Katutaidetta Lake Worthin kaduilla.

Nyt alkaa jo mennä usko suomalaishiihtäjiin ja -hyppääjiin, kun kukaan ei tunnu onnistuvan. Aamulla en viitsinyt edes nousta katsomaan parisprinttejä vaan tyydyin kuuntelemaan selostusta Antin katsoessa kisaa Areenalta.

Tänään oli lämmin päivä ja kun lähdin aamupäivällä yhdentoista jälkeen katsomaan Lake Worthiin Street Painting (katumaalaus) Festival -tapahtumaa, lämpötila oli jo yli 25 astetta. Lake Worthin tapahtuma on suurin Yhdysvalloissa järjestettävä katumaalaustapahtuma ja tänä vuonna se järjestettiin kahdennenkymmenennenensimmäisen kerran. Tilaisuuteen odotettiin jälleen yli kuuttasataa taiteilijaa ja sataatuhatta katsojaa. Kaksi Lake Worthin keskustan katua, Lake Avenue ja Lucerne Avenue oli suljettu usean sadan metrin matkalta ja taiteilijat piirsivät ja värittivät väriliiduilla kadun pintaan monenlaisia taideteoksia, muun muassa eläimiä, satuhahmoja, jäljennöksiä tunnetuista maalauksista, elokuvahahmoja ja omia taideteoksia.

Katumaalausperinne on lähtöisin 1600-luvun Italiasta, jossa kiertävät taiteilijat käyttivät katukäytäviä tilapäisinä maalauskankaina. Väriliiduilla tehdyt taideteokset häipyvät nopeasti, kun kadut avataan liikenteelle tai kun sataa, mutta taiteilijat ovat kiinnostuneita tekemään tällaista nopeasti katoavaa taidetta, koska he haluavat jakaa tällaisen erityisen kokemuksen katsojien kanssa. Paitsi kuvataidetta, tapahtumassa oli tarjolla musiikkia, ruokaa ja juomia.

Iltapäivällä menimme Kravis Centeriin West Palm Beachiin katsomaan Palm Beach Operan esittämää aivan uutta oopperaa Enemies, A Love Story, jonka maailmanensi-ilta oli perjantaina. Ooppera perustuu Nobel-palkinnon saaneen kirjailija Isaac Bashevis Singerin kirjoittamaan samannimiseen kirjaan, joka ilmestyi jiddishinkielisenä vuonna 1966 ja englanninkielisenä vuonna 1972. Vuonna 1989 kirjan pohjalta tehtiin elokuva, jonka suomenkielinen nimi oli Vihassa ja rakkaudessa. Oopperassa esiintyivät Palm Beachin oopperaorkesteri ja kuoro sekä solisteja.

Enemies, A Love Story tapahtuu New Yorkissa vuonna 1948. Puolanjuutalainen kirjailija Herman Broder on naimisissa ja asuu vaimonsa Yadwigan kanssa Coney Islandilla, Brooklynissa.  Yadwiga, puolalaisen maanviljelijän tytär, on pelastanut Hermanin sodan aikana natsien kynsistä. Hermanilla on myös rakastajatar Masha, joka asuu äitinsä kanssa Bronxissa. Masha ja hänen äitinsä ovat pelastuneet keskitysleiriltä. Eräänä aamuna Herman näkee lehdessä henkilökohtaista-palstalla itseään koskevan ilmoituksen, ja kun hän menee ilmoituksessa annettuun osoitteeseen, siellä on hänen entinen vaimonsa, jonka hän luuli kuolleen yhdessä heidän kahden lapsensa kanssa sodan aikana. Hermanilla on nyt entinen vaimo, nykyinen vaimo ja rakastajatar eikä se tietenkään pääty hyvin.

Enemies, A Love Story -ooppera esitettiin englanniksi ja siinä oli lisäksi englanninkielinen tekstitys, joten tarinaa oli helppo seurata. Muutenkin oopperan juoni oli paljon yksinkertaisempi kuin monissa vanhoissa oopperoissa. Esiintyjät olivat hyviä. Mashaa esittävällä sopraano Danielle Pastinilla oli erityisen kaunis ääni.

Kulttuuripitoisen päivän päätteeksi katsottiin televisiosta Oscar-palkintogaala, jossa jaettiin palkinnot vuoden parhaille elokuville ja niiden tekijöille. Me olemme nähneet lähes kaikki niistä elokuvista, jotka olivat saaneet parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden sekä aika monta parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuuden saanutta elokuvaa ja hieman jännitimme, miten meidän suosikkiemme käy. Miespääosa-Oscarin me olisimme antaneet The Theory of Everything (Kaiken teoria) -elokuvassa Steven Hawkingia esittävälle Eddie Redmaynelle ja parhaan elokuvan Oscarin elokuvalle The Imitation Game, joka kertoo toisen maailmansodan aikana Natsi-Saksan Enigma-koodin selvittäneestä matemaatikko Alan Turingista. Muihin kategorioihin emme pystyneet ottamaan kantaa, kun emme olleet nähneet montakaan niissä ehdokkaina olleista elokuvista.