sunnuntai, 21. toukokuu 2017

Vilkas viikko takana

Viikon keskivaiheilla tapasin Leilan ja kävimme lounaalla Porvoossa Rihkamatorin kulmassa Zum Beispiel -ravintolassa, jossa ruoka on aina ollut hyvää, niin nytkin. Söin lohi-parsakaalikeittoa, jossa oli mukana parsakaalin lisäksi myös parsaa. Rianan kanssa vietin sitten lopun iltapäivän.

 

20170518_153414.jpg

Ritarihuone Helsingissä.

Järvenpään yhteiskoulun ja lukion senioreiden kevätretkikohde oli tällä kertaa Ritarihuone, josta oli varattu opastettu kierros meidän ryhmällemme. Kevätretkeen osallistui viime hetken poisjääntien jälkeen 14 senioria. Ennen Ritarihuoneelle menoa kävin verenluovutuksessa Sanomatalossa, koska nyt oli sopiva hetki luovutukselle, kun Amerikasta paluustakin oli yli kuukausi.

Tunnin mittainen opastus oli kiinnostava, ja vaikka olenkin muutaman kerran käynyt Ritarihuoneella, oppaamme kertoi kiinnostavia asioita rakennuksesta, sen historiasta sekä nykyisyydestä ja suvuista, joiden vaakunoita Ritarihuoneen pääsalin seinällä oli kaikkiaan 357. Kun opastuskierroksen päätyttyä poistuimme paikalta, oven ulkopuolella oli pitkä jono, koska samana iltana Ritarihuoneella oli Open Helsinki -tapahtumaan liittyen kaksi opastettua kierrosta. Kävelimme lyhyen matkan Café Engeliin, jossa joimme kahvit ja söimme herkullisia leivonnaisia.

 

20170519_115458.jpg

Akvarelli Rajamäen tehtaiden alueesta ja rakennuksista.

Perjantaina 19.5. Rajamäen viinatehtaan museo avattiin yleisölle. Koska "Suomen alkoholilain mukaan viinan esittely museossa katsotaan sen myynninedistämiseksi", vuonna 1963 perustettuun Rajamäen viinatehtaan tehdasmuseoon on tähän asti ollut yleisökielto. Kun museo nyt avattiin yleisölle, mekin olimme varanneet paikat avajaispäivän ensimmäiseen opastuskierrokseen. Museon opas kertoi meille alkoholin kotipoltosta sekä tehdasvalmistuksesta ja myös monista alkoholiin ja alkoholilainsäädäntöön liittyvistä kummallisuuksista. Rajamäen tehdasmuseo toimii kolmessa kerroksessa ja kerroksesta toiseen kuljetaan rautaisia kierreportaita pitkin, mikä on varmaan monelle huonojalkaiselle sekä korkean paikan kammosta kärsivälle vaikea haaste. Rajamäen tehdasmuseon esitteestä poimittua: ”Rajamäen tehdasmuseo - piripintaan täynnä historiaa”. ”On viimein aika korkata kaikelle kansalle puoli vuosisataa salattu Rajamäen tehdasmuseo, maistiainen tislattua menneisyyttä.”

Olemme käyneet aikaisemmin myös Koskenkorvan viinatehtaan museossa, jonka yhteydessä toimivan Koskenkorvan Trahteerin tiloissa olemme myös järjestäneet yhden sukutapaamisistamme, vuonna 2014. Sukutapaamisen yhteydessä Koskenkorvan Trahteerin isäntäväki esitteli meille myös museota ja sen esineistöä. Eiköhän meillä nyt siis jo ala olla aika hyvä käsitys viinan ja sen valmistuksen historiasta Suomessa.


P1120074.JPG

Tango!-konsertin käsiohjelma.

Lauantai-illaksi olin hankkinut meille, pojille ja miniöille liput Kansallisoopperaan Tango! Buenos Airesista Seinäjoelle -konserttiin. Tämä on jo toinen kerta, kun kansallisooppera esittää näitä tangokonsertteja, ja ne ovat aina olleet hyvin suosittuja, niin nytkin, tilaisuus oli viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty. Meidän lippumme oli hankittu jo tammikuussa.


P1120065.JPG

Kirsikat kukkivat Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa.

Matkalla Kansallisoopperaan poikkesimme Roihuvuoressa, jonka japanilaistyylisessä puutarhassa kirsikkapuut parhaillaan kukkivat. Joidenkin puiden kukinta oli hyvinkin runsasta, mutta puutarhassa oli myös kirsikkapuita, joiden kukinta oli tänä keväänä aikaisempia vuosia vaatimattomampaa. Lieneekö erikoinen kevätsää saanut tämän aikaan?

Tango!-konsertti oli ensimmäisestä tahdista viimeiseen täydellistä tangon hurmiota. Kansallisoopperan orkesteri, laulusolistit Jyrki Anttila, Angelika Klas, Jyrki Korhonen, Arja Koriseva, Mika Pohjonen, Johanna Rusanen, Waltteri Torikka ja Jorma Uotinen, tanssijat, bandoneonistit, sekä myös juontajana toiminut Jorma Uotinen tarjosivat sellaisen tangoillan, että harvoin moista pääsee kokemaan. Katja Koukkulan ja Jussi Väänäsen koreografia sekä parin omat tanssiesitykset olivat huikaisevan näyttäviä ja taidokkaita.

Tango!-illan aikana kuultiin ja nähtiin sekä argentiinalaisten että suomalaisten säveltäjien tangoja soitettuna, laulettuja sekä tanssittuna. Olipa hieno teko Kansallisoopperalta järjestää tällainen tangolle omistettu ilta. Yleisö selvästi piti näkemästään ja kuulemastaan ja esiintyjätkin näyttivät nauttivan suuresti. Ilta oli muutenkin miellyttävässä seurassa erittäin onnistunut.

 

P1120084 (2).JPG

Netta Tiitisen taidetta (2016).

Sunnuntaina käytiin LeipomoKahvila N´avettassa riistakeittolounaalla, ja sen jälkeen ajettiin vielä Gumbostrand Konst & Formiin katsomaan Netta Tiitisen näyttelyä, joka on esillä enää viikon ajan. Järvenpäässä asuva Netta Tiitinen (s. 1980) on tämän ajan nuoria taiteilijoita, joka on tunnettu erityisesti lapsiaiheisista teoksistaan. Oma poika Jermu toimii kuulemma mallina leikkikalupalkalla. Tiitisen taulut olivat kauniita, rauhallisia ja väritykseltään hillittyjä.

maanantai, 15. toukokuu 2017

Toukokuun alkupuolen kulttuurielämyksiä

20170503_152340.jpg

 

Kävin toukokuun alussa Rianan kanssa Porvoon Taidetehtaalla katsomassa siellä parhaillaan esillä olevaa taidetta sekä Rianan kaukaisen sukulaisen Niko Laurilan valokunäyttelyä Porvoon Kaunis Moninaisuus. Muut näyttelyt jäivät nyt vähemmälle huomiolle, kun keskityimme erityisesti Niko Laurilan Porvoo-aiheisiin valokuviin. Viidessätoista kuvassa Porvoota ja erityisesti vanhaa Porvoota oli kuvattu mielenkiintoisesti hyvinkin oivaltavista kuvakulmista ja vanha Porvoo näyttäytyi kauniina ja värikkäänä.

 

P1120058.JPG

 

Eräänä aamuna Antti ehdotti, että mennään illalla Kansallisoopperaan katsomaan Kullervo, jos esitykseen vielä saa lippuja. Kansallisoopperassa on huhti-toukokuussa esitetty osana Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoa Kullervoa, jossa säveltäjä Jean Sibeliuksen ja koreografi-ohjaaja Tero Saarisen voimin on rakennettu vaikuttava teos. Teoksen musiikin on säveltänyt Sibelius ja Tero Saarinen on rakentanut kokonaisuuden, jossa esiintyy orkesteri, kuoro, laulusolisteja ja tanssijoita. Puvut, lavastus ja valot täydentävät kokonaisuutta. Hieno ja voimakas esitys. Ennen esitystä kävimme kuuntelemassa teosesittelyn, jossa esityksen kapellimestari Hannu Lintu ja Tero Saarinen kertoivat ajatuksiaan Sibeliuksen Kullervosta ja illan esityksestä.

 

P1120055.JPG

 

Lahden Kaupunginteatterin esitys Harmony Sisters on esitteen mukaan musiikkinäytelmä sisaruudesta, unelmista ja todellisuudesta. Se kertoo Valtosen sisaruksista Verasta, Mairesta ja Raijasta ja heidän nousustaan köyhyydestä kuuluisuuteen. Vera, Maire ja Raija muodostivat Harmony Sisters -lauluyhtyeen 1930-luvulla. Näytelmän tapahtumapaikkoina ovat muun sisarusten lapsuuden ja nuoruuden kotiseutu Kotka, toisen maailmansodan aikainen Saksa ja Berliini, jossa sisarukset esiintyivät useaan otteeseen sekä sodan jälkeinen Ruotsi. Harmony Sisters esiintyi myös monissa muissa maissa. Kahdella sisaruksista, Mairella ja Raijalla, oli myös merkittävä sooloura.

 

Harmony Sisters -musiikkinäytelmän kertojana oli sisarusten Ester-äiti. Esityksessä kuultiin monia Harmony Sistersin tunnetuksi tekemiä lauluja kuten esimerkiksi Sataman valot, Josef, Josef, Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ja Kodin kynttilät. Lauluesitykset olivatkin parasta esityksessä; kauniisti moniäänisesti laulettuja.

maanantai, 15. toukokuu 2017

Äitienpäivänä 2017

Aloitin äitienpäivän vieton jo lauantaina, jolloin ajelin Paippisiin äitiä ja isää tervehtimään. Ostin matkalla orvokkeja, jotka laitoimme kukkalaatikkoihin ja ruukkuihin. Kuisti kaunistui kummasti, kun sen kaiteille nostettiin kukkalaatikot, joissa oli sinisiä ja valkoisia orvokkeja. Sini-valkoisuuden olin valinnut tänä vuonna vietettävien Suomen 100-vuotisjuhlan ja isän 90-vuotisjuhlan kunniaksi.

 

Paippisissa näkee usein kiinnostavia eläimiä, niin nähtiin nytkin. Kettu juoksenteli läheisellä pellolla. Tällä ketulla oli karvanlähtö käynnissä, ja se näyttikin aika kirjavalta, kun turkki oli paikoin harmaa ja paikoin ruskea. Normaalia punaruskeaa karvaa siinä ei juurikaan ollut näkyvissä. Hännänpää oli kuitenkin valkoinen.

 

Kun istuimme lasitetulla terassilla, lähistöllä hypähteli erikoisesti pieni, hoikkavartaloinen lintu, jolla oli rinnassa kirkkaan sinistä, mustaa ja punaista väriä. Lisäksi pyrstön reunat olivat ruskeat. Oletimme sen olevan sinirinta ja sehän se olikin, sinirintakoiras, kun tarkistimme asian lintukirjasta. Naaras ei ole yhtä värikäs kuin uros. Sinirinta on Lapin maakuntalintu eikä se pesi etelässä, joten tämä lintu oli varmaankin muuttomatkalla Afrikasta Lappiin.

 

Joimme äitienpäiväkahvit ja söimme täytekakkua, minkä jälkeen minä lähdin ajamaan kotiin. Matkalla kuuntelin radiosta jääkiekon MM-kisojen Norja - Suomi -ottelun loppuvaiheita. Suomi voitti ottelun jatkoajalla 3 - 2. Suomen kisat ovat tähän asti sujuneet melko takkuisesti eikä vieläkään ole varmaa, pääseekö joukkue puolivälieriin.

 

Sunnuntaina tapasin Jarkon ja Jarnon porukoineen Cafe Helmessä Porvoossa, jossa saimme käyttöömme erillisessä rakennuksessa olevan kabinetin, jota voisi kutsua vaikkapa Mannerheim-kabinetiksi, koska huoneen seinät olivat täynnä Mannerheimin kuvia ja lisäksi siellä oli muutamia pienoispatsaita Mannerheimista ratsun selässä. Pitänee myöhemmin selvittää, olivatko nämä patsaat mahdollisesti Helsingissä tai Lahdessa olevien Mannerheimin ratsastajapatsaiden pienoismalleja, koska ne olivat hyvin samannäköisiä. Söimme herkullisia leivonnaisia ja vietimme mukavan iltapäivän Cafe Helmessä.

 

Jarno teki Facebookiin hauskan äitienpäiväpäivityksen, ja vaikka se ei olekaan ihan totuudenmukainen, se ilahdutti kovasti: ”Joken (Jarkon) ja mun äiti on aurinkoinen kuin auringonkukka. Hyvää äitienpäivää ÄITI 2764.png

keskiviikko, 10. toukokuu 2017

Taidenäyttelyssä

P1120051.JPG

Fondation Pierre Gianadda, Martignyssä oleva taidemuseo, järjestää erittäin mielenkiintoisia näyttelyitä, ja niinpä melkein joka kerta, kun käyn Sveitsissä, käyn myös Gianaddan näyttelyssä. Niin myös tällä matkalla. Tällä kertaa esillä oli kolmen tunnetun taidemaalarin näyttely; sveitsiläisen Ferdinand Hodlerin (1853 - 1918), ranskalaisen Claude Monet’n (1840 - 1926 ja norjalaisen Edvard Munchin (1863 - 1944). Näyttelyn teemana oli ”Hodler, Monet, Munch - Mahdottoman maalaaminen”.

Näyttelyn esitteessä kysytään, että miksi tuoda yhteen nämä kolme taidemaalaria, jotka eivät edes koskaan tavanneet toisiaan. Vastaukseksi kerrotaan, että näyttelyn kolme taiteilijaa ovat uskollisesti pyrkineet maalaamaan haasteellisia aihealueita, jotka alun alkaen ovat näyttäneet mahdottomilta maalata. He ovat maalanneet luontoa sen eri muodoissaan; veden liikettä, lumen olomuodon vaihteluita, auringonsäteiden sokaisevaa vaikutusta silmiin, vuorten korkeutta. He ovat maalanneet realistisia kuvia heille tutuista maisemista.

Näyttely oli jaettu osa-alueisiin teemoittain, joita olivat vesi, aurinko ja kuu, vuoret, lumi sekä värit. Vesiaiheisissa maalauksissa kuvattiin muun muassa veden liikettä, valon heijastumista veden pinnasta, jokia, vuonoja, järviä ja lahtia. Auringon kuvaamista pidetään erittäin vaikeana, koska aurinkoon ei voi kirkkaalla auringonpaisteella katsoa suoraan kuin aivan pienen hetken kerrallaan. Siksi aurinkoaiheisissa maalauksissa kuvataankin usein auringon nousua tai laskua tai pilvien läpi suodattuvaa auringon valoa. Korkeiden vuorten kuvaamisessa oli aikaisemmin ongelmana se, että taiteilijat näkivät vuoret vain alhaalta ylöspäin. Kun vuorten rinteille ruvettiin rakentamaan junanratoja ja hotelleja ja kun vuorikiipeily yleistyi, mahdollistui myös se, että vuoret pystyttiin kuvaamaan myös ylhäältä alaspäin. Lumen kuvaamisessa haasteena on se, että lumen väri, valon määrä ja rakenne vaihtelevat suuresti.

Näyttelyssä oli esillä yhteensä noin kuusikymmentä työtä. Ferdinand Hodler on ainakin minulle näistä kolmesta taiteilijasta tuntemattomin, mutta hänen työnsä olivat erityisen kiinnostavat, koska niissä kuvattiin muun muassa Sveitsin alppeja ja Geneven järveä, jotka ovat tulleet tutuiksi Sveitsin matkoillani. Kokonaisuudessaan näyttely oli harvinaisen kiinnostavasti koottu ja maalauksiakin oli sopiva määrä.

Iltapäivällä kävin ostamassa perinteiset kotiin viemiset; Lindtin Lindor-suklaata ja gruyere- ja raclette-juustoa. Maitosuklaan valmistus on sveitsiläisen Daniel Peterin keksintö vuodelta 1875. Vuonna 1879 Rudolph Lindt keksi uuden tavan valmistaa suklaata, siinä suklaamassaa pidettiin sulana joitakin päiviä ennen kuin se jähmettyi muottiin. Ilmeisesti siihen perustuu Lindor-suklaapallukoidenkin herkullisuus.

keskiviikko, 10. toukokuu 2017

Italiassa

20170509_112026.jpg

Aostan kaupungintalo.

20170509_112817.jpg

Aostan kaupunginmuuria.

Tiistaina lähdimme, Hilkka, Fransu ja minä,  jo ennen aamuyhdeksää ajamaan Italiaan Aostanlaaksoon ja Aostan kaupunkiin. Menimme sinne Sankt Bernhardin solan alittavan maantietunnelin kautta, koska solassa oli vielä lunta eikä sitä kautta päässyt ajamaan. Ajoaika St.-Mauricesta Aostan kaupunkiin oli noin puolitoista tuntia.

Täällä Euroopan sydämessä on paljon historiaa ja historiallisia paikkoja. Aostan kaupunkiin muun muassa perustettiin roomalainen siirtokunta jo vuonna 25 ennen ajanlaskun alkua ja siitä lähtien kaupungilla on ollut merkittävä asema Aostanlaaksossa. Kaupungissa on paljon vanhoja rakennuksia, muureja ja raunioita roomalaisajalta.

Aostan laakson pääelinkeino on talviurheilu, ja laaksossa onkin useita tunnettuja hiihtokeskuksia. Aostalainen ruoka on tuhtia alppiruokaa. Tunnetuin ruoka-aines on Fontina-juusto. Meidän lounaamme paikallisessa ravintolassa koostui alkulautasesta, jolla oli kuivattua lihaa ja makkaraa, väliruokana lounasmenuun kuului runsaasti juustoa sisältävä polenta-annos, minkä jälkeen syötiin juustokastikkeella kuorrutettua porsaanleikettä ja paistettuja perunoita. Jälkiruokana oli juustokakkua ja omenatorttua. Tämän runsaan ja juustopitoisen lounaan jälkeen vatsa olikin jo kovin täynnä.

Sää oli koko päivän aurinkoinen. Aostassa lämpötila oli korkeimmillaan 25 astetta, Sveitsin puolella päivän korkein lämpötila jäi hieman kahdenkymmenen asteen alapuolelle, joten Sveitsinkin sää on parantunut viikonlopun sateiden jälkeen.

Saint-Mauricesta, jossa Hilkan perhe asuu, on ensimmäiset maininnat jo 200-luvulta, joten tämäkin kaupunki on hyvin vanha. Kaksi vuotta sitten, kun kävin viimeksi Sveitsissä, Saint-Mauricen vuonna 515 perustettu luostari Abbaye de Saint-Maurice vietti 1500-vuotisjuhliaan. Se on läntisen maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva luostari.