DSC00852a.jpg

 

Vuosi vaihtui, kohotimme sampanjamaljan uudelle vuodelle ja ammuimme yhden varastoon jääneen ilotulituspadan. Viime vuosi oli Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlinnan vuosi, tänä vuonna on kulunut sata vuotta kansalaissodasta, ja siihen liittyviä tapahtumia; teatteriesityksiä, konsertteja, oopperoita, näyttelyitä ja muita tilaisuuksia onkin nyt runsaasti tarjolla.

Mikael tuli Sveitsistä Suomeen uudenvuodenpäivänä ja viipyi muutaman päivän. Näimme häntä Paippisissa ja kävimme myös lounaalla Willa Söderissä. Willa Söderistä on tullut lounaspaikka, jonne viemme mieluusti vieraitamme lounastamaan, koska siellä ruoka on aina hyvää ja salaattipöydän raaka-aineet tuoreita.

Nikkilässä olen käynyt ystäväpalveluystävääni tapaamassa viikoittain ja edelleenkään en ole saanut kokonaan luetuksi hänelle Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi (2017) -kirjaa, koska iso osa tapaamisajasta menee jutusteluun. Ensi kerralla kuitenkin saamme sen luetuksi. Ritvan kanssa olemme tehneet kuvakirjaa, joka sekin valmistuu lähiviikkojen aikana.

Australialaisen Kotiin takaisin -draamasarjan uudet, viidennen kauden jaksot alkoivat televisiosta, ja vaikka aikanaan ajattelin, että kyseinen sarja, niin kiinnostava kuin se on ollutkin, voisi jo loppua, niin kivahan näitä uusiakin jaksoja on katsoa. Kuudeskin tuotantokausi on kuulemma tulossa. Katsoimme televisiosta tallentamamme draamaelokuvan Gilda (1946), jonka olen nähnyt joskus vuosikymmeniä sitten ja josta muistin vain sen, kun pääosanesittäjä Rita Hayworth heilauttaa komeaa punaista tukkaansa. Elokuva on jollain tavalla mystinen ja sen hienous perustuu minusta täysin Rita Hayworthin karismaan. Glenn Ford miespääosassa jää pakostakin sivuosaan. Joissakin näissä vanhoissa elokuvissa viehättää muun muassa se, että niiden pääosissa on aikansa suuria tähtiä. Näitä todellisia filmitähtiä oli niihin aikoihin huomattavasti vähemmän kuin tänä päivänä.

 

DSC00923.jpg