

Pihan hoitoa ja livelähetyksiä

Viime päivinä on ollut kovasti mukavaa puuhailla pihalla, kun sää on ollut riittävän lämmin ja aurinkoinen. Siivoamista metsäisellä tontilla riittää, ja aika hurjat kasat risuja ja havavointijätettä on odottamassa poiskuljetusta. Mustikka kukkii harvinaisen runsain kukin, joten jos olosuhteet jatkuvat otollisina, tulee hyvä mustikkasato.

Telkät ovat pitäneet meitä jännityksessä jo parin viikon ajan, kun olemme odottaneet poikasten kuoriutuvan ja lähtevän pöntöistä, mutta edelleenkään siitä ei ole mitään merkkejä. Oman pihan "telkkäliven" lisäksi WWF:n sivuilta on seurattu sääksiliveä, jossa Saimaalla pesivän sääksen poikasten odotetaan kuoriutuvan lähiaikoina. Norppalivessä taas näytetään kiveä, jolla norppa aika ajoin käy köllöttelemässä. Kyylivessä näytetään tallenne, jossa luikertelee kaksi kyytä. Käyn aina välillä katsomassa tallenteen ja saamassa siedätyshoitoa kyypelkooni.

 

Taiteilijakoti Erkkola.jpg

Erkkola, kuva Taiteilijakoti Erkkolan nettisivulta.

Tuusulan kulttuuripalvelujen toukokuun kolmesta livestriimatusta esityksestä viimeinen oli keskiviikkona Taitelijakoti Erkkolassa. Siinä esiintyivät Saarikoski-jousikvartetti laulusolistinaan Juha Hostikka, ja he esittivät Oskar Merikannon sävellyksiä J. H. Erkon  ja Eino Leinon runoihin. Ihastuttava konsertti Erkkolasta, jossa olemme viime vuosien aikana olleet paikalla useimmissa siellä esitetyissä konserteissa.

Perjantaina iltapäivällä katsoin YouTubelta Porvoonseudun musiikkiopiston Klasinen iltapäivä -konsertin, jossa kevyttä klassista laulumusiikkia esittivät tenori Tom Nyman ja pianisti tuula-Marja Tuomela-Nyman. Ohjelmistossa oli Merikantoa ja Fougstedtia.

PorvooLive lähettää Porvoon kaupungin tuottamia livekeikkoja, perjantaina katsoin Romansseja ja Tragediaa -konsertin. Siinä Pasi Eerikäinen, viulu ja Antti Vahtola, piano soittivat Oliver Messiaenin, Jean Sibeliuksen ja Sergei Prokofjevin musiikkia. Sibeliuksen Romanssi ja Rondino olivat tosi kauniita, vaikka niiden sanotaankin olevan käyttökappaleita, joilla Sibelius ansaitsi rahaa perheen elatukseen sinfonioiden säveltämisen välissä.

Musiikkimuseo Famesta Helsingistä lähetettiin perjantai-iltana puolentoista tunnin mittainen ISTV:n livekeikka, jossa ensin esiintyivät laulaja Eino Grön ja pianisti ja kapellimestari Lasse Hirvi ja heidän jälkeensä jazzmuusikko Kalevi Louhivuori ja pianisti Lenni-Kalle Taipale. Mukava, viihdyttävä konsertti.

 

20200524_180936.jpg

Kuva Let's TV:n nettisivulta.

Melkein voisi sanoa, että kirsikkana kakun päällä oli OperArtin lauantainen livestriimattu Lauluni Aiheet -konsertti, jossa esiintyivät laulajat Johanna Rusanen, Arja Koriseva ja Jyrki Anttila sekä Kimmo Leppälän viihdeorkesteri. Konsertin esiintyjät olivat upeita, ohjelmisto hyvin valittu ja tunnelma miellyttävä. Erityisesti jäivät mieleen Johanna Rusasen esittämä Myrskyluodon Maija, Arja Korisevan Nocturne ja Jyrki Anttilan Granada.

lauantai, 23. toukokuu 2020

Palvelija ja muita monologeja

 

palvelija6-360x540.jpg

Martti Suosalo, Palvelija (kuva Helsingin kaupunginteatterin sivulta).

Karanteeniteatteri esitti viikonloppuna livestriimattuna Martti Suosalon monologin Palvelija, johon hankin meille lipun. Emme kuitenkaan pystyneet katsomaan sitä varsinaisena esityspäivänä lauantaina, koska linjoilla oli ruuhkaa, kun monet muutkin halusivat nähdä esityksen. Katsoimme sen sitten sunnuntaina, ja sen esitysaikaahan pidennettiin useamman päivän mittaiseksi. Esityksen väliajalla joimme kahvit, joten tilanne muistutti aika paljon aitoa teatterikäyntiä, paitsi että minä kudoin Äiti Teresan tilkkuja samalla, kun katsoin esitystä.

Kari Hotakaisen Palvelija kertoo ihmisistä, joiden tehtävänä on palvella. Sellaisia ihmisiä tässä monologissa ovat pappi, kätilö, suntio ja omaishoitaja sekä rikoskomisario Arto Jylhämö. Esitys on Jylhämön pitämä seminaari, jossa tutkitaan ihmisluonnetta. Esitys oli paikoin hyvinkin hauska, mutta kokonaisuus jäi hieman vaisuksi, ehkä sekin vaikutti, ettei esiintyjällä ollut kontaktia elävään yleisöön.

Toinen Karanteeniteatterin esitys, johon hankimme lipun, oli myös Martti Suosalon monologi; Nikolai Gogolin vuonna 1830 kirjoittamaan novelliin pohjautuva Mielipuolen päiväkirja, joka oli monikameratallenne vuodelta 2012. Hienosti esitettyä monologia häiritsi hieman heikko äänenlaatu.

Järvenpään taidemuseon sivuilla julkaistaan viikottain videomuotoisia draamaopastuksia, joiden käsikirjoitus on Marika Sampio-Utriaisen, joka myös esittää monologit. Tähän mennessä sarjassa on esitelty Elisabeth Järnefelt - Rakkaudesta suomalaisuuteen, Aino Sibelius - Rakkaudesta säveltäjään, Venny Soldan-Brofeldt - Rakkaudesta taiteeseen, Saimi Järnefelt - Rakkaudesta näyttelemiseen, Tilly Soldan - Rakkaudesta lapsiin, Martta Wendelin - Rakkaudesta kultaisiin päiviin, Aino Kallas - Rakkaudesta kirjallisuuteen sekä vankien ja vähäosaisten auttaja Matilda Wrede. Esitykset antavat kiinnostavaa tietoa esitettävistä henkilöistä, heidän elämänpiiristään sekä ajasta, jolloin he ovat eläneet.

Erityisen kiinnostava näistä henkilöistä oli kuvittaja Martta Wendelin (1893 - 1986), jonka elämästä minulla oli entuudestaan vähiten tietoa. Marika Sampio-Utriaisen Erkkolassa kuvattu esitys perustuu Martta Wendelinin omiin päiväkirjoihin ja muistiinpanoihin. Helsingin yliopiston piirustuskoulussa opiskelleen Martta Wendelinin opettajana oli Eero Järnefelt. Erityisen tunnettu Wendelin on Kotiliesi-lehden kansien sekä joulukorttien kuvittajana, ja hän on myös yksi monista Tuusulassa eläneistä ja vaikuttaneista taiteilijoista. Hän suunnitteli ja rakennutti toisen maailmansodan jälkeen itselleen Tuusulan Annivaaraan kodin, Kanervalan, joka on nykyään yksityiskotina. Wendelin on haudattu talonsa pihapiiriin.

 

snapshot.jpg

Marika Sampio-Utriainen esittää monologia Aino Sibeliuksesta, taustalla Ainola (kuva otettu monologiesityksen videolta).

torstai, 21. toukokuu 2020

Kirjastot avautuivat

Söderkullan kirjasto avautui, ja sieltä voi nyt noutaa varaamiaan kirjoja, kunhan ilmoittaa etukäteen, milloin noutaa ne. Kaksi kertaa olen jo käynyt hakemassa sieltä kirjoja, vaikka nyt viime kuukausien aikana olenkin lukenut normaalia vähemmän. Ihan lukematta en sentään ole ollut, vaikka jossain vaiheessa innostuin pelaamaan älypuhelimella Sanapala-peliä niin, että se meinasi viedä mukanaan. Nyt tilanne on jo vähän rauhoittunut.

 

20200516_103102.jpg

Biologi, tietokirjailija Seppo Parkkisen ja luontokuvaaja Kai Hypénin Sipoonkorpi - Luontokohdeopas (2020, 160 s.) on juuri ilmestynyt ja hankin sen meille. "Opas esittelee Sipoonkorven kauneimmat lammet, kalliot, suot, purot ja lehdot eläimineen ja kasveineen." Kirja on kaunis, kuvat ovat upeita, ja se houkuttelee lähtemään tutustumaan Sipoonkorpeen lähemmin.

 

20200516_113047.jpg

Rakel Liehun taiteilijaromaani Helene (2020, 507 s., ensimmäinen painos 2003) ilmestyi uusintapainoksena samoihin aikoihin, kun Helene-elokuvakin ja sen kannessa ovat elokuvan pääosanesittäjät Laura Birn (Helene Schjerfbeck) ja Johannes Holopainen (Einar Reuter). Luin kirjan nyt siis uudelleen, ensimmäisen kerran luin sen pian sen ilmestymisen jälkeen. Hienosti kerrottu tarina lahjakkaasta ja tinkimättömästä taiteilijasta, jonka tauluja olen pitkään ihaillut.

 

20200516_113027.jpg

Raija Orasen romaanissa Manu (2019, 335 s.) presidentti Mauno Koivisto kertoo oman elämänsä tarinan. Kirjan takakannessa sanotaan Koivistosta, että hän oli "Jatkosodan etulinjan taistelija, laulua ja tanssia rakastava hurmuri, pankinjohtaja, pääministeri - ja presidentti."

Orasen kirja perustuu hänen keräämäänsä laajaan lähdeaineistoon, jonka pohjalta hän on kirjoittanut kertomuksen. Kertomuksen tapahtumat ovat faktaa ja fiktiota on se, mitä Oranen on kuvitellut Koiviston tapahtumien hetkellä ajatelleen. Koivisto ei kirjoittanut päiväkirjaa, mutta hyvänä lähteenä Oraselle on ollut Tellervo Koivisto, joka on vuosikymmenten aikana haastatteluissa, kirjoituksissa ja kirjoissa kertonut yksityiskohtia Koivistojen elämästä. Manu on hauskasti minä-muodossa kerrottu romaani.

 

20200516_113121.jpg

Sovia Lundbergin Tapaa minut tammen alla (2019, suom. 2020, 366 s.) on kirjailijan kertoman mukaan kuvitteellinen tarina Estheristä, jolla on takanaan vaikea ero. Esther tekee viikonloppuina kävelyretkiä vanhan tammen luo, jossa hän tutustuu Rutiin, vanhaan rouvaan. Naiset ystävystyvät. Rut muistelee nuoruuttaan ja hänen koskettava elämänkohtalonsa paljastuu Estherille, kun tämä matkaa Comojärvelle italiaan. Kaunis, liikuttava tarina.

 

20200516_115944.jpg

Pirjo Tuomisen Vallasrouva (2020, 453 s.) jatkaa Rosa Örnin tarinaa, joka alkoi Opettajatar-romaanista (2019). Opettajatar ajoittuu noin vuodesta 1840 vuoteen 1870 ja Vallasrouvan tapahtumat sijoittuvat vuosien 1870 ja 1886 välille. Pirjo Tuominen kuvaa 1800-luvun lopun elämäntapaa ja talouden kehitystä kiinnostavasti. Historia ikään kuin muuttuu eläväksi hänen kirjoissaan.

 

20200516_112926.jpg

Eppu Nuotion Ellen Lähde -sarjan kolmas ja uusin jännitysromaani Elämänlanka (2020, 285 s.) ilmestyi vähän aikaa sitten. Kirjan piti ilmestyä jo viime vuonna, mutta jostain syystä se siirtyi. Minullakin oli kirjastossa varaus, joka oli tehty lähes vuosi sitten. Sarjan kirjat kertovat intohimoisesta puutarhaharrastajasta ja marttaihmisestä Ellenista, joka ratkoo rikosmysteerejä. Sarjan kaksi edellistä osaa Myrkkykeiso (2017) ja Anopinhammas (2018) olivat minusta parempia kuin tämä kolmas, mutta jatkoa kuitenkin odotellaan.

 

P1250859.JPG

Donna Leonin Anteeksiannon houkutus - Komisario Guido Brunettin tutkimuksia (2018, suom. 2020, 319 s.) on jo ties kuinka mones Guido Brunettin tutkimuksista kertova Leon-dekkari. Tässä uusimmassa komisario Brunetti joutuu selvittämään, kuka on syyllinen tietovuotoon Venetsian poliisin päämajassa Questurassa. Leon-dekkarit ovat mukavia luettavia. Niissä on paljon kuvauksia Venetsiasta ja komisario Brunettin vaimon Paolan valmistamista herkullisista aterioista. Niissä paljastetaan myös italialaisen yhteiskunnan nurjat puolet.

 

P1250855.JPG

John Maloof on toimittanut kirjan Vivian Maier - Street Photographer (2011, 135 s.), ja se löytyi kirjaston valikoimista, joten lainasin sen. Kirjassa on Vivian Maierin ottamia valokuvia katuelämästä; hienoja kuvia, joista jokaisesta löytyy tarina.

keskiviikko, 20. toukokuu 2020

Kevätluonnon tarkkailua

Vieläkään pihan telkänpöntöistä ei ole havaittu poikasten lähtevän, joten ilmeisesti haudonta niissä jatkuu vielä. Pari päivää sitten näin, kuinka lammessa uiskennellut telkkä lensi lammen rannan telkänpönttöön. Aikaisempia havaintoja meillä ei tältä vuodelta ollut, että siinä pöntössä pesittäisiin, mutta jos pesitään, niin neljästä pihan pöntöstä olisi lähdössä poikaset lähiaikoina.

Erilaisia lintuhavaintoja on tehty pihalla ja järvellä. Käki on kukkunut jo muutamana päivänä. Västäräkkejä on nähty, samoin pääskysiä, jotka lentelivät järvellä. Kurkia kaarteli meidän yläpuolella yhtenä aamuna, olisivatkohan lähteneet järveltä lentoon. Pihalammessa on uiskennellut viime päivinä myös sinisorsia, uros ja naaras eri aikaan. Katsoin lintukirjasta, josko uros ja naaras hautovat vuorotellen, mutta siellä sanottiin, että vain naaras hautoo.

 

P1250794 (2).JPG

 

Hangelbyjärvellä näin pari päivää sitten ensimmäisen telkkäpoikueen, jossa emo ui kymmenen poikasensa kanssa. Ehkä ne olivat lähteneet jostain järven rannalla olevasta pöntöstä tai sitten ovat lähteneet meidän pihapöntöstä salaa ja huomaamatta, vaikka aika hyvin on vahtia pidetty nyt, kun siihen on ollut koronakaranteenin ansiosta tilaisuuskin.

Koronakaranteenista puheen ollen, sen rajoituksia on tämänpäiväisen hallituksen tiedotustilaisuuden mukaan löysätty, joten nyt yli 70-vuotiaat saavat jo tavata läheisiään ulkona, kunhan muistavat pitää turvavälit. On kuulemma käyttäydytty niin hyvin ohjeiden mukaan, että rajoituksia voidaan lieventää, koska koronaepidemian leviäminen on hidastunut.

 

P1250816 (2).JPG

 

Tapasin pari päivää sitten kaksi valkohäntäkaurista, jotka kulkivat rauhallisesti pitkin pihalammen rantaa. Havaitsin ne, kun kävin taas kerran tarkastamassa, että olisiko lammessa jo telkänpoikasia, niitä ei ollut. Toinen kauriista jäi joksikin aikaa poseeraamaan, kun se huomasi, että kuvasin sitä eikä toinenkaan pitänyt kiirettä pois.

 

20200519_100309 (2).jpg

 

Kävin Kalkkirannassa suunnistamassa Martin kanssa, kun sinne on laitettu rasteja, joita jokainen voi käydä etsimässä silloin, kun itselle sopii. Kuntorastejahan ei nyt järjestetä muuten kuin tässä muodossa. Siellä nähtiin suuri joukko hanhia, jotka lensivät idän suuntaan. Tänä vuonna hanhien muuttoreitti ei ole kulkenut meidän ylitse niin kuin useina aikaisempina vuosina.

Martti lähti juoksemaan pitkää suunnistusreittiä, ja minä tyydyin lyhyempään reittiin. Ensimmäiset rastit löytyivätkin vaivattomasti, mutta sitten hieman harhauduin ja vähän aikaa tuntui, että olen ihan ulkona kartalta. Onneksi aurinko paistoi, joten sen avulla osasin päätellä, mihin suuntaan pitää mennä. Löysinkin takaisin lähtöpaikalle, jonne tulimme Martin kanssa sattumalta täsmälleen samaan aikaan hieman runsaan tunnin suunnistuksen jälkeen.