DSC02511.JPG

 

Torstaina vietin iltapäivän Rianan kanssa. Pääsiäiskorteista oli osa vielä tekemättä, ne saatiin nyt valmiiksi. Pianoläksyt sujuivat hyvin ja Elvis-kappale Love me tender kuulosti oikein hyvältä. Torstaisin Porvoon Tarmon mikrotytöillä on koripalloharjoitukset, ja illan harjoituksia sekä viikonlopun kahta ottelua silmällä pitäen heittelimme palloa.

 

Torstain ja perjantain välisenä yönä oli satanut lunta ja perjantaiaamuna usean sentin lumikerros peitti puut ja pensaat. Iltapäivällä hain Kaijan mukaani ja menimme Järvenpäähän, jossa tapasimme Piian. Söimme uuniperunat Järvenpään keskustassa erittäin suositussa Kulmakonditoriassa, minkä jälkeen menimme Järvenpää-taloon Katri-Helenan konserttiin. Katri-Helena on rutinoitunut esiintyjä, joka selviytyy hyvin siitäkin, että laulun sanat unohtuvat, mutta kokonaisuutena konsertti ei minusta ollut sitä tasoa, jota olisin odottanut ja johon Katri-Helena kahdessa menneinä vuosina näkemässäni konsertissa ylsi. Viisihenkinen orkesterikaan ei ollut erityisen hyvä ja Katri-Helenan ääni hukkui välillä orkesterin kovaääniseen soittoon. Kaikesta huolimatta ilta oli mukava.

 

Innostuin taas kuvakirjan teosta, ja tällä kertaa ryhdyin tekemään kuvakirjaa Sveitsin matkoistani, joita olen tehnyt jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan 1980-luvun alkupuolelta keskimäärin yhden Sveitsin-matkan vuosivauhdilla. Sveitsissä asuvat sukulaiset ovat erittäin kovakuntoisia ja tottuneita vuorilla kävelemiseen ja juoksemiseen. Viime vuoden maaliskuussakin, kun Hilkka ja Fransu veivät minut lumikenkäretkelle vuorille, Fransu lähti liikkeelle vauhdikkaasti ja hävisi pian näkyvistä ja Hilkka joutui vähän väliä odottelemaan minua. Lopulta pääsimme ylhäällä vuorella olevan ravintolan lähelle, jossa Fransu jo odotteli meitä. Hän kaivoi repustaan pienen viinipullon ja lasit ja otimme siinä aurinkoisella hangella aperitiivit heti, kun olin hieman toipunut nousun rasituksista, ja sen jälkeen menimme ravintolaan syömään lounasta. Aurinko paistoi lämpimästi ja ulos lumiselle pihalle kannettiin ruokailijoita varten pöytiä ja penkkejä. Siellä oli mukava istua auringonpaisteessa. Paluumatka takaisin sujui sitten alamäkeen helpommin.

 

DSCN0225.JPG

 

Lauantaiksi olin sopinut Jarkon perheen kanssa päivällisen Porvooseen nepalilaiseen ravintolaan Khukuriin. Paikka oli tupaten täynnä asiakkaita, onneksi olimme varanneet pöydän etukäteen. Ruoka oli hyvää ja palvelu aivan erityisen ystävällistä. Porvoon Tarmon mikrotytöillä oli ollut päivällä tosi jännittävä koripallo-ottelu Pakilan tyttöjä vastaan. Ottelu oli päättynyt Pakilan yhden pisteen voittoon ja Jarkolla oli ääni vieläkin käheä, kun hän oli niin kovasti kannustanut Tarmon tyttöjä.