Aamulla oli pakkasta seitsemän astetta, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kun lähdin kauppaan kymmenen aikaan, auton lasit olivat vielä jäässä. Täällä auringosta nauttii ihan eri tavalla kuin Floridassa, jossa aurinko paistaa lähes päivittäin. Täällä jokainen aurinkoinen päivä tuottaa suurta iloa, vaikka matalalta paistava aurinko jälleen paljastaakin sen, miten pölyistä kotona on.

Pihassa on vielä paikoin lunta, mutta kovasti perennat ja muut kasvit yrittävät tunkea lumen alta esiin.

Tänään on talvisodan päättymisen muistopäivää vietetty eri tavoin eri puolilla Suomea. Talvisota kesti 105 päivää; se alkoi 30.11.1939 ja päättyi Moskovan rauhansopimukseen 13.3.1940, joten sen päättymisestä on tänään kulunut 75 vuotta. Talvisodan hengestä puhutaan vieläkin ja sotatalvi 1939 - 1940 oli aivan poikkeuksellisen kylmä. Sodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle yli kymmenen prosenttia maa-alastaan ja Viipurin kaupungin.

Huomenna lauantaina järjestetään Floridassa St. Andrew’n suomalaisessa kirkossa Lake Worthissa Talvisodan päättymisen muistotilaisuus. Viime vuoden maaliskuussa osallistuin vastaavan tilaisuuden järjestelyihin, kun olin keittiössä tekemässä voileipiä juhlakansalle. Tällaiset tilaisuudet ovat Floridassa erittäin isänmaallisia ja juhlavia, ja niiden järjestelyissä on kiva olla mukana.

Meilläkin oli tänään normaalia juhlavampi päivä. Kutsuin äidin, isän ja Martin lounaalle ja Jarkkokin ehti työpaikaltaan piipahtamaan lounasaikaan meille. Kaikki muut olivatkin sitten töissä tai koulussa. Keitin lohikeittoa ja jälkiruoaksi söimme leivokset, jotka hain läheisestä leipomosta. Jarkko palasi töihin lounaan jälkeen ja me muut ryhdyimme pelaamaan marjapussia. En ole pelannut marjapussia sitten nuoruusvuosien. Joskus sitä pelattiin innokkaastikin Piian, Jarmon ja Martin kanssa. Pelasimme kolme kierrosta. Äiti ja isä voittivat yhden ja Martti ja minä kaksi kierrosta, ja kaikilla oli hauskaa. Äiti ja isäkin kestivät urheasti sen, että me ”nuoret” olimme hieman heitä parempia.