On aina kiva tavata serkkuja ja muita sukulaisia. Salon suunnalta tulivat maanantaina Manne, Laila ja Marjo tapaamaan äitiä ja isää ja siinä samalla meitä muitakin. Kun ei ollut melko pitkään aikaan nähty, kuulumisten ja vointien päivittäminen oli tärkeää. Syötiin lohikeittoa, juotiin kahvit ja katseltiin kuvakirjoja suvun vaiheista. Mukava iltapäivä!

 

20181209_190048.jpg

 

Ystäväpalveluystävän tapaaminen oli tiistaina ja keskiviikkona siivoilin itsenäisyyspäivää varten. Keskiviikkoillaksi Kaija ja Piia kutsuivat minut mukaansa Jokelan Jokelasaliin katsomaan monologinäytelmää Eino Leinon eksät - enemmän ja vähemmän muusina. Näytelmän oli käsikirjoittanut Pinja Hahtola, ja hän myös esitti sen, ohjaus oli Seppo Honkosen. Esityksessään Pinja Hahtola toi näyttämölle joukon Eino Leinon elämään vaikuttaneita naisia, muun muassa Anni Swanin, Aino Kallaksen, L. Onervan, Maila Talvion ja kaikki kolme vaimoa; seurapiirikaunotar Freya Schoultzin, jonka kanssa Leino oli naimisissa kolme vuotta, harpputaiteilija Aino Kajanuksen, jonka kanssa avioliittoa kesti vuoden ja Hanna Laitisen, jota Leino kosi saatuaan ensin rukkaset tämän serkulta Esteriltä. Einon ja Hannan tiet erosivat kuitenkin pian häiden jälkeen, kun Eino joutui katkaisuhoitoon ja Hanna Nikkilän mielisairaalaan.

Eino Leinon eksät oli kuvaus Anonyymien Apollon muusien terapiaistunnosta, johon nämä Eino Leinon muusat ja yleisö yhdessä osallistuivat. Muusan rooli taiteilijan innoittajana nähtiin tärkeäksi ja joku näistä Eino Leinon muusista totesikin puheenvuorossaan, että "Muusuus on kutsumusammatti". Runsaan tunnin mittainen esitys oli ennen kaikkea viihdyttävä ja hauska, se oli myös erittäin hyvin tehtyä teatteria, jossa Pinja Hahtola pienillä muutoksilla muuttui henkilöstä toiseksi. Ja saihan siitä tietoa runoilija Eino Leinon elämästäkin.

 

20181209_185728.jpg

 

Itsenäisyyspäivän iltapäivällä Sipoon kunta tarjosi kuntalaisille Nikkilän Topelius-salissa Oma maa -elokuvaesityksen (ohjaus Markku Pölönen, päärooleissa Oona Airola ja Konsta Laakso), johon meilläkin oli liput. Elokuva kertoo toisen maailmansodan jälkeisesta ajasta Pohjois-Karjalassa. Sota on päättynyt ja sodasta palanneille miehille tarjotaan kylmiksi tiloiksi kutsuttuja metsätilkkuja, joihin he kovalla työllä joutuvat raivaamaan peltonsa ja rakentamaan kotinsa.

Annin perhe on varakas, hänen vanhemmillaan on leipomoyritys, jossa Annikin työskentelee. Kun Anni ja sodasta palannut Veikko tutustuvat ja rakastuvat, he lähtevät yhdessä raivaamaan Veikon valtiolta saamaa metsätilaa. Annin vanhemmat eivät hyväksy Veikkoa eivätkä halua enää olla missään tekemisissä Annin kanssa. Elokuvassa kuvataan paljon sitä, miten raskasta työtä metsän raivaaminen on, kun puut ensin kaadetaan ja niiden kannot kiskotaan juurineen maasta. Ystävällisten naapurien avulla Anni ja Veikko saavat metsän raivatuksi pelloksi ja oman talon rakennetuksi. Elämä pientilalla ei kuitenkaan sen jälkeenkään ole helppoa.

Oma maa -elokuvassa on jotain mukavan vanhanaikaista. Siinä kerrotaan tarina, joka etenee loogisesti vuodesta 1947 vuoteen 1952 ja, mikä parasta, päättyy positiiviseen tulevaisuudenkuvaan. Matkalla kuitenkin kohdataan suuria, lähes ylipääsemättömiä vaikeuksia. Elokuva sopi mielestäni hyvin itsenäisyyspäivän ohjelmaan. Illalla sitten katsottiin Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa, poltettiin kynttilöitä ja nautittiin kuohuviiniä ja pientä naposteltavaa.