P1070637.JPG

Pähkinät maistuvat sinitiaisille.

Takana on jälleen vilkas viikko. Päivät täyttyvät kiinnostavista tapahtumista eikä aika tule pitkäksi missään vaiheessa. Tällä viikolla ohjelmassa on perjantaihin mennessä ollut muun muassa vesijumppaa, elokuvissa käynti, syntymäpäiväjuhlat, siskonmakkarakeittoa, konsertti ja runsaasti pihan lintujen tarkkailua. Ruokintapaikalla on erityisesti keskiviikon lumisateen jälkeen ollut ruuhkaa, vaikka ruokintalaitteita onkin pihassa kolme. Kahdessa ruokintalaitteessa on auringonkukansiemeniä ja yhdessä pähkinöitä. Pian täytynee myös laittaa linnuille talipalloja tai -pötköjä. Helsingin Sanomien perjantairistikon kanssa menee myös aina melkoisesti aikaa, se on nimittäin tosi haasteellinen. Käsitöitäkin olen tehnyt jonkin verran. Olen virkannut kutomiini äiti Teresan tilkkuihin reunoja.

20161102_170505.jpg

Riana teki enkelin kotipihaan.

Keskiviikkona hain Rianan koulusta. Sää oli talvinen, lunta satoi ja tuuli kylmästi. Ajoimme suoraan koulusta Taidetehtaalle, jossa kävimme ensin mehulla ja kahvilla Coffee Housessa ja sen jälkeen menimme katsomaan Bio Rexiin elokuvaa Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu. Elokuva alkoi kolmen jälkeen ja kesti tunnin ja kymmenen minuuttia. Veljekset Tatu (Antti Holma) ja Patu (Riku Nieminen), matkustavat joulun aikaan junalla Outolasta Helsinkiin tapaamaan 9-vuotiasta Veera-ystäväänsä (Eedit Patrakka). Veera ei ehdi heitä rautatieasemalle vastaan. Aikansa Veeraa odotettuaan Tatu ja Patu lähtevät kaupungille kävelemään. He eksyvät Kiasmaan ja Stockmannin tavarataloon ja saavat aikaan melkoisen hulinan. Loppujen lopuksi Tatu ja Patu kuitenkin löytävät Veeran ja kaikki ehtivät vielä ajoissa Linnanmäelle, jossa rakennetaan suurta piparkakkutaloa.

Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu on hyväntuulinen ja mukava elokuva, joka sopii kaikenikäisille. Jouluisen tunnelmansa ansiosta elokuva sopii hyvin esitettäväksi juuri nyt, joulun lähestyessä. Tatu ja Patu ovat hauskoja veljeksiä, joiden touhuissa mikään ei oikein mene suunnitelmien mukaisesti. Eedit Patrakka Veeran roolissa on reipas, tomera ja sympaattinen.

Illalla pääsimme vielä viettämään yllätyssynttäreitä uuteen porvoolaiseen ravintolaan. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa ...

Hilkka ja Fransu olivat vielä perjantaina Suomessa ja Paippisissa, jonne menin tekemään siskonmakkarakeittoa. Tutkimme Hilkan kanssa myös äidin matonkuteita ja suunnittelimme niistä tehtävien räsymattojen malleja.

Illalla menimme Antin kanssa Järvenpää-talolle Muistojen ilta -konserttiin, jossa esiintyivät Jaakko Ryhänen, pian 70 v., Seppo Hovi, myös pian 70 v., Angelika Klas, 42 v., Pentti Lasanen, 80 v. ja Pekka Sarmanto 71 v. Paljon oli ryhmässä kokemusta ja osaamista.

20161104_201220.jpg

Järvenpää-talon Sibelius-salin näyttämö, taiteilijoita odotellaan.

Ryhäsen ääni soi jälleen komeasti vuonna 2012 tehdyn sydämen ohitusleikkauksen jälkeen. Seppo Hovi on monipuolinen muusikko, joka soitti konsertissa sekä pianoa että hanuria. Hän myös juonsi illan ja siinä tehtävässä hän onkin aina  aivan vertaansa vailla. Sopraano Angelika Klas on hyvin monipuolinen laulaja, jonka ohjelmistossa on muun muassa oopperaa, kamarimusiikkia, musikaaleja ja erityisesti argentiinalaisten tangojen esittäjänä hän on taitava. Pentti Lasanen pystyy edelleenkin soittamaan useita eri instrumentteja ja basisti Pekka Sarmanto on myös hyvässä iskussa. Ilta Järvenpää-talossa oli ainakin minulle yksi tämän vuoden kohokohdista. Illan ohjelmisto oli vaihteleva ja tunnelmat vaihtelivat myös laidasta laitaan.