Jännittävistä, seikkailunhaluisista, kiinnostavista, rohkeista ja monella tavalla erikoisista naisista on viime vuosina kirjoitettu monia kirjoja. Niitä on kiva lukea erityisesti nyt korona-aikaan, kun pitää pysytellä kotona ja vältellä ihmisten tapaamisia eikä ole toivoakaan matkustamaan pääsystä vielä pitkään aikaan.

Maria Pettersson kertoi kirjassaan Historian jännät naiset - Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja mielenkiintoisista, hurjista, erikoisista ja jännistä naisista. Hänen kirjansa naiset olivat tiedenaisia, hallitsijoita, taiteilijoita, urheilijoita, aktivisteja, toisinajattelijoita, rikollisia ja virkavallan edustajia, sotilaita, vakoojia, tutkimusmatkailijoita ja seikkailijattaria.

Päivi Laitisen kirja Reissunaisia - Seikkailijoita, tutkijoita ja edelläkävijöitä (Tammi, 2019, 383 s.)  on omistettu "kaikille yksin matkustaville naisille" ja siinä kerrotaan rohkeista naisista; tutkijoista, etsijöistä, kirjoittajista, kilpailijoista ja seikkailijoista.

Yksi aikansa tunnetuimmista Länsi-Afrikan tutkijoista on englantilainen Mary Kingsley (1862 - 1900), jonka kiinnostuksen kohteensa oli erityisesti ihmisten uskonnollinen maailmankuva mutta joka keräsi matkoiltaan myös kala- ja matelijanäytteitä. Matkojensa välillä hän kirjoitti niistä kirjoja ja hän oli myös hyvin suosittu luennoitsija. Rikas kalifornialainen seurapiirinainen Louise Arner Boyd (1887 - 1972) puolestaan oli kiinnostunut pohjoisista alueista. Hänen ansiostaan Jan Mayenilta, Huippuvuorilta ja Grönlannin rannikoilta saatiin paljon uutta tietoa ja tutkimustuloksia, joita käytetään hyväksi vielä nykyäänkin.

Sveitsissä syntynyt Isabelle Eberhardt (1877 - 1904) harjoitti ja tutki islaminuskoa ja ratsasti Pohjois-Afrikan aavikoilla arabimieheksi puhkeutuneena. Hän myös kirjoitti novelleja ja lehtijuttuja. Ranskalainen oopperalaulajatar Alexandra David-Néel (1868 - 1969) kiinnostui idän uskonnoista ja kielistä. Hän matkusti muun muassa Tiibetissä ja opiskeli joogien ja lamojen johdolla. Hänen jälkeensä jäi suuri määrä buddhalaisuutta ja tiibetiläisyyttä käsitteleviä tutkimuksia ja kirjoituksia.

Englantilainen Isabella Bird (1831 - 1904) oli yksi aikansa, 1800-luvun loppupuolen, eniten matkustelleita naisia, jonka matkat ulottuivat Kaukoitään, Aasiaan ja Yhdysvaltain Kalliovuorille ja Havaijille. Hänen Kalliovuorista kertova kirjansa teki hänestä tunnetun matkakirjailijan. Englantilaisesta Suomen-seikkailijasta, seurapiirirouva Ethel Tweediestä (1862 - 1940) kirjoitti myös Maria Pettersson kirjassaan. Koska Ethel oli jo käynyt muissa Pohjoismaissa, hän leskeksi jäätyään päätti lähteä Suomeen ja kirjoittaa matkastaan kirjan, jolla saisi parannetuksi heikoksi käynyttä taloudellista tilannettaan.

Newyorkilainen toimittaja Nellie Bly (1864 - 1922) kiersi maapallon 72 päivässä eli nopeammin kuin Jules Verne vajaat parikymmentä vuotta aikaisemmin. Verneltä matkaan oli kulunut 80 päivää. Nellien ennätysmatkasta on tehty näytelmiä, musikaaleja ja lastenkirjojakin. Amerikkalainen Annie Cohen Kopchovsky (n. 1870 - 1947) opetteli ajamaan pyörällä, jätti miehensä sekä pienet lapsensa kotiin ja lähti pyöräilemään maapallon ympäri. Viidentoista kuukauden kuluttua hän palasi kotiin; hän oli pyöräillyt matkan aikana kaikkiaan yli 15 000 kilometriä, välillä hän oli matkustanut myös junalla ja laivalla.

Suomalainen Helinä Rautavaara (1928 - 1998) aloitti maailmanmatkailun liftaamalla Pohjois-Afrikkaan ja Intiaan. Hän matkusteli myös Aasiassa, Afrikassa ja Amerikassa. Hän tutki ja tallensi uskonnollisia seremonioita ja keräsi matkoiltaan suuren määrän pääasiassa uskontoon liittyviä esineitä. Hän myös perusti yksityismuseon, jossa hänen keräämänsä esineet ovat esillä. Helinä Rautavaaran museo on Espoossa. Sveitsissä syntynyt Rosie Swale Pope (1946 -) liftasi Intiaan, purjehti yksin Atlantin yli ja ratsasti Chilen halki. Hän myös kiersi kävellen Walesin, matkaa kertyi yli kaksituhatta kilometriä. Aviomiehensä kuoleman jälkeen Rosie, päästäkseen surusta ja murheesta, lähti yksin juoksemaan maapallon ympäri. Viiden vuoden ja 53 kenkäparin jälkeen hänen juoksulenkkinsä oli tehty ja hän palasi kotiin. Matkan päätarkoitus oli ollut levittää tietoa syöpätarkastusten hyödyllisyydestä, koska hänen miehensä oli kuollut syöpään, mutta hän sai myös kerättyä hyväntekeväisyyteen 250 000 puntaa. Rosie on nyt 75-vuotias ja hänen elämänohjeensa, jota hän itsekin noudattaa, on "Kun vanhenet, tee enemmän, älä vähemmän." Ikä ei ole hänen mielestään mikään syy herpaantua. Hyvä ohje, ei siis herpaannuta!