Viktor Westerholm: Lokakuun ilta Ahvenanmaalla (1889).

Syyskuun puolivälissä Didrichsenin taidemuseossa avautui näyttely Maailman paras maalauspaikka - taiteilijaelämää Önningebyssä ja Tuusulanjärvellä, ja siitä lähtien asia on ollut vireillä; se näyttely on kiinnostava ja haluan nähdä sen. Kun nyt sitten alkoi näyttelyn viimeinen viikko, asiaa ei voinut enää lykätä, joten sitä ei enää lykätty.

Maailman paras maalauspaikka esittelee taiteilijayhteisöjä sekä Ahvenanmaan Önningebyssä että Tuusulanjärvellä. Tuusulanjärven taiteilijayhteisö on meille entuudestaan hyvinkin tuttu, mutta Önningebystä en ollut muistaakseni edes kuullut ennen tätä näyttelyä.

 

Elin Danielson: Keväthaka (1890).

Önningebyn taiteilijasiirtokunta syntyi sen jälkeen, kun maisemamaalari Viktor Westerholm oli vuonna 1985 asettunut Önningebyhyn, ja seuraavana kesänä hän kutsui sinne muita taiteilijoita. Suomalaisten taiteilijoiden lisäksi Ahvenanmaalla vietti kesiään ruotsalaisia ja 1900-luvun puolella myös virolaisia taiteilijoita. Siirtokunta toimi kolmenkymmenen vuoden ajan, ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen kuitenkin päätti sen toiminnan. Önningebyssä erilaisia aikoja viettäneitä taiteilijoita on yli kaksikymmentä, Viktor Westerholmin lisäksi muun muassa Elin Danielson-Gambogi, Hanna Rönnberg, Amélie Lundahl ja Dora Wahlroos.

 

Eero Järnefelt: Rentukoita (1916).

Tuusulanjärven taiteilijayhteisö erosi Önningebystä siinä, että Tuusulanjärven rannalle rakennettiin pysyviä taiteilijakoteja, kuten Pekka Halosen Halosenniemi ja Eero Järnefeltin Suviranta. Taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt ja kirjailijapuolisonsa Juhani Aho, jotka ensimmäisinä taiteilijoina muuttivat Tuusulanjärven rannalle, vuokrasivat sieltä talon, jota ruvettiin kutsumaan Aholaksi. Tuusulanjärven rannalla on samalta ajalta myös säveltäjä Sibeliuksen koti Ainola ja runoilija Erkon koti Erkkola.

 

Pekka Halonen: Saunaranta kevättalvella (1906).

Didrichsenin näyttelytilat ovat melko pienet, joten sinne yleensä kootaan näyttelyihin erityisen kiinnostavia teoksia. Nyt taideteosten lisäksi näyttelytilan seinälle oli koottu kummankin taiteilijayhteisön jäsenten kuvia ja tietoa heidän elämästään. Alakerrassa esitettiin elokuvaa Önningebyn taiteilijayhteisön muodostumisesta ja toiminnasta.

Taidemuseokäynnillä poikkesin myös Hesyyn eli Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen, jonne vein vaatehuoneen siivouksen yhteydessä käytöstä poistamiani kodin tekstiilejä, niistä kuulemma "koirat ja kissat kiittävät".