DSCN2241.JPG

Hämeenlinnan Teatterin päänäyttämöllä esitetään Jean Sibeliuken 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi näytelmää Sibelius – Kohtalonyhteydet, jonka kävimme katsomassa Antin kanssa tänään päivänäytöksessä. Näytelmän on kirjoittanut musiikkitieteen tohtori Antti Vihinen ja ohjannut Sakari Kirjavainen. Jean Sibeliusta esittää Ilkka Heiskanen ja Aino Sibeliusta Katariina Kuisma-Syrjä.

Käsikirjoittaja Antti Vihinen on sanonut lähteneensä kokoamaan kollaasia, joka koostuu viidestä kohtalonyhteydestä: Sibelius ja suomen kieli, Sibelius ja Suomen kansa, Sibelius ja musiikki, Sibelius ja valta sekä Sibelius ja Aino. Näytelmän keskeiseksi kohteeksi nousee Sibeliuksen ja Gustav Mahlerin tapaaminen Helsingissä vuonna 1907. Sibeliuksen ja Mahlerin kohtalonyhteys liittyy siihen, että molemmat sävelsivät lapsen kuolemasta kertovan laulun; Sibelius Sydämeni laulun Aleksis Kiven runoon ja Mahler Lapsen kuoleman laulut. Molemmilta kuoli lapsi pian teosten säveltämisen jälkeen.

Sibelius – Kohtalonyhteydet -näytelmästä on häivytetty aika siten, että sen tapahtumat sijoittuvat Sibeliuksen ajan ja nykyajan välille vaihdellen. Runoilija Eino Leino (1878 - 1926), joka on Sibeliuksen aikalainen, tulee tapaamaan Sibeliusta myöhemmän ajan runoilijoiden Pentti Saarikosken (1937 – 1983) ja Arto Mellerin (1956 - 2005) kanssa. Käsitelläänpä näytelmässä myös kännyköiden soittoääniäkin. Mannerheim tulee Kiasman edestä tapaamaan Sibeliusta kangistuneena, kun on joutunut niin pitkään siinä istumaan hevosen selässä.

Sibelius – Kohtalonyhteydet -näytelmän käsiohjelma on hyvin tehty ja mielenkiintoinen luettava. Siinä näytelmän tekijät: käsikirjoittaja, ohjaaja, lavastus-, puku-, ääni-, valosuunnittelija sekä näyttelijät kertovat Sibelius-tietämyksestään ennen näytelmän tekemistä ja tutustumisestaan Sibeliukseen näytelmän teon aikana sekä myös ajatuksiaan Sibeliuksesta ja hänen sävellyksistään.

Näytelmän kollaasimuoto tekee esityksestä hieman hajanaisen ja sekavan. Näytelmän osat ovat tyyliltään hyvin erilaisia  eivätkä ne oikein luontevasti liity toisiinsa. Ainoa yhdistävä tekijä on oikeastaan Sibeliusta esittävä Ilkka Heiskanen, joka on näyttämöllä koko esityksen ajan. Sibeliuksen komea musiikki soi ajoittain taustalla ja pelkistetyt lavasteet tukevat mielestäni esitystä.

Olemme nyt nähneet Ilkka Heiskasen esittävän Sibeliusta kolmessa eri näytelmässä: Halosenniemessä kaksi kertaa (2002, 2015) näytelmässä Yksi laulu yli muiden, Kolin rinnekatsomossa (2003) näytelmässä Sibeliuksen paluu ja nyt Hämeenlinnan Teatterissa näytelmässä Sibelius – Kohtalonyhteydet. Ulkoisesti Ilkka Heiskanen ei muistuta Sibeliusta vähääkään, mutta hän esittää Sibeliusta hyvin uskottavan tuntuisesti, niin kuin voisi kuvitella Sibeliuksen ajatelleen, puhuneen ja toimineen.

Illalla söimme ensimmäisen kerra tänä keväänä vihreää parsaa. Se oli erittäin maukasta ja mehukasta ja söimme sen majoneesin sekä ilmakuivatun kinkun kanssa. Toista kevään herkkua korvasienimuhennosta söimme eilen perjantaina. Nämä korvasienet tosin otettiin pakastimesta. Söimme korvasienimuhennoksen paistetun lohen ja varhaisperunoiden kanssa.

DSCN2238.JPG