Perjantai 31.1.2014

Sain tänään luetuksi Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan kirjoittaman Kellokosken prinsessa -kirjan, joka kertoo tositarinan lähes koko ikänsä Kellokosken sairaalassa asuneen Anna Lappalaisen elämästä. Anna Lappalainen syntyi vuonna 1896, ja hän sairastui skisofreniaan jo nuorena. Hänelle kehittyi harha, jonka mukaan hän oli kuninkaallinen, siis prinsessa. Kirjassa kuvataan Annan elämän vaiheita ja muun muassa erilaisia skitsofrenian hoitomuotoja, kuten malarian istuttamisesta potilaaseen.

Komisario Palmu -elokuvien sarjassa katsoimme tänään Vodkaa, Komisario Palmu -elokuvan, joka on viimeinen neljästä Palmu-elokuvasta ja ainoa värillinen. Mika Waltari ei osallistunut tämän käsikirjoituksen tekemiseen, vaan hän antoi vain luvan käyttää henkilöhahmojaan. Meidän mielestämme tämän elokuvan tunnelma ei yltänyt mustavalkoisten Palmu-elokuvien tasolle.

Torstai 30.1.2014

Tänään olin pitkästä aikaa Ritvan kanssa yli tunnin mittaisella kävelylenkillä, jolta palasimme posket punaisina. Pakkasta oli vajaat kymmenen astetta, mutta paikoitellen viima tuntui poskissa. Antti oli samaan aikaan Itiksessä fysikaalisessa hoidossa. Ritva ja Pentti tarjosivat meille lenkin ja Antin hoidon jälkeen herkullisia täytettyjä sämpylöitä ja voileipiä sekä kakkua kahvin kanssa.

Kotiin tultuamme rupesimme pian valmistautumaan lähtöön Helsingin Musiikkitalon ravintolaan, jossa oli Opera Spaghetti -tilaisuus osana Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Sibafest 2014 -tapahtumaa. Opera Spaghetin menu sisälsi kolmen ruokalajin illallisen, alkuruokana oli antipasto-lautanen, pääruokana jokirapurisotto ja jälkiruokana tiramisu ja kahvia. Ruoan lisäksi tarjolla oli Sibelius-Akatemian laulumusiikin aiheryhmän opiskelijoiden pianon säestyksellä esittämiä aarioita tunnetuista oopperoista. Esitykset olivat vauhdikkaita ja hauskoja ja esiintyjät lauloivat niin taidokkaasti, että mahdollisesti kuulimme tulevien vuosien huippulaulajien esityksiä. Esitykset olivat illan paras anti, ruoka ei tehnyt vaikutusta.

Keskiviikko 29.1.2014

Äiti, isä ja Martti tulivat perinteiselle siskonmakkarakeittolounaalle. Antti kävi hakemassa meille uuden tietokoneen, kun edellisen koneen kovalevy hajosi vain parin viikon käytön jälkeen. Onneksi minun tekeillä oleva kuvakirjani oli tallessa muistitikulla, joten mitään suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Illalla menin vielä Porvooseen Kulttuurinystävien Norja – vuonojen maa -tapahtumaan, jossa tänään oli ohjelmassa Tuija Peltomaan esitys ”Suomalaisen taiteen yhteydet Norjassa. Edelfelistä Edvard Munchiin”. Monilla suomalaisilla kultakauden taiteilijoilla, kuten esimerkiksi Albert Edelfeltillä ja Oscar Kleinehilla, oli aikanaan yhteyksiä Norjaan. Esitys oli mielenkiintoinen ja Peltomaa oli mielyttävä luennoitsija. Luennon jälkeen Draamaleidit esittivät vielä lyhennetyn version norjalaisen Henrik Ibsenin näytelmästä Nukkekoti. Leila ja Seppokin olivat tilaisuudessa. Oli kiva, kun oli tuttua seuraa, kun Antti ei jaksanut lähteä mukaan.

Tiistai 28.1.2014

Peruutin sairauden takia tälle päivälle suunitellun käynnin koululla. Sen sijaan vietin rauhallisen päivän kotona ja katsoin televisiosta muun muassa Kaasua, komisario Palmu -elokuvan, joka kyllä kestää useitakin katselukertoja. Komisario Palmu -elokuvissa on mielenkiintoisia tyyppejä ja näkymät 1960-luvun Helsingistä ovat kiinnostavia. MasterChef Suomi -kokkikilpailu on myös käynnistynyt ja amatöörikokkien ruoanlaittoa on kiva katsoa.

Maanantai 27.1.2014

Rianan kanssa askarreltiin iltapäivällä ja tehtiin ystävänpäiväkortteja sekä täytettiin muumi-sanaristikkoa, siis Riana täytti. Siinä minäkin samalla opin muutamien muumihahmojen nimiä.

Sairaus hieman riepottelee ja aloitin antibioottikuurin iltapäivällä. Illaksi meillä oli kuitenkin hankittuna liput Kansallisoopperaan, jossa esitettiin Leos Janacekin Jenufa-oopperaa, joten sinne lähdettiin. Maalaistyttö Jenufan roolin lauloi Karita Mattila, joka on aina yhtä ihastuttava ja karismaattinen. Karita Mattilalla on Suomessa uskollinen fanijoukko. Nytkin kaikki kymmenen Jenufa-esitystä on myyty loppuun.

Oopperan juoni on melko toivoton ja ahdistava, mutta poikkeuksellisesti tämän oopperan lopussa on pieni pilkahdus onneakin. Lavastus oli hyvin pelkistetty, mutta ensimmäisen näytöksen keltainen viljapelto oli vaikuttava. Musiikki oli komeaa ja kuorokohtaukset erityisen hienoja. Karita Mattila, paitsi lauloi kauniisti, myös esitti roolinsa vahvasti ja hyvin fyysisesti. Kirsti ja Marttikin olivat katsomassa esitystä, ja väliajoilla seurustelimme heidän kanssaan. Kolminäytöksisessä oopperassa oli kaksi väliaikaa, mikä teki esityksen vähän katkonaiseksi.

Sunnuntai 26.1.2014

BirdLife Suomi järjesti viikonloppuna lintujen pihabongauksen, johon osallistuin tänään aamupäivällä tarkkailemalla tunnin ajan lintujen ruokintapaikalla  käyviä lintuja ja kirjaamalla havainnot ylös. Tulos oli aikaisempiin vuosiin verrattuna tosi niukka. Ruokintapaikalla kävi käpytikka, mustarastas, joitakin sini- ja talitiaisia sekä viherpeippoja ja punatulkkuja. Raportoin havainnot BirdLife Suomen nettisivuille.

Eero Järnefelin syntymästä tuli viime vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Sen kunniaksi Järvenpään taidemuseossa on ollut esillä Eero Järnefeltin koko grafiikan tuotantoa esittelevä näyttely Pehmeästi - Eero Järnefelt 150 vuotta. Näyttelyesitteen mukaan Järnefeltin grafiikan tuotanto käsittää 90 teosta. Kun näyttely syksyllä avattiin, taidemuseo sai tiedon Järnefeltin tekemästä säveltäjä Jean Sibeliusta esittävästä grafiikkateoksesta, josta ei ollut aikaisemmin ollut mitään tietoa. Teos oli yksityisomistuksessa ja tehdyissä tutkimuksissa se osoittautui aidoksi. Se saatiin myös mukaan näyttelyyn. Toinen kiinnostava näyttelyyn liittyvä tapahtuma oli ollut se, että teoksen Istuva mies (1906) mallina olleen miehen sukulaiset olivat näyttelyssä käydessään tunnistaneet teoksessa kuvatun miehen sukulaisekseen.

Eero Järnefeltin grafiikkanäyttely päättyy ensi perjantaina ja koska sunnuntaisin taidemuseossa on opastus, lähdimme käymään näyttelyssä. Opastus oli hyvin mielenkiintoinen samoin kuin koko näyttely. Vaikka Eero Järnefelt tunnetaan erityisesti maalauksistaan, hänen grafiikkatyönsä ovat myös kiinnostavia. Näyttely oli ripustettu teemoittain, aiheita olivat muotokuvat, Suviranta, Tuusulanjärvi, Koli ja erämaa, luonnon yksityiskohdat, kansanelämää sekä Helsinki eli paljolti samat aiheet kuin Järnefeltin maalauksissakin.

Viime vuoden alussa Ateneumissa oli Eero Järnefeltin 150-vuotisjuhlanäyttely ja parhaillaan Ateneumissa on Järven lumo - Tuusulanjärven taiteilijayhteisö -näyttely, jossa on myös Eero Järnefeltin teoksia esillä, joten nyt on ollut hyvä mahdollisuus tutustua hänen taiteeseensa.

Lauantai 25.1.2014

Aamulla lämpömittarin lukema oli -17 astetta, mutta lämpötila alkoi heti aamulla nousta ja päivällä pakkasta oli enää viisi astetta.

Päivi ja Juuso tarjosivat Antin alkuviikolla olleen syntymäpäivän kunniaksi meille tänään kotonaan tortilloja maistuvien lisukkeiden kanssa sekä tosi herkullista syntymäpäiväkakkua, jota saimme mukaammekin sunnuntain iltapäiväkahvin kanssa nautittavaksi.

Perjantai 24.1.2014

Aamulla pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta eikä sään lämpenemisestä näy merkkejä. Sain tänään luetuksi Raija Orasen viime vuonna ilmestyneen romaanin Kaiken takana Kekkonen. Romaani tarjoaa runsaasti tietoa sodanjälkeisestä Suomesta ja Suomen ja Neuvostoliiton suhteesta vuodesta 1968 vuoden 1981 lokakuuhun, jolloin Kekkonen sairastuttuaan joutui pyytämään eroa presidentin tehtävästä. Kirja on osittain faktaa, osittain fiktiota, mutta kuten Anniina Keiskander Ylä-Kainuu-lehdessä kirjoitti: "romaani vie Kekkosen nahan sisälle, toisella tavalla kuin historiikit koskaan voisivat." Tärkeässä osassa romaanissa on myös Anita Hallama, jonka kanssa Kekkosella oli rakkaussuhde kuudentoista vuoden ajan. Anita Hallama on itse kertonut suhteestaan Kekkoseen vuonna 2001 ilmestyneessä kirjassaan Sydämen kieltä sydämelle, jonka myös aikanaan luin. Nyt sen voisi lukaista muistin virkistämiseksi uudelleen. Kaiken takana Kekkonen -romaani on jatkoa Raija Orasen vuonna 2011 ilmestyneelle kirjalle Nimeltään Kekkonen.

Illalla söimme madekeittoa, joka maistui erinomaiselta. Joka vuosi tammi-helmikuussa ostamme muutaman kerran mätimateen ja syömme madekeittoa ja blinejä mädin kanssa. Mäti pantiin pakastumaan, koska makeanveden mateiden mäti täytyy pakastaa ennen käyttöä.

Uusi tietokoneemme lakkasi toimimasta, ja nyt vähän jännittää, onko tekemäni lähes satasivuinen kuvakirja tallessa vai onko se tuhoutunut.

Torstai 23.1.2014

Työpäiväni alkoi tänään klo 10 Haaga-Heliassa Pasilassa ja muutaman opettaja- ja opiskelijatapaamisen  jälkeen menin junalla keskustaan lounaalle Ravintola Factoryyn Aleksanterinkatu 13:n viidenteen kerrokseen Veikon ja Ollin kanssa. Meillä on pitkä yhteinen työhistoria, ja olikin kiva taas nähdä heitä ja kuulla heidän kuulumisiaan. Ravintolan lounasbuffet oli aivan erinomaisen maukas. Erityisesti salaattivalikoima oli runsas ja maistuva. Lämpimiä ruokiakin oli useita erilaisia ja jälkiruoaksi ohukaisia mansikkahillon ja jäätelön kanssa. Lounaan jälkeen kävin vielä koululla, josta ajoin kotiin. Jarno poikkesi töistä kotiin mennessään meille ja paistoin hänelle ja Antille lettuja.

Illalla televisiosta tuli Siskonpeti-sketsisarjan neljäs osa, jonka aiheena oli työ. Olen katsonut sarjan aikaisemmatkin osat, mutta ihan kauheasti ohjelman sketsit eivät ole puhutelleet. Taitaa minun huumorintajuni olla hieman kehittymätön, kun tämän hetken television sketsiohjelmat eivät hirveästi naurata.

Keskiviikko 22.1.2014

Käväisimme Tampereella juhlimassa Antin syntymäpäivää. Lähdimme matkaan eilen tiistaina aamupäivällä ja tulimme kotiin tänään iltapäivällä. Asuimme Holiday Club Tampere Spa -hotellissa, jonne saavuimme eilen puolenpäivän jälkeen. Söimme lounaan hotellin ravintolassa ja lueskelimme ja lepäilimme, kunnes illalla lähdimme Tampereen Työväen Teatteriin katsomaan Kuninkaan puhe -näytelmän ennakkonäytöstä. Kuninkaan puhe oli hieno, tositapahtumiin perustuva näytelmä, jota oli kiinnostavaa katsoa, vaikka juonen käänteet suurin piirtein tiesimmekin aihetta käsitelleestä elokuvasta. Tarina kertoo Britannin kuninkaan Yrjö VI:n ja australialaisen puheterapeutin Lionel Loguen ystävystymisestä, kun puheterapeutti auttaa kuningas Yrjöä pääsemään eroon änkyttämisestä, josta tämä on kärsinyt lapsuudestaan asti.

Keskiviikkona kävimme aamiaisen jälkeen kylpylässä saunomassa ja uimassa. Kylpylässä oli mukavan rauhallista, siellä oli vain runsaat kymmenen ihmistä meidän lisäksemme. Sieltä jatkoimme Työväenmuseo Werstaalle tutustumaan Maat, metsät, tehtaat -näyttelyyn, joka kertoi pitkästä 1950-luvusta Suomessa. 1950-luvulla Suomi toipui sodasta sekä alkoi vaurastua ja uudistua.

Tampereen Kauppahallista kävimme ostamassa mätimateen, jonka myyjä nylki ja perkasi meille valmiiksi. Kotimatkalla poikkesimme vielä kahville.

Maanantai 20.1.2014

Aamukahdeksalta Reima tuli meille aamiaiselle matkallaan Kullooseen. Arabiemiraateissa, jossa Reima asuu, on tällä hetkellä poikkeuksellisen kylmää ja päivälämpötila kohoaa vain noin parinkymmenen asteen paikkeille. Ero Etelä-Suomen tämänaamuiseen runsaaseen kahteenkymmeneen pakkasasteeseen on kuitenkin melkoinen.

Tänään askarteluohjelmassa Rianan kanssa oli pääsiäiskorttien tekeminen, vaikka pääsiäinen onkin vielä kaukana edessäpäin. Eipähän tule ainakaan niiden kanssa kiirettä. Riana teki kahdeksan korttia, jotka piilotettiin sängyn alla olevaan laatikkoon odottamaan huhtikuuta ja pääsiäisen aikaa.

Illalla juhlistimme hieman etukäteen tulevaa juhlapäivää. Söimme erilaisia tapaksia ja avasimme pullon italialaista Sassicaia-viiniä vuodelta 2004. Hieman meidän näkemyksemme Antin kanssa erosivat tämän toscanalaisen viinin laadusta. Minusta se oli kohtuullisen hyvää mutta ei kuitenkaan poikkeuksellista. Antin mielestä viini oli oikein hyvää, mutta on hän sentään parempaakin juonut. Tosin ei kyllä paljon kalliimpaa, ainakaan itse ostettuna.

Sunnuntai 19.1.2014

Punatulkut ovat saapuneet pakkasten myötä meidänkin takapihalle lintujen ruokintapaikalle. Joka vuosi se on meille yksi talvisen luonnon seuraamisen huippuhetkistä, kun talven ensimmäiset punatulkut ilmestyvät ruokailemaan lintulaudalle.

Iltapäivällä rupesin katsomaan Teemalta Monte Carlon baletin esittämää Lampi-balettia, joka oli perinteisestä Joutsenlammesta jännitysnäytelmäksi modernisoitu balettiesitys. Musiikkina soivat samat Tsaikovskin sävelet kuin perinteisessäkin Joutsenlammessa ja tanssi oli hienosti esitettyä klassista balettia. Lavasteita ei ollut, vain pelkkä suuri lava, mutta tanssijoiden asut olivat sitäkin näyttävämpiä. Tämä esitys, samoin kuin eilinenkin Joutsenlampi, oli todella tyylikäs kokonaisuus.

Illalla katsoimme vielä Mika Kaurismäen ohjaaman kotimaisen elokuvan Haarautuvan rakkauden talo (2009). Elokuva oli olevinaan avioliittokomedia, mutta ei se ihan hirveästi naurattanut, enemmänkin se vaikutti tragedialta ja elokuvan loppuosa tuntui suorastaan pelleilyltä. Minusta kotimaisista elokuvista puuttuu se jonkinlainen hienostuneisuus ja tyylikkyys, joka on tyypillistä ainakin niille amerikkalaisille elokuville, joita olemme Floridassa käyneet katsomassa.

Lauantai 18.1.2014

Aamukymmeneksi ajoimme Helsingin Messukeskukseen Matka 2014 -messuille. Tänä vuonna suuret Euroopan maat Italia, Ranska ja Saksa olivat hyvin pienellä panostuksella edustettuina aikaisempiin vuosiin verrattuna. Baltian maat, erityisesti Latvia ja sen pääkaupunki Riika, joka on vuoden 2014 Euroopan kulttuuripääkaupunki, olivat sitä vastoin esillä hyvin vahvasti. Keskityinkin tällä kertaa erityisesti Baltian maiden sekä Pohjoismaiden osastoihin. Antti puolestaan kuunteli Mondo-lavan esityksiä, ja Islannin matkailusta hän kiinnostui esityksen perusteella niin paljon, että hankki uuden Islanti-matkaoppaan.

Viime vuonna voitimme Viron osastolla pikapalkinnon, joka oikeutti vuorokauden yöpymiseen Sagadin kartanossa Lahemaan kansallispuiston maisemissa. Viime vuoden toukokuussa vietimme sitten kaksi vuorokautta Sagadissa. Kävimme opastetulla linturetkellä kansallispuistossa ja vierailimme myös kahdessa lähiseudun kartanossa. Olimme vielä yhden yön Tallinnassa ja kävimme Estonia-teatterissa katsomassa Viron kansallisooppera Estonian esittämän oopperan La bohème. Tällä kertaa voitimme messuilta päiväristeilyn Tallinnaan. Kotimaisten näytteilleasettajien osastoilla tarjottiin tietoa tulevan kesän kulttuuri- ja muistakin tapahtumista. Kesäteatteriesityksiä on taas ensi kesänä niin runsaasti, että vaikea on niistä valita mieluisimmat.

Hämeenlinnan osastolla kävin keskustelemassa maailman Sibelius-pääkaupunkiteemasta ja kyllähän se Hämeenlinnakin Sibelius-kaupungiksi sopii. Osastolla kertoivat, että Sibeliuksella olivat olleet Aulangon jylhät maisemat mielessä hänen säveltäessään Finlandiaa.

Illalla ajoimme toisen kerran tämän päivän aikana Helsinkiin, nyt menimme Finlandia-taloon katsomaan St. Petersburg Festival Ballet -balettiseurueen esittämää Joutsenlampi-balettia. Kiertuekokoonpanon tanssijoiden sanotaan olevan alansa huippuja Venäjältä ja esitys olikin tyylikästä ja taidokasta klassista balettia. Myös lavastus ja tanssijoiden asut olivat kauniita.

Torstai 16.1.2014

Pakkassäät jatkuvat, aamulla pakkasta oli 14 astetta ja lunta oli yön aikana satanut pari milliä. Iltapäivällä lähdimme Antin kanssa ajamaan eri suuntiin, Antti lähti Itäkeskukseen fysikaaliseen hoitoon ja minä lähdin Porvooseen Rianaa vastaan, kun hän pääsi koulusta. Tänään Rianalla oli kotitehtävänä u-kirjain. Kotitehtävien jälkeen askartelimme ja Riana laittoi hamsterille ruokaa tarjolle, vaikka hamsteria ei häkissä näkynytkään. Jostain häkin pehmusteista se kuitenkin kaivautui esiin ja kiiruhti hakemaan ruoka-astiasta mieluisimman makupalan ja painui takaisin pehmusteisiin herkku mukanaan.

Illalla teimme pestopastaa omasta pestosta ja sen jälkeen luin uudesta matkalehdestä artikkelin: ”Upea Pohjois-Italia mykistää kauneudellaan”. Garda-järven ja Lago Maggioren ympäristöt ovatkin tosi kauniita. Kesämatkaa Eurooppaan emme ole vielä suunnitelleet, mutta kyllä Italia on aika vahvoilla, vaikka Ranskakin saa kannatusta, ainakin Antilta.

Keskiviikko 15.1.2014

Mikael ja Joanie tulivat meille lounaalle. Keskustelua käytiin kolmella kielellä. Mikael ja Joanie puhuivat keskenään ranskaa. Mikael puhui meidän kanssamme suomea ja Joanien kanssa puhuimme englantia. Hyvin seurustelu kuitenkin sujui ja oli ihan hauskaa. Mikael on mukava, sukurakas nuori mies, joka käy usein Suomessa ja täällä ollessaan viettää paljon aikaa isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä sekä serkkujensa kanssa. Onneksi hänen vaimonsakin tuntuu viihtyvän hyvin Suomessa.

Maanantai 13.1.2014

Kun Riana pääsi koulusta tänään kahdeltatoista, olin häntä vastassa. Seuraavat neljä tuntia olivat täynnä askartelua ja Riana sai useita taideteoksia valmiiksi asti ennen kuin Gia palasi töistä kotiin. Taidenäyttelyajatuksesta Riana oli kuitenkin luopunut, koska muut perheenjäsenet olivat vahingossa  nähneet hänen taidenäyttelyyn valmistamansa työt.

YLEn nettisivuilla kerrottiin, että Hämeenlinna julistautuu maailman Sibelius-pääkaupungiksi. Vuonna 2015 tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun Sibelius syntyi Hämeenlinnassa ja nyt kaupunki on osoittanut määrärahan Sibeliuksen juhlavuoden toteuttamiseksi Hämeenlinnassa. Olen elänyt suuren osan elämästäni Sipoossa ja käynyt koulut Järvenpäässä. Olen aina ollut kiinnostunut Tuusulanjärven taiteilijakodeista ja taiteilijaelämästä Tuusulanjärven rannalla. Siitä syystä olen sitä mieltä, että Järvenpää olisi oikea kaupunki maailman Sibelius-pääkaupungiksi. Sibelius asui Ainolassa Järvenpäässä vuodesta 1904 lähtien, jolloin hän oli 39-vuotias, kuolemaansa vuoteen 1957 asti. Aino Sibelius eli ja asui Ainolassa vielä kaksitoista vuotta Jean Sibeliuksen kuoleman jälkeen.

Antti totesi käyneensä Hämeenlinnan lyseota, jota myös Hämeenlinnan suuri poika Jean Sibelius kävi yhdeksän vuotta (Antti vain kahdeksan), joten hänen mielestään Hämeenlinna sopii  hyvin Sibelius-kaupungiksi. ”Siellä hän (Sibelius) katsellessaan Aulangon korkeilta kallioilta Hämeen ikimetsiä ja toiseen suuntaan Vanajaveden melkein silmänkantamatonta ulappaa sai aiheen suuriin sinfonioihinsa, ei suinkaan katsellessaan Järvenpään savisia peltoja ja pientä Tuusulanjärven lätäkköä, jonka läheisyydessä hän asui Järvenpäässä”, lausahti Antti.

Sunnuntai 12.1.2014

Mikael ja Joanie olivat viettäneet eilisen Mikaelin serkkujen Heikin ja Mikon seurassa Hämeenlinnassa. Haimme heidät tänään puolenpäivän aikaan Heikin asunnolta ja jatkoimme matkaa Hauholle Roineen rannalle katsomaan myynnissä olevaa loma-asuntoa. Hilkalla ja Fransulla on suunnitelmissa ympärivuotiseen asumiseen soveltuvan loma-asunnon hankkiminen järven rannalta Suomesta. Hauho on kaunista lomaseutua ja Roine on kaunis ja kalaisa järvi, mutta tämä kohde ei kuitenkaan ollut sellainen, jota etsittiin. Mökki ei ollut ihan järven rannassa, joten saunasta järveen pulahtaminen ei onnistu. Lisäksi mökki vaatisi täydellisen remontin ennen kuin se vastaisi odotuksia. Näin ollen etsintä jatkuu. Matkalla Hauholle ja takaisin kotiin sateli välillä hiljakseen lunta, mutta onneksi se ei haitannut liikennettä.

Kotiin tultua katsoimme vielä Areenalta naisten ampumahiihdon 10 kilometrin takaa-ajokilpailun, jossa Kaisa Mäkäräinen nousi hienosti kymmenenneltä sijalta kolmanneksi oltuaan välillä heikon ensimmäisen ammunnan jälkeen jo kahdentenakymmenentenä.

Lauantai 11.1.2014

Talvi tekee tuloaan. Lämpötila on hieman pakkasen puolella ja lunta on tullut sen verran, että maa on valkoinen. Illalla ei enää ole läheskään niin pimeää kuin ennen lumen tuloa.

Putouksen viides kausi alkoi tänään ja istahdin katsomaan ohjelmaa. Ilta-Sanomissa todettiin, että huonoillekin sketseille saa nauraa. Mukana oli sekä hyviä että vähemmän hyviä sketsejä, mutta se ohjelmassa on hienoa, että näyttelijät panevat itsensä täysillä likoon eivätkä pelkää itsensä nolaamista. Käsityötä samanaikaisesti tehden ohjelman parissa voi hyvin viettää puolitoista tuntia lauantai-illasta, jos ei ole muuta menoa.

Torstai 9.1.2014

Aamu-TV:ssä haastateltiin Karita Mattilaa, joka 53-vuotiaana on yhä täynnä energiaa. Hän esiintyy Suomessa Kansallisoopperassa Leos Janacekin Jenufa-oopperassa, jonka ensi-iltaan 27.1. meilläkin on liput hankittuna. Karita Mattila esittää oopperassa nuoren naisen Jenufan osan. Laulajan ääni muuttuu iän myötä, ja tämä onkin Karita Mattilan viimeinen vuosi nuoren Jenufan roolissa. Sen jälkeen hän siirtyy esittämään Jenufan kasvatusäidin Kostelnickan roolia.

Isällä oli aika silmäpistokseen Tilkan silmäsairaalassa. Vein isän Tilkkaan ja sieltä palattuamme Mikael ja Joanie olivat tulleet lounaalle Paippisiin. Tarjolla oli muun muassa Mikaelin mieliruokaa lihapullia. Antti-velikin oli tullut Paippisiin tekemään metsätöitä meidän metsäpalstallamme.

Keskiviikko 8.1.2014

Eilen tiistaina Tampereella oli Ilmatieteen laitoksen meteorologien mukaan lämpimämpää kuin Tallahasseessa Pohjois-Floridassa. Tallahasseessa lämpötila oli -3 ja Tampereella +4 astetta. Yhdysvallat on jo jonkin aikaa kärsinyt voimakkaasta lumisateesta, myrskytuulista ja paukkupakkasista.

Kummipoikani Mikael tuli vaimonsa Joanien kanssa Suomeen Finnairin iltapäivälennolla Genevestä. Olimme Antin kanssa heitä vastassa. Veimme heidät Paippisiin, missä juotiin glögit ja syötiin äidin tekemää sienipiirakkaa. Sen jälkeen veimme heidät Keravalle Leenan ja Jukan luokse, jossa he asuvat täällä olonsa ajan. Me jatkoimme Antin kanssa matkaa Nikkilään katsomaan teatteriesitystä.

Nikkilän Topelius-salissa oli Sipoon Teatterin näytelmän Kalenteritytöt ensi-ilta. Tositapahtuviin perustuvassa tarinassa englantilaisen marttayhdistyksen jäsenen aviomies sairastuu leukemiaan ja yhdistyksen jäsenet päättävät tehdä tyttökalenterin hankkiakseen sohvan syöpäsairaiden omaisten huoneeseen. Näytelmä kertoo naisten välisestä ystävyydestä. Esitys oli ajatuksia herättävä ja samalla hauska. Amatöörinäyttelijät esittivät rohkeasti ja hienosti erilaisia persoonallisuuksia. Kaija ja Veikko olivat myös katsomassa esitystä.

Tiistai 7.1.2014

Iltapäivällä menin Rianaa vastaan koululle. Kun hän tuli ulos koulun ovesta, hän ensimmäiseksi kertoi innostuneena, että oli aamulla kotona ennen kouluun lähtöä oppinut kertolaskun. Hän oli aamulla harmitellut äidilleen sitä, ettei osaa kertolaskua ja Gia oli kertonut hänelle, miten kertolasku tapahtuu. Kun kertolaskun idea oli hänelle selvinnyt, sen jälkeen laskeminen olikin helppoa. Riana on pienestä pitäen ollut innostunut matematiikasta ja koulussa hän onkin saanut lisätehtävävihkon matematiikasta.

Riana on myös innostunut askartelija. Niinpä hän nytkin alkoi heti askarrella ja päätettiin, että hän valmistelee huoneeseensa taidenäyttelyn, jonka kolme ensimmäistä työtä hän ehti tehdä ja hinnoitella tänään. Töiden hinnat vaihtelevat kahden ja neljän euron välillä. Ensi viikolla loppujen töiden pitäisi valmistua, minkä jälkeen näyttely voidaan avata. Maksoin jo valmiiksi 50 sentin pääsymaksun hänen näyttelyynsä, jotta hän sai hieman pohjakassaa.

Maanantai 6.1.2014

Televisiosta tuli iltapäivällä A Good Year, Mainio vuosi -elokuva vuodelta 2006, joka perustuu Peter Maylen romaaniin. Mayle on kirjoittanut useita romaaneja, joiden tapahtumapaikkana on Ranskan Provence. Olemme lukeneet kaikki Maylen kirjat sen jälkeen, kun lomailimme ensimmäistä kertaa Provencessa. Romaanin tapahtumat sijoittuvat oikeisiin paikkoihin ja on kiva lukea paikoista, joissa on itsekin käynyt. Myös elokuvassa oli tuttuja seutuja, muun muassa kuvankaunis Gordesin kaupunki. Elokuva kertoo pörssimeklarista, joka perii sedältään huonokuntoisen viinitilan.

Loppiaisen kunniaksi menimme illalla Vantaan Pyhän Laurin kirkkoon Kolme kuningasta -joulukonserttiin, jossa kolme laulajaa esitti yksinlauluina pianon säestyksellä kauniita ja tunnelmallisia joululauluja. Lopuksi laulettiin yhteislauluna Maa on niin kaunis. Istuimme kirkon keskivaiheilla ja siitä huolimatta laulajien äänen kuuluvuuden kanssa oli hieman ongelmia. Ainoastaan sopraanon ääni kuului hyvin ja sanoista sai selvää. Mieslaulajan pehmeä ääni hukkui pianon säestyksen alle ja ainoastaan Adamin Oi, jouluyö -laulussa, kun laulaja päästeli täysillä, ääni kuului riittävän hyvin. Joulu on nyt sitten päättynyt ja huomenna alkaa arki.

Eilistä Suomen nuorten jääkiekon maailmanmestaruutta on tänään juhlittu täällä Suomessa ja Ruotsissa on itketty ja surtu häviötä. Ruotsin joukkueen pelaajille on tarjottu kriisiapua, jotta he selviytyvät tappiosta. Toivomme heille pikaista toipumista.

Lauantai 4.1.2014

Päivän pituus oli tänään kuusi tuntia kuusi minuuttia, eikä tuon kuuden tunninkaan aikana ollut missään vaiheessa kovin valoisaa. Suomalaisille urheilupäivä oli kuitenkin poikkeuksellisen valoisa. Kaisa Mäkäräinen tuli toiseksi ampumahiihdon maailmancupin 10 kilometrin takaa-ajossa, Anssi Koivuranta voitti Keski-Euroopan mäkiviikon kolmannen osakilpailun Innsbruckissa, Tour de Skin naisten viiden kilometrin hiihdossa neljä suomalaista (Anne Kyllönen, Kerttu Niskanen, Krista Lähteenmäki, Aino-Kaisa Saarinen) oli seitsemän parhaan joukossa, Suomen naiset voittivat ringeten MM-kultaa, nuorten jääkiekon MM-kisoissa Suomi voitti Kanadan ja pääsi loppuotteluun Ruotsia vastaan ja lentopallon MM-karsintaottelussa Suomi voitti Kreikan 3-1, eilen Suomi voitti Ukrainan 3-1.

Olimme Päivin ja Juuson kanssa päivällisellä Helsingin Töölössä venäläisessä Ravintola Troikassa. 1920-luvulta lähtien samassa paikassa on pidetty ravintolaa. Tuolloin ”Venäjän tsaarin armeijassa palvellut eversti Barring perheineen johti omaperäisellä otteellaan Ryssän Baariksi kutsuttua Ruoka Baari -nimistä ravintolaansa. Sisustus oli tuohon aikaan sangen askeettinen. Kertomusten mukaan Juri Repinin, kuuluisan Ilja Repinin pojan, maalaukset, joilla hänen kerrotaan maksaneen aterioitaan, eivät myöskään juurikaan ravintolaa kaunistaneet.” (Troikan nettisivut)

Ravintola Troikassa on hyvin venäläinen ja lämminhenkinen tunnelma. Seinät ovat syvän tummanpunaiset, ravintolassa on vanhoja venäläisiä kalusteita ja esineitä kuten samovaareja, maalauksia sekä kuvia tunnetuista venäläisistä. Aperitiiviksi Päivi ja minä otimme lämmintä omenamehu-vodka-glögiä, ruokajuomaksi valitsimme georgialaista Saperavi-rypäleistä valmistettua Tbilvino Saperavi 2012 -punaviiniä. Viini sopi hyvin venäläisen menun kanssa ja oli odotuksiin nähden yllättävän hyvää ja täyteläistä. Alkuruoaksi valittiin kolme sieniruukku Juliennea ja yksi vorschmack, pääruoaksi kolme karitsan paahtopaistia armenialaiseen tapaan ja yksi lampaan kyljykset -annos. Jälkiruoaksi otettiin kaksi venäläistä teetarjotinta ja kaksi uunijäätelöä. Miellyttävä päivälliskokemus miellyttävässä seurassa ja ympäristössä.

Perjantai 3.1.2014

Espoon modernin taiteen museossa päättyy runsaan viikon kuluttua näyttely Kuriton kaunosielu / Birger Kaipiaisen keraamisia fantasioita. Menimme Kirstin kanssa katsomaan näyttelyn ja onneksi menimme, esillä oli vaikuttava kokoelma Birger Kaipiaisen (1915 - 1988) uniikkitöitä. Kaipiainen työskenteli puoli vuosisataa Arabian tehtaan taideosastolla. Kaipiaisen teoksista sanotaan, että ”ne ovat sekä muotoilua että kuvataidetta. Ne ovat maalauksia, veistoksia ja esineitä samanaikaisesti.” Kuovi ja orvokki olivat aiheena hyvin monessa teoksessa. Keraamiset seinälautaset olivat värikkäitä ja hyvin runsaasti koristeltuja. Kaunein ja vaikuttavin teos mielestäni oli suurikokoinen orvokkiaiheinen seinälautanen, jossa oli hyvin syvät värit, sinistä ja vihreää. Monissa lintuveistoksissa sekä kuovi- ja orvokkiaiheisessa tapetissa oli kelloja, jotka kaikki näyttivät samaa aikaa, kellojen aika oli 12.15. Arvoitukseksi jäi, mitä taiteilija oli kyseisellä kellonajalla halunnut kertoa. Näyttely oli niin vaikuttava, että jätimme muut Emman näyttelyt katsomatta, menimme sen sijaan juomaan teet ennen kotiin lähtöä.

Torstai 2.1.2014

Joulun ajan taidenäyttelyjen sarja jatkui tänään käynnillä Ateneumissa. Menin bussilla Helsinkiin ja Ateneumiin katsomaan Järven lumo – Tuusulanjärven taiteilijayhteisö -näyttelyä. Antti liittyi seuraan pari tuntia myöhemmin, koska minä tarvitsin enemmän aikaa näyttelyyn tutustumiseen kuin hän. Näyttely oli todella mieluinen. Siellä oli esillä Tuusulanjärven taiteilijayhteisön jäsenten Pekka Halosen, Eero Järnefeltin ja Venny Soldan-Brofeldtin maalauksia. Eniten näyttelyssä oli Pekka Halosen töitä. Eilen Halosenniemessä näkemiemme talvimaalausten lisäksi näimme nyt lisää talvimaalauksia mutta myös maalauksia kevään, kesän ja syksyn ajalta. Näyttely oli koottu teemoittain eri saleihin. Kiinnostavin minusta oli Vuodenajat-sali, jonka maalaukset oli ryhmitelty kevät-, kesä, syksy- ja talvimaalauksiin, jokaiselle vuodenajalle oli oma seinänsä. Antti osti minulle Ateneumista joululahjaksi Riitta Konttisen kirjoittaman teoksen Onnellista asua maalla – Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, johon rupean tutustumaan vielä tänä iltana.

Ateneumissa oli myös Rafael Wardin näyttely, joka sekin oli mielenkiintoinen katsaus Wardin taiteeseen sen eri kausilta. Maalaukset olivat vahvoilla öljy- tai pastelliväreillä maalattuja. Wardin ura on jatkunut jo yli 60 vuotta ja jatkuu edelleen aktiivisena.

Illalla keitimme joulukinkusta hernekeiton, jossa kinkkua oli runsaasti. Katsoin myös Areenalta toisen osan ruotsalaissarjasta Neiti Frimanin taistelu. Nyt täytyy odottaa taas viikko sarjan viimeistä osaa.

Keskiviikko 1.1.2014

Aamulla nukuimme hieman tavallista pidempään, koska tulimme kotiin uudenvuoden juhlasta vasta aamuyöllä kahden aikoihin. Helsingin Sanomat ei ilmestynyt tänään, joten katsoin netistä ja teksti-TV:stä uusimmat uutiset. Katsoimme myös YLE Areenalta eilisen uudenvuoden vastaanoton Senaatintorilta.

Halosenniemessä on vielä puolitoista viikkoa esillä näyttely ”Lunta tupaan” -talvimaisemia.  Siinä esitellään Pekka Halosen talvisten ja keväisten lumimaisemien lisäksi myös muiden tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden, muun muassa Fanny Churbergin ja Ferdinand von Wrightin, talven kuvauksia 1800-luvun puolivälistä 1930-luvun alkuun. Pekka Halosen talvimaalaukset ovat minusta hänen töistään mestarillisimpia. Näyttelyssä oli lukuisia maalauksia lumen peittämistä puista sekä talvisia näkymiä Halosenniemen rannoilta.

Liityin netin kautta jäseneksi Pekka Halosen Seuraan. Me käymme monta kertaa vuodessa Halosenniemessä, ja jäsenyyden myötä saamme tietoa Pekka Halosen Seuran toiminnasta ja tapahtumista. Jäsenet pääsevät myös ilmaiseksi Halosenniemeen, ja minä pääsinkin jo heti tänään ilmaiseksi näyttelyyn.

Halosenniemestä ajoimme tervehtimään paippislaisia. Joimme kahvit ja minä haastattelin äitiä syntymäni ajoista tekeillä olevaa kuvakirjaani varten.