perjantai, 22. tammikuu 2021

Televisiosta katsottua

 

P1090346 (2).JPG

 

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vannoi virkavalansa 20.1.2017, ja kun hän saapui Floridaan Mar-a-Lagon huvilalleen 17.2.2017, kävimme katsomassa häntä kuljettanutta Air Force One -konetta West Palm Beachin lentokentällä. Trumpin usein tehdyt viikonloppuvierailut Mar-a-Lagossa Floridassa tulivat kalliiksi, kun alueen sheriffinvirasto ja rannikkovartiosto vartioivat ja partioivat alueella. Jokainen viikonloppu maksoi yli kolme miljoonaa dollaria.

Yhdysvalloissa vaihtui presidentti, kun Joe Biden vannoi virkavalansa 20.1.2021, ja hyvä niin, koska edellisen presidentin Donald Trumpin tempauksia jouduttiin seuraamaan neljän vuoden ajan ja siinä oli kyllä ihan riittävästi. Katselimme televisiosta Yhdysvaltain 46. presidentin Joe Bidenin ja hänen varapresidenttinsä Kamala Harrisin virkaanastujaisjuhlan, joka sujui onneksi rauhallisesti. Trump oli virkaanastujaisjuhlan aikaan jo lentänyt vaimonsa Melanian kanssa Floridan kotiinsa. Sai sentään vielä lentää sinne Yhdysvaltain presidentin kuljettamiseen käytettävällä lentokoneella.

Yle Areenassa on katsottavissa kaksi kiinnostavaa osin tositapahtumiin perustuvaa televisiosarjaa, jotka katsoimme pikavauhtia. Saksalainen neliosainen draamasarja Lyijykynätehtaan tyttö  (2019) alkaa vuodesta 1893, jolloin kynätehtailija Lothar von Faberin ainoa poika kuolee yllättäen. Isoisä tekee 16-vuotiaasta pojantyttärestään Ottiliesta seuraajansa kynätehtaan johdossa. Ottiliella on paljon opittavaa ja myös paljon vastuksia voitettavanaan, mutta hänellä on intoa ja kykyä liiketoimintaan. Sarja on kiinnostava erityisesti siksi, että siinä kerrotaan hyvin tutusta tuotteesta lyijykynästä ja sen valmistuksesta. Aika monta keltaista Faber-Castell-lyijykynää minäkin olen kouluaikana loppuun käyttänyt. Sarjassa olisi saanut olla vielä enemmän asiaa lyijykynistä, niiden valmistuksesta sekä ajankuvasta senaikaisessa Saksassa. Nyt sarjan pääpaino on ihmissuhteissa.

Toinen tositapahtumiin perustuva Ylen draamasarja, norjalainen neliosainen Atlantic Crossing, kertoo toisen maailmansodan ajasta ja norjalaisesta kruununprinsessasta Märthasta. Märtha on Norjan silloisen kruununprinssin ja tulevan kuninkaan Olavin puoliso ja nykyisen kuninkaan Haraldin äiti. Vuonna 1940 Natsi-Saksa miehittää Norjan, ja Märtha matkustaa kolmen lapsensa kanssa Yhdysvaltoihin, jonne presidentti Roosevelt on kutsunut heidät turvaan sodalta ja miehitykseltä. Märtha vaikuttaa suuresti maailmanpolitiikkaan; hän vastustaa natsien toimia, tekee ahkerasti työtä maansa hyväksi ja saa Rooseveltin lupaamaan Yhdysvaltain tukea Norjalle. Tässä sarjassa kiinnostavaa ovat erityisesti historialliset tapahtumat ja se, että sodan ajasta kerrotaan juuri Märthan kautta. Sofia Helin esittää hienosti Märthan roolin.

Olen viimeisen vuoden aikana täyttänyt useita Ilta-Sanomien ristikoita ja myös lähettänyt ratkaisut, mutta aikoihin en ole saanut palkintoa, nyt kuitenkin oli pankkitilille ilmestynyt 100 euroa Helsingin Sanomilta, joten vaikka missään ei kerrota, mistä hyvästä se on tullut, oletan sen olevan palkinnon IS-ristikkokisassa.

sunnuntai, 17. tammikuu 2021

Hankien keskellä

 

139521087_467917850874013_1584266420111485299_n-1.jpg

 

Lunta tuli viikon puolivälissä oikein kunnolla. Tällaista lumimäärää ei ole meidän pihalle satanut yhdellä kerralla koskaan aikaisemmin. Lumitöitä oli tehtävä, että saatiin pihatiet auki ja päästiin autoilla pois pihasta. Minun piti päästä katsastuttamaan auto, kun katsastusaikaa oli enää muutama päivä jäljellä. Pakkanenkin paukkui yli 20 asteen lukemissa.

Ensimmäisen suomalaisen sanomalehden, Aurora-seuran julkaiseman Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, ensimmäinen numero ilmestyi 15. tammikuuta 1771, joten suomalaisen sanomalehden 250-vuotisjuhlapäivä oli perjantaina. Eero Erkko, Juhani Aho ja Arvid Järnefelt perustivat Helsingin Sanomat -lehden vuonna 1889 ensin nimellä Päivälehti. Vuonna 1904 lehti lakkautettiin viranomaisten toimesta, kun lehdessä viitattiin hyväksyvästi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaan. Helsingin Sanomat perustettiin lakkautetun Päivälehden tilalle.

Tänä aamuna ei Helsingin Sanomia ollut meidän postilaatikossamme, kun pakkasen takia lämpimästi puettuna kävin sitä hakemassa. Eikä ollut eilenkään. Oli postinjakajan virhe, kertoivat minulle, kun soitin asiakaspalveluun. Koko viikonloppuna ei ole voitu lukea aamulla paperilehteä. Ainahan sitä voi lukea digilehteä, mutta kun se ei ole sama asia.

Katsottiin sitten televisiota, kun ei voitu lukea lehteä. Katsottiin kahden päivän aikana Yle Areenasta koko Ivalo-sarja, joka valmistui jo kaksi vuotta sitten, mutta esitettiin ensin Elisa Viihteessä. Sarja alkaa siitä, kun poliisi löytää Venäjän rajan läheltä erämaamökin kellarista kahlehditun, erittäin huonossa kunnossa olevan naisen. Uhreja löydetään useampiakin, ja heistä kaikista löytyy nopeasti leviävää tappavaa virusta. Alkaa taistelu aikaa vastaan, saadaanko virus pysäytettyä ajoissa.

Sarjan pääosaa, ivalolaista poliisia Nina Kautsaloa, esittää Iina Kuustonen, joka on paitsi poliisi, myös yksinhuoltajaäiti. Iina Kuustonen tekee sarjassa hienon roolisuorituksen. Sarja on juuri nyt erittäin ajankohtainen, vaikka sitä tehtäessä ei vielä tiedetty mitään koronaviruksesta. Ehkä se onkin yksi syy siihen, miksi sarjan juoni on uskottava ja tarina jännittävä ja koukuttava. Lapin sää on hyinen, mutta maisemat ovat kauniita.

sunnuntai, 10. tammikuu 2021

Lumihiutaleita hiljalleen ...

 

PICT0104 (2).JPG

Tammikuussa 2010 Sipoossa oli näin paljon lunta. Se olikin Etelä-Suomessa lumisin tammikuu kymmeniin vuosiin.

Maa on valkoinen, lunta on maassa jo toistakymmentä senttiä ja parhaillaan sitä sataa lisää. Haravoimattomat lehdet ja puista pudonneet risut ovat peittyneet lumen alle. Ulkona on kaunista, valkoista ja puhtaan näköistä. Kaikki on siltä osin siis hyvin. Paitsi, että lumentulo tietää lumitöitä.

Lapsena oli luonnollista, että lunta satoi runsaasti, ja kun asuttiin Sipoon pohjoisosassa harvaanasutulla seudulla, teiden auraamista ei 1950 luvulla eikä vielä seuraavallakaan vuosikymmenellä hoidettu yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nykyään. Koulua kuitenkin käytiin ja Haarajoen kansakouluun neljän kilometrin päähän mentiin talvella usein suksilla. Järvenpään yhteiskouluun meiltä oli matkaa kahdeksan kilometriä ja sinne kuljettiin pyörällä myös talvella. Matkaan piti lähteä tosi aikaisin, mutta koskaan en myöhästynyt koulusta eikä lumi estänyt kouluun menoa. Pakkastakin oli välillä niin paljon, että pyörän polkeminen oli kovin raskasta.

Kun Jarkko ja Jarno olivat pieniä, oli kiva, että talvella oli lunta, jossa lapset saivat peuhata. Hiihtäminen alkoi jossain vaiheessa taas tuntua minustakin mukavalta, kun hiihtäen tehdyistä koulumatkoista oli riittävän pitkä aika. Laskettelukin oli kivaa ja laskettelemassa käytiin myös Hilkan perheen luona Sveitsin rinteillä. Täällä kotona olemme hiihtäneet metsäsuksilla metsässä ja järven jäällä, niillä kun voi hiihtää umpihangessa. Lumikengilläkin on lähimetsissä kävelty.

Nyt on edellisestä hiihto- ja laskettelukerrasta kuitenkin jo monta vuotta. Kävin tänään hakemassa sukset varastosta, ja jos lumi pysyy maassa riittävän kauan, aion tänä talvena hiihtää pitkästä aikaa.

maanantai, 4. tammikuu 2021

Vuoden 2021 alkaessa

135487711_473699203619181_1161937896261278941_n.jpg

 

Kummipoikani Mikael tuli Sveitsistä Suomeen viime viikon maanantaina ja keskiviikkona tapasin hänet Paippisissa, jonne hän tuli Katri-mummia ja Marttia tapaamaan. Paippisista hän jatkoi matkaa Ouluun ystäviensä luokse ja sieltä muutaman päivän kuluttua vajaaksi viikoksi Savonrannan mökille.

Uudenvuoden aattoiltaa vietettiin Antin kanssa rauhallisesti kotona, katsottiin televisiota ja syötiin paistettuja jättikatkarapuja viinikaapista löytyneen vuodelta 2002 olevan valkoviinin kanssa. Viini, jonka hankimme jo kauan sitten automatkalla Burgundiin, oli tainnut unohtua viinikaappiin, mutta onneksi se oli edelleen hyvää.

Uudenvuodenpäivänä katsoin Youtubesta Sipoon asukkailleen tarjoaman hienon virtuaalisen joululahjan "Iiro Rantala ja Lotta Kuusisto: Sanat & sävel", joka oli tallennettu Artborgissa Sipoossa. Lotta Kuusiston esittämät tekstit olivat Eeva Kilven, Timo Parvelan, Tommy Tabermannin, Kari Hotakaisen ja Claes Anderssonin kirjoittamia ja Iiro Rantalan soittama musiikki oli Rantalan, J. S. Bachin, W. A. Mozartin, Egberto Gismontin, Leonard Bernsteinin sekä Jimmy van Heusenin säveltämää.

Aikani kuluksi katsoin video-opastuksia "Kudottua kauneutta - suomalaisen ryijyn neljä vuosisataa" -näyttelyyn Helsingin Taidehallissa, jonne on asetettu näytteille 130 ryijyä ryijykeräilijä Tuomas Sopasen yli 600 ryijyn kokoelmasta. Näyttelyn aukioloa on pidennetty helmikuun viimeiseen päivään, joten sinne vielä ehtii paikan päällekin niitä katsomaan, kun videoilla esiteltiin vain muutamia ryijyjä.

Sunnuntaiaamuna maa oli valkoinen, lunta oli satanut kymmenisen senttiä ja lumisade jatkui vielä aamupäivälläkin. Lumitöitäkin tehtiin pitkästä aikaa. Viime talvenahan niiltä vältyttiin kokonaan.

Televisiossa on esitetty viime viikkoina hienoja luonto-ohjelmia. Erityisen vaikuttava oli sunnuntaiaamuna TV1:n esittämä Marko Röhrin käsikirjoittama ja ohjaama Luontosinfonia, runsaan tunnin mittainen elokuva Suomen luonnosta eri vuodenaikoina. Musiikin elokuvaan on säveltänyt Panu Aaltio, Vantaan viihdeorkesteri soittaa ja Johanna Kurkela laulaa, orkesteria johtaa Erkki Lasonpalo  Puhetta ei elokuvassa ole, mutta musiikki myötäilee upeasti Teemu Liakan äärettömän hienoa kuvausta. Tähän elokuvaan pitää keskittyä, sitä ei voi tehdä aamun lehden luvun ohessa, kuten ensin yritin. Helsingin Sanomat sai odottaa niin kauan, että elokuva päättyi.

keskiviikko, 30. joulukuu 2020

Vuonna 2020

 

DSC01006 (2).JPG

 

Kuvat on otettu Floridassa Lantanan uuden sillan vihkiäisjuhlan ilotulituksesta 16.11.2013.

 

Kulunut vuosi on ollut monella tavalla poikkeuksellinen. Vuoteen on sisältynyt sekä iloisia että surullisia asioita ja tapahtumia. Maaliskuun puolivälistä lähtien koronapandemia on määritellyt meidänkin elämäämme, menemisiämme ja tekemisiämme.

 

Alkuvuodesta elämä oli mukavan vilkasta. Käytiin oopperassa, baletissa, teatterissa ja konserteissa. Tavattiin perheenjäseniä ja ystäviä ja helmikuussa vietettiin Hennan ja Jarnon ikimuistoista hääjuhlaa Lauttasaaren kallioilla.

 

Maaliskuisena perjantaina olimme lähdössä Tampereelle viettämään minun syntymäpäivääni ja katsomaan Notre Damen kellonsoittaja -musikaalia. Ei päästy lähtemään, kun kaikki tapahtumat peruutettiin juuri tästä perjantaista lähtien koronaviruspandemian takia. Seitsemänkymmentä vuotta täyttäneet, siis myös meidät katsottiin riskiryhmäläisiksi, joiden suositeltiin pysyvän kotona, ainoastaan kaupassa ja apteekissa sai pikaisesti käydä.

 

Vanhin lapsenlapseni Chesmus pääsi ylioppilaaksi Porvoon Linnankosken lukiosta toukokuussa ja ylioppilasjuhla striimattiin. Ylioppilaat eivät päässeet koululle, vaan he seurasivat tapahtumaa kotonaan, ja niin tekivät myös heidän läheisensä. Heinäkuussa Chesmus meni armaijaan. Myös sotilasvalatilaisuus järjestettiin ilman yleisöä, ja sekin oli katsottavissa suorana nettilähetyksenä.

 

Kesän festivaalit ja musiikkijuhlat peruutettiin. Meiltä peruuntuivat Ilmajoen Musiikkijuhlat ja Savonlinnan Oopperajuhlat. Nämä siirtyivät sellaisenaan kesään 2021. Kesäteatteriesitykset ja monet muutkin tilaisuudet, joihin olimme suunnitelleet menevämme, peruutettiin tai siirrettiin myöhempään ajankohtaan.

 

Heinäkuun alusta lähtien vapaaehtoiset kesäoppaat pääsivät opastehtäviin Sipoon Vanhaan kirkkoon, ja minäkin olin oppaana heinä- ja elokuussa. Kirkossa oli mukavasti kävijöitä, tosin aikaisempia vuosia vähemmän.

 

Heinäkuun alkupäivinä Eino-isäni joutui keuhkokuumeen takia Porvoon sairaalaan, jossa hän kuoli viikon kuluttua 93 vuoden ikäisenä. Isän siunaustilaisuus pidettiin Valon kappelissa Nikkilässä perheenjäsenten ja läheisimpien ystävien läsnäollessa.

 

Heinä-elokuun vaihteessa vietimme Antin kanssa viikon Savonlinnassa, B & B Taipaleenniemessä Saimaan rannalla. Ensimmäisen kerran moneen kuukauteen kävimme konsertissa Savonlinnassa. Edellisestä konsertissa käynnistä oli viitisen kuukautta eikä seuraavaa ole vielä tullut.

 

Elokuussa minulle järjestettiin Kerkkoossa Vanhassa navetassa yllätyssyntymäpäiväjuhla. Juhlassa esiintyivät ihastuttavat Saija Tuupanen ja Mikael Konttinen. Ohjelmassa kunnioitettiin meidän perheemme perinteitä; oli tietokilpailu ja syötiin raclettea.

 

Syyskuussa veljeni Antti kutsui sisaruksensa tutustumaan Luumäen historiaan; sekä P. E. Svinhufvudin kotimuseoon Kotkaniemeen että Salpalinjaan. Luumäeltä jatkoin muutamaksi päiväksi Hilkan ja J-F:n mökille Savonrantaan.

Katri-äidin 95-vuotisjuhlaa vietettiin pienellä joukolla marraskuussa. Juotiin kahvit ja syötiin naapurin Kaijan tekemää täytekakkua.

 

Joulukuussa lapsenlapseni Daniela pääsi ylioppilaaksi Linnankosken lukiosta. Ylioppilaat saivat nyt osallistua juhlaan, koska heitä oli vain pieni joukko. Heidän perheenjäsenensä saivat katsoa tilaisuuden striimattuna.

 

Joulun ajan olemme viettäneet pääosin kotona kahdestaan. Läheisimpiä perheenjäseniämme olemme nähneet vain lyhyesti. Nuorimman lapsenlapseni, lokakuussa vuoden täyttäneen Edenin, elämää olemme seuranneet lähes päivittäin saatujen kuvien ja videoiden kautta.

 

Helsingissä asuvaa ja sairaanhoitajaksi opiskelevaa lapsenlastani Corinnea olen nähnyt tänä vuonna hyvin vähän, samoin yläkoulua käyvää Rianaa, jonka kanssa Rianan alakouluaikana tavattiin lähes viikoittain ja harrastettiin taidetta, musiikkia, askastelua ja muuta mukavaa.

 

Vuoteen on sisältynyt paljon käsien pesua sekä desinfiointiaineen ja maskin käyttöä. Televisiota ja erilaisia striimattuja ohjelmia on katsottu runsaasti. Paljon on myös luettu, ja minä olen kutonut sukkia ja leiponut. Koronavirusuutisointia on seurattu televisiosta ja lehdistä.

 

 

DSC00922 (2).JPG