PICT0104 (2).JPG

Tammikuussa 2010 Sipoossa oli näin paljon lunta. Se olikin Etelä-Suomessa lumisin tammikuu kymmeniin vuosiin.

Maa on valkoinen, lunta on maassa jo toistakymmentä senttiä ja parhaillaan sitä sataa lisää. Haravoimattomat lehdet ja puista pudonneet risut ovat peittyneet lumen alle. Ulkona on kaunista, valkoista ja puhtaan näköistä. Kaikki on siltä osin siis hyvin. Paitsi, että lumentulo tietää lumitöitä.

Lapsena oli luonnollista, että lunta satoi runsaasti, ja kun asuttiin Sipoon pohjoisosassa harvaanasutulla seudulla, teiden auraamista ei 1950 luvulla eikä vielä seuraavallakaan vuosikymmenellä hoidettu yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nykyään. Koulua kuitenkin käytiin ja Haarajoen kansakouluun neljän kilometrin päähän mentiin talvella usein suksilla. Järvenpään yhteiskouluun meiltä oli matkaa kahdeksan kilometriä ja sinne kuljettiin pyörällä myös talvella. Matkaan piti lähteä tosi aikaisin, mutta koskaan en myöhästynyt koulusta eikä lumi estänyt kouluun menoa. Pakkastakin oli välillä niin paljon, että pyörän polkeminen oli kovin raskasta.

Kun Jarkko ja Jarno olivat pieniä, oli kiva, että talvella oli lunta, jossa lapset saivat peuhata. Hiihtäminen alkoi jossain vaiheessa taas tuntua minustakin mukavalta, kun hiihtäen tehdyistä koulumatkoista oli riittävän pitkä aika. Laskettelukin oli kivaa ja laskettelemassa käytiin myös Hilkan perheen luona Sveitsin rinteillä. Täällä kotona olemme hiihtäneet metsäsuksilla metsässä ja järven jäällä, niillä kun voi hiihtää umpihangessa. Lumikengilläkin on lähimetsissä kävelty.

Nyt on edellisestä hiihto- ja laskettelukerrasta kuitenkin jo monta vuotta. Kävin tänään hakemassa sukset varastosta, ja jos lumi pysyy maassa riittävän kauan, aion tänä talvena hiihtää pitkästä aikaa.