Screenshot_2020-01-30 Kino Tapiola Teräsleidit.png

(kuvakaappaus Wikipedia)

75-vuotias Inkeri (Leena Uotila) lyö vadelmahillosta käydyn riidan päätteeksi paistinpannulla päähän miestään Tapiota (Heikki Nousiainen), joka kaatuu maahan ja jää siihen makaamaan liikkumattomana. Inkeri uskoo tappaneensa miehensä, jolle hän kaivaa haudan kotipihaan. Ennen miehensä hautaamista hän lähtee kuitenkin hakemaan tukea isosiskoiltaan Sylviltä (Saara Pakkasvirta) ja Raililta (Seela Sella). Kolmikko lähtee automatkalle hakemaan todisteita lieventävistä asianhaaroista eli ettei Inkeri ole tappanut miestään tarkoituksella vaan että hän on itse myös ilkeän aviomiehensä uhri.

Pamela Tolan ohjaama Teräsleidit kertoo näiden kolmen sisaruksen seikkailusta eri puolilla Suomea. Matkalla tulee pysähdyksiä, kun auto hajoaa, kyytiin otetaan liftari ja käydään yliopistolla. Samaan aikaan siskosten matkan kanssa Inkerin tytär järjestelee äitinsä 75-vuotisjuhlaa. Elokuvassa on vauhtia ja tapahtumia, erityisesti alussa, kuitenkin jossain vaiheessa tarinan eteneminen lähes pysähtyy. Loppuvaiheessa tarina sitten kurotaan kokoon vauhdikkaasti.

Kävin katsomassa Teräsleidit Studio 123:n Hopeatähti-näytöksessä Järvenpäässä Merjan ja Helinän kanssa. Vajaassa kahdessa viikossa perjantaina 3.1. ensi-iltaan tullut elokuva oli ylittänyt 100 000 katsojan rajan, mikä on kotimaiselle elokuvalle hyvä saavutus.

Ehdottomasti parasta elokuvassa minun mielestäni oli kolmen siskoksen välinen vuorovaikutus, jossa kaikkien persoonallisuuden hyvät ja huonot piirteet tulivat näkyviin. Erityisen kiinnostava oli Inkeri, jonka menneisyydestä saatiin eniten tietoa tarinan edetessä. Vaikka elokuvassa oli hauskoja tilanteita ja hauskaa sanailua, se ainakin minulle näyttäytyi myös surumielisenä kuvauksena Inkerin osittain elämättömäksi jääneestä elämästä. Parasta oli kuitenkin se, että elokuva antoi myös toivoa siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa.

Alkuviikosta tapasin Leilan, jonka kanssa kävimme perinteiseen tapaan teellä Café Cabriolessa, jossa on aina tarjolla neljän haudutetun teen valikoima. Siksi juon siellä aina teetä, vaikka muuten nykyään juon useimmiten kahvia. Kuulumisten vaihtamisen lisäksi tällaiset ystävien tapaamiset ovat tärkeitä, koska ne tarjoavat vertaistukea eli mahdollisuuden kokemusten jakamiseen.