Kesä on ollut vaiherikas ja siihen on sisältynyt monia ilonaiheita ja mukavia hetkiä. On nähty telkänpoikasten lähtöjä pöntöstä, on ollut opasvuoroja Sipoon vanhassa kirkossa ja tutustuminen muutamaan harmaakivikirkkoon, käynti kahdessa ruukissa, yhdessä Suomen maailmanperintökohteessa, muutamassa taidenäyttelyssä ja kesäteatteriesityksessä sekä konsertissa, on osallistuttu kastejuhlaan, syntymäpäiväjuhlaan, sukutapaamiseen sekä hääjuhlaan ja on tavattu perheenjäseniä ja ystäviä. Yksi mökkimatkakin sisältyi kesäohjelmaan.

Syksyn teatteriesitykset alkoivat jo elokuussa ja muutama viikko sitten osallistuin Porvoon Kulttuurinystävien teatterimatkalle Kansallisteatteriin katsomaan Toinen tasavalta -näytelmää, joka kertoo Suomen vaiheista toisen maailmansodan jälkeisinä vaaran vuosina ja aina 1980-luvulle ja Neuvostoliiton romahdukseen. Lähihistoria on kiinnostavaa, kun on itsekin elänyt suurimman osan näytelmässä esitettävästä ajanjaksosta ja koko Kekkosen presidenttikauden.

Walter Runeberg: Ellan Edelfelt, 1880.

Rakas Äiti -konsertti Villa Albertissa oli näyttelijä Laura Malmivaaran käsikirjoittama ja kertoma esitys, jossa hän selasi taiteilijaystävysten Albert Edelfeltin ja Walter Runebergin kirjeitä ja muistiinpanoja. Pianisti Liisa Malmivaara ja viulisti Janne Malmivaara esittivät näiden ystävysten ajan musiikkia. Näissä Villa Albertin pienimuotoisissa konserteissa ja muissa tapahtumissa on aina korkeatasoisia esiintyjiä ja kodikas, viihtyisä tunnelma. Kesänäyttelyssä on esillä aina Albert Edelfeltin ja muiden taiteilijoiden maalauksia ja tänä kesänä lisäksi Walter Runebergin veistoksia, myös molempien taiteilijoiden teos Albert Edelfeltin vaimosta Ellan Edelfeltistä.

Albert Edelfelt: Ellan Edelfelt, 1898.

Kävin Kirstin kanssa lounaalla Helsingissä ja samalla matkalla kävin Sinebrychoffin taidemuseossa tutustumassa Anna Sinebrychoff - Edelläkävijä -näyttelyyn. Anna Sinebrychoff jäi nuorena leskeksi, ja miehensä Paul Sinebrychoffin kuoleman jälkeen hän hallitsi 1800-luvun lopulla Sinebrychoffin panimoa, joka oli yksi sen ajan menestyksekkäimmistä yrityksistä Suomessa. Hän toimi yhtiön hallituksen puheenjohtajana kuolemaansa saakka ja nelinkertaisti perimänsä omaisuuden arvon. Hän oli myös tunnettu laajasta hyväntekeväisyydestään.

Anna Sinebrychoff myös tuki taiteilijoita ja keräsi taidetta. Hän tilasi itsestään neljä erilaista isokokoista muotokuvaa Albert Edelfeltiltä ja antoi ne lahjaksi neljälle lapselleen ikäjärjestyksessä, ensimmäisen muotokuvan vanhimmalle lapselleen ja neljännen nuorimmalle.

Albert Edelfelt, Kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoffin muotokuva, 1884.

Viime vuoden syyskuussa Maria-Liisa, Kaija ja minä teimme kolmen päivän matkan Savoon Hilkan ja Fransun mökille. Nyt teimme samalla joukolla saman matkan samaan paikkaan.

Menomatkalla mökille poikkesimme moikkaamaan Elinaa ja viiden kuukauden ikäistä Emiliä Savonlinnassa. Joimme kahvit ja söimme Kotileipomo Siiskosen feta-parsakaalipiirakkaa ja omenapiirakkaa, minkä jälkeen matka jatkui Savonrantaan. Ensimmäisenä iltana mökillä syötiin, juteltiin, laitettiin nukkumispaikat kuntoon ja saunakin lämpeni.

Seuraavana päivänä aamiaisen ja muiden aamuaskareiden jälkeen lähdimme poimimaan puolukoita, joita olivatkin lähimetsät punaisenaan. Onneksi meillä oli kuitenkin kohtuullisen kokoiset astiat, joten metsässä ei mennyt kovin pitkää aikaa, kun ainakin minulla poimiminen tuntui niskassa ja selässä. Kuten viime vuonnakin Elina ja Niko tulivat alkuillasta racletille meidän seuraksemme, nyt heidän mukanaan oli myös pikku-Emil. Sää oli aivan ihanteellinen ja oli riittävän lämmintä istua ulkona ja nauttia herkullisesta racletista, jota Fransu meille sulatti, Kaijan omasta maastaan poimimista perunoista sekä Hilkan säilömistä maistuvista lisukkeista.

Kolmen päivän matka, jossa ollaan perillä vain yksi kokonainen päivä menee nopeasti, ja kolmantena päivänä lounaan jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Nyt ajettiin Varkauden kautta, sitä reittiä en ole ennen ajanutkaan, ja pysähdyttiin Kermankoskella katsomaan ja kuuntelemaan kosken kohinaa, minkä jälkeen jatkettiin kotimatkaa. Kotona käsittelin vielä illalla mökkituliaiset: esipaistoin kantarellit pakastamista varten ja survoin osan puolukoista.

Parasta tällaisella mökkimatkalla on minusta yhdessäolo läheisten kanssa, mahdollisuus keskusteluihin kaikessa rauhassa, hiljaisuus ja auringossa läikehtivä järvi sekä kiireettömät yhteiset aamiaiset ja paljon luonnonantimia sisältävät ateriat. Monella tähän parhaiden mökkiasioiden listaan kuuluvat myös saunominen ja uiminen.

Gallen-Kallela Museo

Sain yhdistetyksi hammaslääkärikäyntiini myös käynnin Gallen-Kallela Museossa Espoon Tarvaspäässä. Taidemaalari Akseli Gallen-Kallela suunnitteli ja rakennutti vuosina 1911–1913 ateljeen, joka toimii nykyään museona. Tämän kesän näyttely on Aurinkoa ja elämäniloa - 1910-luvun väritaidetta, jossa Gallen-Kallenin teosten lisäksi on esillä muiden saman ajan suomalaisten taiteilijoiden töitä.

Akseli Gallen-Kallela, Puna-apiloita maljakossa, 1911.

Joka kesä olen myös käynyt ainakin yhdessä tapahtumassa Villa Albertissa Porvoon Haikossa. Oodi kesälle -konsertti, Villa Albertissa. Se on Albert Edelfeltin ateljeen pihapiiriin vuonna 2019 valmistunut galleria, jossa on kesäisin kaksi vaihtuvaa näyttelyä sekä konsertteja ja pienoisnäytelmiä. Oodi kesälle oli Emäsalon musiikkijuhlien kanssa toteutettu konsertti, jossa esiintyivät suomalaistaiteilijat Linda Hedlund (viulu) ja Risto-Matti Marin (piano) sekä italialaiset Giuliano de Angelis (sello) ja Silvia di Falco (mezzosopraano). Ohjelma sisälsi Puccinin, Rahmaninovin, Astor Piazzollan ja Luigi Arditin teoksia. Astor Piazzollan Buenos Airesin neljä vuodenaikaa oli todella hurmaava.

Kesään kuuluvat myös kesäteatteriesitykset, joista tämän kesän ensimmäisenä kävin katsomassa Merjan ja Keijon kanssa karaokeshown Kuumia aaltoja Riihimäen kesäteatterissa. Siinä esiintyivät näyttelijät Anu Sinisalo ja Maarit Poussa, jotka näyttelemisen lisäksi osaavat myös laulaa. Ja yleisökin sai laulaa mukana, joten tunnelma oli mukavan rento ja sääkin oli suosiollinen.

Söderkullan kartanon vanhin rakennus viljamakasiini on rakennettu 1800-luvun alussa.

Sipoon teatterin tämän vuoden kesäteatterinäytelmä oli Yksi yö, yksi mahdollisuus, jota on esitetty Söderkullan kartanon ulkonäyttämöllä heinä-elokuussa, ja viimeiseen esitykseen ehdittiin Merjan, Keijon ja Kaijan kanssa. Ennen näytelmää käytiin Söderkullan kartanon entisessä viljamakasiinissa kahvilla. Esitys oli hauska ja kesäisen kevyt, vaikka siihen sisältyi myös vakavampia sävyjä. Sää oli taas aurinkoinen, vaikkakin tuulinen, joten ulkoilmanäytelmää oli mukava katsoa.

Tanja ja Basile päättivät jo pari vuotta sitten, että heidän hääjuhlansa vietetään Hilkan kotimaassa Suomessa. Viime viikonlopuksi hääjuhliin Suomeen saapui Sveitsistä suuri joukko heidän perheenjäseniäään ja ystäviäään. Monien ikävien ja odottamattomien yllätysten, kuten hää- ja majoituspaikaksi valitun porvoolaisen Kokouspoukaman konkurssin, jälkeen kaikille suunnitelluille tapahtumille ja vieraiden majoitukselle oli pikaisesti etsitty ja löydetty uudet paikat ja juhlat saatiin suunnitellun aikataulun mukaan vietetyksi.

Torstaina ohjelmassa oli Tanjan ja Basilen siviilivihkiminen, jonka jälkeen hääparin läheisimmät perheenjäsenet ja ystävät oli kutsuttu Sipoon Västerskogiin Arkkitehtikillan majalle Särkilammen rannalle viettämään iltaa, saunomaan ja syömään raclettea ja Leenan ja Jukan tuomaa jälkiruokaa "japanilaista juustokakkua". Ilta oli mukava, sää leppoisa ja ruokatarjoilut maistuvia. Osan syödystä raclettesta oli valmistanut sveitsiläinen juustontuottaja, jonka juusto voitti viime vuonna raclettejuuston maailmanmestaruuskilpailut.

Perjantaina juhlinta jatkui Soukan venekerholla, jonne kokoontui Tanjan ja Basilen sveitsiläisiä ja suomalaisia sukulaisia ja ystäviä. Sielläkin ohjelmassa oli saunomista ja uimista, seurustelua ja ruokailua. Nyt syötiin lämminsavu- ja graavilohta saaristolaisleivän, kirkkaan perunasalaain ja mansikkasalaatin kanssa sekä jälkiruoaksi erilaisia Fazerin suklaita kahvin kanssa. Sää oli pilvinen, välillä satoi ja ukkonenkin jyrähti pari kertaa, mutta se ei illanviettoa haitannut.

Lauantaina oli häiden pääjuhla Bodomin kartanolla. Sää oli aamusta lähtien kaunis ja lämmin. Iltapäivällä runsaat yhdeksänkymmentä häävierasta kokoontui Bodomin kartanon pihapiirissä olevan suuren vanhan tammen katveeseen. Siellä Tanjan ja Basilen sisarusten johdolla toteutettiin kaunis hääseremonia, jossa hääparille puhuivat sekä morsiamen että sulhasen äidit ja Tanja ja Basile puhuivat toisilleen. Seremonian jälkeen otettiin yhteiskuva juhlaväestä ja jatkettiin juhlintaa Bodomin kartanon Vanhassa Tallissa. Siellä ohjelmassa oli Tanjan ja Basilen puhe häävieraille, Samuelin ja Selinan järjestämiä hääleikkejä, ruokailu (nyt syötiin alkuruoaksi silliä, silakkaa, graavilohta ja salaattia, pääruoaksi poroa ja jälkiruoaksi mansikka-britakakkua), hääparin isien puheet ja tanssia orkesterin tahdissa.

Tanja ja Basile sekä heidän perheenjäsenensä olivat tehneet häiden järjestämisessä suuren työn, jonka lopputuloksena oli kaunis ja tunnelmallinen hääjuhla täynnä hauskoja yllätyksiä.

Jarnon (vas.) ja Jarkon kanssa Bodomin kartanon pihapiirissä vanhan tammen katveessa. Poistin kuvan taustalla olevat henkilöt takoälyn avulla, siksi kuvan alareunassa on teksti, että kuva on luotu tekoälyn avulla. Hääjuhlassa oli valokuvaaja, joka kuvasi illan tapahtumat. Niitä kuvia saadaan muutaman viikon kuluttua.

Pyhän Marian kirkon rauniot Vanhassa Vaasassa.

Lähdin sukujuhlamatkalle synnyinseudulleni Etelä-Pohjanmaalle jo torstaina ja tällä kertaa matkustin junalla Seinäjoelle. Oli kiva, kun sain Leenan matkaseuraksi, vaikka meillä olikin aivan eri syy matkaamme. Leena meni katsomaan Jukan taitolentokilpailua Seinäjoelle ja minä menin sukutapaamiseen Ilmajoelle sekä katsomaan Suomen Unescon maailmanperintökohdetta Merenkurkun saaristoa.

Torstai-iltana käytiin Leenan sekä Seinäjoelle myös torstaina tulleiden Hilkan ja Fransun kanssa syömässä paistettua kuhaa Ravintola Talriikissa. Yövyin hotelli Lakeudessa, josta Hilkka ja Fransu, jotka yöpyivät Marjatta-serkkumme luona, hakivat minut perjantaiaamuna matkalle kohti Vanhaa Vaasaa.

Merenkurkun saaristoa.

Ensin ajettiin Vanhan Vaasan alueelle, jossa kiinnostavinta olivat Pyhän Marian keskiaikaisen kivikirkon rauniot. Sieltä jatkoimme Merenkurkun saaristoon ja ensimmäiseksi pysähdyimme Raippaluodon sillan kupeessa Maailmanperintöportti-vierailukeskuksessa, josta saimme karttoja ja opastusta siitä, mitä alueella erityisesti kannattaa käydä katsomassa. Jatkoimme matkaa Svedjehamniin ja kävelimme vajaan kilometrin näkötorni Saltkaretille, josta oli hienot näkymät merelle. Siellä sai hyvän käsityksen siitä, miten maa nousee ja sen myötä meri siirtyy kauemmaksi. Maa nousee vajaan metrin sadassa vuodessa ja 2000 vuoden kuluttua maa on noussut niin paljon, että Merenkurkun yli pääsee kävelemällä Ruotsiin.

Meidän lisäksi moni muukin oli päättänyt, että Café Salteriet on hyvä lounaspaikka ja lohikeitto hyvä lounasruoka. Tästä syystä jouduimme hieman odottelemaan lounastamme, mutta tulihan se lopulta, ja kun olimme syöneet, lähdimme ajamaan kohti Isoakyröä, jossa kävimme katsomassa keskiaikaista kivikirkkoa. Se ei kuitenkaan ollut auki, vaikka oletimme sen monivuotisen remontin jo päättyneen. Jatkoimme siis matkaa Napuelle Kyrö Distillerylle, jonka viskin ja ginin valmistukseen olimme tutustuneet jo kuusi vuotta sitten, kun sukutapaamisemme oli Isonkyrön Orisbergissä. Nyt joimme lonkerot, minäkin join inkiväärilonkeron, kun halusin mahdollisimman vähän lonkerolta maistuvan lonkeron.

Perjantain aikana Jarkko ja Gia sekä Jarno, Henna ja Eden olivat tulleet Seinäjoelle. Tapasin heidät kaupungilla, jossa vietettiin aikaa yhdessä ennen kuin mentiin nukkumaan.

Lauantaina kokoonnuttiin sitten Koskenkorvan Trahteeriin sukutapaamiseen. Meitä oli kaikkiaan koolla yli 50 henkeä eri puolilta Suomea. Ohjelmassa oli maalaisbrunssi, yhteislaulua, suvun jäsenten musiikkiesityksiä, serkkumme Riikan kiinnostava esitys suvun vaiheista ja vierailu sekä Koskenkorva Museossa että Könnimuseossa, jotka ovat molemmat Trahteerin pihapiirissä. Könnimuseossa kuultiin Trahteerin eläkkeellä olevan Martti-isännän vauhdikas ja hauska kertomus Könnin suvusta ja Könnin kellojen historiasta. Tapaamisen päätteeksi käytiin laskemassa kukat isovanhempiemme Matti ja Maria Mäkelän haudalle. Sieltä tulikin sitten kiire juosta autolle, kun äkillinen sadekuuro kaatoi aikamoisen vesiryöpyn meidän niskaamme.

Sunnuntaina tulin kotiin Jarkon ja Gian kyydissä. Tapaaminen oli mukava, oli taas kiva nähdä suvun jäseniä ja erityisen kivaa oli, että osallistujien joukossa oli myös lapsia ja nuorta väkeä.