Sunnuntaina kahden jälkeen kävin katsomassa, onko lammessa telkkää uimassa, kun siellä aika usein viime päivinä on telkkänaaras uiskennellut. Ja olihan siellä telkkiä enemmänkin. Lammessa oli nimittäin telkkäemo ja yhdeksän vastakuoriutunutta poikasta. Siellä ne kaikessa rauhassa uiskentelivat yhtenä joukkona. Poikaset tosin aina välillä kokeilivat uintinopeuttaan ja uivat hurjaa vauhtia eroon ryhmästä mutta palasivat äkkiä takaisin. Aina välillä ne nousivat lammen rantapenkereelle, mutta hetken tilannetta tarkkailtuaan palasivat takaisin veteen. Jäin kameran kanssa seuraamaan niiden uintia ja Anttikin tuli aina välillä niitä katselemaan. Kun kello lähestyi puolta neljää, totesin, että jos en pian lähde Nikkilään, myöhästyn kesän ensimmäisestä työvuorostani. Antti jäi seuraamaan telkkien touhuja, koska halusimme nähdä, mihin suuntaan ne lammesta lähtisivät. Vasta sitten, kun Antti oli poistunut sisälle, telkkäpoikue oli emonsa kanssa poistunut lammesta. Ilmeisesti ne suuntasivat muutaman sadan metrin päässä olevalle Hangelbyträskille, mutta varmuutta asiasta ei ole.

 

 

Sipoon vanhan kirkon ovet avattiin matkailijoille lauantaina ja ensimmäinen opasvuoroni oli sunnuntain iltavuoro, eli kello 16 - 20. Ajattelin, että opasvuoron aikaan olisi hiljaista, kun kirkko oli vasta avattu ja kun aamulla satoi ja iltapäivälläkin sää oli melko viileä ja kun vielä alkukesästä kävijöitä ei useinkaan ole ollut kovin paljon. Nyt kuitenkin kirkossa oli hyvinkin vilkasta iltaseitsemään asti, jolloin hiljeni. Kirkossa oli kaikenikäisiä kävijöitä, aika paljon oli nuorta väkeä. Oiva, 3,5 v, oli erittäin kiinnostunut kirkosta ja hänellä oli paljon tietoa kirkon asioista. Kun tuli puhetta kirkon mukulakivilattiasta ja siitä, että kirkon lattian alle on 1700-luvulle asti haudattu kuolleita, Oiva oli sitä mieltä, että Jeesuskin on haudattu sinne. Kirkon lattian alle on haudattu Sipoon kartanoiden omistajia ja heidän perheenjäseniään ja kirkon seinillä on näiden kartanoiden omistajien hautavaakunoita. Kirkossa kävi myös Massbyn kartanon omistajien Blåfieldien sukulainen, joka oli erityisen kiinnostunut sekä Sipoon että Sipoon kirkon historiasta. Sipoon vanhan kirkon seinillä on kaksi Blåfieldien hautavaakunaa; vuonna 1693 kuolleen Iwar Blåfieldin ja hänen vuonna 1700 kuolleen poikansa kornetti Petter Blåfieldin vaakunat.

Koska kesällä on tulossa runsaasti erilaisia tapahtumia, joihin osallistumme, olen ottanut vain kaksi opasvuoroa kuukaudessa, eli kaikkiaan kuusi vuoroa tänä kesänä. Saatan sitten elokuussa ottaa jonkin lisävuoron, jos kaikkiin vuoroihin ei saada opasta.

 

Massbyn kartanon omistajan Iwar Blåfieldin hautavaakuna Sipoon vanhassa kirkossa. Vieressä yksi kirkon seinään maalatuista kahdestatoista vihkiristeistä.

Isäkin on päässyt reilu viikko sitten kotiin Sipoon terveyskeskuksen kuntoutusosastolta, jossa hän vietti lähes kaksi kuukautta. Kotiin pääsy tekee hyvää kenelle tahansa, ja isäkin on selvästi piristynyt, kun elämä on palannut entiselleen. Paitsi että vielä hän ei ole päässyt sauvakävelemään rakkaalle kotikalliolle. Kun toin hänet kotiin sairaalasta, hän kalliota ohittaessamme nosti nyrkkinsä pystyyn ja lausahti, että "täältä tullaan vielä".

Televisiotakin on jonkin verran katseltu, vaikka kesällä se onkin paljon vähäisempää. Viime viikon keskiviikkona seurattiin Yle Teemalta viiden vuoden välein järjestettävän Mirjam Helin -laulukilpailun finaalia, jossa oli mukana neljä nais- ja neljä mieslaulajaa, miesten joukossa oli suomalainen bassobaritoni Jussi Juola, joka sijoittui miesten sarjassa neljänneksi. Miesten sarjan voitti nuori, vasta 21-vuotias venäläis-saksalainen baritoni Stefan Astakhov ja naisten sarjan kaunisääninen ruotsalainen sopraano Johanna Wallroth. Kilpailun taso oli korkea ja tasainen, kukaan laulajista ei ollut ylivoimaisesti muita parempi. Viime päivinä on myös seurattu kiinnostuksella hallitusneuvotteluja televisiosta ja lehdistä ja radiostakin. Hallitus ilmeisesti saadaan muodostetuksi, miten se sitten onnistuu tehtävässään, jää nähtäväksi.

 

Arovuokot kukkivat.