Tällä viikolla olen ehtinyt tavata Rianaa koulun jälkeen ja mennä isän kanssa Lauttasaareen HUS:in silmätautien läntiselle poliklinikalle. Tänään tyhjensimme pääosan piharuukuista, joiden kesäkukista osa oli jo lopettanut kukintansa ja osalla oli kukinta loppuvaiheessa. Nyt tuntuu, että syksy on tullut, vaikka tänään olikin tosi lämmintä puuhastella pihalla. Lämpömittarikin näytti enimmillään 18 astetta.

Yllättäen pihan kantarellialueelle oli jälleen kasvanut kantarelleja meidän Hossan matkamme aikana. Poimin sieltä jo kolmannen sadon tänä kesänä. Eihän niitä kovin runsaasti ollut, mutta on kiva, kun ne kasvavat aivan ulko-oven tuntumassa.

Kattohaikaran poikanen Kontti on Aamulehden ja BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelun uutisoinnin mukaan lähtenyt muuttomatkalle Afrikkaan emonsa kanssa. Joku paikallinen lintuharrastaja oli nähnyt, kuinka emo ja poikanen nousivat sunnuntaina korkealle ilmaan ja lähtivät etelään. Kontin muutto alkoi hieman myöhempään kuin virolaisilla kattohaikaroilla, mutta asiantuntijoiden mukaan ei kuitenkaan liian myöhään, vaan emo ja poikanen ehtivät vielä liittyä kattohaikaroiden muuttoparviin, joita parhaillaan on matkalla Euroopasta Afrikkaan. Emot saattavat palata samaan pesään ensi toukokuussa. Poikaset tulevat sukukypsiksi vasta neljäntenä kesänä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kattohaikarapariskunta pesi Suomessa. Virossa pesii noin 5 000 kattohaikaraparia.

Tänään illalla menimme Järvenpää-taloon katsomaan kamarioopperaa Yksi siemen, yksi suru – keskustelua Aino Sibeliuksen kanssa. Ooppera oli runsaan tunnin mittainen ja se rakentui 19 lyhyestä kohtauksesta, jotka liittyivät muun muassa puutarhaan, lapsiin, Tuusulanjärven asukkaisiin, Sibeliuksen sävellyksiin ja Sibeliuksen alkoholin käyttöön. Teoksen lähteinä oli käytetty elämäkerrallisia lähteitä sekä Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoa koskevia teoksia. Ainon roolia esitti kaksi sopraanoa. Näistä toinen oli sisäinen ja toinen ulkoinen Aino. Oopperan esittivät nämä kaksi Ainoa sekä viiden naisen orkesteri ja musiikinjohtaja.

Oopperan nimi tulee siitä, että Aino puutarhassa istuttaessaan siemeniä maahan yksi kerrallaan toteaa, että ”yksi siemen, yksi suru ja rahtu multaa päälle”. Esitystä katsellessa ja kuunnellessa tuli taas sellainen olo, että Ainon elämä oli välillä hyvin rankkaa rahahuolien, Jannen alkoholin käytön ja ravintoloissa viihtymisen sekä Kirsti-tyttären kuoleman takia.

Esitys oli kiinnostava ja erittäin koskettava. Tämä oli sellainen esitys, joka jäi mieleen pyörimään kotimatkan ja vielä loppuillankin ajaksi. Se oli taas yksi erilainen näkökulma Aino Sibeliuksen elämään, vaikka nämä Sibeliuksen hyvin tunnetut vastaukset Ainon tiedustellessa, milloin hän tulee kotiin Kämpistä (”En ole ennustaja vaan säveltäjä” ja ”Tulen vähitellen”), esitettiinkin myös tässä oopperassa.