sunnuntai, 24. syyskuu 2017

Tapahtui Sipoossa ja Tuusulassa

 

P1120905.JPG

Osa Rustam Qbicin muraaliteoksesta Nikkilässä.

Perjantaina 22.9. vietettiin Sipoon nimipäivää. Vanhin tunnettu asiakirja, jossa Sipoo mainitaan, on päivätty 22.9.1352. Samalla juhlittiin sitä, että kunnan väkiluku ylitti alkuvuodesta 20 000 asukkaan rajan. Ravintola Hilden Helmessa Nikkilässä oli tarjolla kahvia ja Sipoon nimikkoleivosta. Me emme osallistuneet tähän perjantain tapahtumaan, mutta lauantaina kävimme katsomassa muraalitaiteilija Rustam Qbicin jo osittain maalaamaa muraaliteosta, jonka hän maalaa nikkiläläisen talon seiniin. Teoksesta tulee Suomen ensimmäinen muraaliteos, joka peittää kokonaisen rakennuksen. Se on osa UPEA17-taidefestivaalia, johon liittyen maalataan tänä vuonna yli 20 pysyvää muraaliteosta sekä muuta kaupunkitaidetta kolmessatoista eri suomalaiskaupungissa.

 

P1120935 (2).JPG

Halosenniemi.

Pekka Halosen syntymäpäivää vietettiin lauantaina 23.9. Halosenniemessä, jolloin siellä oli tarjolla kakkukahvit ja museoon oli vapaa pääsy. Kävimme juomassa kahvit ja katsoimme taidenäyttelyn. Väkeä oli paikalla niin paljon, että parkkipaikka oli tupaten täynnä ja autoja oli myös tien varsilla. Myös museossa oli paikoitellen ahdasta. Emme jääneet seuraamaan Halosenniemen yleisöopastusta, koska olemme sen jo useaan otteeseen kuulleet.

 

P1120982.JPG

Teatterimies Juha Hurme ja kontrabasisti Antti Lötjönen.

Halosenniemestä ajoimme takaisin Nikkilään lounaalle ravintola Masala Indian Cuisineen, jossa ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. Lounaan jälkeen Antti lähti kotiin ja minä menin Artborg 35:een Nikkilän sairaalan alueelle, jossa jatkui Sipoon Äänet -kitarafestivaali, vuorossa oli Ääniä Nikkilästä -tapahtuma, joka oli saanut innoituksensa Nikkilän sairaalan alueen tunnelmasta ja menneisyydestä. Tapahtuman ohjelmaa ei kerrottu etukäteen, mutta sen sanottiin sisältävän musiikkia ja otteita kirjallisuudesta "monipuolisesti ja yllättävästi". Matkanjohtajana toimi teatterimies ja kirjailija Juha Hurme, joka luki kirjallisuusotteet muun muasta Miguel de Cervantesin Don Quijotesta, Nikolai Gogolin Mielipuolen päiväkirjasta sekä Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Musiikkina tapahtumassa kuultiin muun muassa kaksi Robert Schumannin viulusonaattia ja kantaesityksenä Olli Kortekankaan sävellys sopraanolle ja kitaralle. Tapahtuman aikana esityspaikka vaihtui Nikkilän sairaalan alueella muutaman kerran. Esiintyjinä Juha Hurmeen lisäksi olivat sopraano Tuuli Lindeberg, kitaristi Petri Kumela, pianisti Emil Holmström, viulisti Eriikka Maalismaa ja kontrabasisti Antti Lötjönen. Tapahtuma oli kiinnostava ja monipuolinen.

Illalla katsoimme kotona vielä Netflixistä pari jaksoa Muotitalo Velvetiä, jonka neljä tuotantokautta olemme pian katsoneet loppuun. Nämä draamasarjat voisivat olla vähän lyhyempiä, ettei niiden katsomiseen menisi niin paljon aikaa. Niitä kun katsoo muutaman jakson, niin sen jälkeen niitä on vaikea jättää kesken.

perjantai, 22. syyskuu 2017

Syksyisiä aktiviteetteja

 

20170915_190015.jpg

 

Saapa nähdä, millaisia tuloksia saan aikaiseksi kuntoiluprojektilla, jonka aloitin käymällä tapaamassa Personal Traineria. Hänen kanssaan kartoitimme, millaisia odotuksia ja tavoitteita minulla on ollut, kun olen Personal Traineriin ottanut yhteyden. Tavoitteet ovat hyvinkin maltillisia, mitään rajuja toimia ei ole suunnitelmissa, mutta jotain nyt piti kuitenkin ruveta tekemään, kun yhdenkin kerroksen portaiden nouseminen alkoi tuntua työläältä ja kun hissi alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta aina, kun se oli tarjolla. Kotona ollessa lukeminen ja Netflix-sarjojen katsominen ovat jo pitkään olleet mieluisia huvituksia ja ulos lähtemättömyydelle on aina löytynyt hyviä syitä.

Ritvan kanssa olemme jatkaneet kuvakirjaprojektia, josta pian kolmasosa on valmiina. Tavoitteena on saada kirja tämän syksyn aikana valmiiksi. Tein myös kotona taas yhden oman kuvakirjan, joka valmistui parissa päivässä muutaman tunnin tekemisellä, kun kaikki kirjaan tuleva kuvamateriaali oli valmiina samassa paikassa.

Seurakunnan kautta saamaani ystävää olen käynyt tapaamassa kerran viikossa, ja meillä on ollut rattoisia juttutuokioita. Olemme molemmat syntyneet Etelä-Pohjanmaalla naapuripitäjissä; hän on syntynyt Isossakyrössä ja minä Ilmajoella. Jutustelun lomassa olen ehtinyt lukea vain vähän kerrallaan Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi -romaania, jossa on sata itsenäisen Suomen vuotta ja sata Mielensäpahoittajan tarinaa. Lähetän kirjan Sveitsiin heti, kun se on luettu. Äitini puoleisen suvun seuraava sukutapaamisemme on muuten kahden vuoden kuluttua Isossakyrössä Orisbergin kylässä, ja siksi olen jo vähän tutustunut Isonkyrön historiaan, joka onkin osoittautunut kiinnostavaksi.

Susanna Haaviston käsikirjoittama ja ohjaama "Siks' oon mä suruinen" - suomalaisen tangon tarina -konsertti Kerava-salissa aloitti koko syksyn kestävän konserttikiertueen, jolla esiintyvät Juha Tikan tango-orkesteri, Amadeus Lundberg, Hannu Lehtonen ja Teemu Roivainen. Olimme Antin kanssa konsertissa, jonne olin houkutellut myös Martin ja Kirstin, Merjan ja Keijon sekä Kaijan. Konsertin laulusolistit paitsi lauloivat, myös kertoivat suomalaisen tangon tarinaa alkaen vuodesta 1913, jolloin tango tuli Suomeen. Ensimmäinen varsinainen suomalainen tango oli Toivo Kärjen säveltämä ja Kerttu Mustosen sanoittama Liljankukka. Konsertissa kuultiin erityisesti Toivo Kärjen, Unto Monosen ja Olavi Virran säveltämiä tuttuja tangoja. Konsertti oli hieno kokonaisuus ja esiintyjät olivat tangon taitajia.

Viime viikon lauantaina ajoin äidin ja isän kanssa Saloon Ritvalle ja Pekalle auton takakontti puolillaan matonkuteita, joista Ritva on luvannut kutoa Hilkalle Sveitsiin räsymattoja. Salon käsityökeskuksessa oli juuri sinä päivänä avoimet ovet ja Ritva vei äidin ja minut sinne katsomaan, mitä kaikkea käsityökeskuksessa tehdään. Siellä oli valtaisa määrä kangaspuita, joissa oli tekeillä erilaisia kudontatöitä. Näytteillä oli myös valmiita käsitöitä, joista aika iso osa oli sinivalkoisia Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Sunnuntaina ajoimme Antin kanssa Kirkkonummelle Päiviä, Jannea ja Juuliaa tapaamaan. Juuso oli metsästysreissulla Suomussalmella. Rianankin kanssa olen tavannut ja kaikkea mukavaa puuhaillut.

tiistai, 12. syyskuu 2017

Flunssan viemää

 

20170910_131542.jpg

Samuli Heimosen susimaalaus.

Maanantaina syyskuun neljäntenä päivänä alkaneen viikon piti olla mielenkiintoinen ja monipuolinen kulttuuriviikko. Mutta sellainen se ei sitten kuitenkaan ollut, kun sain flunssan, jota podin torstaihin asti. Vieläkin on vähän yskää jäljellä, mutta muuten olo on palautunut normaaliksi.

Siitä kulttuuriviikosta vielä; maanantaina oli Huvila-teltassa jo päättyneiden Helsingin juhlaviikkojen lisäesitys AcaCartelli, jossa esiintyivät lauluyhtyeet Rajaton, Club for Five ja FORK. Olin odottanut tätä konserttia koko kesän, koska tiesin odottaa upeita esityksiä. Liput eivät onneksi jääneet käyttämättä, sillä Jarno ja Henna menivät konserttiin, joka oli heidän arvionsa mukaan "jäätävän hyvä!".

Keskiviikoksi meillä oli liput Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä esitettävän, Kjell Westön romaaniin Kangastus 38 pohjautuvan, näytelmän Kangastus 38 ennakkonäytökseen. Tämänkään esityksen liput eivät jääneet käyttämättä, vaan entinen opettajakollegani meni ystävänsä kanssa katsomaan sen. Sain heiltä myös arvion näytelmästä, joka ilmeisestikin on kiinnostava ja katsomisen arvoinen.

Perjantaina tapasin Rianan koulun jälkeen ja rupesimme suunnittelemaan joulukonserttia, jossa Riana soittaa pianolla sekä jouluaiheisia lauluja että muita pianokappaleita. Lauantaina kävin Paippisissa tekemässä hieman ruokaa pakastimeen. Leivoin pari kehnäsienipiirakkaa sekä puolukka-omenapiirakan, tein lihapullia ja iso kattilallinen hernekeittoa kypsyi siinä samalla.

Torstaiksi olimme ilmoittautuneet Gumbostrand Konst & Formin taidenäyttelyn avajaisiin. Sen verran voimaton olo minulla oli vielä silloin, että päätimme mennä katsomaan näyttelyn myöhemmin. Kävimmekin katsomassa sen sunnuntaina. Näyttelyssä oli esillä Samuli Heimosen suurikokoisia hienoja susimaalauksia. Galleriassa oli esillä myös Krister Vikströmin omaperäisiä, pääosin eläinaiheisia töitä, jotka oli tehty akryyliliidulla oksidoidulle teräslevylle. Samalla matkalla kävimme lounaalla N'avetan Laituri -ravintolassa, jossa lounaskeittona oli tarjolla kermainen lohikeitto ja borssikeitto. Söimme maistuvan borssikeiton ja jälkiruoaksi vielä pannukakkua.

 

20170910_130605.jpg

Samuli Heimosen susimaalaus.

sunnuntai, 3. syyskuu 2017

Kulttuuria

 

P1120860.JPG

 

Kansallisoopperan ja -baletin syyskausi on alkanut, ja mekin olimme hankkineet liput Kamelianainen-balettiin. Tämän baletin kantaesitys oli Floridan baletissa helmikuussa 1994. Se perustuu Alexandre Dumas nuoremman vuonna 1848 julkaisemaan Kamelianainen-romaaniin, jonka Dumas itse dramatisoi näytelmäksi. Verdi on säveltänyt tarinan oopperaksi nimellä La traviata. Siitä on tehty useita näytelmä-, baletti- ja filmiversioita. Tarina kertoo keuhkotautia sairastavasta kurtisaanista.

Baletin musiikki oli Frédérik Chopinin säveltämää, se oli kaunista, vaikkakin hieman hajanaista, kun se oli koostettu eri kappaleista. Pianosoolojen esittäjät Johannes Piirto ja Marko Mustonen olivat erittäin taitavia. Baletissa oli myös kaksi laulua, jotka esittivät Anna-Kristiina Kaappola ja Aki Alamikkotervo. Ne olivat kauniita, vaikkakin hieman irrallisia. Baletin koreografia oli Val Caniparolin. Lavastus oli hyvin pelkistetty, mutta esiintyjien asut olivat upeita.

Vaikka esitys olikin kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa, siinä häiritsi melko tavalla se, että 35 minuutin esityksen jälkeen alkoi 25 minuutin väliaika, sen jälkeen oli taas 35 minuuttia esitystä, 20 minuutin väliaika ja lopuksi 25 minuuttia esitystä. Tämä teki kokonaisuudesta katkonaisen ja tuntui, että jatkuvasti piti poistua katsomosta väliajalle.

Tommi Eronen esitti Porvoon Grandissa kirjoittamansa ja Ilari Johanssonin ohjaaman Ihminen-monologin. Olin hankkinut meille liput esitykseen, mutta kun sattui niin, että samana iltana pelattiin lentopallon Euroopan mestaruuskisoissa Suomi - Bulgaria -ottelu, Antti halusi jäädä sitä katsomaan. Niinpä pyysin Kaijan seurakseni esitykseen. Monologissaan Tommi Eronen kertoi olevansa 48-vuotias, eronnut, neljän lapsen isä. Hän pohti esityksessään sitä, kuka hän on, mistä hän on tullut ja mistä elämässä on kysymys ja miten löytää yhteys toiseen ihmiseen; muun muassa omaan isään ja lapseensa. Väliajan kanssa esitys kesti runsaat kaksi tuntia. Koko sen ajan Eronen sai pidetyksi yleisön kiinnostuksen yllä. Esitys oli lämminhenkinen, hauska ja koskettava.

Meidän tämän kesän viimeinen kesäteatteriesityksemme oli Jokelanseudun Latoteatterin Mannerheim-näytelmä, jonka oli kirjoittanut Kirsti Manninen. Hän on kirjoittanut kaikki Latoteatterissa vuodesta 1996 lähtien esitetyt kesäteatterinäytelmät. Tämänkertainen esitys alkoi siitä, että Kirsti Manninen kertoi, miten näkökulma Mannerheimiin oli tässä näytelmässä valittu. Näytelmässä ollaan Sveitsin Montreauxissa, jossa Mannerheim, hänen sisarensa Eva Mannerheim-Sparre sekä adjutanttinsa Aladar Paasonen ja sihteerinsä Sargit Avellan kirjoittavat Mannerheimin muistelmia. Näytelmässä käydään läpi Mannerheimin elämän keskeiset tapahtumat lapsuudesta lähtien.

Kirsti Mannisen tekemä näytelmän käsiohjelma oli hyvin tehty ja siinä oli erittäin paljon historiatietoa Mannerheimista. Sen kansilehdellä esiteltiin "Carl Gustaf Emil Mannerheim ja hänen elämänsä naiset" ja takalehdellä aikajana Mannerheimin syntymästä 4.6.1867 Louhisaaren linnassa hänen kuolemaansa 27.1.1951 lausannelaisessa sairaalassa Sveitsissä. Latoteatterin pihapiirissä olevassa kerhotalossa oli tarjolla kahvia ja pullaa ja siellä oli myös pienimuotoinen Mannerheim-näyttely, jossa oli Mannerheimin valokuvia ja pienoispatsaita. Väliajalla syötiin grillimakkaroita, joiden tuoksu oli jo ennen väliaikaa leijaillut houkuttelevana latoon, jossa näytelmää esitettiin. Onneksi näytelmä esitettiin ladossa eikä taivasalla, sillä heti esityksen alettua alkoi sade, joka jatkui lähes koko esityksen ajan.

sunnuntai, 3. syyskuu 2017

Tapaamisia


20170822_130700 (2).jpg

Paula saapuu junalla Helsingistä Järvenpään asemalle.


Viime viikolla tapasin ystäväni ja oppikouluaikaisen luokkatoverini Paulan Järvenpäässä. Kävimme lounaalla Ravintola Huilissa, ja kun sää oli mukavan lämmin, söimme ulkona terassilla. Ruokailun jälkeen olimme ajatelleet mennä kävelemään Rantapuistoon, mutta juuri silloin alkoi sade, joka jatkui sen verran pitkään, että kävelyn sijaan ajelimme Järvenpäässä katsomassa tuttuja paikkoja; kirkkoja, Järvenpään yhteiskoulua, lukiota ja Paulan entistä kotitaloa.

Tapaamisemme jälkeen minulla oli Järvenpään yhteiskoulun ja lukion senioreiden hallituksen kokous Järvenpään lukiolla. Suunnittelimme syyskuun lopussa järjestettävää senioreiden symposiumia, jonka otsikkona on tänä vuonna Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi "Järvenpään yhteiskoulusta yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi".

Olen nyt tavannut jo kolme kertaa henkilön, jonka ystäväksi ryhdyin Sipoon suomalaisen seurakunnan ystäväpalvelun kautta. Meillä on ollut mukavia kahden tunnin tapaamisia, olemme keskustelleet ja olen lukenut ääneen Tuomas Kyrön kirjaa "Mielensäpahoittajan Suomi".

Tapasin Porvoossa Leilan, jonka kanssa kävimme lounaalla Ravintola Zum Beispielissa. Heidän lohikeittonsa oli hyvää, mutta Gumbostrand Konst & Formin lohikeiton voittanutta en ole vielä löytynyt. Tapaamisemme jälkeen menin Rianaa vastaan koululle.

Ritvan kanssa olemme aloittaneet kuvakirjaprojektin, jossa autan Ritvaa tekemään lapsiaan ja heidän jälkeläisiään varten kuva- ja tarinakirjan. Kirjan kautta Ritvan ja Penan jälkeläiset pääsevät tutustumaan vanhempiensa ja aikaisempien sukupolvien elämään.

Kuvakirjojen tekeminen on innostavaa puuhaa. Tähän mennessä olen tehnyt jo lähes parikymmentä kirjaa matkoistamme, juhlistamme sekä myös äidin ja isän, Antin, minun ja poikien kuvista.

Joinakin päivinä on ollut niin lämmintä ja poutaista, että olemme Antin kanssa käyneet lounaalla pihalammen rannassa. Olemme sytyttäneet tulen grilliin ja paistaneet siinä makkaraa tai sitten olemme vieneet valmiin lounaan mukanamme lammelle ja syöneet sen siellä.


20170828_124140.jpg