Kalenteri näyttää kovin tyhjältä, kun siellä ei ole nyt juuri ollenkaan kulttuuritapahtumia. Sen sijaan kävin viime viikolla hammaslääkärissä ja silmälääkärissä ja kampaajalla. Melkein on niin kuin sillä eläkeläismiehellä, jolla oli viime viikolla parturi ja tällä viikolla sitten vähän hiljaisempaa.

Monet kulttuurilaitokset ovat käynnistäneet syksyn toimintansa. Me emme kuitenkaan ole niissä vielä käyneet, koska olen miettinyt, että kumpi on  mukavampaa: 1) mennä paikan päälle katsomaan esitystä, kun pitää olla maski kasvoilla, esityksessä ei ole väliaikaa ja yleisöäkin on katsomossa vain vähän vai 2) katsoa esitys kotisohvalla televisioruudulta, kun monet esitykset, erityisesti konsertit, ovat katsottavissa kotonakin. On tietysti hyvä, että esityksiä käydään katsomassa ja kyllä mekin tästä jossain vaiheessa lähdemme liikkeelle.

 

20200917_110909.jpg

Viimeksi lukemiani kirjoja ovat Heather Morrisin kaksi tositapahtumiin perustuvaa romaania: Auschwitzin tatuoija (2018, suom. 2019, 286 s.) ja Cilkan tarina (2019, suom. 2020, 405 s.). Auschwitzin tatuoija kertoo slovakialaisen Lale Sokolovin vaiheista ja selviytymisestä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirillä. Cilkan tarina, joka kertoo kuusitoistavuotiaana Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirille joutuneesta Slovakiassa syntyneestä Cilkasta, on sen itsenäinen jatko-osa.

Auschwitzin tatuoija sai alkunsa, kun Lale Sokolov halusi kertoa ennen kuolemaansa kirjailija Heather Morrisille tarinansa, jotta - hänen sanojensa mukaan - "sellaista ei enää koskaan tapahtuisi". Kirjailija kävi Lalen luona kolmen vuoden ajan kaksi tai kolme kertaa viikossa ja tänä aikana Lale kertoi tarinansa pala kerrallaan.

Auschwitzin tatuoijassa  Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin vanki Lale saa tehtäväkseen tatuoida numerot toisten vankien käsivarsiin. Tämän työn ansiosta Lale on muihin vankeihin verrattuna turvassa, mutta hän joutuu kuitenkin todistamaan hirvittäviä tapahtumia. Hän vaarantaa oman henkensä, kun hän käyttää asemaansa auttaakseen leirin muita vankeja. Eräänä päivänä Lalen tatuointijonossa seisoo uusi vanki Gita, johon Lale rakastuu. Lale haluaa Gitan pysyvän hengissä, jotta he voisivat mennä naimisiin.

Lale yrittää olla nostamatta katsettaan. Häne tarttuu ojennettuun paperilappuun, josta hänen on tatuoitava viisi numeroa lappua pitelevän tytön iholle. Siinä on jo numero, mutta se on haalistunut. Lale painaa neulan tytön vasempaan käsivarteen ja tekee numeron 3 niin varovasti kuin osaa. Verta tihkuu, mutta neula ei ole painunut tarpeeksi syvälle, joten hänen on piikitettävä numero uudestaan. Tyttö ei värähdäkään kivusta, jota Lale tietää tuottavansa.

He katsovat toisiaan ja nauravat hiljaa. Gita tönäisee Lalea kevyesti. Heidän kätensä koskettavat vahingossa hetken toisiaan. / "Jos emme voi puhua päivästämme, kerro minulle jotakin itsestäsi", Lale sanoo. / "Ei ole mitään kerrottavaa." / Lale ei ota uskoakseen sitä. "Tietysti on. Mikä on sinun sukunimesi?" / Gita tuijottaa Lalea ja puistaa päätään. "Olen vain numero. Sinun pitäisi tietää se. Sinä annoit sen minulle." / "Niin, mutta se on vain täällä. Kuka sinä olet ulkopuolella?" / "Ulkopuolella ei ole enää olemassa. Täällä on kaikki."

Lalen kertomuksessa tuli esiin Gitan lisäksi muitakin keskitysleirin vankeja, erityisesti Cecilia "Cilka" Klein -niminen nuori nainen. Cilkan tarina -romaani perustuu näihin Lalen antamiin tietoihin, muiden Cilkan kanssa Auschwitzissa asuneiden selviytyjien haastetteluihin, Siperian leireiltä selviytyneiden kertomuksiin ja kirjailijan omiin tutkimuksiin. Cilkan tarina on romaani, jonka hahmoista osa perustuu todellisiin ihmisiin ja osa on kuvitteellisia.

Cilkan tarina -romaanissa kerrotaan tapahtumista Auschwitzin keskitysleirillä ja Vorkutan gulagissa eli pakkotyöleirissä Siperiassa, jonne Cilka joutuu vapauduttuaan Auschwitzista, koska neuvostojoukot syyttävät häntä yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa.

Sekä Auschwitzissa että Vorkutassa Cilka pääsee asemaan, jossa hän pystyy toimimaan niin, että sen ansiosta hänelle tarjotaan tilaisuutta pyytää jotain etuja itselleen. Kaikissa tilanteissa hän kuitenkin ajattelee ystäviään, ei pyydä mitään itselleen vaan ystävilleen.

Auschwitz-Birkenau, "Lale! Mitä sinä täällä teet? Sinä et saisi olla täällä", Cilka huudahtaa. / "Saanko tulla sisään?" / "Tietysti, tule vain. Mutta sulje ovi nopeasti." / Lale tekee työtä käskettyä. Hän nojaa ovea vasten ja katsoo Cilkaa, joka istuu nyt sängyllään tuijottaen häntä. / "Minun täytyi nähdä sinut. Minun on kiitettävä sinua itse eikä Gitan välityksellä." /  "Tämä on vaarallista, Lale. Et saisi olla täällä. Koskaan ei voi tietää, milloin joku heistä tulee tänne." / "Otan sen riskin. Sinä otit vielä suuremman riskin, kun pyysit, että saisin työni takaisin. Minun oli pakko tehdä tämä" / Cilka huokaisee. "Olen iloinen, että se onnistui. Sydämeni särkyi, kun Gita oli niin poissa tolaltaan. Hän ei tiennyt, oletko elossa, ja sitten hän kuuli, millaiseen työhön sinut oli komennettu."

Vorkutan gulag, Siperia, "Cilka istuutuu uudestaan, kääntää tuoliaan hieman Mariaan päin ja katsoo tätä silmiin. / "Voisinko käyttää tarjoustanne auttaakseni jotakuta toista?" / "Miksi tekisit niin?" selvästi hämmästynyt Maria kysyy. / "Koska täällä on eräs äiti, joka on minulle hyvin rakas. Hänen pikkutyttönsä Natia täyttää kaksi vuotta muutaman viikon kuluttua. Heti sen jälkeen hänet viedään pois, eikä Josie näe häntä enää koskaan. Jos voitte tehdä jotakin estääksenne sitä tapahtumasta, en tiedä miten voisin kiittää teitä. Olisin niin, niin kiitollinen.!

 

20200917_111803.jpg

 

Sekä Auschwitzin tatuoija että Cilkan tarina ovat jännittäviä, kiinnostavia, järkyttäviä, koskettavia ja kauniisti kerrottuja tarinoita. Minun kylläkin piti aivan aluksi lukea kirjojen lopusta, miten Lalelle, Gitalle ja Cilkalle kävi keskitysleirillä ja myöhemmin elämässä. Muuten tarinat olisivat olleet liian piinaavia.