Tänään oli taas suhteellisen toiminnallinen päivä. Aamupäivällä ajoimme Kerhotalolle, jossa kuuntelimme kaksi luentoa. Ensin Kaarina Langeland kertoi Suomessa tekemästään tutkimuksesta ”Amerikkalaisten huomioita nyky-Suomen kulttuurista”, jossa hän oli tehnyt kyselyn 183 Suomessa asuvalle amerikkalaiselle ja kysynyt heidän näkemyksistään suomalaisesta kulttuurista. Tutkimukseen osallistuneet olivat diplomaatteja, liikemiehiä ja kotirouvia. Kaarina Langeland sanoi, että tutkimuksen tarkoituksena ei ole muuttaa meitä suomalaisia vaan että on hyvä tiedostaa, miten muut näkevät meidän tapamme toimia. Tutkimuksen otos oli myös sen verran pieni, että kovin pitkälle meneviä yleistyksiä sen tuloksista ei kannata tehdä. Kaarina Langeland esitti asiat kiinnostavasti ja sujuvasti sekä kertoi hauskasti omista kokemuksistaan.

Tutkimuksen tulosten mukaan me suomalaiset pidämme etäisyyttä vieraisiin,  sanomme mieluummin käsipäivää kuin halaamme, emme osoita erityisen suurta iloa tavatessamme tuttuja, emme puhu turhia, kiitämme ja pyydämme anteeksi vähemmän kuin amerikkalaiset, pöytätapamme ovat muodollisempia kuin amerikkalaisten, keskustelemme ruokapöydässä vähemmän ja käytämme hammastikkua aterian päätteeksi, mikä häiritsee amerikkalaisia. Emme syö perunoita kuorineen, syömme täytekakkua lusikalla emmekä haarukalla. Olemme täsmällisiä, menemme kylään juuri siihen aikaan kuin meidät on kutsuttu ja otamme kengät jalasta kylään mennessämme. Olemme turhan innokkaita viemään vierasmaalaiset vieraamme saunaan, olemme kesämökillä rennompia kuin muualla ja siellä käytämme paljon alkoholia ja ruokaa. Olemme lähempänä luontoa kuin amerikkalaiset. Olemme tasa-arvoisia, kuuliaisia kansalaisia, meillä on vähemmän itseluottamusta kuin amerikkalaisilla. Haluamme tietää, mitä mieltä vierasmaalaiset ovat maastamme, emme kuitenkaan halua, että Suomea arvostellaan. Vältämme ristiriitoja selvin päin, kunnioitamme muita ihmisiä, emme käytä sanatonta viestintää elein emmekä ilmein, nauramme ja hymyilemme harvoin emmekä aina vastaa hymyyn emmekä ota katsekontaktia.

Toisen luennon piti johtaja Jim Kurtti, joka kertoi Finlandia Universityn suomalais-amerikkalaisesta perinnekeskuksesta (Finnish American Heritage Center). Finlandia University sijaitsee Yhdysvalloissa Hancockissa Michiganin osavaltiossa. Sen Home & Hall -projektin  tavoitteena on suomalaisen perinteen säilyttäminen ja edistäminen Yhdysvalloissa. Projekti on erittäin haasteellinen, koska Yhdysvallat on laaja valtio ja suomalaisia asuu eri puolilla Yhdysvaltoja.

Luentojen jälkeen syötiin Kerhotalolla vielä lohikeittolounas ja sitten kiiruhdettiin Suomi Talolle, jossa pidettiin Floridan Pohjalaisten helmikuun kuukausikokous ja vuosikokous. Kuukausikokouksen aluksi puheenjohtaja Raimo kertoi tunnelman kevennykseksi hauskan vitsin ja sen jälkeen hän veti kuukausikokouksen ripeästi ja sen perään saman tien myös vuosikokouksen, jossa muun muassa valittiin yhdistykselle uudet toimihenkilöt. Floridan Pohjalaisten yhdistys perustettiin vuonna 1975 pohjalaisen kulttuurin ja hengen vaalimiseksi Floridassa, joten toiminnan aloittamisesta on tänä vuonna kulunut neljäkymmentä vuotta. Syksyllä pidettävää 40-vuotisjuhlaa suunnittelemaan on nimetty toimikunta.

Illalliseksi valmistimme lampaankyljyksiä uunissa ja valmiina ostettuja bataattikakkaroita mikrossa. Lampaankyljyksiin paistettiin pinta paistinpannulla, minkä jälkeen ne pantiin pannussa uuniin muutamaksi minuutiksi. Pakastetut bataattikakkarat kuumennettiin mikrossa. Ruoan kanssa juotiin australialaista Black Swan Shiraz -viiniä vuodelta 2009.

Nyt ryhdymme katsomaan Amazonilta tilaamaamme viiniaiheista elokuvaa A Year in Burgundy.