Tänään vietettiin Corinnen konfirmaatiota Porvoon tuomiokirkossa ja sen jälkeen rippijuhlaa Jarkon, Gian, Corinnen ja Rianan kodissa.

Meitä oli koolla iso joukko Jarkon ja Gian perheenjäseniä, nuorimpana vähän aikaa sitten yksivuotispäiväänsä viettänyt Amelia ja vanhimpana reilusti yli yhdeksänkymmentävuotias Corinnen ja Rianan isomummo. Päivälleen vuosi sitten, elokuun toisena päivänä, vietettiin tämän meidän joukkomme nuorimmaisen Amelian kastejuhlaa. Nyt hän jo käveli tomerasti kauniilla hopeakengillään ja tutki kiinnostuneena ympäristöään.

Jarkko ja Gia olivat valmistaneet herkullisia tarjottavia: muun muassa itse savustettuja lohifileitä, lihapullia, perunasalaattia ja muita salaatteja ja juustokakkua kahvin kanssa. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, joten istuimme ulkona terassilla. Välillä tuli tosi voimakkaita tuulenpuuskia, jotka vioittivat pihalla olevaa pientä telttakatosta ja lennättivät kevyitä esineitä pitkin pihaa.

Viisikymmentä vuotta sitten vietettiin minun rippijuhlaani ja viisitoista vuotta sitten syntyi Corinne, jonka rippijuhlaa vietettiin tänään. Vuodet vierivät melkein huomaamatta, mutta aina välillä havahtuu siihen, että joistakin asioista on kulunut jo yllättävän pitkä aika.

Illalla katsottiin televisiosta Skotlannin ylämailla pidettävien MM-suunnistusten sprinttikisaa, jossa Suomen suunnistajat jäivät niukasti mitalien ulkopuolelle. Kisa oli kuitenkin jännittävä ja sitä oli hauska seurata. Tanskalainen Vallan linnake -televisiosarjaa esitetään sunnuntaisin. Se alkaa illalla vasta kymmenen jälkeen ja kestää yli tunnin. Kun sitä katsoo sängyssä, niin nukahtamisen vaara on aina olemassa, vaikka sarja onkin hyvin tehty ja kiinnostava.