P1200938.JPG

 

Sunnuntai oli yllätyspäivä, jonka ohjelman Hilkka oli järjestänyt Kaijalle ja minulle. Aamulla nousimme auton kyytiin tietämättä yhtään, mitä oli odotettavissa. J-F lähti ajamaan Geneven suuntaan. Veveyn kohdalla käännyttiin pois moottoritieltä ja matka jatkui vielä vähän aikaa, kunnes auto pysähtyi erään kyltin kohdalla. Kyltissä oli teksti "Musée", joten oltiin siis menossa museoon, mutta mihin museoon?. J-F jätti meidät museon kohdalle, ja aivan ensimmäiseksi menimme museon kahvilaan, jossa oli jo koolla suomea puhuva naisjoukko. Museon seinällä oli kävelykeppikokoelma, ja silloin tajusin, että oltiin Chaplin-museossa. Liityimme mukaan ryhmään, jossa meitä suomalaisia naisia oli kaikkiaan seitsemäntoista. Joukossa oli muutamia Suomessa asuvia, vaikka suurin osa olikin eri puolilta Sveitsiä. Matkan oli organisoinut matkaoppaana ja matkanjärjestäjänä toimiva Mia.

Huhtikuussa 2016 avattiin yleisölle Chaplinin entinen koti ja sen viereen rakennettu suuri museopaviljonki Corsier-sur-Veveyssä. Paikkaa kutsutaan yhteisnimellä Chaplin’s World. Tähän maailman ensimmäiseen Chaplin-museoon me pääsimme tutustumaan oppaan johdolla. Kierros aloitettiin vuonna 1840 valmistuneesta kartanorakennuksesta Manor de Ban'sta, jonne Charles Chaplin muutti vuonna 1953 perheensä kanssa. Kartanon esineistö ja näyttely kertoo Chaplinien ajasta Sveitsissä. Yhdessä huoneessa on lehtileikkeitä, joissa kerrotaan Chaplinien Amerikasta lähdöstä, toisessa kerrotaan Chaplinin yhteyksistä sen aikaisiin kuuluisuuksiin, Hollywoodin tähtiin ja kansainvälisiin merkkimiehiin ja -naisiin. Esillä on myös Chaplinin sukupuu, perhekuvia sekä tietoa Chaplinin elämän vaiheista ja elokuvista. Kirjasto-työhuone, olohuone ja ruokasali ovat alkuperäisessa Chaplinin ajan asussa.

Suurta onnea tuntien istun terassillamme auringonlaskun aikaan ja katselen laajan ruohokentän yli kaukaiselle järvelle ja sen takana kohoaville turvallisille vuorille. Sellaisessa mielentilassa en ajattele mitään, nautin vain näkymäni tyynestä ja häiritsemättömästä rauhasta. Vuonna 1964 Charles Chaplin kirjoitti nämä lauseet omaelämäkertansa loppusanoiksi. Maisema, jota hän silloin katseli, avautui hänen kotinsa Manor de Ban'n kartanon takapinalta. Siellä Chaplin viimeisinä elinvuosinaan usein istui pyörätuolissa. Kun ensilumi talvella satoi, Chaplin pyysi, että lumen pinta pysyy koskemattomana, joten lapset eivät saaneet siellä juoksennella.

 

P1210032.JPG

 

Chaplinin aikaisen autotallin ja kasvimaan tilalle on rakennettu suuri museopaviljonki Studio, jossa esitellään Charlien elämää ja uraa ennen muuttoa Sveitsiin. Tämän osuuden aluksi katsottiin elokuvateatterissa kymmenen minuutin mittainen Chaplinin tarina -dokumentti, jossa näytetään, miten köyhän englantilaisen perheen poika näyttää kykynsä näyttelijänä ja pääsee teatterikiertueelle Yhdysvaltoihin. Siellä hän luo kulkurihahmon, jonka ansiosta hänestä tulee kansainvälisesti tunnettu monimiljonääri. Elokuvan päätyttyä valkokangas nousee ylös ja sen takaa paljastuu lontoolainen katunäkymä, joka kuvaa Chaplinin lapsuuden kotimaisemaa. Kuljettaessa katua eteenpäin sen varrella on vahanukkeja Chaplinin elämään liittyvistä ihmisistä sekä hänen elokuviinsa liittyviä videoesityksiä ja rakennelmia. Kierroksen päätteeksi kuljettiin museokauppaan, jossa oli myynnissä Chapliniin liittyvää kirjallisuutta, t-paitoja, kävelykeppejä ja paljon muuta.

 

P1210100.JPG

 

Meidän ryhmällemme oli varattu kierroksen päätteeksi lounas museon ravintolasta. Tarjolla oli alkuruokasalaatti, kalaruoka-annos (fish and chips) sekä täytekakkua yhden ryhmäläisemme syntymäpäivän kunniaksi. Lounaan jälkeen matkasimme paikallisbussilla Genevenjärven rantaan, josta jatkoimme vuorolaivalla Cullyyn. Sieltä oli puolen tunnin kävelymatka Dubois'n viinitilalle Epessesiin, jossa viinitilan emäntä, yksi suomalaisseurueemme jäsen, Tutta maistatti meillä kuutta tilan viiniä ja kertoi mielenkiintoisia tarinoita elämästään Sveitsissä sekä viininviljelystä. Tähän päättyi ryhmämme yhteinen ohjelma. Tutta vei Hilkan, Kaijan ja minut autolla Montreaux'n joulumarkkinoille, jossa kiertelimme ja katselimme markkinakojujen tarjontaa, kunnes J-F, joka oli ollut katsomassa Tanjan salibändyottelua, tuli Tanjan kanssa hakemaan meitä. Päivä oli ollut kiinnostava ja tapahtumarikas sekä yllätyksiä täynnä.

Maanantaina menimme Hilkan ja J-F:n kanssa Sierreen Sainte Catherinen markkinoille. Myyntikojuja oli katujen varsilla satoja ja väkeä oli paikalla niin paljon, että tungoksessa oli välillä vaikea kulkea. Sää oli sumuinen ja kostea, mutta meidän onneksemme sade alkoi vasta, kun oltiin jo kotimatkalla. Illalla syötiin choucroutea (alunperin alsacelainen hapankaaliruoka, jossa pitkään haudutetun hapankaalin lisäksi on lihaa ja erikoismakkaroita). Illallisen jälkeen kävimme Mikaelin luona katsomassa, miten hänen kotinsa remontti on edistynyt.

Tiistaina kävimme Aiglessa ostoksilla. Tuliaisostokset koostuivat pääasiassa suklaasta ja juustoista sekä lihoista ja makkaroista kotona tehtävää choucroutea varten. Iltapäivällä teimme Hilkan kanssa pitkän kävelylenkin pitkin Rhônen rantoja. Illalla J-F valmisti meille herkullista riistaruokaa. Jälkiruoaksi oli pakastettuja kirsikoita ja suklaakastiketta, ja se oli tosi hyvää!

 

20181127_124146.jpg

 

Keskiviikkona lähdettiin aamulla junalla St.-Mauricesta Geneven lentokentälle. Matka kestää puolitoista tuntia ja sen varrella on kauniita näkymiä nyt jo lumihuippuisista vuorista ja Genevenjärvestä sekä järven rannalla olevista kaupungeista. Kolmen tunnin lentomatkan jälkeen oltiin Helsinki-Vantaalla ja alkuillasta kotona. Matka oli onnistunut, nähtiin ja koettiin taas monenlaista kiinnostavaa lomalla olleen Hilkan ja eläkkeelle jäämistä harjoittelevan J-F:n sekä Mikaelin, Tanjan ja Samuelin kanssa. Koko viikon ajan saimme syödä Hilkan ja J-F:n valmistamia herkkuruokia ja leivonnaisia ja mukaankin saatiin Hilkan tekemää kirsikka- ja aprikoosihilloa.