Vietimme äidin siunaus- ja muistotilaisuutta lauantaina. Äiti oli suvun vanhin ja viimeinen elossa ollut sisarussarjastaan. Perheenjäsenten lisäksi olimme kutsuneet tilaisuuteen myös äidin sisarusten jälkeläiset eli serkkumme puolisoineen, koska äidin toive ja tervehdys viime kesän sukutapaamiseen oli, että me serkukset pitäisimme yhtä. Myös isämme Aulis-veljen perheenjäsenet sekä äidin ja isän ystäviä oli kutsuttu.

Siunauksen Valon kappelissa Sipoossa toimitti pastori Mirkko von Hintze ja tilaisuuden musiikista huolehti kanttori Tiina Paloniemi, aivan kuten isänkin hautajaisissa heinäkuussa 2020. Mirkko-pastorin kanssa oli etukäteen keskusteltu meidän äidistä ja hänen elämänsä vaiheista, joten siunauspuhe oli aivan äidin näköinen. Siunaustilaisuuden alkusoittona kuultiin Armas Järnefeltin Kehtolaulu ja loppusoittona Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija. Tiina-kanttori soitti huilulla Oskar Merikannon säveltämän laulun Oi muistatko vielä sen virren ja lisäksi laulettiin Maan korvessa kulkevi lapsosen tie ja Kiitos sulle, Jumalani -virret. Siunaustilaisuuteen olimme valinneet musiikkia, josta tiesimme äidin pitävän.

 

 

Äidin muistotilaisuus pidettiin Valon kappelia vastapäätä olevassa seurakuntatalossa, sen uudessa salissa. Laulettiin ruokavirsi, syötiin lohikeittoa ja Hilkka muisteli puheessaan "meidän äitiä". Minä esittelin hautajaisvieraat toisilleen, minkä jälkeen kuuntelimme tallenteena Saija Tuupasen laulaman Äidille-laulun. Saija esiintyi syntymäpäiväjuhlassani muutama vuosi sitten, ja silloin hän lauloi Jarkon ja Jarnon toivomuksesta minulle ja Katri-äidillemme tämän kauniin Joel Hallikaisen säveltämän ja sanoittaman laulun. Päivä vain ja hetki kerrallansa -virren jälkeen Mirkko-pappi, joka hoiti myös muistotilaisuuden juontotehtävän, luki Tiina-kanttorin avustamana adressit. Laulettiin vielä yhdessä Kun on turva Jumalassa -virsi, minkä jälkeen juotiin kakkukahvit.

Siunaus- ja muistotilaisuuden tunnelma oli lämmin ja kaunis ja kaikki sujui hyvin. Onneksi näin, sillä vielä tuntia ennen siunaustilaisuuden alkua olin aivan paniikin vallassa, kun Antin auto ei lähtenyt käyntiin. Sillä ei ollut ajettu pitkään aikaan ja sen akku oli tyhjentynyt. Minun autoni oli lainassa, joten hetken verran oli epävarmaa, mahdammeko mitenkään ehtiä paikalle ajoissa. Taksia emme olisi millään saaneet näin nopeasti emmekä myöskään Antin autovakuutukseen kuuluvaa korjauspalvelua käynnistämään autoa. Joten soitin Porvooseen Jarkolle, joka oli jo valmiina lähdössä hautajaisiin ja odotteli vain perheenjäseniään. Hän tuli hakemaan meidät ja hänen perheensä ajoi toisella autolla Nikkilään. Ehdimme paikalle "hyvissä ajoin" eli melkein viisitoista minuuttia ennen siunaustilaisuuden alkua. Siihen mennessä paniikkikin oli jo helpottanut.

Illalla soitettiin autopalveluun, joka tuli nopeasti käynnistämään auton ja minä kävin sen jälkeen vielä Paippisissa, jossa Hilkan perheenjäsenet ovat majoittuneina hautajaismatkansa ajaksi.