Minna Canth

 

Tänään on Minna Canthin syntymäpäivä ja tasa-arvon päivä, ja Suomen liput ovat liehuneet tämän ainoan liputuspäivän arvoisen suomalaisnaisen kunniaksi.

Minna Canth (o.s. Johnson) syntyi 19. maaliskuuta 1844 Tampereella, joten tänä vuonna vietetään hänen syntymänsä 175-vuotisjuhlaa monin erilaisin tapahtumin. Helsingin Sanomien Teema-lehden numero 2/19 on omistettu Minna Canthille, ja sen artikkelissa Canthin kevät kerrotaan eri puolilla Suomea järjestettävistä juhlavuoden tapahtumista.

Minna Canthin juhlavuoden pääjuhlan tapahtumapaikkana oli Suomen Kansallisteatteri, jossa juhlittiin maanantaina 18. maaliskuuta. Tilaisuus oli katsottavissa suorana Yle Areenassa, josta katselin tämän kaksituntisen Minäkin olen Minna Canth -kansalaisjuhlan. Sen tuotannosta vastasivat Minna Canthin seura ja Yle Kulttuuri. Tilaisuuden taiteellisen vastaavan Juha Hurmeen johdolla esitettiin katkelmia Minna Canthin näytelmistä Työmiehen vaimo, Kovan onnen lapset, Papin perhe, Kauppa-Lopo ja Agnes. Tilaisuudessa puhuivat Minna Canthin juhlavuoden suojelija Jenni Haukio ja Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila. "Minna Canthin haastattelussa" otettiin puheeksi myös Kuopion keskustassa sijaitsevan Minna Canthin koti- ja liiketalon Kanttilan kohtalo. Talo on ollut purku-uhan alla, mutta se haluttaisiin pelastaa, ja sinne on suunniteltu muun muassa kulttuuriresidenssejä ja kahviloita.

Tilaisuuden päätteeksi naiskuorojen Philomela ja KYN muodostama suurkuoro esitti Minna Canthin lausumia viisauksia kuoroesityksessä, jonka Anna-Mari Kähärä oli säveltänyt. Sen osia olivat Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä, Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää sekä Jospahan tulisi, jospahan tulisi toinen Kristus raikkaamaan maailmaa taas. Ja tällä kertaa se saisi olla nainen! Tämä viimeinen laulu on Minna Canthin vuonna 1886 Kaarlo Bergbomille, suomalaiselle teatterinjohtajalle, lähettämästä kirjeestä .

Viime vuoden syyskuussa ilmestyi Minna Rytisalon Minna Canthista kirjoittama romaani Rouva C., joka kertoo nuoresta Minna Canthista ja hänen avioliitostaan opettajansa Johan Ferdinand Canthin kanssa. Romaani on heidän rakkaustarinansa ja se päättyy siihen, kun Minnan mies kuolee. Kirjoitin tästä kirjasta 14. marraskuuta 2018.

Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 2016 - 2017 esitetty näytelmä Canth alkaa siitä, kun Minna Canth on juuri jäänyt leskeksi, hänellä on kuusi lasta ja seitsemäs tulossa. Tammikuussa 2017, kun olin käynyt katsomassa tämän Seppo Parkkisen kirjoittaman ja Kaisa Korhosen ohjaaman näytelmän, kirjoitin siitä blogissani.

Tiistaina 19. maaliskuuta, Minna Canthin syntymäpäivänä, Porvoon kansallisten senioreiden tiistaitapaamisen aiheena oli Minna Canth. Senioreiden puheenjohtaja kertoi Minna Canthin elämän vaiheista ja lisäksi Raija luki meille otteita Minna Rytisalon kirjasta Rouva C. Sairastuneen Minna Canthin jälkeläisen sijasta tilaisuudessa piti esityksen Näsin kartanon galleristi Hanna Kaarina Syrjäläinen, joka kertoi porvoolaisesta taidemaalarista Albert Edelfeltistä.

Kirjastosta olen varannut kaksi Minna Canthia käsittelevää kirjaa: Minna Maijalan Punaiset kengät - Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta sekä Suvi Aholan Mitä Minna Canth todella sanoi? Niissä oli muitakin varauksia, joten joudun niitä jonkin aikaa odottamaan.

"Canthilla oli kanttia", totesi Panu Rajalakin tämän päivän blogissaan.